Auttakaa mua kokoamaan (perus)terveellinen ruokalista!

Meillä on se tilanne tulossa, että hurri lähtee sunnuntai-iltana kertamaan ja jään yksin lasten kanssa. Onneksi sisko tulee muutamaksi päiväksi apuun ja appivanhemmat pystyy auttamaan hoidosta hakujen kanssa. Mä aloitin siis hieman yllättäen torstaina työt liikunnanohjaajana, joka on päivätyö, mutta kahdessa vuorossa. Mun ei pitänyt palata enää liikunta-alalle tänä syksynä, mutta kk-palkka sekä mukava työpiste houkuttelivat. Lisäksi säännöllinen ja vakaa tulo on sellainen asia, jota arvostan todella korkealle! Stressaa kun ei aina tiedä kuinka paljon saa keikkatyötä ja milloin saa niistä keikoista rahat… Olen toki hakenut muutamaan paikkaan ihan toiselle alalle ja laitan kädet kyynerpäitä myöten ristiin että jompi kumpi niistä natsaa! Ei siitä toistaiseksi sen enempää.

Nyt ruoka”huoltoon” täytyy kiinnittää vielä enemmän huomiota, koska en ehdi käymään enää päivällä kaupassa tai laittamaan ruokaa. Ruokaa täytyy valmistaa kerralla niin iso satsi, että siitä syö meidän nelihenkinen perhe ainakin 2-3 päivää! Otan töihin mukaan eväät, koska olen sen verran nuuka etten viitsi syödä joka päivä ulkona. Lapset toki syö hoidossa ja mies käy lounaalla.

Olen ajatellut koota blogiin listan resepteistä, jotka voisi helpottaa mua, sekä tietysti teitä lukijoita viikottaisen ruokalistan suunnittelussa ja valmistamisessa! En aina itse jaksaisi laittaa samoja ruokia, jotka meillä on esimerkiksi makaronilaatikko, uunilohi, spagetti+kastike, riisi + kanankoivet ym. Toki ne on ihan perus kotiruokaa, mutta nyt haluaisin jotain uutta! Siksi pyydänkin teiltä hyviä reseptejä, joiden ehtona on:

  • Ruokaa valmistuu kerralla tarpeeksi ja se on helppo valmistaa. En ala pyörittelemään viittäkymmentä lihapullaa työpäivän päätteeksi 😀 ….
  • Osa raaka-aineista mielellään kasviksia, kuten juureksia.
  • Ei liikaa työvaiheita (esim lasagnen miellän itse aika työlääksi ruoaksi, toki sitä voi vaikka viikonloppuna valmistaa).
  • Ruoka valmistuu odotellessa, eli esim. uunissa. Toki riisin tai perunat voi keittää siinä samalla lisukkeeksi.
  • Makua ja mausteita saa olla, koska ruoka ei saa maistua tylsälle! Kaikki etnisetkin ruoat on erittäin jees ja maistuu myös meidän lapsille. Ruoka voi olla myös joku perinteinen kivalla uudella twistillä!
  • Hinta n.20€ maksimissaan, eli ei mitään osterivinokkaita (okei, en tiedä kyllä edes mitä ne on…). Ja tällä tarkoitan siis pääraaka-aineiden hintaa, eli saisi olla perus jauhelihaa, broileria, tonnikalaa, miksei lohtakin. Ja tietysti niitä kasviksia!

Jos mieleesi putkahtaa heti joku hyvä ehdotus, niin laita reseptin idea tai suora linkki kommenttiboxiin. Valitsen resepteistä n.10 kappaletta ja kokeilen niitä kaikkia ja teen jutut kuvineen blogiin! Samalla saadaan helpotettua toivottavasti mahdollisimman monen arkea, sekä uusia ideoita keittiöön. Lisäksi isompien satsien valmistaminen kerralla säästää rahaa, eikä joka ilta tarvitse juosta valmisruokaa lähikaupausta.

Eli ei muuta kuin kivaa lauantaita ja reseptit jakoon!

Painathan <3 jos tykkäsit tästä postauksesta, kiitos! 🙂

”Jos ei sitä kuvata, onks sitä edes olemas?”

Mä en suoraan sanottuna tiedä, onko tää postaus jonkun lopun alkua. Blogin lopun? Ehkä. En osaa vielä sanoa. Ei mennä vielä siihen. Vaan puhutaan somesta!

Oon miettinyt viime aikoina hyvin paljon mun somekäyttäytymistä ja -näkyvyyttä. Suurin kysymys mikä mulla on herännyt on miksi, minkä takia? Ketä kiinnostaa???

Oon 34-vuotias. No, iällä nyt ei ole sen erikoisempaa väliä tässä. Paitsi no ehkä sen verran joo, että haluaisin nimenomaan mun oman ikäisiä seuraajia enemmän, mutta totuus on, että ei moni yli 30-vuotias lataa snäppiä puhelimeen.
Mulla on julkinen blogi, joka on yksi osa kokonaistulojani (ei tosin järin iso). Kaupallisesti kiinnostavana bloggaajana olemiseen ”kuuluu” tavallaan myös näkyä somessa, koska sitä kauttaa lukijat löytävät blogiin = blogi näkyy eri kanavissa. Tämän takia mulla on myös instagram -tili ja snapchat-profiili. Mun ajatus on aina ollut tuoda ihmisille esille aitoa, omaa persoonaani ja mikä tärkeintä: Motivoida jokaista olemaan oma itsensä ja tietysti tuoda esille terveellisen elämäntyylin ”ilosanomaa” (okei, kuulostaa joltain uskonnolta). No, you got the point!

Oon silti viime aikoina miettinyt aika paljonkin, että mikä on se perimmäinen syy sille, että ylipäätään haluan päivittää jotain someen? (Ehkä tässä kohtaa facebookkia ei lasketa, koska siellä mulla on vain oikeasti tuttuja.)
Miksi haluaisin tai jaksaisin julkaista instassa kuvan aamupuurosta tuntemattomille ihmisille, jonka olen kuvannut varmaan 100 kertaa aieminkin? Monesti tuntuu, ettei vaan oo enää mitään hyödyllistä annettavaa kellekään. Tiedän, että mulla on kohtalainen määrä someseuraajia, mutta sinänsä esimerkiksi instagramista ei ole ollut mulle suoraan taloudellista hyötyä. Teen toki blogin kautta useinkin yhteistöitä, mutta tulot eivät suoraan tule instanäkyvyydestä, vaan lukijamäärän mukaan. Moni bloggaajaystäväni tekee kyllä ihan puhtaita insta-kamppiksiakin ja ne on yleistymässä. He ovat tosin minua nuorempia ja sen myötä heidän seuraajansakin ovat. Satuin muuten katsomaan ihan vahingossa Efter Nio -ohjelmaa, jossa oli vieraana Pernilla Böckerman. Lyön vetoa, että suurin osa yli 30-vuotiaista ei edes tiedä kuka hän on – en mäkään tiennyt vielä puoli vuotta sitten! Hänen viikoittainen instagram-vierailijamäärä on n.2 000 000. Siis KAKSI MILJOONAA.

Tavallaan mua kiehtoo jollain tavalla sellainen aivan tavallisen arjen näyttäminen mun seuraajille, mutta samaan aikaan se on TODELLA työlästä! Olen myös aika kiireinen ja silloin kun en ole, niin haluan kyllä todellakin keskittyä johonkin muuhun kuin kännykkään. Yleensä näkyvyyden ylläpito myös vaatii jonkun, joka kuvaa sua (esimerkiksi salilla treenatessa). Lisäksi tulee sellainen olo helposti, että ”apua en oo päivittäinyt mitään tänään!”. Mutta miksi pitäisi edes päivittää joka päivä jotain, kun hyöty siitä on…………?

Jos somen tuoma näkyvyys vaikuttaisi aivan radikaalisti mun tuloihin, niin suhtautuisin siihen ehkä eri tavalla ja myös ympäristö (perhe, ystävät) suhtautuisivat siihen eri tavalla. Mutta se että mulla on joku instalive päällä autopesussa ja S-Marketin kassalla on kyllä pelkästään väsyttävä ajatus! Moni teistä lukijoista ei ehkä sitä osaa samalla tavalla hahmottaa, mutta pysyäkseen esimerkiksi somessa ”kuumana” nimenä on näyttävä siellä ihan koko ajan! Sama pätee myös bloggaamiseen: Jos haluat että lukjoita riittää, niin silloin tällöin bloggailu ei silloin riitä!

Oon myös tullut tulokseen, että jatkuva näkyminen ”jossain” ei ole sellaista, jonka kokisin elämässäni tärkeäksi saavutukseksi tai tavoittelemisen arvoiseksi. Se, että työntää koko ajan naamansa johonkin sovellukseen on ehkä tärkeää Kim K:lle, mutta ei Katri G:lle hahahaha. Lisäksi mulla ole juurikaan niitä 13-18-vuotiaita seuraajia (jotka oikeasti ovat se ”massa”), eikä se oikeasti haittaa koska tuotan hienosti sanottuna sisältöä aikuisille ihmisille 😀 ! Oon ihan onnellinen, että mun ei tarvi jakaa laihdutusvinkkejä jollekin mun 15-vuotiaalle seuraajalle.
Lisäksi tietysti mietin mun perhettä, joka tosin ei hirveästi ole somessa näkynyt. Mun mies ei ole millään tavalla kiinnostunut somesta saati näy siellä ja oikeastaan kukaan mun parhaista kavereistakaan ei ole kuin korkeintaan instassa.

Tuskin suljen some-tilejä, mutta en aio erityisemmin panostaa niiden päivittämiseen. Olen myös miettinyt jonkun verran sitä, kuinka työnantajat suhtautuvat somessa näkymiseen, vaikka sinne en mitään pikkuhousukuvia ole päivitellytkään. Enkä nyt muutenkaan ala sen suhteen hysteeriseksi. Epäilen kuitenkin, että teen Cheyennet ja hiljenen jossain vaiheessa somessa. Minua ei myöskään tulla näkemään Temptation Island -sarjan seuraavalla tuotantokaudella.

Millaisia ajatuksia herää omasta somenäkyvyydestäsi?