Rentoudun: Käymällä yksin vessassa.

Olette varmaan huomanneet, että julkaisen välillä postaukseni todella myöhään. Muutama kaverikin on sanonut, että ihme aikoihin sä postailet sitä blogias?? No, syy tähän on yksinkertainen; Se on se hetki, kun voin keskittyä, istua alas ja tehdä ”omaa” juttuani. Tämä blogi on mulle usein tapa saada ajatukset muualle ja kirjoittaminen rentouttaa. Toisella se voi olla lukeminen, netflixin katselu (jota meillä ei edes ole) tai vaikka käsityöt. Vaikka blogin kirjoittaminen ja sen ”aikataulussa pysyminen” välillä strssaakin, niin silti mulle on aivan hiton tärkeää ilmaista itseäni tällä keinolla. Ja jos joku sitä lukee ja siitä pitää, niin vielä parempi!kreeta16 (1 of 1)

Kirjoitanpa taas äitiydestä ja siitä, minkälainen vaihe meillä on tällä hetkellä menossa. Kuten osa tiedätte, niin meidän lapset ovat tällä hetkellä kolme ja 5kk. Kolmevuotias osaa tällä hetkellä puhua PALJON, käydä itse pöntöllä (mutta ei pyyhkiä), syödä melko siististi, pukea lahjottuna tai pakotettuna (joskus jopa oma-aloitteisesti), leikata saksilla erittäin pientä silppua ja hän miettii toisinaan erittäin syvällisiä ja haluaa anlysoida tapahtumia. Kuten esimerkiksi tänään, kun ennen nukkumaanmenoa kertasimme n.20 kertaa, miksi äiti ei halunnut Beniltä tänään keittiössä apua, vaikka hän olisi halunnut ”ripotella chiliä”. Varmasti mun lapsi vielä parikymppisenäkin muistaa, kun äiti torjui hänet keittiössä:D .
5kk ikäinen osaa liikkua pyörien ja hieman ryömien, syödä jotain ruokia sormillaan ja hänellä on 4 hammasta. En tiedä muista samanikäisitä vauvoista, mutta tämä meidän versiomme nukkuu päiväunia n.½h kerrallaan, pari kertaa päivässä.
Tämä siis selvennyksenä niille, joilla ei ole hirveästi kokemusta lapsista. Itse en todellakaan ennen lapsia tiennyt, mitä joku X-ikäinen lapsi osaa ja mitä ei.kreeta16_2 (1 of 1)

Itse koen tällä hetkellä haasteena äitiydessä ja jatkuvassa ”stand-by” -tilassa olemisen. Olen aina (tai pitäisi olla) askeleen edellä, mitä tulee lähtöihin, syömisiin, pukemisiin, vaipanvaihtoihin ja aikatauluihin. Olen valmiina auttamaan ja lohduttamaan, tsemppaamaan ja ruokkimaan. Olen tällä hetkellä niin tarpeellinen ihminen, kuin olla ja voi 😀 . Kun menen pois lasten luota (esimerkiksi salille) niin koitan tehdä asiat nopeasti ja tehokkaasti, jotta voin taas palata kotiin. En ole koskaan ollut mikään siisteysfriikki tai ”ahdistunut järjestelemättömistä kirppisvaatteista”, mutta lasten takia haluan pitää jonkun järjestyksen kodissa, mutta siis nyt puhutaan ihan perusasioista. Älkää nyt hemmetti luulko, että mä värikoodaan täällä sukkalaatikkoa!
Silti voisin kuluttaa pelkästään viikon siihen, että lyhentäisin olemassaolevaa to do-listaa, eli listaa niistä asioista, jotka kyllä olisi hyvä saada pois alta, mutta mihin ei vaan just nyt jaksa venyä. kreeta16_3 (1 of 1)

Hurri on nyt viikon kertausharjoituksissa ja luojan kiitos meillä on olemassa tukiverkko, joka on luvannut auttaa muutamana päivänä. Tosin apu vielä ei päde vielä vauvaan, joka on niin kiinni mussa. Hän kun ei oikein vielä ole ollut muilla hoidossa, siis mun ja hurrin lisäksi. Mulla on iso kynnys olla hänestä erossa, jos mies ei ole paikalla. Vauva-ajan ihanuus ja ahdistus. Tällä hetkellä tunnen välillä olevani kuin robotti, jonka kone toimii hyytymättä ja hermot on vähintäänkin titaania (as if). Rentoudun hetken siellä toisen täällä ja kyllä, jopa yksin vessassa olessani! 😀
Onneks mulla on paljon asioita, jotka myös lisää jaksamista, eli nää ns. normaalit jutut, ruokavalio, liikunta, uni (jota onneksi saan ainakin tällä hetkellä ihan ok määrän öisin), keskustelut vanhempien ja kavereiden kanssa ja aurinko. Niin ja tietysti mun ihana korpisoturini siellä jossain <3 . Sellaiset terveiset, että älä ainakaan ano lisäaikaa!
Kun ilta tulee ja mä istun tähän koneella ja laitan kuulokkeet päälle, niin tuntuu kun mä kytkisin itseni johonkin laturiin: Koskaan se akku ei ehdi latautua ihan täyteen, mutta ainakin sen verran että huomenna mutsi taas jaksaa painaa pitkää päivää!

Öitä!

PS. Nää Kreetan lomakuvat eivät nyt ehkä parhaiten kuvaa postauksen aihetta, mutta ovat takuulla 100 kertaa kauniimpaa katseltavaa, kuin kuvat mun tän hetkisestä lookista tai pursuilevista pyykeistä 😉 ….

 

5kk:n muutoskuvat: Kyllä ruskea läski on kauniimpaa!

Nythän kävi niin, että nämä 5kk:n muutoskuvat otettiin viikon myöhässä, koska asia pääsi ikäänkuin unohtumaan. Ei sillä, että se yksi viikko hirveästi kuviin olisi vaikuttanut, koska en ole tässä viikon sisällä vetänyt mitään detox-nesteenpoisto-pikalaiharikuuria. Sain muuten eilen kuulla Hanna Partasen luennolla, että jotkut ovat OIKEASTI kokeilleet laihduttaa syömällä pelkästään kananmunia ja juomalla pelkästään valkkaria 😀 ! Täytyy sanoa, että niin paljon kun kananmunista pidänkin, niin valkoviinin kanssa… Juu ei kiitos!
Koska muutoskuvia on jo niin monelta kuulta, niin päätin laittaa tähän vain aloituskuvan ja nyt tämän viimeisimmän kuvan, jolloin synnytyksestä on kulunut 5kk ja 3vkoa . Viimeinen vertailukuva tulee sitten kesäkuussa, jolloin ekan kuvan ottamisesta tulee puoli vuotta! Alunperin asetin itselleni tavoitteeksi, että 9kk synnytyksestä olen ”vanhoissa mitoissani”.
Huomittehan, että tämä on siis MINUN tavoitteeni, eikä suinkaan tarkoita, että kaikkien täytyy olla a) samassa kunnossa kuin minä olen synnytyksen jälkeen tai b) 9kk olisi joku yleismaailmallinen ”deadline” kuntoonpääsyyn. Varmaan kuntoon pääsee nopeamminkin 😉 …muutoskuvat5kk_etu

Viimeisin kuukausi on mennyt niin nopeasti, koska siitä olimme ensinnäkin viikon, tai oikeastaan kaksi reissussa. Kreetalta on siis peräisin tämä rusketus, joka kyllä nostaa jo pelkästään mielialaa yllättävän paljon! I love brown fat!!! 😀
Jos viime kuussa tuntui, että ihan sama käykö salilla vai ei kun silti ei mitään tapahdu, niin nyt on ollut vähän päinvastoin: Olen päässyt huonosti salille ja lenkille ja silti tuntuu, että vaatteet tuntuu väljiltä. Vaikka että tuskinpa lihastakaan on ehtinyt kertyä.
Eräänä virstanpylväänä voidaan pitää myös sitä, että nykyiset rintsikkani alkavat olla taas isoja!! Imetyksen ihanuus (ja jollekkin myös ikävyys). Olen edelleen kolmen kilon päässä siitä painosta jossa olin ennen raskaaksi tulemista. Eikä sillä, että olisin jotenkin tavoitteellisesti seurannut painoa saati koittanut saada sitä putoamaan, mutta käväisen vaa’alla ehkä kerran viikossa.muutoskuvat5kk_sivu

Tottakai toivon vielä kiinteytyväni keskivartalosta ja etenkin alaselästä, joka on mun ikuinen ongelma-alue! Nyt on pari tosi haastavaa viikkoa treenin suhteen käsillä, koska ollaan lasten kanssa tosi paljon kolmistaan ja silloin salile pääseminen on tietysti kauheaa säätämistä. Olen myös ollut viime viikkoina iltaisin aika väsynyt, tai siis ehkä parempi ilmaisu olisi ”poikki”, jolloin treenikään ei maistu samalla tavalla. Menen aina kropan ehdoilla ja niin nytkin; Koitan päästä liikkumaan itselleni sopivampaan aikaan, eli aamupäivisin! Silloin olen täynnä virtaa ja parhaassa iskussa! Jos illalla kone alkaa hyytymään, niin silloin koitan vain levätä.muutoskuvat5kk_taka
En tiedä voisiko väsymyksen syynä olla myös raudanpuute? Mulla ei olekaan hemoglobiinia hetkeen mitattu. Myös alhainen verenpaine tuo omat haasteensa, koska etenkin tosi kuumina päivinä laittaa huippaamaan helposti ja tähän en ole löytänyt vielä helpotusta. Yksi asia, josta olen kuitenkin erittäin onnellinen on se, että selkäjumit ovat helpottaneet imetyksen vähentyessä! Kroppa tuntuu niin paljon paremmalta juuri nyt! Tottakai imetän edelleen, mutta omalta kannaltani aletaan olla jo voiton puolella, kun puoli vuotta vauva-arkea on kohta takana päin 🙂 . Iso peukku sille!

Tässä  vielä linkit aikaisempiin muutoskuvapostauksiin: