Testissä : ”Härkis” härkäpapuvalmiste

Vaeltelin tänään meidän lähikaupassa, eli K-Market Kavaljeerissa ja mietin mitä ostaisin lounastarpeiksi. Halusin kokeilla jotain uutta, josta riittäisi jutunjuurta blogiinkin asti! Lihatiskissä silmiini osui mielenkiintoisen näköinen paketti. Hmm. verso6 (1 of 1)

Tuo meidän K-Kauppa on ihan super valikoimaltaan ollakseen pieni lähikauppa! Jäin tänään turisemaan kauppiaan kanssa, jonka kanssa puhuttiin mm. kaupan valikoimissa olevista ns. terveystuotteista. Mun mielestä on hienoa, että kaupan valikoimassa on myös vähän ”riskimpiä” erikoistuotteita, koska omaankin ostoskoriin päätyy usein muutakin, kuin ruispalat ja rasvaton maito 😀 .

Mutta palatakseni tähän mielenkiintoiseen pakettiin. Kyseessä oli kasviperäinen ”lihan korvike”, joka on valmistettu härkäpavuista. Syy miksi kiinnostuin on se, että eräs kaverini oli maistanut saman sarjan härkäpapugranolaa ja tykkäsi siitä tosi kovasti! Nappasin siis kaupasta ostoskoriini Härkistä. Sitä valmistaa kotimainen Verso-niminen yritys, kotimaisista raaka-aineista. Isokokoinen peukku tälle, suositaan suomalaista!
Mun mielestä on aivan upea juttu, että markkinoille alkaa tulemaan uusia ruokainnovaatioita ja etenkin vaihtoehtoja lihalle! Ei lihaa tarvitse joka päivä jättää ruokavaliosta pois, mutta esimerkiksi toinen päivän lämpimästä aterioista voi aivan hyvin olla lihaton! Tilalla voi olla vaikka kalaa tai juurikin kasviperäinen proteiinin lähde.
Härkiksessä on muuten suunnilleen saman verran proteiinia, kuin naudan jauhelihassa. Myös kuitua siinä on mukavasti!verso1 (1 of 1)

verso2 (1 of 1)Tein wokkipannussa aika perinteisen ”sotkun”, jonne laitoin kypsää, lihaliemessä keitettyä ohraa, wokattuja vihanneksia ja paketillisen Härkistä. Aika simppeliä, mutta hyvää ja terveellistä! Sinänsä Härkis suoraan paketista vedettynä ei maistunut kovin vahvalle tai erikoiselle, tietysti hieman pavulle (oh, really?). Maustoin wokin valkosipulilla, mustapippurilla ja ikuisella suosikillani eli teriyaki-kastikkeella!
Annoksesta tuli niin iso, eli siitä syö helposti neljä henkilöä. Keitin ohraa 2dl ja vihannesten määrän näätte kuvista. Tässä on oikeasti vaikea epäonnistua, joten kokeile rohkeasti! Risoton, padan (tai mikä lie onkaan) voi tehdä myös kattilassa 🙂 .verso3 (1 of 1) verso4 (1 of 1) verso5 (1 of 1)

Oletteko kokeilleet Härkistä tai härkäpapugranolaa? Mitä tykkäsitte?

Ps. Tämä mainos on omalla rahalla maksettu 😉 .

Kuka tässä vaatii ja keneltä?

syyslenkki_1 (1 of 1)Olisi niin kiva kertoa teille nyt, miten tämä energinen mutsi täällä on laittanut hihat heilumaan ja siivonnut koko talon ja käynyt tekemässä oikein hyvän treenin. Aamulla sain napattua kuvan aamulenkillä täydellisestä auringonnoususta ja illalla meinasin vielä syvävenytellä ja pitää kiitollisuuspäiväkirjaa.
Ööö, ei. Tuo kuva on otettu tänään, kun Jonna raahas mut puolikuolleena lenkille kaatosateeseen 😀 . Ajatuksena ei ehkä houkuttelevin, mutta teki niin hyvää! Sain lopullisen herätyksen tänä aamuna viiden jälkeen jä mielessäni oli yksi asia; Kelle tästä voi tehdä valituksen??

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, niin nämä pari viimeistä viikkoa ovat olleet aikamoisia… Eikä ihan positiivisessa mielessä! Jatkuva yöheräily on aiheuttanut sen, että treenaaminen on tuntunut yhtä houkuttelevalta, kuin kylmä lipeäkala. En luultavasti ole äitiys-urallani ollut vielä näin väsynyt (tai sitten en vain muista) ja olen samaan aikaan tosi turhautunut. Huono ruokavalio tai lähinnä syömättömyys on varmasti vaikuttanut myös yleiseen fiilikseen. Väsyneenä en vain saa syötyä ja mieleen tulee ihan vanhat ajat, kun tein vuorotyötä ja aamupalan syöminen tuntui tosi vastenmieliseltä. Voi mä odotan sitä aikaa, että kaikkia palaa taas normaaliksi!
Nimittäin nyt tsemppaajasta, eli minusta onkin tullut se, joka kaipaisi jotain tyyppiä aamulla 05 sängyn viereen hokemaan, että sä pystyt kyllä nousemaan sieltä sängystä! Anna mennä Katri, enää 18-vuotta, jaksaa jaksaa! 😀syyslenkki_3 (1 of 1)

Luultavasti olisi kuitenkin enempi ihme, jos näitä fiiliksiä ei tulisi ikinä vanhemmuuden taipaleella. Vaikka kuinka vedät vitamiinipirtelöt ja syvähengität, niin arki voi silti vetää märällä rätillä naamaan (ja ihan kirjaimellisestikin, kun tonne ulos katsoo).
Joskus on kutenkin ihan hyödyllistä miettiä, että tekeekö itse omasta elämästään vaikeampaa kuin se on? Asettaako itselleen liian tiukat tavoitteet, vaikka tajuaakin sen hetkiset realiteetit?
Eilen illalla kun (syvä)venyttelin lasten nukutuksen jälkeen (eli makasin jumppamatolla) ja syvennyin hetkeksi omiin ajatuksiini, niin muistin taas mistä tässä hommassa on lopulta kyse.

1 Kyse on tietenkin minusta, eikä kenestäkään muusta. Tiedän itse parhaiten, mihin tällä hetkellä pystyn ja mitä jaksan. Kyse on mun omasta hyvinvoinnista ja mun kropasta, eikä mun valinnat vaikuta muihin. Ei luvassa ei ole rahapalkintoja tai kunniamainintoja, vaikka kävisin 10 kertaa päivässä treenaamassa tai söisin 100% täydellisesti! Kukaan ei sanele, mitä tahtia mun täytyy edistyä tai milloin saan pitää tauon. Tätä juttua pitäs aina muistaa tehdä itselleen, muista välittämättä.

2. Mun pitäisi olla tyytyväinen niihin tuloksiin, joita olen JO saavuttanut! Miten on niin helppo unohtaa millaisia muutoksia on pystynyt tekemään tähän mennessä? Myönnän, että ainakin itsessäni on sisällä ”paremmin, kovempaa” -mentaliteetti, eli lähes koko ajan mietin mitä kaikkia uusia projekteja ja tavoitteita voisin ottaaa! Joskus ne kyllä myös unohtuvat onneksi aika nopeasti (kuten leuanvetotavoite 20 jouluun mennessä..). 😀
On vaan niin helppo murehtia niitä tekemättömiä treenejä kuin niitä satoja satoja kertoja, kun on antanut kaikkensa. Itsekin olen tullut aika pitkän matkan siitä entisestä, ylipainoisesta tytöstä, joka ei saanut yhtä kokonaista treeniä tehtyä kunnolla.syyslenkki_2 (1 of 1)

3. En voi vaikuttaa ympäröivään elämääni kaikilta osin, saati ennustaa tulevaa! En voi tietää milloin lapsi sairastuu, milloin joudun heräilemään, milloin mieheni joutuu työreissulle, enkä pääse treenaamaan jne. Välillä muiden elämää esimerkiksi sosiaalisessa mediassa seuratessa tulee tunne, että hitto kun tuokin tyyppi voi käyttää kaiken ajan vain itseensä, ilman velvoitteita. Pieni kateus nostaa silloin päätään (etenkin kun itse on ihan loppu) ja turha sitä on kieltää. Mut hei, elämä on valintoja!
No, on myös totta, että paljon on sellaista joihin voisin itse vaikuttaa laittamalla asioita tärkeysjärjestykseen. Menenkö iltaisin nukkumaan heti kun lapset nukahtavat, vaikka se merkitsee oman ajan vähentymistä, mutta olen seuraavana päivänä skarpimpi? Jätänkö syömättä kun en jaksa laittaa tikkua ristiin, vaikka tiedän, että se väsyttää entisestään? Vietänkö rapujuhlat ilman valkoviiniä, koska haluan seuraavana päivänä olla treenikunnossa? On tosi helppo vaan hakea syyllinen jostain muualta, kun kuitenkin on itse se, joka voi eniten asioihin vaikuttaa.

Jahas, nyt voin vaikuttaa siihen, että menen suoraan nukkumaan, kulkematta yhdenkään äänikirjan tai youtubevideon kautta. Öitä!

PS. Jonnalle kiitos kuvista ja KIITOS kun patistit mua lenkille <3