Tämän verran saa 60€:lla ruokaa!

Mulla poistettiin perjantaina viimeinenkin viisauden hammas ja operaation jälkeen suu ja koko pää on ollut aika hellänä. Kirjoittelen vielä blogiin enemmän tästä koko hammasrumbasta, joka jatkuu vielä. Ruokakaupassa käydessä tuntui eilen, että kroppa tarvitsee nyt laadukasta ruokaa, jotta pääsen kuntoon! Mulla alkaa ”loman” jälkeen taas huomenna työt, joten sitäkin ajatellen haluan olla energisenä ensi viikolla.

Vaikka jotkut saivat ehkä sen kuvan, että vegaanikokeilusta jäi mulle jotenkin negatiivinen fiilis, niin asia on aivan päinvastoin! Olen toki syönyt jo tällä viikolla ei-vegaanisesti, mutta selvästi kaipaan kasviksia ja olen mennyt myös lähes huomaamattani maidottomampaan suuntaan! Toki kahvia käytän maidossa ja hieman juustoakin olen syönyt (koska RAKASTAN fetaa ja vuohenjuustoa!), mutta mun ei tee mieli esimerkiksi kreikkalaista jugurttia, joka oli ennen suuri suosikkini. Lisksi huomaan miettiväni ruokavalioasioita entistä enemmän ja nimen omaan siitä näkökulmasta, että mikä sopii kropalleni parhaiten. Kaikki muutokset eivät tapahdu heti ja mielestäni näissä asioissa pitää antaa itselleen aikaa ja kuunnella kehoa. En kiellä itseltäni mitään, vaan annan sille sitä mitä se haluaa! Tämä ei tietysti toimi silloin jos kroppa huutaa koko ajan irttareita ja pizzaa… 😀

Seuraan useita ulkomaisia bloggareita/vloggareita ja olen pannut yhden asian erityisesti merkille: Mua harmittaa etenkin se, että täällä peräpohjolassa kasvikset ja hedelmät eivät ole mitään verrattuna lämpimien maiden vaihtoehtoihin! Toki ostan sesongin mukaan ja kyttään tarjouksia…. Mutta eilen esimerkiksi banaanit oli AIVAN raakoja kaupassa ja kyllä moni tuote jää ostamatta HEVI-osastolta ihan hinnan takia! Toki joskus sitten vaan ostan hinnasta viis.
Hyvänä esimerkkinä salaattimix(150g), joka maksoi 3,40€ eli salaatista puhuttaessa ollaan aika kipurajoilla. Toki ravintoon mielelläni panostan myös rahallisesti ja usein käyn myös Lidlissä, jossa on selvästi edullisempaa. Kaverini asui Espanjassa ja sanoi, että siellä terveellinen ruoka on paljon edullisempaa mitä täällä suomessa. 
Tämä pöydällinen tuotteita maksoi Citymarketissa aika tasan 60€. Onko se teistä paljon? Minusta on!

Ostin testiin muutaman uuden tuotteen:
En normaalisti syö valmisruokaa, mutta tän vegaanikokeilun myötä innostuin kokeilemaan muutamaa vegetuotetta ja tänään huomasin tarjouksessa HK:n uutuus falafeleja (paketissa lukee vege ja mielestäni myös ainesosaluettelon perusteella ovat vegaanisia??). Tykkään falafeleista, mutta suhtaudun kaupan valmiisiin epäilevästi. Parhaat Falafelit on ainakin täällä Helsingissä muuten Fafa’sissa, eli jos olet ulkopaikkakuntalainen ja eksyt tänne suuntaan niin suosittelen 🙂 !
Toinen uusi tuttavuus on nuo Apetit kasvislisäkkeet, joissa on kikherneitä, herneitä, keltaista porkkanaa, paprikaa, lehtikaalia ja vihreitä papuja. Lehtikaali ei oo ollenkaan mun suosikkikasvis, mutta tämäkin tuote kiinnosti, joten halusin antaa mahdollisuuden. Pakastevihannekset ovat usein arjen pelastus meillä, koska tykkään syödä hyvin yksinkertaisesti.

Mitä ”turhaa” ruokakassissa sitten oli? 
No, varmasti monikin juttu jonkun mielestä. Liian kallista kahvia, josta kärsin 200g:stä 4,90€ (koska RAKASTAN vaniljakahvia ja laitan 50/50 sitä tavallisen kahvin sekaan), sikakallis proteiinipatukka (töihin ”kahvileiväksi”), eikä tuo kaurajuomakaan ole halvimmasta päästä (nyt tosi Plussakorttitarjouksessa 2kpl/5€).
Noita Pirkan protskujuomia ostin myös tarjouksesta, koska ne on aika käteviä töissä jumppien välissä, jossa ei ehdi mitään isompaa syömään.

Tässä siis eilisen ruokakassin sisältö!
Onko sulla tuotteita, joita tarttuu kauppareissulla mukaan vaikka ne ovatkin mielestäsi ylihintaisia??

PS. Jos jollain on kaapissa joutilaana laadukas mehulpuristin/mehuprässi joka etsii uutta kotia, niin laita viestiä katri@katriviirret.fi – olen kiinnostunut ostamaan pois 🙂 !

Nää yöt ei anna armoo.

En tiedä tarkottiko Kaija Koo aivan tätä mun tilannetta tolla biisillä 😀 … Mutta nää meidän perheen yöt ei todellakaan anna armoo!!!

Kun mä kirjoitin marraskuussa blogissa postauksen ”Jaksa vielä muutama tunti” ja kerroin olevani niin epätoivoinen, että itkettää, niin postausta luettiin päivässä tuhansia kertoja. Blogissani monen muun (mielestäni kivan) postauksen kohdalla ei todellakaan käy näin. Kai se vaan kertoo siitä, että ahdinko kiinnostaa aiheena lukijoita ja varmasti moni voi myös samaistua tilanteeseen. Vaikka tämä ei ole perheblogi, niin tiedän, että siellä on muitakin, joiden yöt eivät ole paljon helpompia. Siksi kirjoitan taas. Sä et ole ainoa, muista se!

Nyt Theo on tosiaan lopettanut päivisin itkemisen. Ihan mahtavaa, oikeesti, MAHTAVAA! Päivisin on PALJON kivempaa.
Kyseessä oli siis selvästi joku vaihe, jolloin hän takertui/itsenäistyi/irtaantui/haki turvaa/yms. Ota noista nyt joku tolkku. Nyt sen päivät läpeensä kiljuvan mukulan tilalla on perustyytyväinen pikkumies, joka oppi juuri kävelemään, nauttii isoveljen härnäämisestä (jo yllättävän taitavasti ollakseen vasta reilun 1v!), sekä rakastaa asioiden repimistä hyllyistä ja pikkuautoilla ajelua. Yötkin menee suht koht jees, eli hän herää ehkä kerran tai kahdesti vaatimaan tutin etsintäpartiota paikalle.

Mutta niiden parin kerran rinnalle lisätään vielä pari kertaa lisää heräilyä á la isoveli. Esittelin vilaukselta blogissa ”Ryhmä Hau -yöhaasten”, jonka oli siis tarkoitus saada tämä vanhempi perillinen nukkumaan koko yö omassa sängyssä (6* kokonainen yö omassa sängyssä = uusi lelu). Homma saatiin kunnialla läpi, uusi Ryhmä Hau -figuuri hankittiin ja ehdittiin jo hurrin kanssa tuuletella! Oliko tämä näin helppoa?? No, sitä iloa kesti ehkä viikon. Nyt öisin on taas sellainen ralli, ettei tosikaan! ”En halua nukkua, en jaksa nukkua, onko pakko nukkua, mua pelottaa nukkua, äiti ootko täällä, äiti tule mun huoneeseen.” Ihanan hellyyttävää ja söpöä. Paitsi silloin yöllä, kun herää neljännen kerran täydestä unesta ja toivoo, että voisi nukkua lukitussa, äänieristetyssä laatikossa.

Tiedän kyllä, että tilanne vois olla aina pahempikin. 3-4 kertaa herätys yössä on vielä toisille ihan perussettiä. Mulle se on silti välillä tosi paljon ja tuntuu, että aamulla en pääse mitenkään käyntiin. Nyt vanhempi on kaiken lisäksi alkanut herätä kuudelta ja herättää elämöinnillään tietysti myös vauvan. Pelastan tilannetta aamuisin tukeutumalla kahvinkeittimeen sekä kouralliseen vitamiineja.
Ja koska olen edelleen onnistunut aika surkeasti mun aikomuksessa olla joka ilta sängyssä klo.22, niin usein yöunet jää kuuteen tuntiin höystettynä muutamalla herätyksellä (joista vähintään yhdessä herään ihan täysin, eli joudun nousemaan ylös sängystä ja piristyn liikaa). Jos tiedän, että heti aamulla on töitä, niin saatan oikeesti olla sängyssä jo klo.23. Mutta jokainen pienen lapsen äiti tai isä tietää, miten ihanaa on olla hiljaisessa talossa ja tehdä oikeesti ihan mitä vaan ilman, että kukaan keskeyttää.

Ärsyttävintä väsymyksessä on ehkä se, että pinna on niin lyhyt. Ja vaikka sen tiedostaa, niin silti itseään on vähän vaikeaa välillä hillitä. Kun tähän tilanteeseen yhdistetään se, että meillä käytännössä ”räjähtelee” joku paikka jatkuvasti – siis aina siellä missä lapset milloinkin ovat, niin on vaikea pysyä tyynenä ja ”järkevänä aikuisena”. Inhoan huutamista ja kiljumista, mutta myönnän että välillä äksyiltyä ihan pikkuasiasta.

Voin myöntää aivan suoraan, että meidän pelastus on kyllä tässä vauvavuoden aikana ollut se, että esikoinen on ollut koko ajan hoidossa! Mulle on siis aivan turha laitella jotain linkkejä niihin paasauksiin, kun joku psykologi kertoo lapsen psyykkeen tuhoutuvan ulkopuolisessa hoidossa.
Kun katson aikaa taaksepäin niin ainakin meidän kohdalla laadukas päivähoito on varmasti ollut hyväksi sekä lapselle, että myös muulle perheelle. En voi muuta kuin kehua meidän pojan dagista, jossa on pienet ryhmät ja ammattitaitoiset hoitajat, jotka ymmärtää lapsia ja myös heidän vanhempiaan. Kaikki arvostus ja kunnioitus heille!
Jos Nina ja Mette luette tämän, niin olette aivan uskomattoman upeita tyyppejä!

Toinen juttu on se, että luultavasti lapsi on saanut dagiksessa paljon enemmän mitä hän olisi saanut kotihoidossa ja uskallan tän avoimesti myöntää. On pelailua (dagis on liikuntaan painottunut), jumppaa, tanssia, askartelua lähes päivittäin sekä tietysti rakkaat kaverit. Varmasti tämäkin riippuu ihan sen päivähoidon tasosta missä lapsi ja minkäikäisenä lapsi aloittaa. Ja ihan varmasti siellä on myös äitejä, joilla on voimavaroja ja energiaa järjestää lapsilleen kotona jos jonkinlaista puuhaa! Usein musta tuntuu, että päivisin aikani menee lapsen ja kodin hoitamiseen, ennemmin kuin mukavaan yhdessäoloon. En halua uskoa, että kysymys on siitä, että ”viitsii” hoitaa omaa lastansa. Kyllähän se lapsi pärjää vaikka sillä, että joka päivä ruudussa pyörii lastenohjelmat ja lounaaksi lämmitetään valmisruoka.

Aikamoinen supermutsi saa olla, että jaksaa vauvan kanssa järkätä isommalle/isommille aktiviteettejä, etenkin väsyneenä. Kyllä nää yöheräilyt ainakin takaa sen, että päivällä on saavutus kun saa pidettyä kaaoksen edes jotenkin kasassa! ’
Ja hei, tänään ajoissa nukkumaan, haastan teidät KAIKKI!

PS. Suosittelen katsomaan tämän mielenkiintoisen Prisma Studion jakson liittyen väsymykseen!