Usein äitinä ollessa tulee helposti verratuksi itseään muihin äiteihin. Puhutaan paljon nykyäajan kieroutuneesta kauneusihanteesta, mutta kyllä mun mielestä äitiyden vaatimuksetkin on tätä nykyä aika hullut! Yleensä se kaikki mitataan vielä siinä, mitä näkyy ulospäin.
Syyllistyn kyllä aina välillä itsekin tähän tyhmään ja haitalliseen vertailuun. Itselleni tällainen tilanne kävi viimeksi viime lauantaina, kun katsoin erästä aivan upeaa (okei, ja hoikkaa) naista, joka oli lähes viimeisillään raskaana. En meinannut saada happea kun kuulin, että lapsi on hänen kuudes!!! Siis KUUDES. Siis millä lihaksilla, kysyn vaan??
Miten olen koskaan voinut valittaa arjen rankkuutta, meillä kun on ”vain” kaksi lasta? Heillä on varmaan vielä ihan täydellisen siisti kotikin….
No, totuus on kuitenkin se, että harvoin me tiedetään toisen elämästä kuin pieni pintaraapaisu ja varmasti kaikilla on omat haasteensa. Me ollaan myös äiteinä erilaisia; Joku jaksaa arjen kaaosta, hälinää ja venkslausta paremmin kuin toinen, eli jonkun toisen mutsin sitokyky on vain luontaisesti korkeampi. Jos väsyt yhden lapsen kanssa, niin se on ihan okei. Jos joku jaksaa pyörittää kymmenen lapsen perhettä ilman mitään (näkyviä) haasteita, niin ei se tarkoita, että kaikkien pitäisi nauttia siitä.
Mulla oli viime viikolla Fitfashionin snäppi käytössä, jossa meillä on aina yhdellä bloggarilla kiertävä vuoro (nimimerkki on fitfashionfi). Kerroin siellä, että mä koen välillä itseni vähän ”epä-äidiksi”, koska en esimerkiksi tykkää hengailla yhtään leikkipuistoissa – ja sehän on se juttu, jota äitinä joutuu melkein pakosti tekemään (ellei omista leikkipuiston kokoista omaa pihaa)! Syystä että, siellä on vaan niin pirun TYLSÄÄ! En jaksa seistä paikallani tuntia, saatikka hengailla jossain hiekkalaatikon reunalla muovilapio kädessä. Silti en koe, että se olisi asia, joka jotenkin huonontaisi mun kykyä olla hyvä äiti lapsilleni.
Mulle oman iän karttuminen ja toinen lapsi on aiheuttanut sen, että en ole enää niin herkkä toisten mielipiteille. Jos kokee huonommuutta helposti, niin kannattaa ihan tietoisesti suojata itseään tilanteilta, joissa voi kokea arvostelua. Se on oikeasti fiksua!
Mulle itselleni on ollut pelastus, että on tiettyjä ystäviä (äitejä hekin), joille voi puhua aivan suoraan asioista! Ei tarvitse esittää mitään ”kiiltokuvaelämää” ja voi olla sellainen kuin on. Kylään tullessa en mieti, että näkyyköhän nyt se kun en ehtinyt imuroimaan tai lapsella on likainen body päällä. Heille myös uskallan sanoa kun **tuttaa elämän rankkuus – siis ilman että saa osakseen vaivaantunutta hiljaisuutta! Noiden ystävien kanssa voin keskustella kaikesta tuntematta huonoutta tai huonoa omaatuntoa (vaikka se tuntuu olevan pysyvä seuralainen siitä hetkestä kun kävelee synnytyssalista ulos..). Tällainen äiti tietää sen tunteen, kun sanot, miten paljon ärsytti eilen kun lapsi toivoi lempiruokaansa ja kun olit vääntänyt niitä pinaattilettuja hikihatussa, niin ne maistuivat 5-vuotiaan mukaan kakkapökäleelle.
Kannattaa aina muistaa, että on olemassa todellisuudessa vain yksi täydellinen äiti. Nimittäin Kaapon äiti 😀 . Epäilen, että moni teistäkin on miettinyt monesti, miten ärsyttävän täydellinen Kaapon äiti voikaan olla?!
Kaapon äiti ei hermostu ja jos hermostuukin, niin hän sanoo ”Kaapo, nyt en pitänyt tästä”, rauhallisella äänellä.
Kaapon äiti keksii aina mukavaa ja kehittävää tekemistä, eikä koskaan laita DVD:tä pyörimään (tai halua leikkiä nukkuvaa kiveä).
Kaapon äiti ei koskaan ole viikon jälkeen poikki, eikä sano perjantaisin ”mä tarviin nyt lasin viiniä”.
Kaapon äiti pitää kodin tiptop, ottaa lapset mukaan siivoamaan, ei ärsyynny pienestä sotkusta ja muistaa pestä sohvan päälliset puolen vuoden välein.
Kaapon äiti ei koskaan halua plärätä kännykkää, vaan käyttää senkin ajan mieluummin lasten kanssa sormiväreillä maalaamiseen. Eikä anna koskaan Kaaponkaan katsoa iPadia.
Eli seuraavan kerran kun TV:stä kuuluu ”oon nelivuotias, oppimaan innokas…”, niin äkkiä äiditkin TV:n ääreen ja mallia ottamaan!
Olisi hauska kuulla, että minkäkokoisia perheitä ja minkä ikäisiä lapsia teillä lukijoilla on…?
Oletko jo lukenut???
