Itsenäisyysjuhla -look eiliseltä!

Eilen oli siinä mielessä erityislaatuinen ilta, että päästiin hurrin kanssa molemmat juhlimaan – siis miettikää, samana iltana ja vielä yhdessä! Edellisestä kerrasta on jo kulunut puoli vuotta.
Mun vanhemmat tuli Pohjois-Karjalasta kylään ja he olivat poikien kanssa täällä. Kaikki oli mennyt loistavasti ja eipä siinä illan tehtäväksi heille jäänyt kuin iltapalan antaminen ja nukkumaan laitto. Mun vanhemmat asuvat kaukana, joten emme nää heitä niin usein, mutta olen kyllä tosi kiitollinen kun auttavat aina kun vai pystyvät. Tämä on asia, jota ei voi ottaa itsestäänselvyytenä ja mielettömän onnellinen olen, että molempien isovanhemmat ovat terveitä ja ylipäätään haluavat osallistua lastenlasten eloon.juhlalook1

Meitä oli 30 hengen seurue ja meille oli varattu The Cock -nimisestä ravintolasta Helsingin keskustasta pöydät ja menu oli myös päätetty jo etukäteen. Paikka oli mulle täysin uusi tuttavuus ja tosi vähän tulee muutenkin käytyä Stadin ravintolaskenessä nykyään. Uusia paikkoja tulee koko ajan ja aina tulee mieleen, että pitäs ja pitäs… Mutta haaveilun asteelle sitten usein se meneminen jää. Viime aikoina moni on kehunut sitä Ville Haapasalon uutta Pur Pur ravintolaa, jossa on Georgialainen keittiö! Ehkä sinne ennen ensi joulukuuta???

Ajattelin laittaa blogiin kuvia mun illan lookista, joka oli mielestäni ihan onnistunut. Meinasin ensin lähteä samassa glitterimekossa, joka oli mulla siellä blogigaalassakin. Ulkona oli vaan niin sairaan kylmä, että vaihdoin suunnitelmaa viime hetkellä! Päälle päätyi paita, jonka ostin aika tarkkaan 3 vuotta sitten, enkä sen koommin ole käyttänyt! Tuollaiset crop topit on aika armottomia, enkä pue sellaista päälleni jollei mulla ole 100% hyvä fiilis se päällä itsestäni. Nyt kun keskivartalo on suht siistissä kunnossa, niin kehtasin vilautella julkisilla paikoilla 😀 ! Paidan kaverina oli niin ikään aikojan sitten Bik Bokista ostettu musta pitkä hame.
Tukan väkersin itse ja hermohan siinä meinas taas mennä… Jos jotain meille kaipaan on sellainen peilisysteemi, jossa näkisi koko ajan takaraivonsa tukkaa laittaessa. Hurri raukka joutui  peilin pitelijän rooliin ja eihän se koskaan ollut oikealla korkeudella…..juhlalook3

Oltiin kotona jo yhden aikaa, koska tiesin, että Theo herää kuitenkin aika aikaisin. Alkoholin suhteen mulla ei oo koskaan ollut mitään nollatoleranssia ja juon just niin paljon kuin huvittaa. Ja aika harvoin huvittaa. Taisin juoda kolme siideriä ja mun mielestä se oli aika passeli määrä. Taksikuskikin sanoi, että suomalaisten juomiskulttuuri on muuttunut parempaan suuntaan, koska jengi ei halua enää olla änkyräkännissä! Tähän vaikuttaa myös se, että firmojen pikkujouluissa piikki ei olekaan enää koko iltaa auki. Mä oon sen verran pihi, että kympin laittaminen johonkin drinkkiin on ihan pölhöä 😀 !

Tuosta The Cock ravintolasta voisin antaa arvosteluksi 8- / 10. Ruoka oli ihan ok, tosin alkuruoka oli aika mautonta ja ”kuuluisat” wingsit kyllä kalpenivat Mansen serkuille mennen tullen – sori vaan! Pääruokana ollut lammas oli tosi mureaa, mutta makuuni vähän tuhtia klo.21 illalla. Sen jälkeen iski hetkellisesti ihan karmea väsymys. Onneksi tilanteen pelasti jälkkäripöydästä hankittu sokerihumala!juhlalook2

Onko teillä ravintoloita, jotka ovat viime aikoina jääneet mieleen syystä tai toisesta??

Onko kukaan nähnyt naista, joka treenaa kovaa??

Treenaaminen luonnollisesti on jo pitkään kiinnostanut mua ja usein kiinnitän salilla ja tietysti erityisesti ohjatessani jumppaa huomiota siihen, kuinka ja millä tekniikalla ihmiset treenaavat. Enkä nyt tarkoita arvostelevasti vaan mielenkiinnosta! Aina kun ihminen on ylittänyt sen kynnyksen, että on lähtenyt liikkumaan, on terveyttä edistävä valinta tehty! Itse ajattelen, että kaikista parasta liikkuminen on silloin, kun se on omalle tasolle ja kunnolle sopivaa ja siitä saa iloa ja hyvää fiilistä – eli toisinsanoen se ei tunnu suorittamiselle tai asialle, joka vain ”pitää” tehdä. Toki joskus liikkumattoman alku voi olla joskus aika kankeaa, kun siitä ei ole muodostunut tapa.
Mutta epäilen, että moni haluaisi sillä treenillä myös ihan konkreettisia muutoksia kuntoon, kehonkoostumukseen, voimatasoihin ym liittyen…?0611_1

Yksi asia, joka on mun mielestä aika harmillista on se, että tosi usein naiset eivät uskalla treenata tarpeeksi tehokkaasti! Oon tosi usein miettinyt, että mistä se johtuu ja varmasti syitä on monia. Treenin ei missään nimessä tarvitse olla aina mitään ”hikirääkkiä”, älkää ymmärtäkö väärin, vaikka toki useille silloin tällöin sellainenkin treeni olisi paikallaan. Mutta moni saisi treenistä NIIN paljon enemmän irti ja siitä niin paljon parempia vaikutuksia, kun uskaltaisi haastaa itseään hieman enemmän! On fysiologinen fakta, että urheilun vaikutukset saavutetaan vasta kun sen intensiteetti on tarpeeksi korkealla. Jos haluaa esimerkiksi kasvattaa lihasmassaa ja polttaa rasvaa (eli siis kansankielellä ”kiinteytyä”), niin kahden kilon käsipainojen heiluttelu ei vaan yksinkertaisesti riitä! Tai että oman kehon painolla kyykkäillään parikymmentä toistoa ja lähdetään kotiin.

Jos lihaskuntotunnin tai salitreenin jälkeen kainalot eivät ole kostuneet eikä pulssi ole juurikaan kohonnut, niin mikä idea sillä liikkumisella on…? Ymmärrän, että jollain kehonhuolto tai chi ball -tunnilla ei välttämättä kädet ala tärisemään, mutta ehkä se ei olekaan niiden tuntien idea. Ja toki (joskin varmaan aika harvoin) taustalla on vaikka loukkaantuminen jota kuntoutetaan.kauneusjaterveys3

Mun oman epäilyksen mukaan moni nainen kuitenkin vain haluaa pysytellä siellä mukavuusalueella, jossa ei tule liian hiki eikä lihaksia ala liioin polttelemaan! Varmasti monella on myls ikäviä kokemuksia siitä, kun liikuntaa seuraavina päivinä lihakset ovat arat ja kipeät ja siitä on jäänyt ”kammo”. Etenkin jos liikkuu harvakseltaan.
Sitten varmasti yksi syy etenkin siihen, miksi niin usein naiset ei salilla uskalla nostaa kuin niitä kevyitä rautoja on se, että edelleen niiden lihasten pelätään kasvavan liian nopeasti liian isoiksi! Tämähän on ihan absurdi ajatus, mutta törmään siihen edelleen. Lihasmassan räjähdysmäinen kasvu ei tapahdu yhden treenin aikana. Ei kellään, eikä missään lajissa.
Yksi juttu joka itseäni harmittaa näin pt:n näkökulmasta on se, että moni nainen häpeilee jollain tavalla itseään urheillessa ja haluaa siksi näyttää mahdollisimman ”normaalilta”. Ja häpeä johtaa siihen, ettei oikein kehtaa tehdä mitään, ettei muut kiinnitä huomiota. ”Näytänkö hölmöltä? Näytänkö siltä etten osaa mitään?”
Kyllä itsekin myönnän, että välillä kun naama on kuin tomaatti niin ei olo ei välttämättä ole kovin sensuelli. Tai joskus kun tiukimmassa loppurutistuksessa suusta pääsee oikein naisellinen ähinä, niin muutama outo katse saattaa tulla kanssatreenaajilta. Kyllä, kuulitte oikein! Täällä treenataan ja kovaa!
Haluaisin sanoa kaikille teille, että tällaisten asioiden miettiminen on turhimmista turhinta, eli siellä salillakaan ei tarvi aina olla niin siivosti ja ”naisellisesti”! Siellä ei tarvitse olla näkymätön tai  näyttää täydelliseltä. Nainen saa hikoilla, irvistellä ja myös ottaa ison painon, jonka jaksaa hädin tuskin nostaa. Tai vetää salilla laitetta väärästä vivusta tai mennä siihen jopa täysin väärin päin istumaan. 😀 Kaikki se on inhimillistä ja kaikki saa treenata treenaamista.pystypunnerrus

Mikä teidän mielestä on se syy, miksi kovaa treenaavia naisia näkee niin harvoin? Miksi miehet uskaltaa usein treenata naisia kovempaa?