Taatusti erilaista arkiruokaa: Suolaiset perunavohvelit (G)!

Ajattelin jakaa teille yhden mun uusista lempiresepteistä! Nimittäin halusin keksiä lapseni synttäreille jotain suolaista tarjottavaa, joka jotenkin poikkeaisi niistä perinteisistä suolaisista piirakoista ja voileipäkakusta. Yksi vaatimus oli myös gluteenittomuus, koska vieraidemme joukossa oli yksi keliakiaa sairastava ja yksi yliherkkä. Eksyin sattumalta Kinuskikissan sivuille, josta usein juhlien lähestyessä haen inspiraatiota resepteihin ja silmiini osui suolaisten perunavohveleiden ohje (ohje myös postauksen lopussa)!

Milloin olette viimeksi käyttäneet vohvelirautaa??

Vohvelirauta löytyy varmaan useimmista kotitalouksista, mutta sen käyttöaste ei yleensä ole kovin suuri. Mutta kuka oikeasti ei tykkää vohveleista?? Sinänsä raudan käyttö on iisibiisi, koska sen pesuun tai kokoamiseen ei mene käytännössä yhtään aikaa. Itse pyyhkäisen vohveliraudan kuumat osat talouspaperilla ennen ja jälkeen käyttöä ja that’s it!

Nämä vohvelit ovat mukavan ruokaisia ja me tehtiin synttäreillä niihin kolmea eri ”täytettä”; Savulohitahnaa, meetvurstitahnaa ja guacamolea! Juhlissa yhden henkilön piti toimia käytännössä koko ajan vohvelinpaistajana, mutta onneksi meillä oli vain lähipiiri kutsuttuna ja vuorottelimme paistopisteellä. Vohvelit ovat ehdottomasti parhaimmillaan juuri raudasta vedettynä, eli en itse pinoaisi niitä päällekkäin odottamaan…

Toissapäivänä olin taas vailla ruokainspiraatiota ja kaappeja kolutessa silmiini osui perunamuusijauhe…. Ja koska meillä sattui olemaan vielä sattumalta ranskankermaa jääkaapissa, niin laitoit vohvelit tulille! Meillä oli vielä sopivasti edelliseltä päivältä jäänyt tortillan täytteitä, eli paistettua jauhelihaa, salsaa sekä vihanneksia. Täytteet menivät oikein kivasti vohvelin kanssa ja sivelin vielä sen päälle levitettävää koskenlaskijaa.

-ton -ton ja -ton….

Tuo perunamuusijauhe on gluteenitonta sekä maidotonta, joten pienellä tuningilla vohveleista saa myös erikoisruokavalioon sopivat! Maidon voi korvata kauramaidolla ja jauhot gluteenittomalla jauhoilla (esim Provenan gluteeniton kaurajauho). Taikinaa voi tuunata hyvin yrteillä, esimerkiksi basilika sopisi siihen varmaan vallan mainiosti! Itse sain myös jälkikäteen idean murustaa joukkoon fetajuustoa ja ihan pieneksi silputtua punasipulia!

Vinkki: Kannattaa jättää taikina aika paksuksi, eikä kannata kaataa taikinaa liikaa raudalle!

Suolaista pannukakkua meillä onkin tehty jo aiemmin. Kiinnostaisiko teitä siitä postaus?

Suolaiset perunavohvelit (n.8kpl)

  • 3 munaa
  • 7 dl kevytmaitoa / kauramaitoa
  • 100 g ranskankermaa / kaurakermaa
  • 1 ps (125 g) perunamuusijauhetta
  • 1 ½ dl jauhoja (spelttijauhot sopii hyvin, jos gluteenittomuus ei ole välttämättömyys)

 

Onko meitä äitejä nyt syyllistetty tarpeeksi? No odottakaapas vaan!

Jos olette välttyneet blogeissa vellovalta ”läskit mutsit” -keskustelulta, niin onnittelen, aikamoinen saavutus! En yhtään ihmettele, että aika moni pahoitti mielensä, koska noh… Onhan se aina hienoa kun ihminen, joka ei tiedä yhtään mistä puhuu, puhuu siitä silti. Kannattaa kuitenkin muistaa, että aina kyseessä ei ole aito huoli vaan eri motiivit. Meillä bloggaajilla on ihan vakkariaiheet, joilla saa postaukselle jakoja ja lukijoita, eli lisää rahaa suomeksi sanottuna! Kaikkien tunteita kuumentavien aiheiden käsittely on aina bloggarille helppo nakki. FF:ssä on paljon äitejä lukjoina (ja bloggaajina), joten oli ihan odotettavissa että kommenttiboxit laulavat.

Tässä kuvassa lapseni kaivaa miekalla nenää.

Itse en ota kantaa tähän lihomiskeskusteluun, koska lasten myötä oma tajuntani on laajentunut niihin mittasuhteisiin, että tajuan, että jos jokin asia on minulle helppoa, niin se ei sitä välttämättä ole toisille. Olenhan itse normaalipainoinen, joten se on varmaan sullekin yhtä helppoa?? Ai ei ole?
Ainoa vaan, että minulla on a) Hyvä tukiverkko (jota ilman elämäni olisi todella paljon erilaista) b) Saan nukuttua melko hyvin, (ainakin viisi yötä viikosta suht kunnolla) ja c) Liikun työkseni, joten painonhallinta on helpompaa siltäkin osin.

Ajattelin koota tähän vielä muita ihanan paljon tunteita herättäviä aiheita, joiden kommentointi blogeissa on nykyään muodikasta! Tässä ei varmaankaan ole ihan kaikki perus-moralisointiin kannustavat aihe-alueet, mutta ainakin hyviä sellaisia!

  • Imetys. Oh dear lord. Imetys on ainakin omasta mielestäni ihan hiton TYLSÄ aihe, koska kysymys on kumminkin vaan maidosta, jota tulee tissistä 😀 . Miten siitäkin jaksetaan aina repiä niin suuria tunteita? Vai onko tässä taas kysymys jostain omista täyttämättä jääneistä imetysunelmista, joka ajaa aukomaan päätä jollekin random bloggaajalle??? Itse en henk koht jaksa lukea en sitten ainuttakaan imetyspostausta.
  • Lasten hoito kotona vai päiväkodissa? Itsehän en jaksaisi millään olla kotona kolmea vuotta lasten kanssa, eikä niin ole tarkoituskaan. Silloin kun vanhemmat ovat töissä, lapset voivat olla kunnan järjestämässä hoidossa. Useimpien on kuitenkin pakko käydä töissä. Jos Helsingissä hoitaa yhtä lasta kotona, siitä tienaa nettona n.600€ (sisältää Helsinki-lisän). Toki pienituloisena on oikeutettu myös muihin avustuksiin. Mutta tuolla summalla harva kuitenkaan pärjää taloudellisesti, ellei ole säästöjä tai toinen vanhempi ok palkkaisessa duunissa. Toinen juttu on se, viihtyykö kotona. Kaikki eivät edes halua olla kotona ja pitääkö sitä hävetä?

  • Matkustelu ja miten lasten ”raahaaminen” eri paikkoihin on haitallista. Lasten kanssa on matkustettu aina, eli ei todellakaan ole mikään uusi juttu. On joko istuttu matkailuvaunussa 80-luvulla 12h päivässä että päästään leirintäalueelle, on menty Ruotsin risteilylle tai on matkustettu lentokoneella Teneriffalle. Onko jossain joku sääntö, että lasten kanssa pitäisi aina olla vain kotona??? Täällä kylmässä ja pimeässä???
  • Lasten TV:n katselu ja pelaaminen. En tiedä mikä on paljon ja mikä on vähän TV:n katsomista. Varmaan se, että lapset eivät leiki ollenkaan tavallisia leikkejä, vaan tuijottavat koko ajan jotain ruutua? Tämä aihe on meillä vähän pinnalla, koska lapset katsoisivat DVD:tä varmaan koko ajan jos antaisin! Pädi meillä meni rikki jo reilu vuosi sitten, eikä sitä ole korjattu. En uskalla antaa tuolle 5-vuotiaalle mitään pelejä pelattavaksi, koska pelkään, että hän ostelee satasilla jotain lisäosia peliin (okei, en tiedä miten se on mahdollista edes). Nykyään on helpompaa, kun lapsia on kaksi ja he leikkivät keskenään. Yhden kanssa on vähän sellainen meininki usein, että lapsen kanssa pitää olla jatkuvasti ohjelmatoimistona. TV on helppo lastenhoitaja ja kyllä, välillä siihen itsekin sortuu. Kyllä meillä lapset katsoo joka päivä jonkun aikaa TV:tä, lähinnä se on Pikku Kakkonen, Buu Klubben ja toisinaan DVD.

No niin, nyt alkaa tulla vaan ihan rehellinen mielipide noista edellä mainituista! Sana on vapaa ja moraalisaarnaus sallittua 😀 !