Täysillä vs. täysin paikallaan

Terkut I-suomesta! Tultiin jo eilen illalla ja kelit oli mitä mainiommat ajeluun (ei siis tod sitä samaa myräkkää mitä tänään!). Istuminen olikin sitten vähän kiperämpi rasti, mutta hurrin ja pankkineidin kanssa puhuttiin 6h niin sekavaa ja irstasta juttua, että aika vierähti loppupeleissä aika nopeasti :). Tänä aamuna saikin makoilla niin pitkään kun huvitti, koska kiire ei oo mihinkään…Ihanaa viikonloppulöhöilyä mamman lihapatojen ääressä. Olen valmiina rentouttamaan joka ikisen soluni!
Koko viikko vierähti taas ihan älytöntä vauhtia ja maanantaina kun tuskailin että en takuulla jaksa torstaihin niin kyllä sitten varmana jaksoinkin taas! Pikkusen piti hammasta purra välillä yhteen, kun meinas olla pienen pieniä mielialanvaihteluita. Onneksi kakssuuuntaisessa on nyt taas se hyvä vaihe päällä :D.

Itsessäni on se tyyppivika, että mun on vaikea löytää mitään vaihteita ykkösen ja vitosen väliltä. Ja ei, tällä en nyt viittaa autoilutaitoihini, joskaan ei nyt varmaan kovin kaukaa mennä niidenkään suhteen… Tarkoitan siis sitä, että joko mä painan menemään kuin höyryjuna tai sitten mä makaan lahnana sohvalla ja mietin mitä kaikkea pitäisi tehdä. Hitto!! Olen siis joko täysin yli-aktiivinen tai täysin saamaton. Kaksi huonoa vaihtoehtoa. Todistettu tällä viikolla!
Alkuviikosta olikin sitten taas vitosvaihteen vuoro. Heti maanantai aamuna kukon pieraisun aikaan ylös, tenttiin ja siitä Fressille vetämään viisi asiakasta! Joo-o. Aika hapokasta sanoisinko. Ei kiitos enää noita päiviä tällä vartalolla. ”Normaaliminälle” ihan piece of cake, siis kiitää valonnnopeudella paikasta a paikkaan b, mutta ei tälle möhköfantille. Tiistai aamuna olin sitten edelleenkin ihan poikki ja oli pakko maata koko aamupvä ja siinä oli myös hyvää aikaa väsätä pientä ”to do-listaa”. Listaneuroosini on taas henkiin herätetty ja pahenee vaan :).
Muistutan hurrin mielestä päivä päivältä enemmän Frendien Monicaa. Oliko toi kohteliaisuus?


Nyt on sitten listat valmiina, mitä tuleman pitää! Hommat on kaiken selvyyden vuoksi jaoiteltu ”kevyisiin”, ”keskiraskaisiin” ja ”niin jumalattoman työläisiin” kategorioihin, että voin nopean itseanalyysin jälkeen päättää aina päivittäin alanko työstämään nyt jotain ihan helppoa ja kevyttä, vai riittääkö energiani kenties johonkin keskiraskaaseen. Tässä siis pientä puhdetta ajatellen uhkaavasti lähestyvää mammalomaa…
Kaikki jumalattoman työläät delegoin tietenkin hurrille! Eihän raskaana olevaa naista voi mitenkään laittaa pesemään kylpyhuoneen kaakeleita!?!

Vielä lopuksi vähän rasva-asiaa…
Olen ajatellut väsätä tässä lähipäivinä hiukan videopostausta, jossa esittelen muutamia ”must-tuotteitani” tämän raskauden ajalta. Rasvat liittyvät myös siihen juttuun oleellisesti. Myös siis sisäisesti nautittuna eikä pelkästään raskausarpien estäjänä!
Himoitsen usein salaattiin jotain soosia, mutta en halua käyttää tavallisia kaupan kastikkeita niiden sisältämän hurjan lisäaine- ja sokerimäärän takia. Olin pitkään ajatellut valmistaa yrttiöljyä ja viikolla sitten tekaisin sellaista! Oliiviöljy on rasvojen numero uno (tai ainakin yksi niistä), mutta täytyy myöntää, että inhoan oliviiöljyn makua nykyään ja se puskee inhottavasti salaatin läpi, hyh! Siispä päätin kokeilla, josko yrttiöljy toimisi ja sehän on niin helppo tehdä että kädetön automekaanikkokin vääntää sellaisen sauvasekoittimellaan tuossa tuokiossa!
Käytin öljyyn laadukasta kylmäpuristettua oliiviöljyä (suoraan Italiasta muuten!), basilikaa, persiljaa, valkosipulia, pippuria ja lorauksen limemehua. Maku oli ihan nappi, mikäli sitä pientä haittapuolta ei oteta huomioon, että raaka valkosipuli aiheuttaa ihan kivoja röyhyjä :D. Suosittelen muuten kokeilemaan, hylätkää jo ne kaupan valmissoosit! Jos huolettaa päivittäinen hyvien rasvojen vähyys, niin tässä saa helposti päivittäisen annoksen, eikä tarvitse puputtaa sitä kuivaa salaattia.

Step 1: Rehut rööriin

Step 2: Sauvasekoitin laulamaan!


Rasvojen saantiin olen muutenkin kiinnittänyt viime aikoina erityisesti huomiota ja ainakin omien asiakkaitteni kohdalla hyvien rasvojen saanti on yleensä alakantissa, kun sitten taas kovia rasvoja tulee roppakaupalla (lihat, maitotuotteet, levitteet ym.). Itse syön päivittäin pähkinöitä tai siemeniä, avocadoa ja oliiviöljyä. Kylmäpuristetta kookosöljyä olen käyttänyt viime päivinä enemmänkin ulkoisesti ja siitä juttua enemmän videopostauksessa! Lisäksi syömme kalaa yleensä kerran viikossa ja yleensä lohta, koska muut kalat eivät ole juuri mieleen.

Nyt ajattelin kuitenkin syödä mamman valmistamaa paistia ja uunijuureksia ja voin vannoa, että on hyvää! Siihen kun päälle ottaa pienet iltavenyttelyt, niin illalla voikin kellahtaa mahan viereen unelmoimaan bikinikeleistä- ja vartaloista ;)…

PS. Aivan pakon edessä joudun esittelemään teille universumin ehkä ihanimmat talvikenkäni! Tämän löydön tein Zalandolta ja vielä mukavasti alennuksella!! Tämä mamma on nimittäin päättänyt, että tänä talvena en palelluta varpaitani ja talvikenkien löytäminen on ollut mulle henk. koht aina ihan mahdoton rasti. Aina musta tuntuu, että kaikilla muilla on ne ihanat talvikengät ja mä en itse löydä ikinä mitään! Tänä talvena panostin kuitenkin kaksiin kenkiin kun sellaiset löysin, eli näihin DVS:iin sekä toisiin pitkävartisiin ns. parempiin saappaisiin. Kyllä nyt kelpaa vyöryä eteenpäin :)!

Yhtä juhlaa!

Viikonloppu paketissa, saldona kolmet ihanat kekkerit ja vähintäänkin kyseenalainen ruokavalio :). Kaikkihan sen tietää, että tälle naiselle maistuu makea…ja joskus vähän suolainenkin… Tärkeintä oli kuitenkin se, että sain huomata erityisesti tänä viikonloppuna, kuinka mielettömän ihania läheisiä ja ystäviä mulla on ympärillä. Puhumattakaan omasta avomiehestäni, joka on parasta koko maailmassa <3. Kiitos siis kaikille teille, joiden kanssa sain viettää aikaa menneiden päivien aikana.

Sweetest thing <3


No, palataan sen verran vielä perjantaihin, että oikeastaan ensimäisen kerran koko ”projektin” aikana kroppa rupesi laittamaan kapuloita rattaisiin… Keskellä päivää alkoi nimittäin siihen malliin vihlomaan alavatsassa, että matka bussipysäkiltä kotiin (n.500m) kestikin sitten 20min… Eteneminen oli tyyliä ”mummo liukkailla” ja vauhti sen mukaista! Välillä kun teki oikein tiukkaa, niin piti pysähtyä ja ottaa muutama välihengitys, ennen kuin sain jatkettua matkaa. Olin ihan että great, nytkö ne vaikeudet alkaa ja eipä siinä auttanut muu, kuin perua illan asiakkaat, koska en mitenkään voinut varmistua töihinpääsystä. Sohvalle siis pötköttelemään ihmeparantumisen toivossa…

Lauantaiaamuna olin onneksi taas elämäni kunnossa, tai no, ihan niin kunnossa kun tällainen möhköfantti nyt tässä vaiheessa enää voi olla. Puuskuttaen kohti maalia :). Mulla oli Fressillä tän vuoden viimeiset aamujumpat ja nimenomaan ne, joista on tullut mun suosikkeja viikon jumppakalenterissa. Vähän haikealla fiiliksellä toivottelin hyvät loppuvuodet asiakkaille jumpan jälkeen ja sain taas ihanaa palautetta. Tällä viikolla olen kuullut aivan ihania asioita mun asiakkailta… Eräs jumppari kertoi läheisensä kuolleen hiljattain, mutta hän sanoi tulleensa jumppaan, jotta saisi muuta ajateltavaa ja positiivista energiaa minusta. Hei oikeasti, mitä tuollaiseen voi edes sanoa…Halattiin siinä sitten pitkään ja arvatkaa oliko viittä vaille etten alkanut poraamaan hänen olkapäätään vasten kuin viisivuotias…
Enhän mä mielelläni jättäisi noita ihmisiä, enkä etenkään mun pt-asiakkaita, mutta on vaan annettava periksi jo tässä vaiheessa. Huomaan päivä päivältä, että kroppa on pikkuisen väsyneempi ja tyhmä on jos ei ala hiljentää.
Mua ei todellakaan huvita kaivaa vertä nenästäni…Hissukseen mennään siis…

Mutta ne tärkeimmät juhlat olikin sitten tänään, eli babyshowerit!! Mukana oli mun lähimpiä ystäviä ja mitäpä muuta sitä enää sitten periaatteesa tarvitseekaan! Aaa, no tietysti porkkanakakkua ;). Tytöt oli järkänneet aivan ihanan sunnuntaibrunssin meille ja vähän ohjelmaakin. Kuitenkin sillai sopivasti, että ehdin päivittämään kaikkien kanssa päivän polttavimmat! Niin ja se strippari… No ei siitä sen enempää :D.Valitettavasti ihan kaikki eivät päässeet paikalle, mutta lupasin järkätä vielä parin viikon päästä osa kakkosen juhlista meillä. 

Getting ready for shower…


Mutta mutta.. Ensi viikolla onkin sitten lähtö iloiseen Itä-Suomeen ja sitä ennen tentti, muutama tunti koulua, aika monta tuntia töitä ja kolme jumpaa. Katsotaan josko loppuviikosta ehtisi sitten vaikka salille! Ei tule todellakaan ohjelmaa puuttumaan ensi viikostakaan. Nyt olen onneksi sen verran tajunnut huilitaukoja jättää kalenteriin, ettei tarvitse pää kolmantena jalkana painaa eteenpäin, eikä sen puoleen ole huolta, että pystyiskään. On tää etenemisvauhti vähän hiljentyny sitten syksyn…

Nyt alan selvittelemään, kuinka monta pussia tota Samarinia mä voin kiskoa kitusiini ilman merkittäviä sivuvaikutuksia…On nimittäin aivan TÖRKEÄ närästys päällä koko ajan….

Tasan kaksi kuukautta aikaa sisäistää tämä!