Nyt alako ahistaan!

Ja siis tarkoitan ihan kirjaimellisesti!

Fiilistelin jo eilen, että nyt ei oo mulla kaikki kohdallaan. Siis fyysisesti. Nenä vuoti lähes koko ajan ja tänä aamuna koko homma sitten räjähti ihan käsiin ja yön aikana mun nenäontelot oli varmaan käyty rassaamassa hiekkapaperilla, oli sellaset pakotukset yläpäässä! Ihmettelin myös väsymystä, koska normaalisti olen aamulla ihan pirteä ja painelinkin suoraa tietä sänkyyn nukkumaan vielä tovin. Tunnin päästä uusi yritys, mutta edelleen peilistä katsoi se 15vrk putkeen valvonut yh-äiti. Päätin kuitenkin pakata kamat ja suunnata aamuaerobiselle, josko olo kohentuisi päästessäni salille.
50min sinnittelin crossarin selässä, toisella kädellä veivaten ja toisella kädelle niistäen ja koko ajan yritin vältellä katseellani ”älä tule kipeänä salille”-kylttiä ja muita asiakkaita. Sitten annoin periksi, ajattelin että eihän tästä hommasta tule ***ttuakaan ja lähdin kotiin.

Kotona totaalinen henkinen romahtaminen, avomieheni luuli kuulemma taas että joku läheiseni on kuollut. Ai miten niin muka ylireagoin?! No yhtään en ole ennenkään ylireagoinut asioihin!
Sitten otin kriisipalaverin psyykkeeni kanssa ja ajattelin että Johanna Tukiainenkin selvisi malariasta, joten miksen minäkin selviäisi tästä! Onneksi sain päivän viimeisen ajan yksityiselle ja aamupuuron jälkeen painelin takaisin petiin ihmeparantumisen toivossa.

Kaikkihan siis johtuu siitepölyallergiasta, joka ei ole viime vuosina päässyt ihan näin pahaksi.. Tai sitten en vaan yhtään muista sitä tai kroppani on nyt niin kovilla, että se liioittelee oireita kun on möksähtänyt mulle. En kyllä ihmettelekään, aika loppusoittoja soitellaan, eikä tässä enää mitään maratonia tällä tankkauksellakaan lähdettäis juoksemaan. No anyway, mukavanoloinen naislääkäri määräsi mulle entistä vahvemmat lääkkeet ja vakuutti etten kuole vielä tänään ja vaikka kuolisinkin niin onneksi mulla on sentään pieni rasvaprosentti. Always look at the bright side of life! 🙂

Viimeinen kova viikko siis pyörähti käynttin ei niin voittaja fiiliksillä, mutta ainoastaan täydellinen neliraaja-amputaatio voi estää mua nousemasta kahden viikon päästä Turun konserttitalon lavalle!! Siellä meikeläinen meinaa säihkyä ja säteillä siihen malliin, että varatkaahan tehokkaimmat ray baninne mukaan ;).
Eilen tavattiin myös valmentajan kanssa ja mitään viime hetken muutoksia ei enää tehty ja näillä mennään eteenpäin. Meinasin kyllä ehdottaa hänelle, että josko vielä puolitettaisi tuo päivittäinen ruokamäärä, kun mun on niin vaikea ennättää päivässä syödä se kokonaiset kaksi ruokalusikallista sitä riisiä…
Viikko on ollut raskas, vaikeita päiviä ja päänsisäisiä lukkoja on ollut havaittavissa, mutta onneksi koutsi ainakin kuulosti siltä, että hommat etenee niinkuin pitääkin. Nyt pitäis vaan puristaa perslihaksista vielä viimeisetkin rasvasolut taivaan tuuliin niin, että kunto lavalla olisi siisti muttei liian kuiva. Ja saada myös mun huoltaja elävänä pois Thaimaasta…Alankin ahdistelemaan häntä hyvissä ajoin, jotta tiedän sitten ajoissa varata ajan avomiehelleni maskeeraajakoulusta, mikäli huoltajani päättää jäädä iäksi Thaimaaseen tekemään minuuttimeikkejä ruotsalaisturisteille eikä koskaan palaa takaisin.

Nyt nauttimaan auringosta! Laittakaahan sidut kylmään, it’s saturday!!!

Epäinspiroivia ihmisiä!

Aaah.. Aamupuuro nautittu ja henkinen ja fyysinen tasapaino saavutettu. Tiesittekö, että kun kaurapuuroa vatkaa oikein kovaa, niin siitä saa paljon kuohkeampaa ja paksumman tuntuista? Kyllä hätä aina keinot keksii niinkuin sanotaan.
Ai mitä, eikö teille ole muka tullut tarvetta vatkata kaurapuuroa kuohkeaksi???
Saan varmaan ainakin sadan ihmisen paheksunnan ja inhon osakseni, kun kerron eilisestä kuntosalikokemuksestani. Mutta mun on vaan pakko jakaa tämä teidän kanssa – huolimatta siitä kuinka pinnallisena ja kamalana ihmisenä ikinä minua sitten pidättekin. 
Eilen minun piti tosiaan löytää jostain kouluni lähistöltä sali, koska minulla oli vain muutama tunti käytettävissä ennen, kuin minun piti jo olla ”rasvaimussa”, eli LPG-hoidossa (joka teki taas muuten todella hyvää!). 
Tiesin, että hyvä ystäväni käy eräällä naisten salilla, joka oli vielä sopivasti aivan matkan varrella. Ensin minun piti mennä Kumpulaan, mutta protestoin paikkaa, koska meille Arcadan opiskelijoille kertamaksu oli paljon suolaisempi kuin muille opiskelijoille. Paheksuntaa. Jupinaa.
Naisten salille siis nauttimaan ilmaisesta tutustumiskäynnistä ja pinkkiä päälle!
Olen tosiaan vieraillut tällä ko. salilla muutaman kerran, mutta en varsinaisesti treenannut silloin itse, vaan olin ystävääni piiskaamassa. Ja koska hän on nykyään body-mittarilla hyvin varteenotettava tapaus, niin ajattelin, että jos hän pystyy siellä treenaamaan niin kyllä minäkin! No joo, olen edelleen samaa mieltä, mutta haluan jatkaa lausetta: Jos hän pystyy siellä treenaamaan, niin kyllä minäkin, hätätapauksessa!
Ensinnäkin, minua tuli vastaanottamaan aivan hurjasti ylimeikattu nuori tyttö, joka vaatetuksesta päätellen oli menossa suoraan töistä Tigerin vippiin… En halua arvostella ihmisten pukeutumista, mutta jotenkin odotan kuntosalin työntekijältä ehkä hieman vähemmän yliampuvaa pukeutumista.. Hän oli onneksi ihan mukava, eikä alkanut välittömästi tyrkyttää minulle jotain ylihintaista viiden vuoden sopimusta. Yksi katsaus saliin ja kerroin hänelle, että valitettavasti voin sanoa jo heti ensi silmäyksellä, että salin varustelu on aika huono (siis siihen suhteutettuna että maksaisin kiinteää kk-maksua eli alkaisin vakio kävijäksi).
Ai miksikö? No siksi, että sieltä puuttui jo pelkästään kyykkytanko, penkkipunnerruspaikka ja talja oli rikki. Nämä nyt ovat mielestäni aika perus vermeet jos mietitään kuntosalin varustelua!
Muutenkin harmitti se, että lähes puolissa laitteissa oli lappu ”epäkunnossa”. Ymmärrän kyllä, että laitteiden korjaus maksaa, mutta toisaalta odotan saavani hyvät ehjät laitteet vastineeksi aivan sikamaisen kuukausihinnan maksamisesta!! 
Nyt tulee sitten se osuus, joka saattaa järkyttää. En ole koskaan nähnyt missään salilla tehtävän niin paljon turhaa työtä, kuin tuolla kuntosalilla!! Ok, kyseessä on naisten sali, jonne moni ylipainoinen haluaa tulla rauhassa treenaamaan ilman inhottavaa häpeäntunnetta, eikä välttämättä kehtaa laittaa vielä painoja kun sen 5-10kg siihen reidenojennuslaitteeseen. Yllätyin kuitenkin, että suurin osa keskittyi todellisuudessa räpläämään kännykkäänsä tai juttelemaan kaverin kanssa sen sijaan, että olisi oikeasti hikoillut!? Paikka oli kuitenkin aika täynnä ja ainoastaan yksi tyttö näytti hengästyneeltä. Meinasin käydä onnittelemassa häntä ihan kädestä pitäen. Lisäksi minua häiritsi se, että naisilla on aika ikävä tapa tuijottaa avoimesti. Mutta ihmekös tuo, vaikka en edes juuri ääntäni avannut. 
Mutta kuten alussa sanoin, niin ihan hienosti sain itseni tuollakin hikeen ja jalkani jumiin. Periaatteeni on, että sitä hyppii vaikka tasajalkaa pari tuntia, jos ei muuhun ole mahdollisuus. Mutta jäseneksi ei tee kyllä mieli liittyä.
Jos Mayors’sille on kiva mennä välillä hakemaan motivaatiota kovaa treenaavista ihmisistä, niin tämä paikka tulisi varmaan kyseeseen siinä tapaukssa jos tulee tarve jotenkin hillitä omaa motivaatiotaan :D. Sitä ei onneksi taida ihan heti tämän naisen elämässä tapahtua. 
Kovia treenejä – kännykkä kädessä tai ei!

ps. Vessassa valot olis ihan mukava yllätys, vaikka onneksi meillä naisilla sen tähtäyksen suhteen ei ole pimeässäkään onegelmia :)!