Yksi pieni elefantti…





Olo on ollut viime päivinä kuin tonnikeijulla. Ehkä mä en ole ihan vielä kuitenkaan täysin ”tonni”… No, sitä aikaa odotellessa!
Mutta viime viikkojen aikana olen kuitenkin viimeistään huomannut olevani raskaana! Apua, nytkö se alkoi… Nimimerkillä puuskuttaen eteeenpäin!
Ristiselkä on vähän jumissa, tosin en tiedä johtuuko se nyt suoranaisesti tästä normaalilla mittapuulla vielä kohtuu säälittävän kokoisesta vatsasta vai kenties viikon kuudesta jumpasta. Kaiken muun olen tehnyt normaalisti paitsi lauantai-aamun vatsapepussa piti vähän skipata viimeiset vatsat fyysisten rajoitteiden takia. Ja hei mä tiedän… no sit-ups! Muistetaan muistetaan! 🙂 Voitte laskea ne heristelevät sormet alas.
Tosin, perinteiset istumaannousut ja ”koirankusetukset” rupee olemaan nykyajan vaativalle jumppakansalle jo niin so last season, ettei niitä kehtaa teettääkkään! Yrityspuolella porukka on kuitenkin sen verran vähemmän kriittistä ja kankeampaakin, että heille riittää ihan peruslihaskunto ilman sirkushuveja.


Perjantaina olikin vuorossa oikea mamman hemmottelupäivä jonka kruunasi peruttu coachingtekniker-luento!! Ai miten niin olen innoissani joka ikisestä perutusta kouluun liittyvästä asiasta :D. No, jokatapauksessa ensin treffit parhaan ystäväni kanssa Ruoholahde picnicssä ja nopea ”elämäpäivitys” aiheesta työ, vapaa-aika jota ei ole ja parisuhderintaman kuulumiset! Picnicistä puheenollen, siellä on todella hyvät salaatit ja syönkin melkein kerran viikossa siellä. Nyt kokeilin ekaa kertaa feta-couscousia ja otin vielä kanan proteiininlähteeksi, kun mähän tykkään syödä. Aina on ollut tuoretta ja raikasta, vaikka hintakin on kyllä kohtuu raikas (salaatti lisätäytteellä eli +1,50 ja iso pepsi max 13€).

Jos teillä on muuten hyviä salaattipaikkavinkkejä täältä Helsingistä niin antaapa kuulua! Perusmestat eli Java, Teatteri ja sit se yks siellä Aleksin seiskakerroksessa on jo nähty.

Salaatin jälkeen pääsinkin sitten Thaihierontaan! Kyllä, luit oikein, mutta tämä ei ollut se ihan perinteisin ”happy ending”-paikka. En tiedä olenko kertonut, mutta ostin citydealista 60min hieronnan The Oriental Thaihieronta Klinikalle joka sijaitsi Ruoholahdessa. Paikka oli hyvin pitkälti niinkuin mikä tahansa kauneushoitola ja jo silloin kun varasin ajan puhelimitse ei sanaa ”madam” todellakaan säästelty! Niiden ihmisten kohteliaisuuskäsitys on valovuosien päässä suomalaisesta ”tuu peremmälle”-asiakaspalvelusta. Pikku mutka tuli tosin matkaan jo ovella, jossa oli kohteliaimmin ilmoittettu että raskaana oleminen on este hieronnalle. Voihan kilin kellit! Mitäs nyt! Oiskohan mahdollista vetää vatsa sisään ja peittää koko asia :)…?
No, pakkohan tämä fakta oli turvallisuussyistä paljastaa ja vähän huolestuneena thaineitoset siinä rupattelivat keskenään. Syynä oli kuulemma se, että ensinnäin öljyissä on paljon hajusteita, jotka saattavat ärsyttää tai aiheuttaa pahaa oloa ja lisäksi he eivät halunneet ottaa riskiä, että hieronta aiheuttaisi vahinkoa sikiölle!
En tosin ihan tajunnut, mitä vahinkoa siitä voisi olla (pyysin puoli tuntia jalka- ja puoli tuntia päähierontaa) mutta kertokaa te lukijat ihmeessä jos olette viisaampia!
No, onneksi minut sitten kuitenkin suostuttiin hieromaan ja sanonpahan vaan että I-H-A-N-A-A! Siis se täydellisen suloinen rentoutumisen tunne! Ainoa asia joka hieman häiritsi nautintoa oli viereisellä laverilla voihkiva (nais)asiakas, joka tosin pyyteli minulta anteeksi hieronnan jälkeen ääntelyään ja kertoi olevansa valtakunnan kamalimmassa jumissa….
Mutta täytyy sanoa että suosittelen 100prosenttisen lämpimästi tätä paikkaa kaikille ja varsinkin päähieronta oli kyllä sellainen rentoutuspläjäys, että taidan laittaa IT-tuen välittömästi intialaisen päähierontatekniikan kurssille! Saa täällä illat vaivata raihnaisen tyttöystävän päänahkaa, koska sehän se on miehen tehtävä; Tehdä kaikkensa, jotta tyttöystävä olisi mahdollisimman vähän stressaantunut :D. Eikö?

Tää hellyyttävä kyltti oli wc:n (?) seinällä ja oli pakko napa siitä kuva!

Minulta pyydettiin muuten esimerkkiä dieettiajan ruokavaliosta! No, montaa esimerkkiä ei tarvitse antaa, koska joka ikinen päivä meny oli muuttumaton ja mitä pidemmälle se eteni, niin sitä mukaa siitä hävisi sapuskaa. Niin se vaan etenee…
Tässä kuitenkin viikon ruokalista maanantaista sunnuntaihin:
-Aamulla puuroa, kaloritonta mehukeittoa ja raejuustoa. Kahvia ja lisäravinteet.
-Välipalana rahkaa ja ananasta (tähänhän ei ihminen voi kyllästyä!)
-Lounas riisiä, kanaa, kauhee kasa salaattia.
-Välipala pari siivua ruisleipää, polar 10% ja kauhee kasa keittokinkkua (en tykkää broilerileikkeestä).
-Päivällinen yllättäen kanaa, kauhee kasa salaattia kananmunaa, pähkinöitä.
-Iltapalaa en nyt tarkkaan muista. … 
-Päivällä myös palkkari ja pitkin päivää lisäravinteita.

Joskus söin kanan tilalla naudan vähärasvaista jauhelihaa ja muutaman kerran riisin tilalla pastaa, kun rupesi tökkimään. Ihan perusruokaahan tämä on ja mitään pahanmakuista ei tarvinnut syödä. 17 viikon aikana oli periaatteessa kaksi ”tankkauspäivää”, eli jouluaattona ja helmikuussa. Ja tuloksiin ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. 🙂

No tässä ei ole kuitenkaan se tulos! Kyllä tämä pötsi on tullut ihan suomenruotsalaisilla kikkavitosilla, joista ei tässä kohtaa sen enempää… 😉 23+2 ja kohta mä en hämää enää ketään!




Pikkuvikoja…

Hei ja huokaus!

Hiukan on ollut viimepäivinä vastoinkäymisiä ja kaikenlaista pientä, mutta sitäkin veemäisempää vaivaa. Tunnen kroppani hyvin ja jotenkin vain tiedän, kun kaikki ei ole balanssissa elimistössäni. Olin siis melko varma eilen aamulla, että olen tulossa kipeäksi. Onneksi kyseessä oli vain väärä hälytys…. Tai ainakin toivon kovasti niin! Sen lisäksi sain toissayönä aivan järkyttäviä suonenvetoja oikeaan jalkaan, joiden seurauksena mun pohje on ollut kipeänä jo toista päivää! Eilen kävely oli hankalaa ja jumpassa piti skipata muutama liike ja huudella ohjeita. Mieli oli muutenkin eilen vähän matalalla, varsinkin kun öisin ei ole saanut nukuttua. Nään myös painajaisia melkein joka yö! Onneksi mun ihana avomies jaksaa yöllä kuunnella tunnollisesti milloin mun huutoa, milloin unista itkua. Ja silloin kun mä en heräile parin tunnin välein, on jommalla kummalla koiralla takuulla yllärikakkahätä keskellä yötä :D!
Piti siis ottaa pieni aikalisä, koska tässä on kuitenkin aika kovat piipussa… Ens viikolla lähtö ja sitä ennen pitäisi vielä painaa duunia ja tehdä koulujuttuja. Eilen varattiin jo ekoiksi yöksi hotellikin ja sanonpahan vaan, että ripustan itseni patteriin jos me ei päästä matkaan!
Järjestin siis itselleni vähän enemmän aikaa muutamaksi päiväksi lepäämiseen ja kuten kekkilä sanoo, ”muuta sitten ei tarvitakkaan”! Feeling better again!

Pakko muuten mainita tähän väliin, että olen saanut Malmin terveysasemalla ihan huippua palvelua! Aina joka paikassa haukutaan julkista terveydenhuoltoa, mutta eilenkin sain ajan hoitajalle samana aamuna ja labrassa odotin tasan viisi minuuttia (vaikka koko sali oli täynnä mummeleita ja papparaisia). 
Tänään puhelimessa vastasi mun tuttu ja turvallinen neuvolantäti joka on todellinen jalat maassa- ihminen! Muisti mut samointein puhelimessa, juteltiin kuin vanhat tutut! Hän oli sitä mieltä, että nyt ei lähdetä turhaan ronklaamaan alapäätä ja vältetään ylireagointia, että pääsen ressaamatta reissuun. Hei oikeesti, mä niin pidän siitä ihmisestä! Muistuttakaan mua, että mä vien sille jonkun korillisen muffinsseja, kun tää mukula on pukattu pihalle!

Sitten onkin luvassa taas puhetta ruoasta…

Kuten mainittu, niin leipälakkoni olikin todellinen floppi. Sen sijaan nyt jo 6 viikkoa kestänyt herkkulakko pitää edelleen, joskin sunnuntaina olin taas valmis puremaan ranteeni auki kylässä ollessamme… Mikäs sen kauheampaa kuin saada eteensä höyryävän ihana amerikkalaistyylinen ”apple pie” vaniljakastikkeen kera ja jäädä nuolemaan vain näppejään! Kuinka typerä idea tällainen lakko voi olla?!
Ai niin, tarjolla oli myös jäätelöä – siitä olen unelmoinut harva se ilta.
No, kysehän on luonteen lujuudesta ja siitä, etten todellakaan halua hävitä! Dieetillä ollessa on erilaista, koska  koko syömishomma on kontrolloitua ja kaikki on kiinni siinä yhdessä päivässä, kun haluat olla parhaimmillasi. Eli siis toisinsanoen läskitön! Silloin himojen kohteena voi olla mikä tahansa, jota ei saa syödä.
Tässä herkkulakossa on kysymys enemmänkin porukan paineesta ja maineen menettämisen pelosta :D.

En tykkää. Ei vaan oo mun juttu. Oon saanu parempaakin….ja muut valheet.


En ole varmaan ainoa ihminen pallolla, jolle oikeanlaisen syömisen löytyminen on ollut monen vuoden prosessi. Olen varmaan joskus maininnutkin, niin yhteen aikaan ruokavalioni koostui melko pitkälti lidlin kalapuikoista, roiskeläpistä ja saarioisten maksalaatikosta. Kasviksia ja ylipäätään mitään tuoretta meni heikosti. Eipä siis ihmekkään, että niihin aikoihin elopainoa oli lähemmäs 80kg. Läski ei tule kyllä mitenkään varkain, vaan ihan oman käden kautta! Älkää siis tulko sanomaan minulle, että lihoin ”vahingossa”!
Olin kuitenkin aina hiljaa sisälläni ihaillut fitness-urheilijoita ja koko lajia, kunnes aloin ottamaan selvää mitä he syövät ja miten he elävät. Nykyäänhän tätä lajia tunnetaan paljon paremmin.
Selkeä käännekohta oli kuitenkin 2009 ammattilaisen tekemä ruokavalio (iso kiitosTunturin Katalle!), joka osoitti, etten edelleenkään syönyt kuten ihannetilanne vaatisi. Liian vähän ruokaa, onnettomia välipaloja (tyyliin kahvi ja hedelmä) eikä tarpeeksi proteiinia. Uuden ruokavalion opettelu ei ollut helppoa, enkä todellakaan silloin ollut valmis vielä kokeilemaan, miten hommaa tehdään aikuisten oikeasti. Sain kuitenkin hurjan kimmokkeen alkaa ottaa asioista itse selvää ja tiesinhän ainakin teoriassa mitä piti tehdä. Totuus on kuitenkin se, että jos terveelliset elämäntavat ja oikeanlainen ruokavalio olisi kaikille helppo toteuttaa, niin lihavia ihmisiä ei olisi. Tavat ovat kuitenkin syvällä ja mulle itselleni oli ehkä kaikista vaikeinta alkaa syömään tiedostavasti. Siis ei enää niin, että heitän suuhun mitä milloinkin sattuu olemaan tarjolla. Olen kuitenkin huomannut, että monia elämänmuutoksessa jarruttaa oma suoraansanottuna surkea asenne ja se, että asioihin suhtaudutaan lähtökohtaisesti jo negatiivisesti!
Heti jos joku ei ole kivaa, herkullista ja helppoa niin tää ei olekkaan hyvä asia enkä jaksa yrittää.
Itse kuitenkin halusin palavasti vielä joku päivä kokeilla, olisiko minulla ehkä kanttia nousta joskus lavalle. Tämä kaikki tapahtui siis melkein neljä vuotta sitten….



Mon on ollut utelias tietämään mitä fitnesskisoihin dieetatessa syödään ja miten. Juuri taannoin sain selventää eräille uteliaille, miten ruoan pakkaaminen pikku boxeihin ja niiden kuljettaminen kaikkialle muka onnistuu:). No, se nyt on pienin vaiva siinä hommassa…
Mutta eihän oikeasti kaikkien tarvitse mitään kylmälaukkua raahata mukana, jotta voi syödä oikein! Ei homma ole niin monimutkaista. Jos olet lukenut jostain, että joku fitnesshuippu syö kaiken ruokansa minigrip-pussista jäisenä, niin ei se tarkoita sitä että sinun täytyisi alkaa tämänkaltaiseen ”ankeuden maksimointiin”. Joillekkin tosin tämä pussielämä on normaalia jokapäiväistä elämää ja joskus on uhrauduttava saavuttaakseen jotakin suurempaa.
Mutta jos sinulla on tavoitteena maltillinen painonpudotus ja terveellinen ruokavalio niin kyllä sitä on muitakin vaihtoehtoja kuin se puolijäinen sei viisi kertaa päivässä :D. Pahanmakuista ruokaa ei toki tarvitse syödä, mutta on turha odottaa, että kaikki maistuu aina herkulliselle. Toinen juttu on se, että moni ei haluaisi syödä joka päivä samaa, eikä välttämättä tarvitsekkaan. Kaikki on lopulta omasta mielikuvituksesta ja maustamistaidoista kiinni, mutta ei kebab kanaa kuitenkaa korvaa, eikä kaloritonta voita olekkaan!

Pitää myös muistaa, että painonpudotuksessa tai missä tahansa ”tiukennusoperaatiossa” liikunnan osuus on vain 20% ja sen mitä syöt loput 80%. Näyttäkääpä minulle yksikin hyväkuntoisen näköinen ihminen, joka elää pelkillä kekseillä ja limpparilla. ”Hyväkuntoinen” ei ole sitten missään nimessä sama asia kuin laiha! Myös laihalla ihmisellä voi olla rasvaprosentti yli 25% (siis neljäsosa elimistöstä rasvaa!!!) ilman, että olisi ylipainoinen! Huono ruokavalio vaikuttaa siis ihan kaikkiin.
Katsokaapa joskus vaikka sarjaa ”dieetit vaihtoon”, niin uskotte.
Ja mikäli sinä lukijani olet vielä suloisesti alle 20v ja epäilet vain perineesi niin hyvät geenit, että läski ei sinuun tartu niin tässä tulee shokkiuutinen; Nuorena aineenvaihdunta pelaa vielä tarpeeksi tehokkaasti sulattaakseen sinusta ne bic mäcin jämät, mutta odotappas sen nuoruuden loppumista eli n.25-ikävuotta! Sitten se selluliitti alkaa hiipiä takamukseen ja siinä ei enää parhaimmatkaan geenit auta kun hierot ahdistuneena kankkuihisi ylikalliita lotioineita!




Ps. Olen miettint jo pitkään, että pitäisi kokeilla rahkalettuja ja tänään sitten päätin tehdä niitä! Jumppien jälkeen piti saada jotain tukevampaa välipalaa ja ruokaa en viitsinyt vielä ruveta kokkaamaan, koska hurri oli vasta lähdössä salille. Ajattelin sitten, että saan samalla matskua tästä lettuhommasta blogiin!
Lettutaikina valmistuu siis seuraavista aineksista (8 pikkulettua):
-Purkki rahkaa
-Kaksi munaa
-n.1dl mantelijauhoja (halusin tehdä extra-terveellisen version :D)
-n.0.5dl kauraryynejä
-Puhdistamatonta merisuolaa (tätä käytän aina, enkä ollenkaan enää mitään pan-suolaa…)
-Makeutusjauhetta (en tohtinut herkkulakon takia käyttää sokeria, se varmasti olisi parempi – yllätys!)
-Paistamiseen kookosöljyä



Hommat vaan sekaisin ja paistinpannulle pieniä ”pancace” mallisia kökkeröitä. Taikina on siis lusikoitavaa!


Ja lopputulos näytti tältä! Päällä on vattuhilloa (kaupan).


Tuomio: Hyviä! Tosin ei nämä nyt tietenkään tavallisia lettuja pese… Ehkä paistan ensi kerralla oliiviöljyssä, koska kookoksen maku ei jotenkin sointunut sitten taas vattuhillon makuun. Myös kauraryynit voisi korvata kokonaan mantelijauholla, koska kauraryyneistä tulee vähän väkisin aina se ”terveysmaku”. Tosi hyvä välipala kuitenkin! Paas kokeillen!