Nukahtamisongelmia, valvomisongelmia ja heräämisongelmia…

28.4 asetin blogissa itselleni tavoitteen (postaus TÄÄLLÄ!). Se tavoite oli levätä enemmän, nukkua pidemmät yöunet ja mikä tärkeintä: Raahautua sänkyyn ihan viimeisetään ennen klo.23!

Katselin eilen Katarina Tunturin snäppiä, jossa hän puhui siitä muutoksesta, joka häneen on tullut sen jälkeen, kun hän opettelin lepäämään riittävästi. Käytän sanaa opettelu, koska opettelua se yleensä vaatii! Toki on eri asia, jos esimerkiksi muksut valvottaa, koska niiltä on paha mennä kyselemään, että millos annatte mutsille 8h yöunet??
Mutta kyllä lepäämäänkin voi opetella ja harvoin pystyy tekemään kovin isoja mullistuksia kerrallaan tässäkään asiassa. Riittävä yöuni on kuitenkin se, mistä kannattaa aloittaa aivan ensimmäisenä!

Ainakin itselläni on ollut paljon parannettavaa viimeisen kahden vuoden aikana siinä, että maltan mennä ajoissa nukkumaan. Katarina kysyi snäpissään, että ”milloin olet herännyt virkeänä aamulla?” Aloin miettiä tätä kysymystä ja tulin tulokseen, että viime aikoina aivan liian harvoin! Ilta on ainakin meillä ainoa aika, kun on hiljaista ja voi keskittyä kunnolla johonkin omaan juttuun. Meillä lasten iltapuuhat alkavat klo.20 jälkeen ja niissä vierähtää helposti ainakin 45min-1h, kun saan hipsittyä pois makuuhuoneesta (toki miehen kanssa vuorotellaan nukutushommissa). Sen jälkeen yleensä ekana syön kunnon aterian, luen ja vastaan sähköposteihin ja bloggaan. Jos olen treenannut, niin koitan myös rullata ja venytellä edes hetken, juuri ennen sänkyyn menoa.
Meillä on ongelmana isomman pojan nukahtaminen, koska hän on ollut aina hirveän haastava nukahtaja! Hän ei kerta kaikkiaan suostu jäämään makuuhuoneeseen nukahtamaan ominpäin, vaan vahtii kuin haukka että joku on vieressä! Vasta kun hän on syvässä unessa, pääsee huoneesta poistumaan. Olemme kokeilleet tarrojen keräämistä ja palkintoja, mutta mikään ei toimi. Hän menee hirveään paniikkiin, jos huomaa, että poistun huoneesta. Tuntuu, että vielä aika sikeästäkin unesta hän vaistoaa, jos koitan nousta sängystä. Tämä sama juttu on ollut hänellä ihan vauvasta asti.

Heti tuon huhtikuisen postauksen jälkeen oli tosi hyvä pätkä, että olin oikeasti nukkumassa silloin kuin piti, eli sängyssä ennen klo.23. Silloin sitä ns. omaa aikaa ei juurikaan jää, mutta toki uniaikaa on enemmän. Usein saatoin mennä jo lasten kanssa samaan aikaan nukkumaan! Osalle voi klo.21 kuulostaa aikaiselta, mutta kyllä se yllättäen vaan alkaa haukotuttamaan, kun pääsen vaakatasoon!
Mutta kuten kaikki varmasti tuntee tämän tutun kaavan, niin tulee yksi lipsuminen suunnitelmasta…. Sitten toinen…
Itseään pitäisi ihan jatkuvasti muistuttaa, että hei, olet tehnyt itsesi kanssa nyt diilin! Älä huijaa vaan tee mitä lupasit!

Katson nykyään tosi harvoin telkkaria, mutta välillä jään johonkin sarjaan koukuun.. No, tällä kertaa se on Ensitreffit alttarilla USA.

Oon jo kauan haaveillut, että nyt kun mies palaa töihin ja lapset menee hoitoon, niin ehtisin käydä ennen aamuhärdelliä pienellä happihypyllä ainakin 2-3krt viikossa. Tämä on tietysti ihan kuolleena syntynyt idea, jos on päässyt sänkyyn joskus yhden aikaan yöllä… Silloin sekin kävelylenkkiin menevä aika kannattaa käyttää lepäämiseen! Ainakin mä itse uskon, että jos nukkuu öisin riittävästi (määrä on jokaisella toki yksilöllinen!), niin aamulla ei ole rättiväsynyt! Ei tätä vielä välttämättä yhden tai kahden yön jälkeen huomaa, mutta varmasti pidemmässä juoksussa jos oikeasti nukkuu vähintään sen 8-9h. Jos nukahtaminen on tosi haastavaa, niin voi kokeilla esim. melatoniinia nukahtamiseen, joka on reseptivapaa ”pimeähormoni”. Aika usein nukahtamisen helpotamiseksi kehoitetaan myös sulkemaan hyvissä ajoin kaikki ruudut. Itse oon huomannut, ettei sillä ole niin väliä, koska nukahdan joka tapauksessa 10-15min sisällä sänkyyn menosta.

Laitetaas pieni galluppi pystyyn, vastaa kommenttiboxiin!
a) Kuinka monta tuntia nukut öisin?
b) Monelta menet nukkumaan iltaisin?
c) Monelta herään aamuisin ja heräätkö pirteänä vai väsyneenä?