84kg vs. 60kg

*Sisältää mainoslinkkejä

*Sisältää mainoslinkkejä

Heippa pitkästä aikaa kaikille! En kauheasti availlut konetta joulun pyhinä, joten se on syy miksi en ole myöskään blogiani päivitellyt. Muistakaa, että mua voi seurata myös instagramissa sekä snapchatissa ja molemmissa nimimerkkini on katrivee.
Käykää laittamassa snäpissä myös Fitfashionin oma tili seuraukseen (fitfashionfi), jossa meillä bloggareilla on aina viikko kerrallaan snäppi käytössä. Oma vuoroni on taas piakkoin…joulukuuTakki TÄÄLTÄ*

Ollaan tällä hetkellä Joensuussa ja tänään kun kävin vanhempieni kaupunkiasunnossa osui silmääni kuva vuosien takaa. Tarkemmin sanottuna vuodelta 2007. Kuvassa olen juuri valmistunut. Ja isoin mitä ikinä.

Sanon heti näin alkuun, että tuon kuvan otto hetkellä vaa’an näyttämä lukema, eli 84kg ei välttämättä ole jollekin toiselle mikään hirvittävä ylipaino saati maailmanloppu! Mutta itselleni se oli aivan liikaa ja BMI:n mukaan olin ”merkittävästi lihava”. En ole järin pitkä, eli 167cm ja naaman lisäksi vyötärölle oli kertynyt mukava vararengas. Tuohon aikaan minulla ei ollut vielä paljoakaan tietoa ruokavaliosta ja söin tosi hiilaripainotteisesti ja rakastin mm. tuoretta leipää, nuudeleita ja tietysti karkkia. Sen lisäksi tykkäsin juoda alkoholia lähes viikoittain, joskus parikin kertaa. Elin ”villiä” opiskelijaelämää, joihin viikottaiset bileet kuuluivat olennaisena osana. Makean siiderin litkiminen ja kaikki ne kymmenet ja kymmenet raparperishotit kermavaahdolla toivat hiilaripainotteisen ruokavalion tuella elopainoa opiskeluaikana lähemmäs 10kg lisää.

Naamasti lähti varmaan jo yksinään kilo....
Naamasta lähti varmaan jo yksinään kilo….

Minulla on aina ollut melko hyvä itsetunto ja oli noinakin aikoina. En koskaan pitänyt itseäni läskinä tai pullukkana, tai ajatellut, että painoni takia en esimerkiksi saisi huomiota vastakkaiselta sukupuolelta, joka on tietysti sinkkutytölle tärkeä juttu. Olin ulospäinsuuntautunut, iloinen ja suorapuheinenkin ja siksi seuran saaminen ei ollut vaikeaa. Useinhan se ajatus on enemmän omassa päässä, että ylipainon takia ei voi saada ihmisiä kiinostumaan itsestään. itse olin kuitenkin usein järjestämässä innolla kaikenlaista ja sain nopeasti uusia ystäviä!

Mutta kun opiskelu loppui niin tajusin, että olin mennyt liian pitkälle. Valokuvissa totuus iski vasten kasvoja. Vaikka olin käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti salilla myös opiskeluaikana (Terveisiä Jaanalle, joka näytti mulle mitä siellä tehdään!), niin näytin siltä kuin en olisi urheillut ikinä! Olin siis omasta mielestäni urheilullinen, mutta sitä ei näkynyt missään. Ja kyllä mä olen sitä mieltä, että omat elintavat näkyvät omassa kropassa; Oli kyse liikunnan vähyydestä, liiasta herkuttelusta, tupakoinnista, alkoholista… Tiedätte mitä tarkoitan.

Nykyään olen tosi onnellinen ja tyytyväinen omaan vartalooni. Ja mikä tärkeintä, olo on aivan erilainen kuin 10-vuotta sitten!

Nykyään olen siitä onnellisessa asemassa, että en ”joudu” juuri ponnistelemaan pysyäkseni normaalipainossa. Syön oikeastaan mitä haluan ja milloin haluan. Kun aineenvaihdunta ja ylipäätään kropan toiminta on kunnossa, niin paino ei heittele, vaikka ei noudattaisi kovin tarkkoja ruokavalioita. Toki en ole vieläkään 100% tyytyväinen, mutta harva nainen varmaan on 😀 . Pitää olla tavoitteita ja uusi vuosi tuo mukanaan toivottavasti myös kovempia treenejä!

Tuo opiskeluaika oli varmasti joltain kantilta ajateltuna elämäni parasta aikaa!
Mutta onneksi se ei kestänyt ikuisesti. Muuten tässä saattaisi kirjoitella edelleen ylipainoinen Katri.

Jos vertaatte itseänne kymmenen vuoden takaiseen, niin oletteko muuttuneet kehon suhteen niistä ajoista…?

fityoutoo

4 vastausta artikkeliin “84kg vs. 60kg”

  1. Hmm, ehkä ton edellisen kommentin vois jättää julkaisematta. Oon vähän vainoharhainen jos joku tunnistaa mut siitä vaikkei se oo periaatteessa mahdollista😅

  2. Moi Katri,

    Kiitos aiheen esilletuomisesta. Itsekin olen siirtynyt opiskeluiden jälkeen työelämään tänä keväänä. Vaaka näyttää aika pitkälti samoja lukemia kuin sulla nyt (pituutta on melkein 10cm enemmän kyllä), mutta huolimatta vuosikausien salitreenistä on pakko todeta, että nuo vatsamakkarat ja kaksoisleuka ovat kyllä ihan muualla kuin punttien parissa hankittu.

    Ensi vuosi on minullekin ensimmäinen aikuiselämän post-yliopisto-vuosi. Olen myös päättänyt, että opiskeluaikoina hankitut kilot saavat vähitellen lähteä. Ei kiireellä, vaan maltilla.

    Hyvää loppu vuotta!

    • Juu, täytyy ottaa huomioon, että mullahan meni ainakin pari vuotta kilojen pudottamiseen, eli mitään ”kertarykäystä” ei tapahtunut 🙂 . Mutta paino onkin pysynyt poissa!
      Kivat uudet vuodet myös sinne!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 8
Tykkää jutusta