Kotitreenivideo gone wrong :D !

Vaikka videot suomalaisissa blogeissa ovat vähän uusi juttu ja useimmat vloggaajatkin ovat itsestäni noin.20-vuotta nuorempia (minäkö vanha, en kai!!?? 😀 ), niin tubettaminen ainakin ”osa-aikaisesti” tuntuu itsestäni kiinnostavalta idealta. Olen itsekin youtuben suuri ystävä ja seuraan sieltä paljon myös treeniin liittyviä juttuja.
Videoiden tekemisellä saa kivaa vaihtelua bloggaamiseen ja vaikka hommaa editoinnissa on, niin tuo se mielestäni vähän uutta motivaatiota tuottaa sisältöä tänne!

Halusin kuvata teille viime viikonloppuna kotitreenini, koska niitä toivotaan säännöllisesti. Juuri kun olin blogissa sanonut, että en ole saanut aikaiseksi treenata kotona, niin sainkin sen postauksen jälkeen jonkun potkun persuksille – kiitos teille lukijoille!
No, kaikki ei sitten mennytkään tekniikan suhteen aivan putkeen, vaikka treeni olikin muuten todella onnistunut. 😀 Hieman on vielä siinä puolessa petraamista!

Mulla revähti jo kaksi viikkoa sitten vasemman jalan takareiden kiinnityskohta (koska oma tyhmyys), joka ei ole vieläkään parantunut. Kävin tänään teippauttamassa sen kinesioteipillä, joten katsotaan onko siitä apua. En voi oikeastaan yhtään treenata nyt jalkoja, joten keskityn yläkropan treeniin. Yläkroppaa on tosi helppo pienellä modauksella tehdä kotonakin, koska suurin osa liikkeistä ei tarvitse välineitä. Mulla on käytössä 8kg ja 12kg kahvakuulat ja kuminauha.
Tässä lista niistä liikkeistä jotka viikonlopun treeni piti sisällään (kaikkea ei näy videolla, koska niissä ei ollut oikein ”nähtävää”).

  1. Etunojapunnerrus 4*10-15 toistoa
  2.  1 käden pystypunnerrus kahvakuulalla 1*10
  3. 2 käden pystypunnerrus kahvakuulalla 2*8-10
  4. Pystypunnerrus kuminauhalla (viimeiset irti olkapäistä)
  5. Vipunosto eteen kuminauhalla 2*10-15
  6. Avaus kuminauhalla (kannattaa tehdä seisallaan. Ei oikein toiminut maaten, koska kumppari karkaa liian ylös). 2*15+
  7. 1 käden hauiskääntö kahvakuulalla 1*8-10
  8. 2 käden hauiskääntö kahvakuulalla 3*8-10
  9. Hauiskääntö kuminauhalla (viimeiset irti)
  10. Ojentajapunnerrus 2*8-10
  11. Alavatsarutistukset
  12. Vinot rutistukset
  13. Lankku

Vaikka lista näyttää pitkältä, niin aikaa meni silti vain reilu 40min! Pidin melko lyhyet tauot – ehkä jopa hieman liiankin lyhyet. Hyvä nyrkkisääntö on, että mitä pidemmät sarjat sitä lyhyemmät tauot. Kiertoharjoittelutyyppisessä, sykettä nostavassa treenissä tauot voivat olla n.30s ja maksimivoimatreenissä jopa useita minuutteja!

Tuleeko teidän usein katsottua treenivideoita neitistä?

Ps. Jos et ole vielä osallistunut FitWoodin leuanvetotangon arvontaan TÄÄLLÄ, niin hopi hopi! Osallistumisaika päättyy huomenna illalla!

Mitä sanoa ihmiselle, jonka kommentti loukkaa?

Kuuntelen kahvipöydässä ystävääni. Hän kertoo, kuinka kesken palaverin hänen työkaverinsa sanoo jotain, joka on tarkoitus olla suora **ttuilu. Sen lisäksi kommentin on tarkoitus nolata ystäväni muiden työkavereiden edessä.
Olen ällistynyt ja sanaton.
Mutta ystäväni ei ole! Hän on juuri sellainen ihminen, jollainen haluaisin itsekin olla! Hän ottaa tapahtuneen palaverin jälkeen puheeksi työkaverin kanssa. ”Toi mitä sä sanoit, oli mun mielestä kohtuutonta ja asiatonta. Se loukkasi mua”.
Olen todella vaikuttunut ystäväni rohkeudesta puolustaa itseään ja siitä, kuinka hän selvittää tilanteen heti ja tyylillä, eikä tee kuten mä olisin luultavasti tehnyt: Eli jäänyt märehtimään viikoiksi tapahtunutta loukattuna ja ärsyyntyneenä siitä että tilanen päättyi totaalisen jäätymiseen!

Mä ihailen ihmisiä, jotka niin sanotusti nostavat ikävissä asioissa kissan pöydälle. Itsellä on tämän suhteen vielä opittavaa ja olenkin hieman jopa kärsinyt siitä. Tunnen kyllä ihmisiä, jotka heti ottavat asiat puheeksi jos heille ollaan ilkeitä. Ja se taito on nimenomaan suhtautua siihen ilkeilyyn aikuismaisesti; Kuka tahansa osaa aukoa päätään takaisin. Mutta se ei vie asiaa mihinkään.
Ihmettelen välillä, miten moni suostuu silti kuuntelemaan vapaaehtoisesti töissä saati kotona nälvintää!? Niille kommenteille ei voi valitettavasti hankkia ulkopuolista moderaattoria, kuten täällä blogimaailmassa onneksi nykyään pystyy.
Esimerkiksi parisuhteessa toisen ulkonäön tai minkä vaan ilkeämielinen kommentointi on asia, johon mulla olisi täysi nollatoleranssi! Sillä on turha puolustautua että ”sanoo asiasta”. Jos toiselle vaikkapa sanoo, että ”ootpäs sää lihonut” niin miten sellainen kommentti auttaa sitä ihmistä?

Mun kaverini Jonna Lehtosaari on psykoterapeutti ja ollaan hänen kanssa juteltu aika paljon tästä aiheesta ja siitä on ollut itselleni paljon apua. Pyysin häneltä vinkkejä siihen, mitä voisi sanoa ihmiselle joka loukkaa kommentillaan? Kuinka löytää rohkeutta siihen, että ei jää mieli maassa vain märehtimään tapahtunutta?
Näin Jonna kommentoi asiaa:

Me kaikki kohtaamme ajoittain arjessa tilanteita ja keskusteluja joissa toisen henkilön sanat loukkaavat. Ihmissuhteissa ja vuorovaikutuksessa näitä on mahdotonta välttää. Omaan reaktioon ja loukatuksi tulemisen tunteeseen vaikuttanevat ne olettamukset, johtopäätökset ja (väärin)tulkinnat mitä on sen toisen sanoihin liittyen. Lisäksi mm. aiemmat kokemukset, mahdollisesti käsittelemättä jääneet sellaiset, oma yliherkkyys, taipumus mielensä pahoitteluun, peräti itsekeskeisyys tai heikko itsetunto, vaikuttavat kaikki siihen miten sen ottaa kun kokee toisen sanoneen jotain ilkeää. Toki maailmaan mahtuu ilkeitä kettuilevia kusipäitä, jotka tietoisesti loukkaavat ja viljelevät loukkauksia, koska voivat esimerkiksi itse huonosti tai eivät ole syöneet niitä vuorovaikutustaitomuroja lapsena.

Olkoon loukkaavat sanat tahattomat tai eivät, on enemmän hyötyä itsellesi jos pystyt pohtimaan mikä niissä loukkasi sen sijaan, että pähkäilet puhujan motiiveja loukata. Sitä voi loputtomiin tuloksetta murehtia ja märehtiä miksi hän sanoi niin ja näin ja mitäköhän hän sillä tarkoitti kun sanoi että…jne.

Jos sinulla on taipumusta ”ottaa nokkiisi herkästi”, jos usein huomaat että pahoitat mieltäsi ihmisten sanomisista ja se helposti jää vaivaamaan mieltäsi, kannattaa tehdä vähän itsetutkiskelua ja jopa laatia etukäteen ”toimintasuunnitelma” miten reagoida. Vaikket mielensäpahoittaja olekaan, mutta toisen sanat nyt vain olivat todella ikävät, voit kelata sekä tilanteessa, että sen jälkeen miten reagoida riittävän hyvin ja miten toimia seuraavana kertana.
Olet vastuussa vain omista sanoista, tunteista ja reaktioista. Toisen sanomisista ja teoista kun emme voi vastuuta ottaa tai kantaa.

MISTÄ sinä loukkaannuit (tietty sana, tapa miten sanottiin, koitko arvostelemisena tai ikävänä kritiikkinä?) ja tiedosta tunne mikä siihen liittyi (suru, raivo, ärtymys, pettymys tmv.).

MITÄ aiot tehdä?
Toimitko avoimesti, läpinäkyvästi ja rakentavasti ja puet sanoiksi mitä sen toisen sanat sinussa herättivät (jolloin useimmiten tunteen skarpein piikki häviää) ja pyrit selvittämään tilannetta?
Vetäydytkö kuoreesi ja annat sanojen vaikuttaa vielä pitkään etkä ota koskaan loukatuksi tulemista puheeksi? Päätätkö että annat asian olla, jätät sen huomiotta ja omaan arvoonsa ja pyrit uskomaan toisesta hyvää? Ehkä toisella on vain huono päivä (joka ei tosin oikeuta sanamörköihin…)? Vai heitätkö samalla mitalla takaisin ja avaat vittuiluvarastosi, saat ehkä nopean käänteen tilanteelle mutta mistään win-win-situationistä ei kylläkään ole kyse!

Eikö olisi helppoa jos aina voisi pysyä rauhallisena, ei ottaa itseensä mitään negatiivista milloinkaan, osata reagoida aikuismaisesti hienotunteisen suorapuheisesti ja saada samalla teräväkielistä henkilöä parantamaan kommunikointiaan? Boring! Not gonna happen!
Joten armoa itsellesi ja etene pienin askelin. Pohdi yleisesti itseksesi mitä voisit sanoa ja miten toimia seuraavan kerran kun koet että joku loukkaa sinua sanoillaan? Onko niillä sanoilla todella väliä?
Ei varmaankaan edistä kenenkään tilannetta jos molemmat seisovat siinä räkien toisensa naamaan. Itsesi vuoksi mieti etukäteen miten asioita voi ottaa puheeksi ja mitkä ovat taas sellaiset tilanteet kun kannattaa vain antaa asian olla. 

Oletteko te ystäväni kaltaisia tyyppejä, jotka puolustavat rohkeasti itseään? Tai onko ollut tilanteita, joissa sitä rohkeutta olisi pitänyt löytyä…?