Mutsit, muistakaa että on olemassa vain yksi ”Vuoden äiti”!

Usein äitinä ollessa tulee helposti verratuksi itseään muihin äiteihin. Puhutaan paljon  nykyäajan kieroutuneesta kauneusihanteesta, mutta kyllä mun mielestä äitiyden vaatimuksetkin on tätä nykyä aika hullut! Yleensä se kaikki mitataan vielä siinä, mitä näkyy ulospäin.
Syyllistyn kyllä aina välillä itsekin tähän tyhmään ja haitalliseen vertailuun. Itselleni tällainen tilanne kävi viimeksi viime lauantaina, kun katsoin erästä aivan upeaa (okei, ja hoikkaa) naista, joka oli lähes viimeisillään raskaana. En meinannut saada happea kun kuulin, että lapsi on hänen kuudes!!! Siis KUUDES. Siis millä lihaksilla, kysyn vaan??

Miten olen koskaan voinut valittaa arjen rankkuutta, meillä kun on ”vain” kaksi lasta? Heillä on varmaan vielä ihan täydellisen siisti kotikin….
No, totuus on kuitenkin se, että harvoin me tiedetään toisen elämästä kuin pieni pintaraapaisu ja varmasti kaikilla on omat haasteensa. Me ollaan myös äiteinä erilaisia; Joku jaksaa arjen kaaosta, hälinää ja venkslausta paremmin kuin toinen, eli jonkun toisen mutsin sitokyky on vain luontaisesti korkeampi. Jos väsyt yhden lapsen kanssa, niin se on ihan okei. Jos joku jaksaa pyörittää kymmenen lapsen perhettä ilman mitään (näkyviä) haasteita, niin ei se tarkoita, että kaikkien pitäisi nauttia siitä.

Mulla oli viime viikolla Fitfashionin snäppi käytössä, jossa meillä on aina yhdellä bloggarilla kiertävä vuoro (nimimerkki on fitfashionfi). Kerroin siellä, että mä koen välillä itseni vähän ”epä-äidiksi”, koska en esimerkiksi tykkää hengailla yhtään leikkipuistoissa – ja sehän on se juttu, jota äitinä joutuu melkein pakosti tekemään (ellei omista leikkipuiston kokoista omaa pihaa)! Syystä että, siellä on vaan niin pirun TYLSÄÄ! En jaksa seistä paikallani tuntia, saatikka hengailla jossain hiekkalaatikon reunalla muovilapio kädessä. Silti en koe, että se olisi asia, joka jotenkin huonontaisi mun kykyä olla hyvä äiti lapsilleni.
Mulle oman iän karttuminen ja toinen lapsi on aiheuttanut sen, että en ole enää niin herkkä toisten mielipiteille. Jos kokee huonommuutta helposti, niin kannattaa ihan tietoisesti suojata itseään tilanteilta, joissa voi kokea arvostelua. Se on oikeasti fiksua!

Mulle itselleni on ollut pelastus, että on tiettyjä ystäviä (äitejä hekin), joille voi puhua aivan suoraan asioista! Ei tarvitse esittää mitään ”kiiltokuvaelämää” ja voi olla sellainen kuin on. Kylään tullessa en mieti, että näkyyköhän nyt se kun en ehtinyt imuroimaan tai lapsella on likainen body päällä. Heille myös uskallan sanoa kun **tuttaa elämän rankkuus – siis ilman että saa osakseen vaivaantunutta hiljaisuutta! Noiden ystävien kanssa voin keskustella kaikesta tuntematta huonoutta tai huonoa omaatuntoa (vaikka se tuntuu olevan pysyvä seuralainen siitä hetkestä kun kävelee synnytyssalista ulos..). Tällainen äiti tietää sen tunteen, kun sanot, miten paljon ärsytti eilen kun lapsi toivoi lempiruokaansa ja kun olit vääntänyt niitä pinaattilettuja hikihatussa, niin ne maistuivat 5-vuotiaan mukaan kakkapökäleelle.

Kannattaa aina muistaa, että on olemassa todellisuudessa vain yksi täydellinen äiti. Nimittäin Kaapon äiti 😀 . Epäilen, että moni teistäkin on miettinyt monesti, miten ärsyttävän täydellinen Kaapon äiti voikaan olla?!

Kaapon äiti ei hermostu ja jos hermostuukin, niin hän sanoo ”Kaapo, nyt en pitänyt tästä”, rauhallisella äänellä.
Kaapon äiti keksii aina mukavaa ja kehittävää tekemistä, eikä koskaan laita DVD:tä pyörimään (tai halua leikkiä nukkuvaa kiveä).
Kaapon äiti ei koskaan ole viikon jälkeen poikki, eikä sano perjantaisin ”mä tarviin nyt lasin viiniä”.
Kaapon äiti pitää kodin tiptop, ottaa lapset mukaan siivoamaan, ei ärsyynny pienestä sotkusta ja muistaa pestä sohvan päälliset puolen vuoden välein.
Kaapon äiti ei koskaan halua plärätä kännykkää, vaan käyttää senkin ajan mieluummin lasten kanssa sormiväreillä maalaamiseen. Eikä anna koskaan Kaaponkaan katsoa iPadia.

Eli seuraavan kerran kun TV:stä kuuluu ”oon nelivuotias, oppimaan innokas…”, niin äkkiä äiditkin TV:n ääreen ja mallia ottamaan!

Olisi hauska kuulla, että minkäkokoisia perheitä ja minkä ikäisiä lapsia teillä lukijoilla on…?

 

 

 

Oletko jo lukenut???  

 

 

Auta mua valitsemaan häiden kiitoskorttiin kuva!

*Yhteistyössä Jussi Rekiaro Photography / Postaus sisältää mainoslinkkejä

Pitkään odotetut hääkuvat saapuivat vihdoin viime viikolla! Tai oikeastaan vain ns. viralliset potretit, itse hääjuhlassa otettuja kuvia joudutaan vielä hetki odottelemaan.

Virallisten potrettien kuvaajaksi meille valikoitui Jussi Rekiaro (hänen kotisivunsa löydät täältä), jonka löysin Häät kuviksi -faceryhmän kautta. Ryhmä on todella kätevä näin morsiamen näkökulmasta, koska siellä kuvaajat ikäänkuin ”tulevat luoksesi” eikä tarvitse alkaa ihan summan mutikassa googlettemaan kuvaajia (toki tarjolla olevien kuvaajien joukosta helmien löytäminen voi olla sitten yhtä iso homma…)! Jussin valitsin täysin hänen portfolionsa takia ja täytyy sanoa, että toimivista ja helppokäyttöisistä kotisivuista tulee myös kunniamaininta! Voisi kuvitella, että vuonna 2017 jokainen yrittäjä älyäisi panostaa kotisivuihin, mutta ehei…
En itse voisi palkata esimerkiksi juurikin vaikka valokuvaajaa ilman, että näkisin hänen kuviaan etukäteen. Portfolio on siis aivan pakollinen!

Koru 1 & 4 täällä* / Koru 2 täällä* / Koru 3 täällä*

Me toteutettiin siis viralliset hääkuvat täällä Helsingissä hääviikon alussa mun koekampauksen ja -meikin yhteydessä. Tämä järjestely on loistava kolmesta syystä

  1. Itse hääjuhlassa kuvaus ei vie aikaa, eikä vieraiden tarvitse näin ollen hengailla pahimmillaan jopa kahta tuntia keskenään. Se on vieraan näkökulmasta ihan pahinta! Kuvat voi toki ottaa myös ennen hääjuhlaa, mutta silloin aikaa pitää varata myös mahdollisen puvun putsaamiseen. Kun kuvat ottaa eri päivänä, voi kuvauspaikkakin olla käytännössä missä vain, eli kun aikaa varaa tarpeeksi niin sitähän voi ottaa kuvat vaikka keskellä erämaata tai merta!
  2. Häämeikki ja -kampaus (siis onnistuessaan) eivät mene hukkaan ja näin ollen meikkaajalta ja kampaajalta voi vaatia, ettei niitä tehdä hutaisten ja ”sinne päin”. Näin ollen tiedät tasan tarkkaan millainen look sinulla tulee olemaan, eikä tarvitse arvailla.
  3. Jos itse hääpäivänä sataa, niin se ei ainakaan pilaa hääkuvia! Tosin, taitava kuvaaja osaa kyllä hyödyntää sadettakin….

Pieneltä draamaltakaan ei säästytty, koska alunperin varattuna päivänä satoi. En voinut ottaa sitä riskiä, että puku kastuu, joten luojan kiitos saatiin kuvaus seuraavalle päivälle! Iso kiitos tästä kuuluu mun meikkaajalle/kampaajalle Reijalle ja tietysti Jussille!
Loppujen lopuksi kuvauslokaatioksi valikoitui Lauttasaaressa oleva Särkiniemi, jossa oli useampikin ihana kuvauspaikka. Ja niitä kuviahan sitten otettiin…. Niitä otettiin PALJON! Siis vaikka luulisit olevasi maailman epävalokuvauksellinen ihminen, niin on aivan mahdotonta, etteikö siinä määrässä kuvia olisi edes muutamaa todella onnistunutta! Nauroin hurrille, että kyllä tuli siinä kuvaussessiossa hempeiltyä varmaan enemmän kuin koko vuonna yhteensä…

Kun saimme kuvat, niin ei voi kyllä muuta sanoa, kuin että niistä tuli aivan hemmetin upeita! Itse hieman etukäteen jännäsin, tuleeko kuvista liian siirappisia (koska se ei vaan oo mun juttu), mutta täytyy sanoa, että Jussi sai napattua kameraan juuri täydelliset otokset. Kiitoskorttien vaihtoehtoja on helposti 10-20 ja sen lisäksi kuvissa on useampaakin eri ”tunnelmaa” eli on sitä perinteisempää romanttista tyyliä, mutta myös hieman dramaattisempaa fiilistä. Jotenkin meri ja tuuli toivat kuviin omanlaisensa tunnelman, mitä emme sitten olisi voineet saada esimerkiksi meidän omalla hääpaikalla, koska miljöö oli täysin erilainen. Rakastan vettä ja kalliota, joten tämä paikka oli siinäkin mielessä täysi kymppi. Vaikka tämä kuvausjuttu ei ehkä ollut hurrille niin elämän ja kuoleman kysymys, niin hänkin oli lopulta todella tyytyväinen, että päädyttiin tällaiseen järjestelyyn. Näin saamme elämämme juhlasta muistoksi myös kahden erilaisen kuvaajan kuvat, heitä mitenkään vertailematta, vaan arvostamalla molempien omaa tyyliä.

Olisi kiva kuulla myös teidän lukijoiden mielipide, eli mikä kuvista on mielestänne kaikista ihanin? Minusta on ollut aivan kauhean vaikea valita sopivaa kuvaa kiitoskorttiin, koska niin moni kuva on todella onnistunut. Laitan tähän alle kuusi kuvaa ja olisi kiva kuulla kommenttiboxissa teidän suosikkinne sopivaksi kiitoskortin kuvaksi!

Voin erittäin erittäin lämpimästi suositella Jussi Rekiaroa hääkuvaajaksi! Todella hauska ja rento tyyppi ja no, kuvat kertovat kaiken. Kannattaa myös ottaa huomioon, että parhaat kuvaajat varataan ajoissa, joten jos juhlit häitäsi jo ensi kesänä ja olet ilman kuvaajaa, niin kannattaa alkaa kyselemään kuvaajaa jo nyt.

 

Ps. Muista tykätä jos tykkäsit <3 !