Elämäni pullistui

Sain viime viikolla kuulla, että mulla on melko todennäköisesti välilevyn pullistuma. Pieni, mutta kuitenkin. Siihen viittaa tietyssä asennossa selässä oleva vihlova kipu, mutta selkää ei ole kuvattu (pitäiskö??). Mulla on ollut selän kanssa ongelmia tässä jo pari kuukautta, joka on mennyt välillä ohi kun selkää on manipuloitu eli rusauteltu. Olen rullaillut lähes joka päivä kotona ollessa, mutta sekään ei auta.

Mä ehdin olla liikunta-alalla lähes 10 vuotta, ennen kuin mulle tuli ensimmäinen urheilusta johtuva vamma. Silloin vasemman puoleisen takareiden kiinnityskohta repesi pakarasta kun venyttelin liian rankasti ohjattuani juuri kaksi jumppaa putkeen. Epäilen, että jalka on ”ei normaali” varmaan koko mun loppuelämän, koska se edelleen kiristää. Tänä keväänä/kesänä on sitten ollut sekä polvi omituinen, että tämä selkäongelma. Alkaa pahasti kuulostamaan siltä, että vanhuus ei tule yksin! Toisaalta osa porskuttaa menemään ilman krempan kremppaa vaikka elintavoissa ei olisi hurraamista. Ehkä mulla on ollut myös huonoa tuuria matkassa. Yksi syy voi olla myös se, että lopetin liikunnan ohjaajan työt. Liike kun on usein lääke.

Välilevyn pullistumat on todella yleisiä, eikä kaikki välttämättä saa koskaan edes tietää vaikka heillä olisi ollut pullistuma tai useampi! Lisäksi pullistuma voi vetäytyä itsekseen, tai siis fyssarin mukaan sille todennäköisesti käykin niin. Mulla kipu tulee, kun laitan leuan rintaan, eli kun rintaranka pyöristyy. Kun kokeilen tehdä vaikkapa suorin jaloin maastavedosta tuttua asentoa selkä suorana, niin kipu ei tunnu. Koetan kuitenkin nyt välttää kaikenlaista painetta selässä. Olo vähän sellainen, että mitäs tässä uskaltaisi tehdä ja kelle pitäisi soittaa. Nykyään on fyssareita, OMT fyssareita, naprapaatteja, osteopaatteja, jäsenkorjaajia ja mitä vielä?!

Kun ei oo ollut juurikaan loukkaantunut tai kärsinyt vammoista, niin helposti tulee helposti sellainen fiilis, että pääseekö näistä koskaan eroon ja alkaako tästä joku kierre? Vammojen kuntoutus on toisille arkipäivää, mutta itsestäni tuntuu, että peli on menetetty (vaikkei tietenkään ole). Tuntuu, että kroppani pettää minut, vaikka totuus taitaa olla, että minä teen sen kanssa jotain väärää. Polvikipu esimerkiksi taisi aiheutua liian pitkistä ja raskaista lenkeistä, joihin jalat eivät olleet valmiit ja sen seurauksena mulle on tullut ns. juoksijan polvi. Onneksi vaivaa on helpottanut paljon reisien ja etenkin sivukalvon rauhallinen rullaus.
Selän ongelmiin osasyy on varmasti lisääntynyt istuminen, vaikka en sitäkään tee mitenkään tuntitolkulla päivittäin.

Tässä sitä sitten ollaan ja ihmetellään miten selän kanssa elämä jatkuu. Otan teiltä erittäin mielelläni vastaan suosituksia hyvistä selän huoltokikoista, hoitajista ja ylipäätään kaikesta joka voi ennaltaehkäistä pullistuman pahenemista!

Mistä lähtien treenivaatteista on tullut arkivaatteita?

Satuin lukemaan mielenkiintoisen keskustelun siitä, missä kirjoittaja pohti miksi treenivaatteita käytetään nykyään arkivaatteina? Nykyään on ihan normaalia, että trikoissa shoppaillaan ja ainakin pari kertaa olen nähnyt jopa gaaloissa urheilutoppeja. On myös keskusteltu siitä onko hoikan ja urheilullisen naisen sopivampaa näyttäytyä minishortseissa vaikkapa ravintolassa kuin muodokkaamman naisen ja onko baariin soveliasta mennä juoksulenkkareissa?

Mä nään tän ehdottomasti muoti-ilmiönä. Oon cool olla sporttinen, fitness ja pukeutua sen mukaisesti paikasta riippumatta.

Nykyään salillakin ollaan paljon pienemmissä vaatteissa kuin ennen, jolloin omalla pukeutumisella ei ollut ehkä samanlainen agenda herättää huomiota ja näyttää hyvältä. Oon vähän kalkkis siinä mielessä, että ainakin itsestäni tuntuu jopa vähän nololta olla jossain pikkutopissa treenaamassa paitsi ihan äärimmäisessä kuumuudessa se menee. Saati että lähtisin siinä Niken topissa vaikka Stockalle shoppailemaan! Minusta ei ole mitään väliä käyttääkö sitä pikkutoppia langanlaiha vai hyvin rehevä nainen, mutta itse pyrin välttelemään julkisia paikkoja puolialastomana. Jos joku haluaa näyttäytyä tällaisessa kostyymissä julkisesti, niin se ei tietenkään omaan elämämääni vaikuta. Tosin myönnän myös sen, että saatan hiljaa mielessäni ihmetellä.

Toinen juttu on urheilutrikoot, joista on samalla tavalla tullut aivan arkinen vaate. Vaikka trikoissa onkin yleensä varsin peittävä kangas ja uusissa malleissa korkea vyötärö, niin olen vähän kahden vaiheilla pukisinko sellaisia jalkaani vaikka kavereiden kanssa brunssille mennessä. Toisaalta voisin sitten ulkomaanlomalla harkita vaikka urheilullisia shortseja etenkin, jos kävelen paljon. Ajatus jostain farkkushortseista tuntuu epämukavammalta kuin väljät teknisestä kankaasta olevat shortsit.
Silti legginsit ei edelleenkään ole mielestäni mitkään kovin tyylikkäät housut ainakaan lyhyen yläosan kanssa (vaikka jossain lukikin että legginsit ja tunika on suomalaisten kansallisvaate). Kyllä siinä tulee väkisinkin sellainen fiilis, että pururata ei oo täälläpäin….

Yksi mikä pukeutumisessa pitäisi muistaa on tietysti ihan maalaisjärki. Mun mielestä sillä vartalon mallilla ei oo väliä, vaan sillä, että vaatteet on sopivan kokoisia. Mä oon itse koittanut joskus mahtua esim XS koon paitoihin, eikä se ihan takuulla ollu kaunista katseltavaa etenkin kun mun todellinen koko oli varmaan lähempänä L:ää. Mua hävettää näin jälkeenpäin aivan hemmetisti.
Jos vaate istuu hyvin, niin yleensä myös sen sisällä oleva ihminen näyttää itsevarmalta ja se tietysti ihan wau -efekti! Siksi ehkä itse välttelen tosi pienten vaatteiden pitämistä, koska en voisi kulkea niissä kovin itsevarman näköisenä ja varmasti miettisin koko ajan tuijottaako joku. Ja joku varmasti tuijottaisikin.

Tähän aiheeseen on helppo todeta, että ”ei oo pakko kattoa!”. Tällaisen kommentin sanoja ei vaan ymmärrä silloin ihmisen käyttäytymisestä ja psykologiaa. Se, että ihminen ei huomiosi ympäristöään ja muodostaisi näkemänsä perusteella mielipidettä on mahdottomuus. Jos minä kulkisin kokovartalovaginaksi pukeutuneena tuolla Helsingin keskustassa, niin totta hemmetissä joka ikinen ihminen varmaan jäisi tuijottamaan 😀 . Kyllä se vaan on niin, että pukeutuminen herättää mielipiteitä ja esimerkiksi hyvin paljastavat vaatteet herättää kummastusta, ihmetystä, ihastusta ja vihastusta. Kohteliasta ei ole tietenkään kommentoida jonkun yksittäisen ihmisen pukeutumista ääneen.
Ymmärrän kyllä niitäkin, joiden mielestä ne urheiluvaatteet kuuluu salille eikä mihinkään muualle. On siinä tietysti ne mukavuussyyt ja se, että jos hikoilee kuin pieni sika niin jossain teknisessä topissa olo voi olla mukavampi julkisilla paikoilla.

 

Mikä sun mielipide on – kuuluuko treenitopit ja treenitrikoot salille vai sopiiko ne yhtä hyvin shoppailureissulle tai vaikka kaverin synttärijuhliin?