Nyt on pakko vetää sanansa takaisin!

Hei täähän onkin ihan jees! Siis juhannus.

Kaikista ennakkoasenteistani ja ahdistuksistani huolimatta juhannus on mennyt kuulkaa oikein hyvin. Ei olisi kannattanut maalailla turhaan piruja seinille, koska vaikka täällä nyt ei aivan hirvittävissä helleaalloissa uida, niin ei ainakaan sada. Olemme siis vanhempieni luona Itä-Suomessa, kuten perinteisesti aina juhannuksena.

Joku lukijani kysyi, että miksi sitä pitää mennä sinne keskelle ei mitään mielensä pahoittamaan 😀 . Hyvä kysymys, jota olen miettinyt paljon itsekin. Yksi suuri syy on tietysti lapset, eli vanhempani kokevat, että haluavat viettää juhannuksen lasten kanssa ja ymmärrän tietysti tämän täysin. Meidän välillä on 400km ja nyt kun vanhempani ovat viellä hyväkuntoisia, niin haluan antaa heille mahdollisuuden touhuta mahdollisimman paljon lasten kanssa.

Toinen juttu on varmaan minussa ikuisesti elävä miellyttämisenhalu, jota olen koittanut tässä vuosien saatossa työstää. Mun on vaikeaa tuottaa etenkin äidilleni pettymys ja tiedän, että äitini ottaisi varmasti raskaasti sen, jos ilmoittaisimme, ettemme vietäkkään täällä juhannusta. Ajattelin kyllä tällä reissulla varoittaa äitiäni, että suunnittelemme ensi juhannukseksi ulkomaanmatkaa.
Tiedän, että tämä saattaa jonkun mielestä kuulostaa ihan pähkähullulta, koska aikuisen ihmisen pitäisi tehdä omat päätökset. Itse varmaan jollain tavalla haluan välttää sellaista välien kiristymistä, enkä jaksa myöskään selitellä miksi nyt ei tullakaan.

Tähän mennessä reissu on ollut kuitenkin oikein onnistunut ja me ollaan täällä poikkeuksellisesti vain sunnuntaihin asti, koska sekä mulla että hurrilla jatkuu maanantaina normaalisti työt.
Tänään nautitaan (tai nautittiin) hyvästä ruasta, grilliherkuista ja uusista perunoista. Nyt taidan lähteä pienelle lenkille, ennen kuin lähdetään kokkoa katsomaan Saariston Puodille.

Ihanaa ja rentoa juhannusta mun blogin lukijoille. ♡

Miten ja missä te vietätte juhannusta?

Millaisen kuvan annat itsestäsi somessa?

Mä oon tullut siihen tulokseen, että ihmisten kanssa somesta puhuttaessa, esille tulee kaksi selkeää ryhmää.

Toiset eivät halua, että heistä löytyy esimerkiksi googlettamalla mitään tietoa, eivätkä he ole aktiivisia somessa. Heillä saattaa olla facebook -tili, koska he haluavat ehkä seurata muita ihmisiä ja jotta heidät voidaan kutsua esimerkiksi tapahtumiin. Heitä ahdistaa ajatus, että joku vieras ihminen saa tietää heistä asioita.

Sitten on se toinen ryhmä, joka tykkää jakaa päivityksiä facessa, kuvia instagramissa ja mahdollisesti muuallakin somessa. Heitä ei haittaa, jos he päätyvät kaverinsa facekuvaa ja he antavat kenen tahansa seurata instagram-tiliään. Heistä on mukava saada kommentteja ja tykkäyksiä ja he ovat kiinnostuneet paljon myös muista sometileistä.

Itse kuulun tuohon jälkimmäiseen, kuinka yllättävää. Aloitin bloggamisen vuonna 2011 ja some on tullut sen rinnalle ja on nykyään työni. Ihmiset luulevat silti, että jaan jotenkin paljon itsestäni täällä netissä, mutta itse en koe niin. Jaan juuri sen verran kuin haluan ja moni asia jää ulkopuolelle.
En nää somea uhkana ehkä siksi, että en ole koskaan ollut ihminen, joka haluaa olla näkymätön tai piilossa muilta. Haluan näyttäytyä seuraajilleni aitona ja samaistuttavana. Minusta mediassa pitää olla vaikuttajia ja saan itsekin erilaisista ihmisistä valtavasti voimaa, motivaatiota ja tsemppiä oman arkeeni. Se on somen paras puoli! Tiedän, että minusta on ollut keskusteluita Jodelissa ja vauvafoorumeilla, mutta en välitä niistä juurikaan. Toki jos joku sanoo jotain todella ikävää, niin eihän se kivaa ole. Mutta toisaalta ymmärrän, että se varjopuoli tässä hommassa kuitenkin on.
Minusta on myös hienoa, että oman someni kautta yritykseni Match by K saa hienosti julkisuutta ja minun on varmasti paljon helpompaa saada sitä ihmisten tietouteen kuin jos olisin vaikka itse täysin näkymätön sosiaalisessa mediassa.

Silti mun mielestä on erittäin tärkeää, millaisen kuvan antaa itsestään muille netissä. En tarkoita, että ihmisen pitäisi esittää jotain roolia, mutta toki jotain rajaa kyllä kannattaa vetää. Mulle some on työväline, mutta kaikki työnantajat eivät innostu kyseenalaisista kuvista avoimella IG-tilillä ja toki meillä bloggaajillakin on meidän työnantajan puolelta ohjeistus julkaistavasta matskusta (eli hyvän maun mukaista). Nykyään on varmaan enemmän sääntö kuin poikkeus, että työnantaja googlettaa työnhakijat. Joskus mietin myös ihan rehellisesti, antaako vaikka kamalalla rallienglannilla kirjoitetut päivitykset ihmisestä kovin fiksua kuvaa? Tai esimerkiksi hyvin rasistisen matskun jakaminen…?
Olen ainakin itse huomannut tekeväni johtopäätöksiä ehkä liiankin helposti joskus sen perusteella, millaisen kuvan ihminen somessa itsestään antaa. Ihan samalla tavalla tiedän, että mun asiakkailla on minusta tietty kuva jo usein ennen kuin tapaan heidät. Kaikkia ei toki voi, eikä tarvitse miellyttää. Se on mahdotonta!

Paras puoli sosiaalisessa mediassa on se, että jos jonkun lärvä alkaa ärsyttää, niin unfollow on napin painalluksen päässä!

Kumpaan ryhmään sinä tunnet kuuluvasi: Siihen joka haluaa olla esillä vai siihen joka on mieluummin piilossa?