Oudoimmat syyt miksi lopetin jonkun seuraamisen instagramissa

On vanha viisaus, että jos jonkun ihmisen jutut tai naama ei somessa miellytä, niin kannattaa mieluummin painaa sitä ”lopeta seuraaminen” nappia, kuin heittää solvauksia näppäimistöltä. Itse olen ainakin tätä taktiikkaa toteuttanut, koska minusta kaikkia ei voi eikä edes kannata yrittää miellyttää. Some on suuri kuin avaruus ja sieltä kyllä löytää itseään kiinnostavia ja motivoivia ihmisiä, jos vain näkee hieman vaivaa. Kyllä meillä täällä Suomessakin alkaa olemaan jo aika iso määrä vaikuttajia, joilla on kaikilla erilainen tyyli.

Aina se ei kuitenkaan ole pelkästään se naama tai mielestäni huonot jutut, jotka saavat minut katkaisemaan yhteyden tähän ihmiseen. Jos mietin jatkuvasti, että miksi ihmeessä tämän ihmisen päivitys ilmestyy TAAS mun feediin, niin silloin on aika sanoa hyvästi. Toki joidenkin ihmisten seuraamisessa on viihdearvolla merkitystä. Joku ihminen voi periaatteessa olla ärsyttävä, mutta silti häntä haluaa seurata.
Kokosin tähän alle oudoimpia syitä, miksi itse olen lopettanut joskus jonkun seuraamisen instassa.

 

1. Liian feikin näköinen takapuoli (jatkuvasti esillä)

Joskus mun mies katsoi mun IG feediä hetken ja sanoi, että se näyttää suorastaan pornosivustolta! Katsoin kauhun vallassa ruutuani ja kyllä, hän oli osittain oikeassa! Joskus kun olin enemmän kiinnostunut fitneksestä urheiluna, niin otin seurantaan useampia ulkomaalaisia alan tähtiä. Sittemmin mua alkoi ärsyttää se jatkuva perse pystyssä töröttäminen niissä kuvissa etenkin, kun joillakin siellä takapuolen sisällä taitaa olla lihaksen lisäksi vähän muutakin täytettä. Homma menee ihan pelleilyksi ja niistä ahtereistä on tullut ihan hervottoman kokoisia! Joidenkin IG kuvat muuttuvat siis kirjaimellisesti pornoksi! Tällaisien tilien seuraamisen olen lopettanut kokonaan, koska olen kuuliainen nainen 😉 .

2. ”Saman ilmeen naiset”

Okei, tiedän, mulla on itselläkin aina sama ilme selfieissä. Mutta jos tilillä on aina vaan tasan se yksi asento ja yksi ilme, niin hyvästi – olet heikoin lenkki. Tämä on nähty liian monta kertaa!

3. Omituiset lasten nimet

No tämä on todellakin outo syy! Mutta myönnän olevani vähän outo eläjä. Jos jokaisessa kuvassa alkaa olemaan ”Dingo sitä Bongo tätä” niin jään vain miettimään: Miksi noilla lapsilla on noin kauheat nimet??? No, ymmärrän, että nykyään on todella trendikästä antaa lapsen nimeksi käytännössä mitä tahansa normaalista poikkeavaa.

4. Nyt koodilla XYZÅÄÖ -10%!!!

Tämä nyt ei varmaan tarvi juurikaan selityksiä. Tää pätee etenkin instastoryihin, joille jotkut vaikuttajat on kyllä myyneet sielunsa. ”Early bird” on jo käsitteenä sellainen, joka saa mut pakenemään. Missä on tän ihmisen omat, aidot mielipiteet???

5. #tb

Throwback siihen aikaan, kun olin nuori, kaunis ja laiha 😀 . Onhan nää kuvat tavallaan ihan hauskoja, jos ne on oikeesti hauskoja (ja vanhoja). Mutta se, että koko ajan fiilistellään sitä aikaa kun ”oli jotain” on jotenkin surullista. Mä tykkään niistä ihmisistä, jotka antavat somessa itsestään sitä aitoa nykyminää, kaunistelematta. Oli se sitten rupsahtanut, tai plösähtänyt tai mitä vaan! Mulle persoona on kaiken aa ja oo ja mun mielestä koko somen hienous piileekin siinä, että sä saat kokea ihmisen elämän tapahtumia ja tuntoja siinä hetkessä, eikä 10 vuoden päästä.

Tuleeko teille mieleen syitä, minkä takia joku ihminen on jäänyt pois seurattavien listalta??

Ps. Muistutan teitä (luonnollisesti) omasta IG:stäni eli katrivee, sekä yritykseni Match by K:n IG:stä (löytyy samalla nimellä).

Elämäni pullistui

Sain viime viikolla kuulla, että mulla on melko todennäköisesti välilevyn pullistuma. Pieni, mutta kuitenkin. Siihen viittaa tietyssä asennossa selässä oleva vihlova kipu, mutta selkää ei ole kuvattu (pitäiskö??). Mulla on ollut selän kanssa ongelmia tässä jo pari kuukautta, joka on mennyt välillä ohi kun selkää on manipuloitu eli rusauteltu. Olen rullaillut lähes joka päivä kotona ollessa, mutta sekään ei auta.

Mä ehdin olla liikunta-alalla lähes 10 vuotta, ennen kuin mulle tuli ensimmäinen urheilusta johtuva vamma. Silloin vasemman puoleisen takareiden kiinnityskohta repesi pakarasta kun venyttelin liian rankasti ohjattuani juuri kaksi jumppaa putkeen. Epäilen, että jalka on ”ei normaali” varmaan koko mun loppuelämän, koska se edelleen kiristää. Tänä keväänä/kesänä on sitten ollut sekä polvi omituinen, että tämä selkäongelma. Alkaa pahasti kuulostamaan siltä, että vanhuus ei tule yksin! Toisaalta osa porskuttaa menemään ilman krempan kremppaa vaikka elintavoissa ei olisi hurraamista. Ehkä mulla on ollut myös huonoa tuuria matkassa. Yksi syy voi olla myös se, että lopetin liikunnan ohjaajan työt. Liike kun on usein lääke.

Välilevyn pullistumat on todella yleisiä, eikä kaikki välttämättä saa koskaan edes tietää vaikka heillä olisi ollut pullistuma tai useampi! Lisäksi pullistuma voi vetäytyä itsekseen, tai siis fyssarin mukaan sille todennäköisesti käykin niin. Mulla kipu tulee, kun laitan leuan rintaan, eli kun rintaranka pyöristyy. Kun kokeilen tehdä vaikkapa suorin jaloin maastavedosta tuttua asentoa selkä suorana, niin kipu ei tunnu. Koetan kuitenkin nyt välttää kaikenlaista painetta selässä. Olo vähän sellainen, että mitäs tässä uskaltaisi tehdä ja kelle pitäisi soittaa. Nykyään on fyssareita, OMT fyssareita, naprapaatteja, osteopaatteja, jäsenkorjaajia ja mitä vielä?!

Kun ei oo ollut juurikaan loukkaantunut tai kärsinyt vammoista, niin helposti tulee helposti sellainen fiilis, että pääseekö näistä koskaan eroon ja alkaako tästä joku kierre? Vammojen kuntoutus on toisille arkipäivää, mutta itsestäni tuntuu, että peli on menetetty (vaikkei tietenkään ole). Tuntuu, että kroppani pettää minut, vaikka totuus taitaa olla, että minä teen sen kanssa jotain väärää. Polvikipu esimerkiksi taisi aiheutua liian pitkistä ja raskaista lenkeistä, joihin jalat eivät olleet valmiit ja sen seurauksena mulle on tullut ns. juoksijan polvi. Onneksi vaivaa on helpottanut paljon reisien ja etenkin sivukalvon rauhallinen rullaus.
Selän ongelmiin osasyy on varmasti lisääntynyt istuminen, vaikka en sitäkään tee mitenkään tuntitolkulla päivittäin.

Tässä sitä sitten ollaan ja ihmetellään miten selän kanssa elämä jatkuu. Otan teiltä erittäin mielelläni vastaan suosituksia hyvistä selän huoltokikoista, hoitajista ja ylipäätään kaikesta joka voi ennaltaehkäistä pullistuman pahenemista!