Kun vapunvietto meni persiilleen heti aamusta!

Mä oon aika vahvojen tunnetilojen ihminen ja se näkyy ilossa ja surussa ja mun on vaikea peitellä tunteita sillon kun ottaa päähän. Mulla saattaa tulla sen kokoluokan ”elin ottaan” että mut kannattas tilata jollekin purkutyömaalle ja antaa leka käteen… Tulis nimittäin nopeesti sileetä! Oonkin monesti miettinyt, että miten me voidaan olla niin erilaisia mun miehen kanssa ja silti yhdesssä; Mä oon se nitroglyseriini ja hän on piimä 😀 .

Tänään oli taas sellainen aamu, että mun käyrät oli aivan kaakossa. Menin turhaan töihin vain kuullakseni, että ”huhtikuun loppu” oli ollut jo viime viikolla eli olen turhaan töissä. Ei siinäkään mitään… Sinänsä parin tunnin turha kierros keskustaan ei vielä maailmaa kaada. Mutta se, että tein tämän päivän työt silmällä pitäen reissusuunnitelmat – se kyllä hetkellisesti kaatoi!!! Me ollaan siis Theon kanssa menossa tänään Tampereelle vapun viettoon ja jos olisin tiennyt tämän työkuvion, niin oltas voitu oikein hyvin lähteä jo vaikka eilen.

On niin paljon helpompaa, jos sössii itse omat suunnitelmansa kun silloin voi syyttää vaan omaa tyhmyyttään. Nyt tuntuu, että koko vappu on pilalla vaikka eihän asia niin ole. Mulle on henkilökohtaisesti aina vaikeaa lähteä nostamaan sitä spirittiä, jos jostain syystä olen menettänyt malttini syystä tai toisesta. Mun on vaikeaa ajatella, että ”ei tää nyt niin paha juttu ollut” vaan jotenkin jään vellomaan siihen pyhään ketutukseen. Luojan kiitos mä en oo enää sellainen draamailija mitä joskus… Ikä on kyllä tuonut siihen asiaan ihan kaivatun muutoksen.
Yleensä mä soitan mun miehelle silloin kun oon aivan raivona ja hän kiltisti kuuntelee sitä mun kiroilua puhelimen toisessa päässä aikansa ja kysyy että helpottiko 😀 . Ja yleensä se sit onneksi vähän helpottaakin!

Hymy pyllyyn!

Myös yksi asia mikä olisi todella tärkeää muistaa silloin kun ottaa aivoon on se, että antas hengityksen tasaantua pari päivää, tai ainakin tutia ennen kuin reagoi. Kun asioihin saa vähän etäisyyttä, niin osaa ehkä ne kiperimmät kommentit jättää sanomatta tai kirjoittamatta. Tän varmaan moni teistä allekirjoittaa myös parisuhteessa. Kaikkea EI kannata sanoa ääneen  – ainakaan silloin kun tilanne on akuutisti päällä (jos koskaan). Moni raivopäissään jätetty asiakaspalaute, toiminta liikenteessä tai vaikka kommentti omalle lapselle saattaa tuntua hieman liioitellulta sen jälkeen, kun oma pulssi on tasaantunut normaalilukemiin. Tässäkin asiassa on helpompaa niillä piimä-ihmisillä, joiden tunteet ei heitä niin helposti nollasta sataan.

Milloin viimeksi sulla on ollut aivan raivokas ***tutus päällä ja miksi???