4kk muutos kuvina: Vyötärö löydetty!

Tänään tajusin, että mulla on edelleen 4kk:n muutoskuvat muistikortilla purkamatta!Vaikka mun muutokset eivät olekaan mitään luokkaa ”extreme weightloss”, niin onhan sitä aina mielenkiintoista nähdä onko yhtään menty eteenpäin. Ja ehkäpä jokin pieni edistysaskel siellä olikin taas otettu!

Tällä viikolla tutustuin mulle entuudestaan tuntemattomaan vaatemerkkiin, Malojaan!
Tällä viikolla tutustuin mulle entuudestaan tuntemattomaan vaatemerkkiin, Malojaan!

Viimeisin kuukausi on kyllä ollut rennon painonhallinnan teemakuukausi. Olen herkutellut viikonloppuisin ja taas pitäisi skarpata veden juomisessa! Mulla on selkeästi jokaisena kuukautena joku ”teema”, jossa koitan onnistua aikaisempaa paremmin! Tämä kuukausi ei ollut ehkä vedenjuonnin ja vihannesten kuukausi. Jotain tsempattavaa siis toukokuulle!

Sen sijaan treenit ovat luistaneet tosi kivasti ja koitan liikkua tavalla tai toisella ainakin neljä kertaa viikossa. Nyt kun lumet ovat sulaneet ja aurinkokin näkynyt, niin se herättää mussa sisäisen ulkoilijan, siis ehkä sen joka on ollut muumioituneena 😀 .Saatatte muistaa mun taannoisen ulkoilupostauksen, jossa kerroin kuinka samoilu aurinkoisella järvenjäällä on aivan ykkös lempipuuhaani…

4kk:n muutos edestä
4kk:n muutos edestä
4kk:n muutos takaa
4kk:n muutos takaa
...Ja vielä sama sivuprofiilista!
…Ja vielä sama sivuprofiilista!

Jollain tavalla voin sanoa, että tällä hetkellä olen todella sinut kroppani kanssa. TIedostan toki, etten ole missään fitnessmallin mitoissa, mutta mulla onkin rima paljon matalemmalla. Onnellinen olen siitä, että kauan kadoksissa ollut vyötäröni on taas löytynyt! Tässä koitan pikkuhiljaa kerätä lihasta luiden ympärille ja koska en voi panostaa salitreeniin vielä täysillä, niin aika hidasta kehitys varmaan on. Ehkä voisikin sanoa, että sali on enemmän mulle pääterapiaa, toki treenatessa täytyy ehdottomasti olla keskittyminen 110%, kun sinne hikoilemaan pääsee!
Tästä eteenpäin painon pudottaminen ja kehon muokkaaminen on myös hyvin hidasta – siis ilman niitä fitnessdieettejä, koska olen normaalipainoinen. Mun elämä ei suinkaan pyöri tämän kroppaprojektin ympärillä ja koitan olla kieltämättä itseltäni liikaa tai olla rajoittamatta elämääni liikaa. Tärkeintä on, että energiat pysyy korkealla ja jaksaa painaa pitkää päivää. Kyllä sen huomaa sitten ennen pitkää myös peilistä.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Energistä vappua blogini lukijoille! juhlikaahan munkin puolesta!

Luopumisen tuskissa…

Voihan niisk.hopery_1 (1 of 1)

Vietiin tänään pojilta jääneet vauvanvaatteet Hope RY:n toimistolle Pitskuun. Jotain säästin ”muistoksi”, mutta siis puhutaan muutamista bodyista. Mussa on pikkuisen hamsterin vikaa, eli tavaran poisheittäminen on aika ajoin henkisesti vaikea paikka. Mutta ei tavaraa voi säilöä loputtomiin ja nuo lastenvaatteet vie kuitenkin tilaa turhaan. Mullahan on edelleen tuolla meidän ullakolla mm. laatikollinen cd-levyjä, joista hurri jaksaa tasaisin väliajoin mulle naljailla. Se ei vaan tiedä, että 20-vuoden päästä East17 ja Aikakoneen CD:t ovat huippuhaluttua tavaraa!

En ole varmaan ainoa, joka kovasti suunnittelee myyvänsä kirpparilla ”sitten joskus” esimerkiksi just pieneksi menneitä lastenvaatteita, mutta ihan oikeesti… A) mä en jaksa nähdä sitä vaivaa, että vien jotain käytettyjä bodeja kirpparille, hinnoittelen ne ja käyn siivoomassa pöytää. Saati B) alan kuvaamaan vaate kerrallaan myytäviä nettikirppiksiä varten! Toki vois myydä ne isona settinä vaikka tori.fi:ssä (josta olen itsekin ostanut just esimerkiksi lasten vaatteita), mutta on siinäkin oma hommansa. Mehän myytiin muuton yhteydessä todella paljon tavaraa just netissä ja välillä siihen meni suoraan sanottuna hermo. Ota mitat siitä ja tästä ja saako lisävalokuvia ja ja ja… Osa ei tullut hakemaan ja vaikea pysyä kärryillä siinä ”av” ”yv” sekoilussa. Mulla ei vaan riitä siihen kärsivällisyys 😀 . Kerran laitoin yhdelle fb-kirpulle, että myyn sille joka ekana tulee hakemaan ja maksaa käteisellä…mutta eihän se sopinut, koska SÄÄNNÖT KIELSI. Hei ihan oikeesti, nyt joku järki tohon hommaan!hopery_2 (1 of 1) hopery_3 (1 of 1)

Niinpä sen sijaan, että olisin saanut ehkä hikisesti parikymppiä tienattua noilla poikien käytetyillä, joskin ihan hyväkuntoisilla ja ehjillä vaatteilla, niin ajattelin antaa ne Hopelle. Hope RY lahjoittaa kaikenlaisia lasten vaatteita, leluja ym suomalaisille vähävaraisille ja kriisin kokeneille perheille. Mulla on valitettavasti pieni luottamuspula noita SPR:n kontteja ja UFF:ia kohtaan, mutta Hope RY on tuntunut ihan vakuuttavalta toiminnalta ja tavara jää suomeen. Olin mukana heidän joululahjakeräyksessä ja keskustelin silloin toiminnasta työntekijöiden kanssa. Niiden perheiden jotka apua tarvitsevat, tulee täyttää hakukaavake ja kertoa millaisia tarpeita ja tilanteita heillä on. He tulevat valitsemaan varastolta itselleen sitten tarpeellista tavaraa ja Hopeen ohjautuu asiakkaita mm. neuvolan ja sosiaalityön kautta. Tiedän, että moni kritisoi tällaista ”hyysäystä”, mutta mielestäni lapset eivät ole syyllisiä esimerkiksi omien vanhempiensa elämänhallinnan puuttumiseen. hopery_4 (1 of 1)hopery_5 (1 of 1)

Laitoin samaan Hopen kuormaan myös sellaisia vaatteitani, jotka voisin kuvitella kelpaavan myös nuorille aikuisille. Mukana oli esimerkiksi todella hyviä tennareita ja lenkkareita, joista olisi voinut saada ihan kivastikin euroja kirpparilla. Ymmärrän kyllä hyvin jos on taloudellisesti tiukkaa, niin silloin kirppari voi olla yksi tapa tienata kätevästi extraa. En ymmärrä tätä lastevaatehifistelyä en alkuunkaan, mutta toisaalta niissä Pomp De Luxeissa ja Gugguissa on sitten parempi jälleenmyyntiarvo, kuin joissain Henkkamaukoissa ja Lindexin pöksyissä. Säästin minäkin muutaman ns.paremman vaatteen, jonka voi sitten vaikka antaa jollekin kaverille, jos joku huolii. Mä oon ton isomman kanssa vaan huomannut, että kaikista parhaimmat vaatteet on jotkut perus collegehousut ja ohkaiset pitkähihaiset! En ota sitä riskiä, että 40€:n lasten t-paidassa on dagispäivän jälkeen tussinjäljet, jotka ei lähde pesussa pois. Nimimerkillä kokemusta on.
Samalla tuli pieni, tai oikeastaan aika isokin haikeus kun ajettiin Pitskusta kotiinpäin. Meille ei enää välttämättä koskaan tule vauvaa. Aiemmin olin ihan 100 varma, että kaksi lasta on ihan maksimi… Mutta alan jostain syystä ymmärtää niitäkin, joilla on 10 lasta 😀 !
Kohta mulla on täällä kaksi, ennusteiden mukaan vajaa kaksimetristä teiniä, jotka kantaa äidin pestäväksi jotain hikisiä treenikamoja ja syö kerrallaan kilon jauhelihaa. Miten siihen valmistaudutaan henkisesti???

Oletteko muuten lahjoittaneet vaatteita ja jos kyllä niin minne?
Entä kirpparit – riittääkö aika ja into…?