Kunto testattu, ehkä kovemmin mitä koskaan!

Kirjoitin tällä viikolla, että ”unelmoin” triathlonin kokeilemisesta täällä maalla ollessa. Kyseessä ei siis ollut mikään virallinen kisa, vaan suunnittelin reitin ja matkat ihan itse. Myös lajijärjestystä muutin logistisista syistä, normaalisti järjestys on uinti pyöräily ja juoksu. Itse vaihdoin kuitenkin juoksun ja pyöräilyn paikkaa.No, loppujen lopuksi vaikea sanoa, oliko tuolla vaihdolla väliä vai ei. Ajattelin, että koska juoksu on mun heikoin lenkki, niin siihen olisi kuitenkin ”tuoreemmat jalat” kuin jos se olisi ollut vasta viimeisenä. Juoksu olikin kaikista v-mäisin osuus… En ollut koskaan juossut edes noin pitkää matkaa (joo, oli ihan loogista tehdä se nyt 😀 )!
Harvoin kuitenkaan kaikki menee kuin strömsöössä. Eli pieniä vastoinkäymisiäkin oli matkan varrella…tai oikeastaan heti alussa.

IMG_3158

Tiistaina sää koko triathlonin toteuttamiseen olisi ollut aivan täydellinen, koska ei tuullut juuri ollenkaan ja sää sopivan lämmin! No, äitini oli kuitenkin töissä, eikä Benillä ollut lapsenvahtia. Isäni lähti nimittäin uintiosuutta valvomaan moottoriveneen kanssa ja suoraansanottuna en olisi ehkä ihan omin päin uskaltanutkaan lähteä matkaan. Olen tosiaan harrastanut aikoinaan uintia, eli se ei missään nimessä ollut heikoin lenkki mielestäni.
Eilen sää näytti kuitenkin uhkaavasti liian tuuliselta, mutta forecan mukaan tänään olisi myrsky, joten tänään mahdollisuuteni olisivat olleet vielä huonommat! Eipä siis muuta kuin veneen kyytiin ja aloituspaikalle toiveet korkealla ja adrenaliini veressä!
Uin tiistai-iltana 45min lähes peilityynessä järvessä ja kulki kuin unelma! Uinti oli kevyttä ja helppoa. Eilen peilityynestä järvestä ei ollut enää tietoakaan.

No, aika nopeasti eilen huomasin, että raskasta tulee olemaan… Aallot löivät koko ajan päälle ja veivät mua aivan väärään suuntaan. Happea pystyin vaparissa ottamaan vain oikealta puolelta. Olin suunnitellut vuorottelevani vapaauinnilla ja selkäuinnilla (joka on mun ”laji”), mutta aaltojen takia selän uiminen oli aivan mahdotonta! Puolen tunnin jälkeen mä ajattelin, että ei tästä tuu yhtään mitään ja isä muutamankin kerran huusi, että eikö olis jo aika lopettaa… ? 40min kauhoin raivon vallassa eli 750 metriä yhteensä. En siis pettymyksekseni saanut uitua koko kahta kilometriä, mutta voin rehellisesti sanoa, että TUNTUI kuin olisin uinut! 2km on muutenkin aika pitkä matka, toki uintitaustasta on paljon hyötyä taloudellisen tekniikan ansiosta.
Kaiken lisäksi veneeseen noustessa löin sääreni veneen pohjaan ja verta tulvi veneen lattialle! Isäni sai slaagin ja kielsi mua jatkamasta koko hullua triathlonia ja sanoi, ettei mun ideoissa ole mitään järkeä… 😀

Mun todella suloiset sääret!
Mun todella suloiset sääret!

Ei sitten muuta kuin äkkiä rantaan, kuivaus ja juoksukamat päälle! Tässä vaiheessa mun sykemittari oli sanonut sopimuksen irti, mikähän hitto sitäkin vaivaa…? Ollut käytössä alle 20krt ja näyttää että patteri tyhjä vaikka eilen käytin sitä liikkeessä ja patteri oli lähes täynnä! Sen lisäksi mun puhelimen akku ei oikein lataudu jostain syystä enkä uskaltanut laittaa Sports Trackeria päälle, että akkua riittäisi lopun matkaa (jos tulisi jokin hätä ja täytyisi soittaa apua). Ei ollut tekniikka ihan mun puolella!!
Lähdin myös juoksemaan reppu selässä – virhe! Niinpä nappasin parin kilometrin jälkeen repun selästä, jätin sen puun latvaan killumaan ja jatkoin juoksemista pullo ja kännykkä kädessä ja työnsin muutaman energiageelin ja iPodin urkkaliiveihin 😀 … Mullahan ON kotona Helsingissä sellainen pullovyö… mutta tulin siihen tulokseen, että en mä sitä tarvitse! Ehkä seuraavalla kerralla olen fiksumpi.

Söin neljän tunnin aikana yhden banaani ja pari energiageeliä sekä join 2L urheilujuomaa.
Söin neljän tunnin aikana yhden banaani ja pari energiageeliä sekä join 2L urheilujuomaa.

Juoksu kulki kymmeneen kilsaan asti aika hyvin, mutta sen jälkeen tuli pari tosi pitkää ylämäkee ja ne kyllä söi… Ylämäet koitin juosta loppuun mutta niiden jälkeen kävelin parikymmentä metriä. Huomasin kuitenkin, että pysähtyminen on ihan ihan pahin juttu – jos jalkoja ei pidä liikkeessä, niin ne jumahtaa!

Juoksua tuli siis yhteensä 16km ja siihen meni 1,5h.

IMG_1117

Lopuksi oli pyöräily ja se tuntui ihan lasten leikiltä juoksun jälkeen. Vetäisin S-Marketin pihassa banaanin ja sen jälkeen sain taas jonkun ihmeen energiapiikin ja mankeloin ekat 10km hulluna! Reitti oli ekat 20km aika tasaista tietä ja vaikka toi mun Helkama ei todellakaan ollut mikään paras pyörä triathloniin, niin kyllä sillä pääsi eteenpäin. Ainoa ongelma oli se, että vauhti ei oikein pysynyt päällä ilman raivokasta polkemista, vaikka ennen lähtöä täytin renkaat.
Viimeinen 5km piti sisällään todella v-mäisiä ylämäkiä useamman ja sillon jalat kyllä hapotti huolella! Pääsin perille just ja just ennen kuin aurinko laski ja pyöräilyä tuli yhteensä 32km.

Pohjois-Karjalan huikeat maisemat!!!
Pohjois-Karjalan huikeat maisemat!!!

Heti reissun jälkeen venyttelin kevyesti jalkoja ja join Gainomaxin. Mulla ei ollut yhtään nälkä… Koitin vähän puoliväkisin syödä jotain pientä, mutta enemmän olo oli vähän ällöttävä. Mitä te maratoonarit tai muut kestävyysurheilijat syötte/juotte heti pitkän suorituksen jälkeen?? Tää oli kyllä ehdottomasti oman elämäni pisin urheilusuoritus tähän mennessä, joten en oikein tiennyt mitä kannattaisi / ei kannattaisi tehdä maaliin tultua. Joskus vedin Nike Conventionissa 6 jumppaa päivän aikana, mutta jotenkin eri asia kun välissä oli kunnon tauot levätä ja syödä ja nyt vedin 4h ihan kyytiä.
Mietin myös, olisiko pitänyt vielä pyöräilyn päälle kävellä, mutta tulin suoraan sisälla ja ravistelin ja venyttelin kevyesti jalkoja. Tänään jalat (ja vatsalihakset!) on olleet aika väsyneet, muttei kuitenkaan aivan tönköt, mitä ennustelin! Myös toi oikean jalan polven sisäsyrjä vähän särkee välillä. Mulla on pallo mukana ja aijon tässä päivällä rullata jalkoja, koska olen kokenut sen todella hyväksi keinoksi palautella lihaksia! Kunnon rullalla rullaaminen olisi nyt täydellistä mutta sekin jäi kotiin, joten pallo saa kelvata. Kotona mun suosikki rullaukseen on tämä* rulla, jota voin kyllä suositella erittäin lämpimästi kaikille! Muistattehan, että tuolta foamroller.fi:stä* saatte koodilla fityoutoo vielä 10% alennusta kaikista tuotteista!

IMG_1113

Näin yhteenvetona voisin sanoa, että huomasin kuinka kroppa kyllä jaksaa jos vain pää kestää! Harmittaa todella paljon, että sääjumalat ei olleet uinnin suhteen mun puolella ja jos olisin uinut tuossa säässä koko matkan, niin olisi varmaan mennyt koko ilta!
Kaikenkaikkiaan neljän tunnin aikatavoitteeni ylittyi kymmenellä minuutilla, joten kyllä mä voin ihan tyytyväinen kokonaisaikaan olla, kun edes tiennyt pääsisinkö maaliin! En nyt järjestä sitä arvontaa, kun ajanottovälineet hajosivat, eikä suoritus muutenkaan ollut ”täydellinen”.
Matkan aikana ajattelin, että ei hitto, ei musta maratoonaria kyllä tule!! Mutta kyllä tästä pieni nälkä jäi kytemään eli tekisi mieli kokeilla vielä uudemmankin kerran, olen siis todistetusti vähän hullu! Parasta oli kuitenkin huomata, että mä pystyn ja jaksan!
Se on tunne ylitse muiden!!

IMG_3162

”Hyvät” ideat, niitähän riittää!

 

pukemassaSitten kun mä joku kaunis päivä vihdoinkin pääsen Seiskan tähtitytöksi (eivät edelleenkään vastaa siellä mun ”lukuisiin” yhteydenottoihin 😀 …), niin mulla on jo siihen info-kenttään vastaukset valmiina; ”Parasta minussa” -osioon vastaan, että yllytyshulluus ja kokeilunhalu! Mitä tulee yllyttämiseen, niin mähän lähden mukaan vaikka maailmanympärisukellukseen, mikäli joku sitä mulle tarpeeksi hehkuttaa! Eli varsinkin urheilussa kokeilen uusia juttuja ja haasteita mielelläni!
Kai mä nykyään paikkaan jotain menneisyyden epäonnistumisia, kun olin parikymppisenä niin huonokuntoinen plösö, etten jaksanut tehdä mitään… Ja nyt nautin siitä täysin rinnoin, että jaksan! Sama se kai sitten on, juokseeko sen coopperin maaliin asti lukiossa vai vasta lukioikäisen äitinä ollessa! 😀
Ja toki myös ruokavalioasioissa tykkään testailla uusia juttuja, hyvänä esimerkkinä vaikka ensi viikon raakaruokahaaste!

Mulla on muhinut koko kesän päässä ajatus, että kun mä pääsen tässä kesän aikana vielä uudestaan vanhempieni kesämökille, niin voisi repäistä siellä jotain mukavan hapokasta! Viimeksi tuli kokeiltua 100*burbee, mutta sitähän ei voi kutsua edes kunnon haasteeksi, koska koko homma oli ohi alle kymmenessä minuutissa!
Ajattelinpa sitten, josko kokeilisi esimerkiksi triathlonia! Juuri viikonloppuna luin hesarista, että triathlon on tällä hetkellä muotilaji ja näin ”muodikkaana fitnessbloggaajana” se sopiikin mulle mainiosti! Mulla on ainakin treenin suhteen ööö.. Liian pieni lukumäärä lenkkejä takana tänä vuonna! Pohjat siis tehty!

headstand

Eli Hawain teräsmieskisat – pieni hetki, olen matkalla! Haittaako jos vedän pyöräilyosuuden kymmenen vuotta vanhalla Helkamalla???

IMG_0171

Mä olen aika huono pitkissä projekteissa tai ainakin silloin, jos täytyy omin päin harjoitella ja puurtaa. Tai toisaalta, jos löisin vaikka sen haaveilemani puolimaran lukkoon, niin olisiko sitä sitten pakko käydä useammin lenkillä? Varmasti siellä päässä on myös sellaisia, joita motivoi aina joku tietty tavoite. Eli esim. lenkkeily voi tuntua ihan turhalta, paitsi sitten kun on tyhmänrohkeana ilmoittautunut johonkin Pirkanmaan ympärijuoksuun…
Ja mitä siihen triathloniin tulee, niin siitä mulla ei ole toistaiseksi mitään kokemusta! Paitsi tietysti siinä mielessä, että osaan polkea pyörää, juosta jollain tekniikalla ja uida ihan välttävästi.
Ei se nyt niin vaikeaata voi olla…vai voiko…? Mun mies sanoo aina, ettei hän ymmärrä, miksi joku haluaa tieten tahtoen aiheuttaa itselleen tuskaa ja kärsimystä 😀 ! Mutta kai siinä on kysymys vain itsensä ylittämisestä ja tietysti jonkinlaisesta hulluudesta! Uskon, että monella on syynä juurikin nämä samat asiat esimerkiksi silloin, kun lähtee juoksemaan ensimmäistä maratonia. Väittäisin, että hirveän moni ei siitä välttämättä nauti kirjaimellisesti, mutta joku itsensä ylittämisen himo siinä vain tulee. Mä haluan myös voittaa itseni ja inhoan luovuttamista!

IMG_5215

Koska olen nainen vailla kohtuutta, niin ajattelin aloittaa ns. kevyestä matkasta! Voi olla, että tämän kokonaisuuden suorittamisessa menee koko päivä, mutta kuten intissä on tapana sanoa ”matka ei tapa vaan vauhti”. No okei, tässä tapauksessa voi kyllä matkakin tapaa, mutta lähden sitten lenkkarit jalassa!
Lähtöpisteeni on siis vanhempieni kesämökki, josta etenen ensin uiden, sitten juosten ja lopuksi pyöräillen Kiteelle (jos nyt kellekkään sanoo mitään…)! Tiedän, ettei tämä ole mikään virallinen kisajärjestys, mutta minäpä vähät siitä välitän. Tämän suunnitelman ”paras” osa on tietenkin matka, joka on varmaan kymmenen kertaa liian pitkä tällaiselle sunnuntaipyöräilijälle, eli:
– Uinti 2km
– Juoksu 16km (nään jo itseni piiputtamassa 6km:n jälkeen…)
– Pyöräily 32km

Mulla ei ole suoraansanottuna aavistustakaan pääsenkö mä edes maaliin saakka!
Jos nyt näyttää siltä, että keskiviikkona tai torstaina ei tule pieniä mummoja taivaalta, niin koitan toteuttaa tän mun ideani. Täytyy myös tarkistaa, onko toi mun kesämökin varastossa nököttävä n.15v vanha Nopsa vielä iskussa.
Jos ja kun matkaan pääsen niin blogiin tulee myös pientä aikaveikkaus-kilpailua, jossa taas voittajalle lähtee Fitnesstukun* tuotepaketti! Laitan sitten erikeen postauksen siitä blogiin! Voin sitten nolata itseni oikein julkisesti, kun porukka veikkaa jotain kahta tuntia ja mulla menee 20 tuntia…
Jos teillä on jotain hyviä vinkkejä tai ideoita, mitä ottaa huomioon triathlonia suunnitellessa, niin kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita! Etenkin vähääkään lajista kokemusta omaavilta toivon hyviä neuvoja! Onkohan mulla mitään mahiksia päästä edes maaliin……?