All inclusive ja syömisen ”kirous”

”Kylläisyyden säätely on monimutkainen asia. Siihen liittyvät muun muassa muutokset veren sokeripitoisuudessa ja mahalaukun venyminen, mutta myös makuvalikoima. Mitä harvempia makuja on tarjolla, sitä nopeammin ihminen tulee täyteen. Kun tarjolla on kymmeniä ruokalajeja, ihminen pystyy syömään enemmän kuin jos tarjolla on esimerkiksi vain kolmea laatua.”OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Àjattelin palata vielä sen verran meidän Kreetan reissuun, että kirjoitan ruokailusta lomalla, kun tästä oli keskustelua kommenttiboxissa ennen lähtöäni. Muutama kommentoija oli menossa itsekin reissuun lähitulevaisuudessa, joten kertomuksestani voi ehkä olla jotain hyötyä.
Hotellissamme oli siis mahdollisuus all inclusive -ruokailuun, joka oli ainakin itselleni uusi kokemus! Tiesin toki suunnilleen systeemin; Tietyllä summalla voi koko loman ajan mutustaa menemään niin paljon kuin vatsalaukku venyy! Hotellissa on tarjolla aamiainen, lounas ja illallinen ja näiden lisäksi (ainakin omassa hotellissamme) oli koko ajan auki snack bar, josta sai hakea välipalaa. Lisäksi all inclusiveen kuului juomat, eli vesi, limpparit, ruoalla talon viiniä ja ilmeisesti myös alkoholitarjontaa oli muutakin. Ainakin meidän hotellissa… Itse join yhden ai:hin kuuluvan drinkin, joka oli aika kauhean makuinen 😀 .
Okei. Puoli-ilmaista ruokaa, uhka vai mahdollisuus?OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Otimme lopulta all inclusiven vain ekana päivänä ja itseasiassa tässä hotellissa se oli edullisempi muistaakseni, jos sen otti vasta paikan päällä! Hinta oli 50€/pvä aikuiselta ja 3v söi ilmaiseksi, joka oli tietysti kiva – vaikka toisaalta tuon ikäinen syö vielä aika vähän loppupeleissä. Erikseen ostettuna ruoat maksoivat: Aamupala 11€, lounas 12€ ja illallinen 13€. Eli periaatteessa 14€ jäi ”löysää” jonka edestä sitten olisi pitänyt syödä joko välipaloja tai juoda juomia! Me päädyimme olla ottamatta hotellin all inclusiveä enää muina päivinä, koska ”ongelmia” oli kaksi: Emme kumpikaan hurrin kanssa jaksaneet syödä kolmea kertaa päivässä kovin tukevasti, eli kunnon aamupala, välipala ja illallinen riittivät mainiosti. En sano, että buffapöydässä on pakko vetää itsensä tukkoon, mutta toki notkuvissa pöydissä on aina vaaratekijä olemassa. Toinen juttu oli se, että koska emme juo hirveästi alkoholia, niin tuntui vähän turhalta maksaa 14€ vielä noiden ruokien päälle. Ainoa todella hyvä juttu oli tietysti vesi, jota sai koko ajan kylmänä baarista. Lisäksi meidän alueella olisi kai saanut pienestä kahvilasta jotain erikoiskahveja.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuten teistä ihan varmasti kaikki tietää, niin porukka kerrassaan villiintyy tuollaisissa tilanteissa, kun syötävä on koko rahan edestä! Kyllä mä itsekin mielelläni maistelen useampaa sorttia. Ainakin itsestä tuntuu jollain tavalla vähän hölmöltä maksaa 11€ aamupalalla siitä, että syön yhden sämpylän ja juon kupin kahvia! Siksipä söinkin joka aamu aikamoisen setin, eli paljon enemmän mitä kotona syön 😀 . Vähän tuota. Ja vähän tuota. Ja aah toi on ihanaa!
Silti olisi ollut ihan mahdoton ajatus, että siellä kuumassa olisi jaksanut syödä taas lounasaikaan tyyliin ”tyhjennän koko buffan”, eli joku pieni salaatti riitti vallan mainiosti itselleni. Aamupala kyllä piti nälkää. Meidän hotellin lounaalla oli tosin ihan kevyttäkin ruokaa, eli esimerkiksi salaattibaari ja tapaksen tyylisiä juttuja. Jännä juttu muuten, että vaikka valittavana oli jos jonkinnäköstä torttua ja tortelliinia aamupalallakin, niin silti aloin kaivata omaa aamupalaani suomessa. Eli jotenkin ihmeen kaupalla alkoi vähän kyllästyttää! Miten se on edes mahdollista?
Lasten kannalta tuo all inclusive on ihan kätevä, koska etenkin jos mukana on paljon liikkuvia teinejä, niin jokaisen välipalan hakeminen kaupasta ei sekään ole edullista ja snack-baarista sai kylmää juotavaa ja jätskiä, jota lapset usein haluaa.

Sinänsä toi all inclusive on ihan hyvä idea, mutta mietin, että ajaako se sitten siihen järjettömään syömisorgiaan koko loman ajan? Me suomalaiset rakastetaan puoli-ilmaista ruokaa ja juomaa ja siltähän se tuntuu kun buffassa syö; ”Kun syön kaksi annosta, juon litran kaljaa ja vielä kunnon jälkiruoan päälle niin annokselle tulee hintaa vain muutama hassu euro”. Välipalalla oli kyllä tarjolla muutamia ihan terveellisiäkin vaihtoehtoja, mutta suurinosa söi silti pizzaa, suklaatäytteisiä croisanteja, toasteja, sipsejä ja jätskiä, joita sai kantaa samaan hintaan niin paljon kuin sielu sieti. Varmasti kaikki ei vedä ihan övereitä noissa tilanteissa, mutta moni vetää, vaikka tietää voivansa pahoin. Etenkin kun vaihtoehtoja ruoissa on niin monia, että ei pääse kyllästymään niin helposti.

”Ihmiset pystyvät napsimaan ja kokeilemaan eri ruokia senkin jälkeen, kun olo on täysi, koska meitä kiinnostaa kokeilla uusia makuja.”

Millaisia kokemuksia teillä hotellien all inclusive paketeista? Oliko ruoka hyvää, kyllästyitkö ja söitkö liikaa?

Lainatut tekstit ovat Mikael Fogelhomin haastattelusta Helsingin Sanomien verkkosivuilla.

Rentoudun: Käymällä yksin vessassa.

Olette varmaan huomanneet, että julkaisen välillä postaukseni todella myöhään. Muutama kaverikin on sanonut, että ihme aikoihin sä postailet sitä blogias?? No, syy tähän on yksinkertainen; Se on se hetki, kun voin keskittyä, istua alas ja tehdä ”omaa” juttuani. Tämä blogi on mulle usein tapa saada ajatukset muualle ja kirjoittaminen rentouttaa. Toisella se voi olla lukeminen, netflixin katselu (jota meillä ei edes ole) tai vaikka käsityöt. Vaikka blogin kirjoittaminen ja sen ”aikataulussa pysyminen” välillä strssaakin, niin silti mulle on aivan hiton tärkeää ilmaista itseäni tällä keinolla. Ja jos joku sitä lukee ja siitä pitää, niin vielä parempi!kreeta16 (1 of 1)

Kirjoitanpa taas äitiydestä ja siitä, minkälainen vaihe meillä on tällä hetkellä menossa. Kuten osa tiedätte, niin meidän lapset ovat tällä hetkellä kolme ja 5kk. Kolmevuotias osaa tällä hetkellä puhua PALJON, käydä itse pöntöllä (mutta ei pyyhkiä), syödä melko siististi, pukea lahjottuna tai pakotettuna (joskus jopa oma-aloitteisesti), leikata saksilla erittäin pientä silppua ja hän miettii toisinaan erittäin syvällisiä ja haluaa anlysoida tapahtumia. Kuten esimerkiksi tänään, kun ennen nukkumaanmenoa kertasimme n.20 kertaa, miksi äiti ei halunnut Beniltä tänään keittiössä apua, vaikka hän olisi halunnut ”ripotella chiliä”. Varmasti mun lapsi vielä parikymppisenäkin muistaa, kun äiti torjui hänet keittiössä:D .
5kk ikäinen osaa liikkua pyörien ja hieman ryömien, syödä jotain ruokia sormillaan ja hänellä on 4 hammasta. En tiedä muista samanikäisitä vauvoista, mutta tämä meidän versiomme nukkuu päiväunia n.½h kerrallaan, pari kertaa päivässä.
Tämä siis selvennyksenä niille, joilla ei ole hirveästi kokemusta lapsista. Itse en todellakaan ennen lapsia tiennyt, mitä joku X-ikäinen lapsi osaa ja mitä ei.kreeta16_2 (1 of 1)

Itse koen tällä hetkellä haasteena äitiydessä ja jatkuvassa ”stand-by” -tilassa olemisen. Olen aina (tai pitäisi olla) askeleen edellä, mitä tulee lähtöihin, syömisiin, pukemisiin, vaipanvaihtoihin ja aikatauluihin. Olen valmiina auttamaan ja lohduttamaan, tsemppaamaan ja ruokkimaan. Olen tällä hetkellä niin tarpeellinen ihminen, kuin olla ja voi 😀 . Kun menen pois lasten luota (esimerkiksi salille) niin koitan tehdä asiat nopeasti ja tehokkaasti, jotta voin taas palata kotiin. En ole koskaan ollut mikään siisteysfriikki tai ”ahdistunut järjestelemättömistä kirppisvaatteista”, mutta lasten takia haluan pitää jonkun järjestyksen kodissa, mutta siis nyt puhutaan ihan perusasioista. Älkää nyt hemmetti luulko, että mä värikoodaan täällä sukkalaatikkoa!
Silti voisin kuluttaa pelkästään viikon siihen, että lyhentäisin olemassaolevaa to do-listaa, eli listaa niistä asioista, jotka kyllä olisi hyvä saada pois alta, mutta mihin ei vaan just nyt jaksa venyä. kreeta16_3 (1 of 1)

Hurri on nyt viikon kertausharjoituksissa ja luojan kiitos meillä on olemassa tukiverkko, joka on luvannut auttaa muutamana päivänä. Tosin apu vielä ei päde vielä vauvaan, joka on niin kiinni mussa. Hän kun ei oikein vielä ole ollut muilla hoidossa, siis mun ja hurrin lisäksi. Mulla on iso kynnys olla hänestä erossa, jos mies ei ole paikalla. Vauva-ajan ihanuus ja ahdistus. Tällä hetkellä tunnen välillä olevani kuin robotti, jonka kone toimii hyytymättä ja hermot on vähintäänkin titaania (as if). Rentoudun hetken siellä toisen täällä ja kyllä, jopa yksin vessassa olessani! 😀
Onneks mulla on paljon asioita, jotka myös lisää jaksamista, eli nää ns. normaalit jutut, ruokavalio, liikunta, uni (jota onneksi saan ainakin tällä hetkellä ihan ok määrän öisin), keskustelut vanhempien ja kavereiden kanssa ja aurinko. Niin ja tietysti mun ihana korpisoturini siellä jossain <3 . Sellaiset terveiset, että älä ainakaan ano lisäaikaa!
Kun ilta tulee ja mä istun tähän koneella ja laitan kuulokkeet päälle, niin tuntuu kun mä kytkisin itseni johonkin laturiin: Koskaan se akku ei ehdi latautua ihan täyteen, mutta ainakin sen verran että huomenna mutsi taas jaksaa painaa pitkää päivää!

Öitä!

PS. Nää Kreetan lomakuvat eivät nyt ehkä parhaiten kuvaa postauksen aihetta, mutta ovat takuulla 100 kertaa kauniimpaa katseltavaa, kuin kuvat mun tän hetkisestä lookista tai pursuilevista pyykeistä 😉 ….