Computer says no…

Rakastan tietotekniikkaa!

Kuinka mukava huomata, että pitkä blogiteksti, jonka olin omasta mielestäni postannut aikaisemmin päivällä ei olekkaan päätynyt nettiin!! Hermothan siinä menee! Miten muka koko teksti on voinut kadota bittitaivaaseen??

Odotan jo todella että pääsen oman (kuolevan) läppärini ääreen… Tällä rakkineella kun ei saa liitettyä edes näitä iPadilla ottamiani ”todella” laadukkaita kuvia teksteihin. Siksipä ajattelinkin kirjoittaa tekstin tänään töissä loppuun ja liittää kuvat työläppärillä ja simsalabim, vituikshan se meni!
Tarkoikseni oli nimenomaan postata ihan puhtaasti treeniin liittyvä postaus, koska nyt on tullut paljon hyvää salitreeniä viimepäivinä ja halusin siitä avautua teille. Kroppa on ollut myös työn puolesta liossa!
Isojen jumppapatjojen ja voimistelu-elementtien raahaaminen käy todella työstä! Vinkiksi muuten kaikille, että tokaluokkalaisista ei ole juurikaan apua fyysisissä töissä… Tai jos olette ajatelleet palkkaavanne esim. rakennustyömaalle 6-10-vuotiaita, niin miettikää vielä. Hirveen hitaita ovat, eivätkä jaksa keskittyä mihinkään :).

Yritän huomenna pelastaa treenipostaukseni, mutta puhutaanpa hieman ruokapuolesta…
Syön joka päivä lähes samalla tavalla – olinpa sitten Helsingissä tai jossain muualla. Viikonloppuisin olen elellyt vapaammin, mutta muuten syön joka päivä lähes saman kaavan mukaan. Niin myös täällä. Olen rutiineja rakastava yksilö, joten kehitin jo muutamassa päivässä Katrin aamurituaalin :). Aamulla lenkin jälkeen tietysti puuroa, raejuustoa ja kaloritonta mehukeittoa(ja toiminta keittiössä toistaa myös samaa kaavaa aamu aamun jälkeen!). Olen tykästynyt Elovenan pussipuuroon näin reissussa ollessa ja etenkin makuun neljä viljaa ja taateli. Namnam!
Lounaan syön sitten töissä ja siellä on ollut joka päivä tarjolla monipuolisesti salaattia, tummaa riisiä tai perunaa sekä lihaa. Liha ei tietenkään ole ihan ”pelkkää” lihaa, jota normaalisti suosin, mutta kyllä esim.karjalanpaisti kelpaa(ei ole muuten normaalisti mikään lempiruokani..no sitä oli kuitenkin eilen sapuskana). Ainoastaan kerma/jauholirukastikkeet skippaan täysin. Onneksi usein on myös raejuustoa ja kananmunaa saatavilla. Lisäksi olen ottanut joka päivä mukaan rahkan ja mansikat välipalaksi, jonka syön kahden kolmen välillä.
Annalle tullessa juon yleensä palkkarin (jos tulen suoraa puntilta) ja syön realia pari viipaletta päällystettynä kasalla keittokinkkua ja juustoa. Illalla vedän jättiannoksen salaattia, kanaa n.100g sekä kananmunan. Vieroittautumiseni salaatinkastikkeesta on taas ottanut takapakkia täällä ollessa.. Jos joku intohimo pitäisi mainita niin salaatinkastike! I’m hopeless… Onkohan munlaisille olemassa jotain hoitoa…?
Lisäksi saatan syödä hedelmän tai jotain muuta illalla. Olen muuten ruvennut himoitsemaan kylmiä appelsiineja! Voisin syödä niitä kilon kerralla! Ja ps, turha laittaa mitään raskausepäilykommentteja tulemaan:)…
Huomasin viime viikolla, että veto oli aika ajoin lopussa, koska kiireessä en ehtinyt syömään tarpeeksi. Olen töiden lisäksi kuitenkin treenannut lähes joka päivä punttia tai vähintään tehnyt aamulenkin. Tällä viikolla punttitreeniä tulee normaalisti 5 viimeviikon laiskan saldon sijaan. Kaloreita epäilen saavani 2000-2200kcal päivittäin vaikka en ole mitään exel-taulukkoa pitänytkään… Silmä kyllä kehittyy näissä asioissa! Ruokavalio, jonka itselleni suunnittelin oli alunperin n. 1850kcal ja siihen olen lisännyt hieman extraa. Olo on ollut koko ajan kivan keveä ja kropassa tuntuu hyvälle. Punttia olen jaksanut vääntää ihan tappiin asti! Jännää nähdä mitä painolle on tapahtunut kahden viikon jälkeen! Väliaikainen avovaimoni kun ei omista vaakaa…

Vaikka kotiin onkin kahden viikon jälkeen kiva palata jää mulle kieltämättä myös ikävä Annan seuraa. Kotipuolessa meininki on nimittäin aika miesvoittoista ja mun avomies ei yhtään syty suhdespekulaatioihin ja hömppäsarjoihin!! 😀 Vain nainen voi ymmärtää toista, niin se vaan on! Miehet, tuntuuko teistä, että naisia ei voi ymmärtää? Eipä hätää. Tekin olette kummallisia :).
Lisäksi me ollaan tunnettu Annan kanssa toisemme jo iät ja ajat ja itseasiassa ollaan asuttukkin kämppiksinä jonkun aikaa! Ihan en tosin tälleen yksiöön muuttais kahdestaan…en miehen enkä naisen kanssa!! Meillä on Helsingissä kolmio ja 72neliötä ja se on ihan sopiva kahdelle. Saa tarvittaessa vähän hajurakoa…ja siivottavaa on ihan tarpeeksi (mulle).
Kerrostaloasumiseenkään en enää oikein syty. En silti haluaisi asua myöskään omakotitalossa (olen asunut koko elämäni kerrostalossa ennen tätä), joten rivari/paritalo tuntui parhaalta ratkaisulta. Ja Helsingissä saakin olla aikamoinen Roope Ankka jos meinaa omakotitalossa asustella tai sitten on silmät ja suut täynnä velkaa koko loppuelämänsä…Ei kiitos!! Laitan joskus kuvia meidän kodista, kun siivooja on juuri käynyt…or not…

Tänään tuli myös sähköpostia IFBB:ltä koskien syksyn kisoja… Kiva jännitys tuntui heti vatsanpohjassa lukiessani viestiä! Kisoihin valmistautuminen ei ole mikään läpihuutojuttu tai millään tavalla helppoa(muutenhan siellä lavalla olisi ruuhkaa…) ja tunnistan paljon niitä fiiliksiä, joita ekoihin kisoihin valmistautuvat likat kirjottelee blogeissaan! Olen käynyt mennyttä kevättä läpi päässäni over and over again ja eipä siellä silloin juuri muuta dieetin ja treenin lisäksi liikkunut. Mitenkähän kukaan on jaksanut edes kuunnella mua?? 🙂 Onneksi nyt on jo yhtä kokemusta rikkaampi. Eipä tosin yksien kisojen tai dieetin perusteella voi vielä väittää paljoa lajista tietävänsä!
Nyt päässä pyörii vähän muitakin juttuja kuten työasiat olosuhteiden pakosta. Mua kyseltiin jo tänne Tampereelle töihin, mutta enhän mä voi jättää mun karvaista kolmikkoa yksin! Nytkin jo vähän huolestuttaa, kun mies oli pessyt poissaollessani ikkunat…Vapaaehtoisesti! Tämä siis selkeä merkki siitä, että mun on palattava kotiin, ei taida olla feng shuit nyt ihan kohdillaan meidän huushollissa!

Helluntaiheila

Mites noi parisuhdeasiat?
Tänäänhän on helluntai ja mikäli et ole tylsästi jo varattu tai eilen kukaan ei lähteny viimeisille hitaille, niin villi sinkkukesä on ikävä tosiasia! Nyt on vaan kreisibailattava aamusta iltaan ja hypittävä kukasta kukkaan :D… Voimia!
Luin muuten tänään iltalehdestä tai -sanomista, että koulutetut naiset ei saa miehiä, koska kiltit perusmiehet ei houkuttele. Mä en tiedä millainen on kiltti perusmies, vaikka osittain mun mies ehkä onkin kiltti perusmies.. Silti hän on kyllä paljon muutakin, ihana, vastuuntuntoinen ja vielä kaiken lisäksi todella hyväkroppainen kiltti perusmies! Luulis tollasen pakkauksen kelpaavan, vaikka olis kuinka kauppatieteiden maisteri :).
Mun on tietenkin henk. koht paha mennä sanomaan, koska mun mielestä rima pitää pitää korkealla, enkä puhu todellakaan pelkästään ulkonäöstä! Olen tässä saanut todistaa muutamaakin ”toivotaan toivotaan” parisuhdetta, eikä niillä koskaan oo ruusunen loppu. Life is too short to waste with a wrong guy.
Ketään ei voi väkisin rakastaa, ellei sitten elä huntu päässä!

Teinkin pienen muutoksen suunnitelmiin ja jäin koko viikonlopuksi Tampereelle. Ei vaan yksinkertaisesti ollut enää paukkuja lähtee Helsinkiin ja aika turhaakin se oli yhden yön takia.
Tuli vaan sellainen olo, että nyt on pakko jättää jotain tekemättä, koska kalenterissa on liikaa punakynää tälle viikonlopulle. En pysty olemaan kahdessa eri paikassa samaan aikaan, vaikka kuinka haluaisin – ja haluan vähän liiankin usein! Olen yleensäkin ottaen sellainen ihminen, että suunnittelen aina liikaa ohjelmaa ja toteutus onkin sitten toinen juttu. Tämä viikonloppu oli taas erinomainen osoitus siitä.
Tein työkaverille palveluksen ja teen muutaman extratunnin ohjauksia Varalassa. Tuleepahan ainakin pyöräiltyä, yli 20km viikonloppuna työmatka-ajoa. Lisäksi ehtii hyvin käydä salilla ja kahvitella kaverin kanssa. Varsinkin näin hullun hektisen viikon jälkeen olis oikeesti paikallaan hetkeksi vaan hengähtää ja fiilistellä. Mutta se on mulle usein liian vaikeaa. Painan eteenpäin kuin höyryjuna, jos olen innostunut jostain (niinkuin tällä viikolla olen työstäni innostunut).

Eilen illan vietinkin sitten ihan omasta seurastani nauttien. Rakastan yksin olemista, kun siihen on mahdollisuus! En todellakaan tarvitse koko ajan jonkin seuraa, vaan tykkään välillä puuhailla juttuja omissa oloissani. Ensin kävin hakemassa kaupungilta jo pitkään himoitsemani keltaiset housut! Sain myös kerrankin venyteltyä koko kropan hyvin läpi ja taisin myös herkutella vähän subilla, kun kukaan ei ollu näkemässä ;). Fitness-ihmisethän ei syö koskaan mitään hyvää, ei varsinkinkaan pikaruokaa. Tai suklaata, mitä myöskään en missään nimessä eilen syönyt!!! Pois se minusta, haluan olla täydellinen……siis eikä, eikö se ookkaan mahdollista? Nyt meni uskottavuus.

Vaikka en erityisemmin pidä pikaruuasta, niin Subi maistuu kyllä joskus harvoin. Mieluummin kuin pitsa/kepsu/kinkki-osasto….siis rasvassalilluva mättö! Teriyaki kananrinta kokojyväleivällä ja makeesipulikastikkeella on mun suosikki! 

Milläs tavalla te muuten rentoudutte?
Meillä suomalaisilla on liian usein se tapa, että kun viikonloppu koittaa, niin avustetaan rentoutumista viinalla siihen pisteseeseen, että kropasta häviää tunto. Itse olen kauheen huono juomaan viinaa ja aniharvoin tulee sellainen fiilis, että tekisi mieli juoda. Ajattelin eilen juhlistaa lauantai iltaa ja ostin muutaman siiderin…jotka jäi sitten nekin juotamatta! En todellakaan halua olla mikään tekopyhä – viina ei vaan maistu, mutta otan kyllä toki sitten jos on joku mukava porukka tai reissu. En siis ole mikään absolutisti ja kun tietää itse, että dokaaminen on kontrollissa niin antaa mennä vaan. Sanon mun asiakkaille, että jokainen päättää itse miten paljon ja kuinka usein juo, mutta laihtumisen voi unohtaa, jos joka viikko lähtee lapasesta. Viikolla toitotetaan jossain facebookissa, että nyt mä aloitan terveellisen elämän, en juo ainakaan kuukauteen ja lenkkarit saa kyytiä!… Kunnes viimeistään lauantai iltana onkin checkattuna vähintään viiteen eri kippolaan.
Itse rentoudun parhaiten nukkumalla! Rakastan nukkumista, mutta uskon myös siihen, ettei ihmisen tulisi nukkua myöskään liikaa. Olen tavannut ihmisiä, jotka nukkuvat 12-tunnin yöunia ja siihen vielä päälle päiväunet ja ovat silti väsyneitä! Se ei ole normaalia, jos olet terve! Tuon verran unta tarvitsee maksimissaan viisivuotias lapsi.
Näin loppujen lopuksi voikin siis sanoa, että oikein onnistunut viikonloppu ja pää ja kroppa on saanu lepoo. Ens viikolla on taas luvassa hektistä menoa ja mä en kestä aloittaa viikkoa, jos viikonlopun jäljiltä on entistä väsyneempi!
Nyt ei sitten muuta kun nauttimaan Suomen kesästä ja siitepölystä!

Ps. Enää tonni matkaa siihen, että mä oon totaalihapoilla :D!!