Jos liikun kuin urheilija, niin miksi en syö kuin urheilija??

Tällä viikolla liikuntaa on tullut työn puolesta 16,5h ja ”oma-aloitteisesti” kunnollista treeniä n.2-3h (kävelyä, pyöräilyä ja kuntosali eilen). Onneksi osa työpäivän aikana ohjatuista tunneista on kevyempiä, kuten esim. kuntosaliohjausta. Määrä kuulostaa tietysti aika hurjalta, mutta keho tottuu pitkässä juoksussa (heh, kirjaimellisesti) liikkumiseen ja verrattuna tammikuuhun jaksan jo paljon paremmin. Silloin olin työpäivien jälkeen aika sipissä, kun fyysinen rasitus kasvoi yht äkkiä.
Nythän teen vain kolmipäiväistä työviikkoa. Tää mahdollisuus on aivan loistava oman jaksamiseni kannalta ja oon superkiitollinen että se on mahdollista!
Myönnän kyllä silti, että tää kevät on ollut raskas.

Yksi asia jossa oon onnistunut vaihetelevasti on syöminen. Voisi sanoa vähän kärjistäen, että liikun kuin urheilija, mutta syön kuin väsynyt kotiäiti 😀 . Töissä syöminen on helppoa, koska mulla on yleensä omat eväät mukana ja syön käytännössä aina kun pystyn. Pidän myös repussa pientä pähkinärasiaa, josta nappailen aina jumppien välillä lisäenergiaa. Lisäksi mulla on aina mukana mm.riisikakkuja, sekä joku valmis proteiinijuoma välipaloiksi.

Mutta mutta. Jos mä haluaisin jaksaa ja kehittyä optimaalisesti, niin kyllä mun ruokavalioni pitäisi olla vielä suunnitelmallisempaa! En tiedä syönkö edelleen liian vähän ja myös se MITÄ syö on tietenkin tärkeää: Paljon ruokaa mutta laadukasta sellaista. Mun annoskoot ovat isoja, mutta välipalat on ongelmallisia, koska etenkin lasten kanssa ollessa ne on niiiiin helppo skipata. Ohops vaan ja kello on laukannut 5 tuntia eteenpäin, shit! Toki arkea on helppo syyttää, mutta koko ajan ei vaan ehdi miettimään omia ruokailujaan ja sitten kun ehtii, niin on yleensä jo tosi kova nälkä.

Mietiskelin hieman tätä ruokavalioasiaa ja etenkin sitä, miten saisin ruokailusta itselleni helpompaa ja vastaamaan enemmän omia tarpeita. Mulla suurimmat ongelma lienee nämä:

  • Ruokien preppaus, eli valmistaminen ja sopivien annoksien ja valmisteleminen töihin. Tähän kuuluu myös mm. kasvisten esikäsittely, eli esim kasvistikkujen viipalointi jolloin niitä on helppo ottaa mukaan (ja antaa myös lapsille)!
  • Ruoan ostaminen KERRALLA riittävästi. Eli ei vain 1-2päivää eteenpäin, vaan mielellään viideksi päiväksi!
  • Valmistettavien ruokien suunnittelu etukäteen (mitä syödään ja mitä kaikkia lisukkeita laitetaan, esim paistetaanko riisin lisäksi bataattilohkoja). 

Tein eilen ihanaa kasvislasagnea ja vaikka se oli aika suuritöinen (sisältäen mm. aivan hervottoman kuorimis- ja pilkkomisoperaation..) niin aiettä on helppoa, kun ruokaa valmistuu kerralla paljon ja siitä syö ja syöttää lapsetkin ainakin 2-3päivää. Kaikki vaiva siis kannatti. Liian usein meillä ruoasta riittää vain yhdelle kerralle.
Mitä tulee tuohon toiseen kohtaan, niin nyt kun meille on tullut toisinaan Sannan Ruokakassi, niin on jotenkin hirmu kiva kun ruoan raaka-aineita on riittävästi jääkaapissa! Sieltä tulee aina kolme proteiinin lähdettä, jotka voivat olla vaikka paketti kanaa, lohifilee ja jauheliha. En aina ole tehnyt reseptien mukaan, mutta kiva kun ruokaa on riittävästi jääkaapissa. Miten se voi olla niin vaikeaa osta sitä itse riittävästi??? Toisaalta sieltä ruokakassista tulee välillä kaikkea aika turhaakin.
Osa-ongelma on kyllä meidän liian pikkuruinen jääkaappi… Meillä pitäs olla joku ihan kunnollinen jenkkijääkaappi, johon saa ruoat omiin osastoihin, eikä mikään jää piileskelemään takariviin. Olisi muuten kiva kuulla suosituksia hyvästä perhejääkaapista?? Etenkin sellaisesta, jossa kasvikset ja hedelmät pysyy litistymättä sulassa sovussa?

Onko siellä muita aktiivisesti liikkuvia, joiden ravintopuoli kaipaa vielä hiomista?