Tummia pilviä

Eilinen jäi historiaan todella turhana päivänä! 
Aamulla pyöräilin kätilöopiston labraan 8km suuntaansa vain todetakseni, että jätin lähetteen kotiin. Reissu oli siis täysin hyödytön ja lupasin palata asiaan ensi viikolla. Kotimatkalla ostin mansikoita ja herneitä töykeältä myyjältä ja kotiin päästyäni katselin edellisenä päivänä nauhoittamani ohjelman hyvin lihavista ihmisistä. Ihmetellessäni suuhunsa ranskalaisia kilokaupalla tunkevia brittejä söin ostamani mansikat ja puolet herneistä ja pidin itseäni vähintäänkin tekopyhänä. Sitten, koska kello oli jo kaksitoista minua rupesikin sopivasti ramaisemaan ja päätin ottaa pienet nokoset.
 
Heräsin kolmelta siihen, että kurkkuuni koski ja päässäni humisi. Koirat oli pakko pissattaa ja sen jälkeen olikin pakko taas jatkaa unia. Heräsin seuraavan kerran kuudelta, suututin avomieheni ja jatkoin taas unia.
Seuraavan kerran heräsin huminaan ja myöskin nälkään yhdeksän aikoihin. Talo oli tyhjä ja tajusin etten ollut syönyt koko päivänä yhtään mitään. Tein voileivät, soitin lepyttelypuhelun avokille ja katsoin kolmannen kerran Dodgeball – Boltsit pelissä- elokuvan. Ensimäisellä katselukerralla kerralla nauroin lähes koko elokuvan ajan, toisella kerralla harvemmin ja nyt kolmannella kerralla nauroin oikeastaan vain kohdassa ”olet yhtä hyödyllinen kuin kullin makuinen tikkari”. En taida katsoa enää neljättä kertaa.
Siinäpä se päivä suunnilleen olikin. 
 
Tänä aamuna olo oli selkeästi parempi ja hyvä niin, nimittäin ohjelmassa oli jotain todella mukavaa ja ”edullista” puuhaa! Olin sopinut treffit kaupunkiin kaverini kanssa ja aamupäivä meni alennusmyyntejä kierrellen noin tuhannen miljoonan muun ihmisen kanssa. Sanoinkin hurrille kotona, ettei hän olisi kestänyt siellä hetkeäkään!
Tarkoitukseni oli löytää puku ensi viikonloppuna pidettäviin eräiden häiden kakkos-osaan, eli ei mitään liian hienoa mutta kuitenkin tarpeeksi hienoa. Löytyi! Tavoite saavutettu!
Sitten uuden ripsivärin hakuun. Joudun ikäväkseni luopumaan huomenna ripsipidennyksistäni, koska olen allergisoitunut niille. Näin kävi muuten edelliselläkin kerralla, olin tosin unohtanut jo koko asian… Onneksi Johanna the ripsiwelho suositteli minulla MAC:in Studio fix-ripsaria, joten saapa nähdä riittääkö se täyttämään elämässäni ripsipidennysten jättämän aukon…Sniif. Niihin jää koukkuun! Varokaa!!!
 
Kerron myöhemmin toimiiko. Tähän asti lempiripsarini on ollut Lorealin Telescopic vedenkestävänä.
 
Kävästiin myös Stadiumissa ja koska olen jo jonkun aikaan katsellut uusia lenkkareita, niin tie veikin kenkäosastolle. Eipä aikaakaan kun joku tummaverinen supliikki kundi tuli kyselemään tarvitsenko apua. Sanottuani ”en oikeastaan”, hän aloitti kanssani noin 20min kestäneen asiakassuhteen aiheena juoksukengät. Siis se ihminen tiesi kaiken juoksukengistä! Tästä on todisteena se, että hän sai myytyä minulle uudet lenkkarit ja vieläpä Adidakset!! Olen vannoutunnut Asics-fani, mutta tämä vuoden kenkätietäjä 2012 oli sitä mieltä, että Asics on täysin yliarvostettu ja liian kiertojäykkä kenkä, jossa asiakas maksaa brändistä ja makeista väreistä. Sitten hän esitteli minulle Runners World-lehden maailman parhaaksi juoksukengäksi valitsemat Adidaksen Supernova Glide neloset. En tietenkään ole edelleenkään tarkistanut pitääkö tämä tieto paikkaansa, mutta koska tämä tyttö ei enää maratoneja tänä vuonna juokse, niin ajattelin testata nyt sitten Adidaksia. Minulla on hirveän kapea lesti ja muutenkin pieni jalka (36) ja tämä on kuulemma juuri se kenkä jota olen aina halunnut ja toivonut. Väri ei tietenkään ollu mikään silmiä hivelevä, mutta hei – jos tämä kenkä tekee mut onnelliseksi niin unohdetaan neonvärit ja tyydytään tylsään valkoiseen!
Nyt olisikin mielenkiintoista kuulla jonkun muun kenkäspecialistin mielipide… Antaa kuulua!!
 
Adidas Supernova Glide 4. Takes you to heaven.  
 
Koska eilinen päivä meni treenin osalta miten meni, niin tänään oli pakko päästä salille! 
 
Raskauteni on vaiheessa ”Söin huonosti ja nyt turvottaa!”
 
Pakkasin repun ja lähdin käpöttelemään sauvojen kanssa kohti Tapanilan Erää. Lähes heti alkoikin sataa. Lisäsin vauhtia. Päästyäni kotoa noin 300m mahassa tuntui yht äkkiä viiltävä kipu! Oli pakko pysähtyä ja ottaa etukumara asento ja sauvoista tukea.
 
”No niin, nyt se sitten tulee, tässä se nyt on…” ajattelin… KESKENMENO!!  Hitto…Miksi en ollut varautunut tähän? Kotiin on sama matka kuin anopille, kumpaan tästä nyt kannattaa mennä?? Hittohittohitto!!!
Miksi en ollut varovaisempi? Lakannut urheilemasta? Lakannut harrastamasta seksiä? Lakannut syömästä? Juomasta? Hengittämästä? Elämästä??
Juuri kun olin ajatellut repiväni itseni lähimmälle bussipysäkille kipu loppui. 
Jatkoin matkaani salille ja mietin, että pitäisiköhän sittenkin vielä kurkata alushousuihin. En kehdannut.
Salilla oli kerrankin hiljaista (no kuka normaali nyt käykään bodaamassa lauantai-iltana…??) joten sain rauhassa kolisutella painoja. Ajatuksena oli tehdä selälle ja hauikselle tehokas ja etenkin hyvän tuntuman treeni! Tässäpä vähän treenin saldoa:
– Lämmittely 5min crossarilla
– Supersarja selälle; Ylätalja 30kg ja alatalja 25kg 4*12+12
– Lateral row istuen yksi käsi kerrallaan 3*15*15kg
– Vipunosto etukumarassa 3*15*6kg
– Hauiskääntö KP 3*10*10kg molemmat kädet

– Hauiskääntö taljassa mutkatangolla 3*10*20kg

Treenipainoissa on selkeästi tapahtunut pientä alamäkeä, mutta sain tosi hyvän tuntumat ja poltot lihaksiin! Huomaa, että nykyään hengästyn myös paaaaljon nopeammin kuin ennnen. Pidin kuitenkin lyhyet, noin minuutin tauot ja surkean ilmanvaihdon avustamana olinkin yltäpäältä hiessä treenin lopussa.
Kuin tilauksesta ulkona raivonnut rankkasadekin loppui ja pääsin lähes kuivana takaisin kotiin! Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Nyt teen sen, mitä minun on pitänyt tehdä jo pitkään, eli aijon katsoa Pedro Almodovarin elokuvan Iho jossa elän. Viiltävää analyysiä tulossa siis huomenna! Palataan!

From fitness to…fatness!

Voitte uskoa, että oman kropan muutokset, varsinkin heti dieetin jälkeen, eivät ole ihan helpoin asia hyväksyä. Ihan sama vaikka mut kuinka nyt tuomitaan pinnalliseksi, mutta sanonpahan suoraan että oman mahan tai vaihtoehtoisesti koko kropan leviäminen ahdistaa! Asiaa ei tietenkään yhtään auttanut treffit tänään erään kaverini kanssa, jolla on lokakuussa laskettu aika, eikä GRAMMAAKAAN ylimääräistä. Elämä ei ole reilua… Mutta toki me ollaan kaikki erilaisia – jo pelkästään lähtökohdiltamme.
Olen yrittänyt syödä jotakuinkin samalla tavalla kuin dieetin jälkeen (jolloin aloittelin uutta dieettiä)ja pitää herkuttelun minimissään. Ruoka vaan ei välillä maistu yhtään ja välillä sitten taas maistuukin liikaa :(. Lisäksi kanaa en ole voinut valmistaa jostain kummallisesta syystä. Raa’an kanan näkeminen oksettaa.
Luojan kiitos olen voinut koko ajan treenata kuten ennenkin (paitsi nyt ihan viimeisinä viikkoina kun olen ollut toooooosi väsynyt), vaikka ei tässä mitään tiukkaa lihaa enää jaksa haikailla. Kuhan nyt pysyisi sen verran kuosissa, että ensi vuonna ei tarvitsisi ihan nollasta lähteä!
On varmasti paljon äitejä, jotka ilolla hyväksyvät turpoavan takapuolensa ja rintansa(no monelle lottovoitto suorastaan…), mutta itse ottaisin mahdollisimman vähän damagea mikäli mahdollista. Ja hei, voin kertoa, että vapise Katie Price!! Sait juuri kilpailijan! Elämäni povipommina on nimittäin alkanut! 
 
Ainoa meidät erottava tekijä on toi tukka. Siis tämä on Katie, en minä…
 
Monella on ehkä jo ennen raskautta muutama ylikilo, eikä turvotus välttämättä edes näy missään. Itse vedän aika äärilaidasta toiseen, joten tässä on vähän totuttelemista. Totuus on kuitenkin se, että vaikka söisi kuinka terveellisesti ja liikkuisi, niin kiloja tulee aina! Keho kerää rasvaa (no ei kaikilla…) imetystä varten. Sen lisäksi on myös muistettava, että dieettaminen ja raskaus eivät tietenkään sovi yhteen ja fysiikan lakeja ei voi estää tapahtumasta syömällä pelkästään salaattia 9kk.
Olen ehkä itsekäs, mutta omille tunteilleen voi mitään.
 
Uusimmassa Sport-lehdessä oli muuten Martina Aitolehden ruokapäiväkirja ja hänkin on ollut jo hyvän aikaa siunatussa tilassa. Vaikka tämä Viidakon tähtönen ei olisikaan ihan se penaalin terävin kynä, niin voin samaistua hänen ajatuksiinsa raskausajan ruokavaliosta täysin! En nimittäin ole muuttanut juuri mitään ruokailussani! En todellakaan jaksa kytätä joka ikistä suupalaa ja uskon että monipuolinen ruokavalio on kaiken a ja o. Syön myös äyriäisiä, raa’asta kalasta en tykkää muutenkaan enkä pakastevihanneksista. Salaatin jaksan juuri ja juuri huuhtaista. Mun suurin rikos lienee se, että olen syönyt juustoja (kyllä, myös pehmeitä juustoja) ja eipä ole huono omatunto pätkääkään. Missä olette, te raskausajan ruokapoliisit??? Nyt on saarnan paikka! 😀
 
Elämän pieniä iloja! Teatterin salaatti, ei ranskalaisilla vaan kanalla ja vuohenjuustolla! Kastike oli jotakin jugurttista…  
 
Ai niin, salmiakkia / lakuakin olen syönyt, itseasiassa lääkäri oikein kehoitti syömään, koska verenpaine oli niin matala (62/116).
Luojan kiitos olen säästynyt joltain järjettömiltä suklaa/leivos/pizza-pakkomielteiltä. Ainoa, jota on tehnt ehkä normaalia enemmän mieli on jätski ja leipä. Olen kuullut ja lukenut aika hurjiakin tarinoita.. Laastia, nam.
 
Ainoa suoraansanottuna v-mäinen homma tässä koko ”projektissa” on ollut väsymys! Varsinkin pari vikaa viikkoa olen ollut kuin haudasta noussut… Heti klo.12 tekisi mieli ottaa nokoset ja tätä mielitekoa jatkuukin sitten ihan iltaan asti! Toisaalta, mikäli oppaisiin on luottaminen, niin väsymys kuuluu juuri näille viikoille oleellisesti…. Muistan tuon väsymyksen dieetiltäkin ja eipä siinä auta muu kuin nostaa jalat ylös, vetää peitto korviin ja toivoa ettei kukaan ota yhteyttä loppupäivänä kotoapoistumisen pelossa:D! Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että teen nyt kesäisin keikkatöitä ja pääasiassa ilta-aikaan, joten päivällä voi rauhassa oikaista jos siltä tuntuu. Voitte siis kuvitella että viime viikon Varalan reissu yövalvomisine päivineen oli kohtuullisen rankkaa.. No, joku viisas sanoisi tähän että pahempaa on tulossa :D.
Ehkäpä siis nyt kannattaa nukkua varastoon… Olen myös epäillyt että hemppari voisi olla hiukan alhaalla ja tähän auttaa tietysti rauta. Yritin ensihätään keitellä persiljasta teetä, vaikka eihän siinä sitä rautaa kovin paljon taida loppujen lopuksi olla :D. 
 
Rehut vaan pannuun….        
..Ja odottelemaan lumevaikutusta! No, ehkä tosta berocasta on edes jotain hyötyä :)!      
Tähän loppuun on muuten pakko ihastella tätä Suomen vähälumista kesää! Kyllä sai taas tänään ihmetellä.. Oltiin juuri koirien kanssa lenkillä, kun alkoi sataa…ja sataa….ja sataa… Ja sitten kun puiden alla kököttely alkoi tuntua toivottomalta, niin lähdettiin vaan sisseinä kohti kotia, enkä muista milloin olisin kastunut yhtä läpikotaisin!!
Tämä on tietenkin hyvä sää kaikille niille, jotka joutuvat naputtamaan officeillaan koko kesän, mutta huono sää niille joilla kerrankin olisi aikaa lojua biitsillä hankkimassa seksikkään punaisia rusketusrajoja! Nyt ei haittaisi yhtään ottaa lento lähimpään huitsin jeeraan! Adios!
 
Alipulla ottaa päiväköllöä olkkarissa… Kiitos tiedostavan energiankulutuksen – valot päällä keskellä päivää!!!