Škoda Rapid Spaceback (ja nainen sen ratissa!)

IMG_0052

Kerroin jo aikaisemmassa postauksessa, että oli mielestäni melko hassu sattuma, että juuri MINUA pyydettiin koeajamaan Škodan uusi Rapid Spaceback*-malli! Olen kärsinyt pahasta autoilukammosta ja autoiluun on liittynyt mulla myös paniikkikohtauksen oireita joskus back in the days… Tilanne ei siis todellakaan ollut helppo! Tämä fobia juontaa juurensa vuoteen 2009, kun bussi ajoi Tampereella mun perään. Sen jälkeen autolla ajo tuntui kauan vastenmieliseltä, mutta koskaan en onneksi lopettanut täysin ajamista! 
Ajopelko ei siis mitenkään liity mulla auton hallinnan tai itse ajo-osaamisen puutteisiin, vaan ahdistusta herättää niinkin tyhmät asiat, kuin tuntemattomat reitit ja esim. liittymät! Onneksi olen vain sinnikkäästi jatkanut autoilua ja kyllähän se täällä Etelä-Suomessa eläessä helpottaa elämää, kun välillä etäisyydet on pitkät ja julkisilla kestäisi ihan tuhottoman pitkä aika päästä perille. Nykyään voin jo sanoa pitäväni jopa ajamisesta!
Tuli tämä Škodan koeajo siinäkin mielessä hyvään saumaan, että olemme vakavasti harkinneet kakkosauton hommaamista! Tämä Rapid Spaceback oli myös sitä kokoluokkaa, jota olimme miettineet.

IMG_0236

Itselläni oli jonkin verran Škodasta kokemusta, koska isälläni on Octavia ja olen sillä hurautellut menemään useammankin kerran! Minulla ei ollut oikein mitään tiettyä mielikuvaa tästä automerkistä, mutta nähtyäni ekan kerran Rapid Spacebackin auton esittelytilaisuudessa olin, että ”wau”!
Tuo Rapid Spaceback on mielestäni ihan yllättävän sporttisen ja menevän näköinen peli ja makee yksityiskohta eli lasikatto kiinnitti ihan ekana huomioni! Malli ei ole mikään pikkuinen kauppakassi, mutta pienehkö perheauto kuitenkin. Meillä on tällä hetkellä sellainen BMW:n ”valtamerialus” ja vaikka se toki tuolla tiellä on aika varman tuntuinen, niin silti omaan käyttööni sopisi paremmin joku vähän kätevämmän kokoinen menopeli! Lisäksi auton tulisi mieluiten olla kuten omistajansakkin, eli söpö ja tyylikäs :D. No no nyt taisin liioitella!

IMG_0226

Pakko muuten mainita, että ihan ekana istahdettuani autoon tarkistin mielestäni erään aivan välttämättömän asian olemassaolon; MUKITELINEEN! Mun mies pyörittelee joka kerta silmiään, kun mä narisen meidän oman auton telineettömyydestä! Mukitelineen lisäksi aivan välttämättömiä asioita tämän naisen autossa on automaattivaihteisto ja yllätys yllätys, parkkitutka! Täällä kirjottelee nimittäin nimimerkki ”Taskuparkkiin vain jos on pakko”…

IMG_0231

Lähdin heti auton saatuani sillä Tampereelle, joten pääsin heti testaamaan Rapid Spacebakin ajo-ominaisuuksia motarilla. Pitkään isolla ja raskaalla autolla ajettuani tuntuma oli toki motarilla hieman epävakaampi ja kova tuuli tuntui helpommin autossa. Tässä mallissa oli muuten vakionopeudensäädin, joka on toki tosi kätevä varsinkin pitempää matkaa ajaessa! Päästyäni Tampereen keskustaan auto kuitenkin osoitti, miten kiva Rapid Spaceback on varsinkin keskusta-ajossa; Kevyt ”pyöritellä” eli ratti oli kevyt naisen käsissä ja automaattiboxi tekee ajamisesta ihan naurettavan helppoa!!

IMG_0201

Olen huomannut ihmeellisen ongelman monessa autossa; En tiedä onko mulla jotenkin normaalia lyhyemmät jalat, mutta usein polkimet ovat makuuni ”liian syvällä” ja mua ärsyttää hilata se penkki kiinni rattiin! Onko joku muu kohdannut samaa ongelmaa?
Tässä Škodan Rapid Spacebackissa ajoasento oli justiinsa nappi ja varmaan tosi isokokoiselle tai pitkälle ihmiselle jopa hieman nafti! Näkyvyys oli itselläni joka paikkaan oikein hyvä, varsinkin kun on tottunut siihen, että omassa autossamme koirahäkki blokkaa lähes kokonaan näkyvyyden peräpeilistä…

IMG_0204

Tähän loppuun vielä omat, kevyesti naismaiset plussat ja miinukset koeajossa olleesta Škodan Rapid Spaceback -mallista:

+ Korin muotoilu ja ulkonäkö (punainen ei välttämättä lemppariväri tosin autossa)
+ Koko (ei liian pieni kauppakassi, mutta ei liian laiva!)
+ Pieni kulutus
+ Automaattivaihteisto (saa toki manuaalinakin). Itse rakastan automaattivaihteistoa! 
+ Hyvä ajoasento ja näkyvyys. Penkki tosi miellyttävä selälle.
+ Tilavat sisätilat
+ Lasinen katto (toi tilantuntua ja valoisuutta, mutta sen saa myös peitettyä)
+ Simppeli etupaneeli (en kaipaa 5000 nappulaa, en muista mikä virka niilla on….)
+ Parkkitutka takana
+ 3 mukitelinettä :D!!! 
+ Kätevä pussillinen pikkuroskis ovessa
+ Bluetoothilla toimiva handsfree
+ Mahdollisuus liittää puhelin tai MP3 soitin kiinni USB- tai AUX-piuhan kautta ja soittaa musaa
+ Takakontissa suksiluukku (ei tarvitse kaataa penkkejä!)
+ Takakontissa kauppakasseille koukut ja verkko 
+ Tuulilasissa parkkilippupidike. Hirrrrrrveen kiva!

– Ohjattavuus paikoin aika ”hätäinen” eli ratti pyörähteli aika kevyesti
– Motarilla ei kovin vakaan oloinen
– Parkkitutkaa ei etupuolella, tästä pakko antaa kyllä pitkä miinus 
– Etupaneeli ehkä vähän ”karvalakkimallin” näköinen
– Pyyhkijöissä ei tihkukytkintä
– Valon puuttuminen meikkipeilistä (terkut Hannelle, tää ON paha…)
– Etupaneelissa stereoiden volumenappi ja ilmastointinappi olivat suoraan alekkain ja aivan saman kokoiset. Arvatkaa monesti säädin musiikin volumea ilmastointinapista…

IMG_0198

Pakkoa sanoa, että kun tiistaina hyvästelin punaisen paholaiseni, niin pieni haikeus tuli! Kasvoimme tuon neljän päivän aikana yhteen, niinkuin nainen ja auto vain voi :D.
Tämä auto valkoisena, niin mä olen myyty! <3

IMG_0240

 *Postaus on toteutettu yhteistyössä Škodan kanssa



Oo I like your style, oo I like your style!

Nyt meinaan kirjoittaa jostain ihan muusta, kuin treenistä tai ruokavaliosta, nimittäin mun MUODISTA! Ja siis paremminkin sanottuna mun omasta tyylistä :)! Mä en oo mikään intohimoinen muodin seuraaja, mutta rakastan vaatteiden, kenkien ja korujen shoppailua. Yllättävää sinänsä, olenhan nainen. Onneksi vaatteiden shoppailu ei ole enää nykyään niin ahdistava kokemus kuin joskus ja jopa nautin siitä!! 

IMG_9815

Mun oma tyyli (tai tyylittömyys) sai alkunsa niistä ajoista, kun Christina Aguilera julkaisi ensimmäisen musavideonsa ”Genie in a bottle” 1999. Koska minäkin halusin olla tajuttoman kuuma blondi sullottuna pulloon, niin päätin omin pikku kätösin ommella – Christinasta inspiroituneena itselleni trendikkäät hottishousut! Kankaan tuli olla kiiltävän valkoista ja housuissa piti olla mielettömästi paljetteja – voi luoja älkää edes kysykö miksi!! On muuten aika helvetin vaivalloista ommella käsin niitä paljetteja. En myöskään osannut ommella vyötärökaistaletta, niin voitte arvailla miten ne housut istu takapuolesta :D. Siis eivät istuneet!


Mä en tiedä mitä se kangas oli nimeltään, mutta jotain sellaista matskua se oli, että jos joku olis karistanut tuhkat tupakastaan mun lahkeelle, niin mä olisin ollut ilmiliekeissä! Sen lisäksi ne saumat pisteli mua pyllyyn ja muutenkin Joensuun keskitalvi ei ole ehkä otollisin paikka tollaisille sexypantseille, kun pakkasta oli -30. Noista ajoista mun tyyli on muuttunut ripauksen realistisemmaksi, enkä esimerkiksi kulje talvisin enää kesätennareissa. Tai sexypantseissa. 

Älkää vaan luulko, että selfiet on jotenkin uus juttu!!! Tässä teille selfie vuodelta 2000!!! :D
Älkää vaan luulko, että selfiet on jotenkin uus juttu!!! Tässä teille selfie vuodelta 2000!!! 😀 Ihanat noi valkoiset luomivärit ja nypityt kulmat…

 

intti
Tää on ehdottomasti pahinta materiaalia, mitä ikinä koskaan on mun blogiin eksynyt!!!

Lähes koko elämäni ajan mä olen etsinyt mun omaa tyyliä ja vaihdellut sitä aika lahjakkaasti. Kun mä pääsin eroon tosta kammottavasta pinkkipopparivaiheesta, niin mua kiinnosti olla voimakastahtoinen lautailijatyttö ja silloin Burton, Rip Curl ja Da Kine oli tosi in! Koska lumilautailu oli ”my life 4ever” ja pyörin nolla.net-sivustolla, niin toki vaatetuksen piti myös olla niitellä koristeltua ja Carharttin teeppari tais olla mun ykkösvaate! Noihin aikoihin mä myös lävistin mun naamani ja siinä on muuten fakta jota ei monikaan musta tiedä; Mulla oli napa-, kieli-, huuli- ja nenälävistys. Nyttemmin olen hankkiutunut niistä eroon, ensin lähti nenäkoru, sitten nielaisin kielilävistyksen ja viimeisimpänä napakoru, joka piti ottaa raskauden loppuvaiheessa pois. Than god tulin järkiini enkä ottanut sitä madonna-lävistystä jota himoitsin, koska nykyään ne ei mulle enää tyylillisesti sopis yhtään! Toki ne joillekkin sopivat – siis jos olet tatuointiliikkeessä töissä tai nuoriso-ohjaaja… No makuasioita nämä.

Näättekö mulla muka napa- ja huulikorun??
Näättekö mulla muka napa- ja huulikorun??

Mulla on ollut aina kauhea issue mun jalat. Mulla on perisuomalainen, ”töppöjalkanen” ruumiinrakenne ja lievästi väärät sääret. Pohkeet ovat mallia tukki ja polvien sivuihin kertyy läskiä. Ja vielä kun lantio on perinteinen muffinssi, niin housujen shoppaus on yhtä juhlaa! Muistan joskus vuosia vuosia sitten, kuinka jokainen kerta sovituskopissa oli trauman paikka. Minä, lyhyine kinttuineni ja housujen vyötäröstä muotoa muffinssi, koitin löytää jotain housuja, jotka näyttäisivät sovituskopissa hyvälle. Siis ei sellaisia ollut olemassakaan!!! Lähdin siis itkien kotiin ja aloitin taas uuden laihdutuskuurin.
En myöskään löytänyt oikein omalle kropan muodolleni imartelevia vaatteita, vaan pahimmassa tapauksessa koitin sulloa itseni johonkin liian lyhyeen ja pieneen t-paitaan! En edelleenkään pidä jalkojani kauniina, mutta olen huomannut, että vuosien pitkäjänteinen työ on muuttanut niiden muotoa! Leveälle lantiolle en taas voi mitään ja tämä on myös se syy, miksi olen 99% haudannut haaveet fitnesskisoihin osallistumisesta. Ja hei, olen ihan ok sen asian kanssa. Tällä kropalla mennään ja napapaidat voi unohtaa :)!
Mulla oli pitkään elämässä vaihe, että rahat oli tosi tiukilla eikä mulla ollut varaa ostaa vaatteita. Sittemmin olen ollut tosi onnellinen, että voin ostaa esim. takin jokaiseen vuodenaikaan ja mennä baariin eri takissa kuin citymarkettiin. Vaikka rakastan treenivaatteita, niin en myöskään enää lähde niissä esim. kaupungille (varsinkaan täällä Helsingissä) vaan haluan pitää ”työvaatteet” erillään. Näin tässä yksi päivä jonkun tytön shoppailevan Better Bodiesin trikoissa ja se on mun mun mielestä jo hieman outoa… Ja olipa eräissä ristiäisissäkin juhlavieras verhoutunut BB:n toppiin. Hei oikeesti, treenivaatteet jumppaan ja salille, ok?
Lippikset ja tennarit vielä menee ja itsekkin joskus huonona hiuspäivänä saatan vetää lippiksen päähän…

IMG_9851

ulkona

Ihailen sellaisia ihmisiä jotka ovat löytäneet oman tyylinsä joka myös sopii heidän vartalotyypilleen – siis huolimatta siitä ovatko he isoja tai pieniä! Tyylitaju kun ei todellakaan vaadi mitään S-koon kroppaa tai täydellistä takapuolta! Toki on vaatteita – kuten esim. Freddyn pyllyhousut jotka eivät vaan näytä hyvältä ellet ole tyyliin Anna Virmajoki. Tai muuten omaa aika suht siistiä vyötärönaluetta ja ulos työntyvää kankkuosastoa! Vai mitä olette mieltä? Myös liian pieniisiin trikoovaatteisiin sulloutuminen on aika kamalan näköistä. Trikoo nyt ei kankaana muutenkaan anna mitään anteeksi!

Olen aina elänyt isojen rintojen kanssa (tosin nykyään tästä voi puhua erittäin vahvasti menneessä aikamuodossa…) ja mua otti aivoon kun joka paikassa suositeltiin vain v-kaula-aukkoja ja jotain perhanan kietaisumekkoja isorintaisille!! En tietenkään halunnut näyttää reilu parikymppisenä miltään nelikymppiseltä pyhäkoulunopelta, mutta jotenkin myös häpesin isoa rintavarustusta. Joskus baarissa miehet tuli ihan suoraan sanomaan, että ”kivat tissit”.
Joskus mun sisko kysyi multa, miksi en käytä pellavahousuja ja vannon, että olisin mieluummin syönyt dynamiittia kuin pukenut pellavaa päälleni :D! No joo, ehkä en edelleenkään nää itseäni missään pellavahousussa, saatikka pellavapaitulissa… Olen lakannut tyystiin muutenkin ostamasta mielestäni tylsän näköisiä vaatteita!

cupcace

Nykyään olen ainakin jollain tapaa löytänyt oman tyylini ja todella iloinen siitä! Kauan siinä menikin… Mulle on ihan sama luokitteleeko joku mut perus valtavirtapissikseksi vai miksi, koska mulle tärkeintä on että Katri näyttää Katrin mielestä hyvälle. Ja mun miehen mielestä on tärkeintä, että mulla ei ole eläinkuosia päällä :D. Olen tehnyt jotain tyylillisiä uhrauksia parisuhteen nimissä.
Yritän vähän laajentaa mun näkemyksiä vaateostoksilla ja jos joku vaate näyttää henkarissa oudolta niin voihan se olla päällä miten kiva tahansa! Pukeudun myös aiempaa useammin esim jakkuihin, koska ne sopii mulle hyvin ja tykkään muutenkin asiallisen ja rouhean tyylin yhdistelemisestä! Toki laihtuminen on tuonut paljon itsevarmuuttakin pukeutumiseen plus se, että ostaa hyvänlaatuisia ja laadukkaan näköisiä vaatteita. Ja oikeasti uskaltaa ostaa muutakin, kuin mustia housuja tai mustia t-paitoja! Mulla on tuolla kaapissa varmaan 30 t-paitaa, koska en oikein uskaltanut irroitella ja päädyin sitten aina johonkin maailman tylsimpään vaihtoehtoon. Mustia housuja en ole koskaan osannut sen sijaan pitää.
Jos ensi kesänä laittas ihan jopa mekon päälle, kun tuli nyt sellainenkin sitten hankittua viime viikolla :)! 

mekko