Unelmana joku ihana paikka…

Ihanaa olla kotona!!! Vai onko sittenkään…?

Me tosiaan palattiin tänään yölennolla, joka oli (onneksi) aikataulussa. Oltiin kotona kuuden jälkeen ja mullahan alkoi sitten kohtapuoleen siinä jo työt. Mies jäi vielä viettämään lasten kanssa vapaapäivää kotiin ja hieman olin kyllä kateellinen!

Kotiinpaluuseen liittyy aina se samanlainen haikeus ja arkeen palaamisen ahdistus. Ihana loma on loppu ja Suomeen palatessa tuntuu niin kuin joku olisi kerta kaikkiaan sammuttanut valot isosta katkaisijasta! MITEN TÄÄLLÄ EDES VOI OLLA NÄIN PIMEÄÄ? Ei edes lunta, joka toisi vähän valoa. Pakko laittaa joku jouluvalokillutin ikkunaan.
Mietin taksimatkalla tuijottaessa ikkunasta räntäsadetta, että miten ihmeessä joskus joku on tullut siihen tulokseen, että näissä olosuhteissa ihmisen on hyvä asua??

No, bårta bra, men hemma bäst. Toisaalta en voisi kuvitella myöskään asuvani esimerkiksi juuri Aasiassa. Arvostan Suomessa raikasta ilmaa, puhtautta ja ihan vaan selkeyttä monessa asiassa. Eikä lomakaan voi kestää ikuisesti.
Silti kun aamulla kävelin siinä samassa räntäsateessa Malmin juna-asemalle ja katselin sitä ympäristöä, niin en voi väittää etteikö ahdistaisi ajatus, että oi ei, miksi täällä, miksi juuri minä? Meillähän on ihana koti, sitä ei käy kieltäminen, mutta mieleni tekee jatkuvasti pois täältä ”urbaanista Helsingistä”. Pyöritän näitä samoja ajatuksia hyvin usein päässäni.
Ja siis tiedoksi, emme asu edes Malmilla, vaan hyppään siinä kohti aina junaan.
Sitten töistä tullessa Kampin Metriksellä joku hullu sekakäyttäjä tuli ovesta niin suurella raivolla, että hyvä että mä en jäänyt oven ja seinän väliin! Jos mä nykyään jotain paikkoja inhoan aivan yli kaiken, niin noita metro- ja juna-asemia. Yök. Niissä on niin huonoa fiilistä.

Mun suurin unelma on, että me päästään vielä joku päivä muuttamaan johonkin sellaiseen ympäristöön, jossa mun on hyvä olla. Välillä musta tuntuu, että mua on hieman vaikea ymmärtää, mutta uskon tässäkin energioihin. Uskon, että tietyillä paikoilla on sellaista hyvää energiaa, jossa voi ladata omia akkuja. Esimerkiksi Tampereella Varalan Urheiluopisto oli alueena sellainen, että mun oli siellä jotenkin todella hyvä olla siinä ympäristössä. Rauhaa. Kaipaan sinne usein takaisin.

En todellakaan fanita mitään lähiöelämää, johtuen varmaan siitä, että olen itse aika pienen kaupungin kasvatti. Kaipaan jotain rauhoittavaa ja syrjäisempää ympäristöä. Nyt on fiilis, että ollaan tässä nykyisessä asunnossa vähän olosuhteiden pakosta ja niin tavallaan ollaankin. On pakko miettiä työmatkojakin. Miten joku jaksaa kuluttaa 1,5h suuntaansa autossa istumiseen joka päivä, jos haluaa nähdä vielä lapsiaankin hereillä? Meillä myös poikien ruotsinkielinen päivähoito ja koulu vaikuttaa siihen, että ne pitäisi löytyä asuinpaikastamme ja vielä suht läheltä.
Unelma elää silti! Vielä joku kaunis päivä meidän nelikko jättää tunkkaisen Stadin taakse ja muuttaa lähelle vettä! Onneksi PK-seudulla on kivoja paikkoja kuitenkin hyvien kulkuyhteyksien päässä. Eli ei tarvitse Tampereelle asti muuttaa 😉 .

Onko joku muu ”fiilisasuja”? Kertokaa vähän millaisessa paikassa asutte?

 

Testissä: ”Instagram-uikkari”!

Aina aika ajoin jokin tietty, pieni brändi on IN ja some täyttyy kyseisen brändin tuotteista. Makian takkeja näkyi jossain vaiheessa kaikilla, Bille Beinoa hehkutti jääkiekon pelaajat ja missit ja onhan näitä.
Ja sitten on tietysti Halla x Halla, jonka ekologisilta ja upean värisiltä uikkareilta et ole voinut välttyä somessa!

Hieman taustaa: Halla x Halla on siis kotimainen, kahden naisen perustama yritys, joka suunnittelee uimapukuja, bikineitä ja nykyään myös urheiluvaatteita ekologisesti tuotetusta kankaasta. Kangas on valmistettu kierrätetystä muovista sekä kalaverkoista. Kaikista kivointa uikkareissa on kuitenkin väritys, joka on jotain uutta ja erilaista. En tiedä kuinka hyvin ne sopivat suomen syksyyn, mutta ainakin täydellisesti paratiisin väreihin!

Mistään ihan halvasta uikkarista ei ole todellakaan kysymys, nimittäin postikulujen kanssa niiden hinta kipuaa 75€:n. Ja kyllä, ihan puolueettomuuden nimissä maksoin uikkarin itse, enkä edes pyytänyt yhteistyötä. Hinnassa maksaa kotimaisuus ja se, että itseasiassa tuolla hinnalla saa kaksi uikkaria; Kyseessä on käännettävä malli! Minun oma uikkarini väritys on nimeltään ”LUME” ja sen toinen puoli on pastellinen sateenkaari, ja toinen mintunvihreä. Eikä käy kieltäminen, uikkari on nätti kuin karkki. Kaunein uikkari, jota olen koskaan omistanut!
Saman värin bikinit olisivat maksaneet 90€ ja vaikka ne malliltaan olisivatkin olleet uikkaria ehkä sopivammat, niin tuo on jo itselleni kipurajan ylittävä hinta.

Sitten itse uikkarin käytettävyyteen! Niin kaunis kuin uikkari onkin, niin on 75€ mielestäni aika rapsakka hinta sellaisesta uikkarista, joita voi pitää kuvissa. Eli sen olisi ihan suotavaa toimia myös käytännössä! Ainakin itse haluan liikkua ja uida niin, ettei koko ajan tarvitse pelätä itsensäpaljastelun tapahtumista. Otin uikkarista koon M ja koot ovat aika nafteja. Koko M on itselleni ihan hyvä, mutta siinä ja siinä olisiko L ollut parempi. Uikkarin tuplakangas on aika napakkaa eikä jousta paljon, joka on mielestäni vain hyvä juttu.

Halla x Hallan tuotteet ovat profiloituneet mielestäni aika vahvasti hoikan, ruskettuneen ”surffitytön” uikkareiksi (jota itse en kyllä ole heh heh). Tämän nyt näkee jo pelkästään brändin instagram-feediä vilkaisemalla! Uikkarin malli on todella syvään uurrettu molemmilta puolilta ja persposkia on ihan mahdotonta saada kunnolla peittoon (no, ei varmaan ole toisaalta tarkoituskaan). Itseni kohdalla ongelma on juurikin leikkaus, koska minulla on suht pitkä selkä. Uikkarin etukappale on liian lyhyt, joka tarkoittaa sitä, että uikkari liikkuessa porautuu… Kyllä. Juurikin sinne! 😀 Itselleni tuli vähän epämukava olo, kun koko ajan piti miettiä näkyykö toosa vai tissi….
Toinen ongelma itseni kohdalla on juurikin ne tissit! Uikkari sopii loistavasti hyvin pienirintaiselle tai silikoniboobseille. Jos sinulla on iso kuppikoko tai itseni tavoin ”maan vetovoima tehnyt tehtävänsä”, niin uikkari ei kyllä silloin imartele figuuria. Jos taas rintavarustuksesi on luokkaa ”ei mitään, mikä voisi karata”, niin malli on silloin varmasti ihan turvallinen.

Yhteenvetona voisin sanoa, että uikkari päällä en ehkä kokenut olevani täysin vapautuneessa tilassa. Itselläni on myös joku outo juttu, että jos olen satsannut rahaa johonkin hienoon juttuun normaalia enemmän, niin en raaski käyttää sitä – typerää, tiedän! Toki Suomessa nyt ei muutenkaan ilmojen puolesta tässä varustelussa pysty oleilemaan kuin kesällä, eikä tuo uikkari ole kyllä sellainen, joka päällä mennään uimahalliin vetämään rintauintia tonni.
Hyvä mieli sen sijaan tuli oikeasti ekologisen tuotteen ostamisesta ja kotimaisen yrityksen tukemisesta! Kotimainen tuote maksaa aina enemmän ja hintaa on ihan turha verrata johonkin H&M:n, (mahdollisesti lapsityövoimalla) kolmansissa maissa tuotettuun huonolaatuiseen versioon. Ymmärrän myös sen, että jos uikkari ei ole minun kropalleni sopiva, niin ei tarkoita etteikö se sopisi muille! Loppuun haluan vielä sanoa, että tämä Halla x Hallan uikkarin väri ja laatu saa kyllä itseltäni ehdottoman 5/5!

Onko teillä kokemuksia kyseisen brändin uikkarista tai muista tuotteista? Mitä olette tykänneet?