Päällimmäinen tunne: Helpotus

Huh. Viimeinen työpäivä OHI. Helpotus on valtava!

Blogissa näkyvät kuvat A-lehdet / Johanna Myllymäki

Tänään jäin ”joululomalle” työstäni liikunnanohjaajana ja jatkan 1.1 mutta hieman eri tehtävissä. Etsin siis edelleen aktiivisesti töitä, mutta olen kuitenkin ”tositarkoituksella” liikenteessä, eli en hae kuin oikeasti potentiaalisia (ja realistisia) paikkoja! Uskon, että uusi työ löytyy kun on löytyäkseen ja tällä hetkellä nautin muutaman viikon lomasta ja siitä, että sain syksyn kunnialla päätökseen. Tammikuussa odottaa joka tapauksessa uudet ryhmät ja uudet asiakkaat ja se tuo aina mukavaa vaihtelua!

Syksy on ollut vaikea, koska olen joutunut tietynlaisen ”vainon” kohteeksi, jota en nyt halua avata tässä enempää. Olo on ollut välillä tosi maissa ja olen kokenut, että minua on nöyryytetty ja kohdeltu epäreilusti. Onneksi työkaverini (kaikki) ja myös esimieheni ovat todella loistavia tyyppejä ja he ovat ylipäätään syy miksi en nostanut kytkintä, vaan jatkan edelleen ensi keväänä. Meillä on todella hyvä työilmapiiri! Olin tietysti myös tyytyväinen, että minulle tarjottiin jatkoa! Lisäksi pidän työstäni, vaikka toki sen fyysisyys yhdistettynä tähän arjen pyöritykseen on sellainen kombo, että välillä tekisi mieli maata vain sohvalla! Lepoa on pakko opetella.

Pahinta tässä syksyssä on ehkä ollut se, että en ole pystynyt enää nauttimaan ohjaamisesta samalla tavalla kuin ennen, kun asiat ovat painaneet mieltä. Tätä työtä täytyy rakastaa ja siitä täytyy nauttia nimittäin rikastumaan sillä ei pääse 😀 . Työ vaatii hyviä vuorovaikutustaitoja ja ainakin omassa työssäni erittäin joustavia asiakaspalvelutaitoja, joka on toisinaan aika haastavaa. Jokainen asiakaspalvelua tehnyt tietää miten haastavaa on vain koittaa pysyä aina asiallisena, vaikka sisällä kuohuu!

Tämän viikonlopun vietän Tampereella ja NAUTIN! Lauantai-aamuna mulla on Primessä kampaaja, jossa Vilma Iso-Hirvelä laittaa mun fledan pikkujoulukuosiin! Ollaan vuokrattu mun ystävien kanssa huoneistohotellista huoneisto, jossa saunotaan ja käydään välissä Heinätorilla syömässä. Illalla sitten suunnataan Tampereen yöelämään… Eli tulkaa moikkaamaan jos satutte törmäämään 😉 !

Viikonloppuna on tulossa vielä päivän asu -postaus ja tietysti kuvaa uusista hiuksista!

Saisiko olla rasvainen postaus?

Tässä postauksessa kerron teille millaisia rasvoja meillä on käytössä kotona ja mitä rasvanlähteitä suosin.

Sanon heti alkuun, että syön nykyään aniharvoin enää mitään siksi ”että pitää”. Syön sitä mikä maistuu hyvälle ja mitä milloinkin tekee mieli! Sama pätee myös rasvoihin. Olen hyvin perillä rypsiöljyn pahuudesta, margariinin vaaroista ja kovien rasvojen kauhuista. Mutta  yleensä ainoa asia joka lopulta merkkaa itselleni on maku! On vaikeaa tehdä mistään terveellisestä, mutta pahanmakuisesta ruoasta itselleen tapaa.
En käsittele tässä jutussa lisäravinteita, eli omegoita, joita syön myös päivittäin.

Aloitetaan siitä, mitä meillä menee kaikista eniten eli oliiviöljystä! Käytämme oliiviöljyä lähes aina paistamisessa, mutta tiedän kyllä hyvin, ettei sitä saisi kuumentaa liian kuumaksi. Jos paistan esimerkiksi kanaa vain itselleni, niin saatan käyttää kylmäpuristettua kookosöljyä, mutta mieheni ei pidä erityisemmin sen mausta.
Itse taas inhoan raa’an oliiviöljyn makua ja ainoa öljy jota voin lorauttaa esimerkiksi salaatin päälle on Bertollin hedelmäinen oliiviöljy (joskin siitäkin luin, ettei sitä edes lasketa oikeasti oliiiviöljyksi…).  Olen myös raijannut kotiin Kreetan reissulta jotain ihan törkeän hintaista ”maailman parhainta oliiviöljyä”, joka maistui valitettavasti sekin todella pistävälle. Nykyään meille päätyy lähes aina Lidlin luomu extra neitysyt oliiviöljy.
Paistamme aika harvoin ruokaa paistinpannulla, joten sinänsä en hirveästi hypi ylös alas käyttämäni öljyn takia. Wokissa ja leivonnassa saatan käyttää myös rypsiöljyä. Siinä on mukavan neutraali maku.

Seuraavaksi kulutetuin rasva on meillä oivariini, joko herkku tai oliiviöljy -versiona. Tämä meillä on valikoitunut vain ja ainoastaan maun perusteella. Meillä kukaan ei tykkää Keijun tms. mausta. Joskus laitan leivän päälle ihan voitakin ja voi on kyllä kaikista luonnollisin vaihtoehto mielestäni! Luomuvoita käytän myös leivontaan. Käytän voita aika ronskilla kädellä, koska se vaan on niin hyvää.

 

 

Hyviä rasvoja syön lähes päivittäin avokadon, pähkinöiden tai siementen muodossa! Raskastan avokadon makua ja sitä päätyy ruisleivän päälle ja salaattiin. Avokado on myös ihanaa riisipaperirullissa, jonka ohje löytyy täältä. Pähkinöitä syön puurossa, jugurtin päällä ja salaatissa. Erilaiset siemenet ovat herkkuani ja eniten rakastan auringonkukan-, kurpitsan-, ja chian siemeniä, sekä Lidlin pellavansiemenrouheita. Chian siemeniä en liota vaan vedän ne sellaisenaan smoothieen tai puuroon. Siemennäkkäri on muuten myös aivan älyttömän hyvää… Mutta sen kanssa karkaa aina mopo hieman käsistä!
Pähkinävoista en niinkään perusta, paitsi itämaisissa ruoissa mausteena. Sen sijaan tämä Foodinin kookosmanna on aivan mielettömän hyvää ja voisin syödä sitä sellaisenaan lusikalla purkista.. Ja usein syönkin!

Olen kokeillut myös joukon erilaisia erikoisöljyjä, joista sesamöljyä meillä menee itämaisiin wokkeihin. Avokadoöljy oli vähän outo kokemus makunsa puolesta, enkä ihan tiedä missä sitä käyttäisin? Pellavansiemenöljyä olen joskus koittanut juoda suoraan pullosta ihottumani takia, mutta se oli kyllä aika epämiellyttävä kokemus 😀 . Samaan kastiin meni kylmäpuristettu rypsiöljjy, jolle ei vaan löytynyt meidän perheessä lopullista käyttökohdetta aika eksoottisen makunsa ansiosta.
Tuota MCT öljyä tuli käytettyä joskus päivittäin (kun join esimerkiksi rasvakahvia), mutta vatsani menee siitä jostain syystä todella sekaisin! Harmittaa sinänsä, koska nuo pullot ei ole mitään ihan ilmaisia, eikä niitä kannata ostella muuten vain kaappiin seisomaan.

Mitä öljyjä ja rasvanlähteitä teillä suositaan? Onko jokin erikoisöljy, jota suosittelet tai käyttökohteita jo mainitsemilleni öljyille?