Toivepostaus: Kuinka treenaan salilla raskausaikana?

Kuntosalitreeni1 (1 of 1)Nyt olis toivepostauksen paikka! Minulta kysyttiin, että kuinka ja minkälaisia liikkeitä treenaan salilla nyt, kun tuo pötsi rupeaa jo olemaan peittämättömissä.
Mitään ”sääntöjä” ei toki ole olemassa koskien kuntosalitreeniä raskausaikana, eli oman järjen käyttö on enemmän kuin sallittua! Sen lisäksi kannattaa myös kysyä esimerkiksi lääkärintarkastuksen yhteydessä, mikäli jotain asioita tulee ottaa huomioon treenin suhteen. Paljon riippuu tietysti siitä, miten koko raskaus on siihen asti sujunut. Itse joudun nyt esimerkiksi välttämään aerobista, pitkäkestoista liikuntaa supistusten takia. Salilla ei ole taas mitään ongelmaa, koska treenaan muutenkin normaalia kevyemmin ja liikkeiden välissä tulee huilitaukoja.

Untitled Export7

On tietysti jotain aika ilmiselviä (tai sitten ei?) juttuja, jotka on hyvä muistaa raskaana ollessa salilla. Ensinnäkin jokainen ymmärtää, että ison vatsan kanssa ei voi tehdä liikkeitä vatsallaan. Tämän tosin pitäisi kyllä lähtökohtaisesti jo tuntua niin epämukavalta, että sellaisia liikkeitä ei edes halua tehdä!
Toinen muistettava asia on, että keskivartalon treenaaminen kannattaa jättää ohjelmasta pois. Tällä tarkoitan puhdasta vatsalihastreeniä. Kylkiä sekä etenkin selkää toki voi ja kannattaakin vahvistaa, mutta siinäkin painot olisi hyvä pitää maltillisena. Itse vedin vatsapakarajumppaa viikolle 30 asti, mutta se ei tarkoita, että vatsalihaksia kannattaisi treenata raskausaikana. Kannattaa muuten lukea blogissani ollut erittäin hyvä postaus koskien raskausajan treeniä, jossa haastattelin lantionpohjaan erikoistunutta fysioterapeuttia Ira Rissasta! Postauksessa on enemmän juttua tästä vatsalihasasiasta.

Untitled Export5-001

Kuntosalitreeni on myös siinä mielessä erinomainen juttu mielestäni, että kun kroppa ja lihakset pysyvät kunnossa koko raskausajan, niin myös isoa vatsaa jaksaa kannatella helpommin. Mikäli keskivartalon lihakset ja alaselkä ovat jo lähtötilanteessa huonossa kunnossa, niin silloin tuki helposti vatsan kasvaessa pettää ja tuloksena ovat alaselkäkivut. Raskaus muuttaa ryhtiä ja asentoa ja etupainoa aletaan kompensoimaan laittamalla alaselkä notkolle, eli lordoosiin. Siellä alimmaiset nikamat sitten huutavat hoosiannaa, kun kannat itseäsi surkeassa asennossa koko päivän! Kuntosalitreenin vastapainoksi hyviä lajeja on esimerkiksi odotusajan jooga, jossa itsekin kävin ekan raskauden aikana. Joogassa myös liikkuvuus lisääntyy, eli liikkuvuus ja lihaskunto menee aina käsi kädessä.

Untitled Export3

Millaisia liikkeitä kannattaa sitten valita salilla? 
Riippuu tietysti paljon missä vaiheessa raskautta on ja millainen treenitausta itsellä on. Itse treenasin pitkälle (rv 20+) ihan kuten ennenkin ja ekana jätin pois vain vatsaltaan tehtävät liikkeet. Sitten kun vatsa alkoi olla isompi, niin piti jättää pois myös liikkeet, joissa vatsa on muuten vain tiellä (esimerkiksi ylätalja, vaakasoutu laitteessa, kulmasoutu, scott hauiskääntö ym). Viimeiseksi jätin pois vatsaonteloon painetta aiheuttavat liikkeet, kuten syväkyykyt, jalkaprässin ja maastavedon. On ihan ymmärrettävää, että kun kroppa valmistautuu synnytykseen, niin turha ponnistelu ei kannata! Välttämättä mitään ei tapahtuisi, mutta on turha ottaa riskejäkään, ellei halua synnyttää jalkaprässiin. Kuten moni tietää, niin liikunta yleensä provosoi supistuksia, jotka voivat aiheuttaa kohdunkaulassa kypsymistä. Koska itselläni on enää 7vkoa laskettuun aikaan, niin juuri tämän takia en saa sitten turhaan ”kaivaa verta nenästä” aiheuttamalla supistuksia liian reippaalla liikunnalla.
Kannattaa myös muistaa tuo ryhdin ja asennon muuttuminen ison vatsan kanssa; Varsinkaan loppuraskaus ei välttämättä ole sitä parasta aikaa opetella teknisesti haastavia liikkeitä, kuten vaikka etukyykkyä tai maastavetoa.

Untitled Export2

Itse treenaan nyt salilla muun liikunnan ohessa pari kertaa viikossa ja teen koko kropan kerrallaan. Teen normaalia pidempiä sarjoja, eli n.15 toistoa ja pidän kuitenkin tahdin pumppaavana ja koitan säilyttää hyvän tuntuman lihakseen. Liikkeiden välissä lepään 1-2minuuttia (yhden puolen liikkeissä hieman vähemmän). En tee liikkeitä mihinkään äärimmäiseen ”failureen” asti, eli tuntua toki pitää, mutta silti järkevissä rajoissa! Kannattaa muutenkin opetella treenaamaan niin, että oppii saamaan kunnon tuntuman lihakseen ilman mitään ennätyspainoja.
Tykkään treenata jalkoja ja vähiten sitten taas käsiä, joten nyt on selkeästi lipsahtanut homma siihen, että teen aika lailla vain isoja lihasryhmiä. Mä epäilen, että sitä X-mallia ei tule löytymään enää tässä seitsemässä viikossa mun kropasta, vaikka kuinka hinkkaa 😀 !Untitled Export4

Esimerkkitreeni viime viikolta (treenipaikkana toimii Malmin Eastbody):

  • Maastaveto suorin jaloin tangolla
  • Askelkyykky käsipainoilla paikallaan
  • Reiden ojennus laitteessa
  • Avustettu leuanveto laitteessa
  • Yhden käden kulmasoutu
  • Pystypunnerrus seisten tangolla
  • RistikkäistaljaUntitled Export6Hei ja muuten, jos hyvin käy, niin huomenna on sitten blogiin tulossa videopostaus! Aiheena on tällä kertaa perus kuulumisten lisäksi meikkijuttuja, sekä ehkäpä vilautan vähän tätä pömppistäkin teille 🙂 ! Joten stay tuned!

Mikä tää meidän naisten juttu oikein on??

Kiitos aivan hurjasti edellisen postauksen asiakaspalautteesta 😀 ! Ilmeisesti mun epämääräinen huumorintajuni olikin uponnut yllättävän moneen, eikä mua vain pidetty pelkästään tosi outona. Sarkasmi on haastava laji ja ylipäätään huumori. Ne jotka tuntee mut tietävät, että pidän nimeomaan todella kyseenalaisista vitseistä ja heitän myös ystävieni kanssa suorastaan sairasta läppää välillä. Sitä ei kaikki välttämättä ymmärrä (eikä tarvitsekaan).

Mutta mennäänpä nyt vähän vakavampaan aiheeseen, eli tässä postauksessa ei ole sarkasmia. Postaus syntyy usein mun blogissa niin, että joku asia tai aihen pyörii mun päässä tai mietityttää mua. Tää blogi on mulle väylä purkaa ajatuksia sekä tietysti myös jonkinlainen ”ilmainen terapeutti”, koska kuten tiedätte, niin asioista puhuminen (tai tässä tapauksessa niistä kirjoittaminen) selkiyttää ajatuksia. Lisäksi juttelen usein näistä asioista paljon mun kavereiden tai vaikka asiakkaiden kanssa, joten tuntuu luonnolliselta jakaa niitä myös blogissa. Mun kaverit jo tietää, että aika usein syvälliset aiheet joista yhdessä keskustellaan, saattaa päätyä myös blogiini.2009_3 (1 of 1)Oon miettinyt tässä viime aikoina, että mistä se itsensä ainainen vertaaminen toisiin oikein kumpuaa? Tuntuu olevan meille naisille ainakin erittäin yleistä! Myönnän, että syyllistyn tähän usein vaikka mulla on muuten mielestäni tosi hyvä itsetunto. Kysymys ei ole mun mielestä kateudesta (tai sellaisesta että toivoisin toiselle epäonnea), vaan enemmän kutsuisin sitä huonouden tuntemiseksi jonkun muun rinnalla. Nyt esimerkiksi raskaana ollessa kiusaan hieman itseäni sillä, että katselen näitä ns. täydellisen raskauskropan omaavia naisia ja kyllähän se syö naista. Tai kun tällä viikolla juttelin mun erittäin rakkaan ystävän kanssa (terkkuja vain M) ja mietin, että voi kunpa itselläkin vielä joskus olis noin vakaa työtilanne työssä jota rakastaa. Vaikka eihän mulla pitäs olla mitään harmittelemista!

– Miksi joku löytää elämänsä rakkauden, mutta itse en?
– Miksi laihtuminen on niin helppoa ja itselleni se on jatkuvaa taistelua?
– Miksi toinen löytää työpaikan helpommin kuin itse, vaikka olen mielestäni ihan pätevä hakija?
– Miksi joku pystyy olemaan herkuttelematta helpommin?
– Miten toi löytää aina noin täydellisesti istuvia vaatteita ja mulla on aina nää samat päällä?

2009_2 (1 of 1)Kysymys ei ole siis siitä, ettei joku (esim ystäväsi) ansaitsisi onnea tai rakkautta! Tai vaikka niitä pudotettuja kiloja. Voit olla todella onnellinen hänen puolestaan! Silti mietit, että voi kunpa pystyisin samaan. Miksen minäkin?? Olisinpa minäkin. Saisinpa minäkin.
Aivan usein silti vertaamme itseämme muihin ymmärtämättä, että mä oon mä; En mä voi elää samanlaista elämää kuin joku muu tai välttämättä saavuttaa samoja asioita! Mulla ei ole samanlaista kehoa, samanlaista elämäntilannetta, samanlaista historiaa eikä samanlaista ajattelutapaa kuin jollain muulla. Mä teen asioita eri motiiveista ja erilaisista lähtökohdista kuin joku muu!

Etenkin, kun mietitään miksi minä en onnistu jossain asiassa samalla tavalla kuin joku muu, niin syy on päivänselvä; Se löytyy tuosta lihavoidusta tekstistä! Jos joku muu kehittyy salilla vaikka minua nopeammin, niin syitä voi olla miljardeja sille, miksi näin käy. Hän voi olla motivoituneempi, hänellä on yksinkertaisesti enemmän aikaa treenata, hän on omistautuneempi kehonsa muokkaukselle tai kuka tietää vaikka kysymys olisi puhtaasti tuurista! Hän tekee vain koko hommaa eri lähtökohdista. En minä pääse hänen päänsä sisään ja sen takia en todellakaan voi verrata omaa elämääni jonkun toisen elämään. Ainoa johon voin vaikuttaa on lopulta se mun oma salitreenini ja kuinka sitä toteutan.2009_4 (1 of 1)

Kateus on sitten täysin eri juttu ja siitä useat bloggaritkin saavaat oikein aimo annoksen osakseen! Jonkun NÄENNÄISESTI täydellinen elämä saattaa herättää oman pienuuden. Se purkautuu katkeruutena ja katkeruus ilkeytenä. ”Tuo ei ansaitse. Jos en minäkään saa, niin ei pitäisi tuonkaan”. Olen kokenut itse, että kun nämä ajatukset tulevat esimerkiksi ystävyyden väliin, niin koko suhde on tuhoontuomittu ja silloin kannattaa päästää suosiolla irti. Kenenkään ei pitäisi tuntea huonoa omaantuntoa siitä, että menee hyvin tai että elämässä on saavuttanut jotain! Oli se sitten rakkaus, menestys töissä, hyvä kroppa, tai mitä vaan. Vaikka superhieno kahvinkeitin!
Sitäpaitsi, et voi koskaan tietää, mitä tämän täydellisesti aamupalansa asettelevan ihmisen taustalla on ja mitä tunteita hän tuntee.

Hommaan auttaa paljon se, kun laitat nyt silmät kiinni ja mietit viisi asiaa, jotka olet saavuttanut ja jotka tuottaa sulle onnea.
Varmasti sieltä löytyy sellaisia asioita, joista joku tällä hetkellä vain unelmoi. Siksi ei kannattaisi tuhlata aikaa miettimällä, miksi jollakin näkyy 6-pack vielä raskauden loppumetreilläkin, vaan ei mulla. Ja olisko se elämä nyt niin paljon upeampaa, jos se näkyisi.

Kuinka usein sinä löydät itsesi vertaamasta omaa elämääsi jonkun toisen elämään? Millaisia asioita ne ovat, joista tunnet huonoutta?