Ääripäästä toiseen

Tullessani raskaaksi aloin välittömästi etsimään materiaalia raskauden aikaisesta treenistä ja katselin kuvia netistä treenaavista odottavista äideistä ja heidän mykistävistä raskausvartaloistaan. En todellakaan kiellä, etten tuntenut pieniä paineita pitää itseni kunnossa, koska tunnen tekniikan jolla läski tarttuu ihmiskehoon ja tottakai myös blogin kirjoittaminen vaikutti asiaan (sekä positiivisesti että myös negatiivisestikin). Tähän vielä päälle neuvolan piinaavat punnitukset ja on sitten ihan tuurista kiinni,  miten hienotunteisesti neuvolantäti kommentoi painon nousua.
Ei todellakaan tarkoita, että jos itse on liikuntalan ammattilainen, niin raskausaikana mielitekojen vältteleminen on helpompaa! ”Kun on terveysihminen”….whatever it is… Hyvä esimerkki: Lapsemme osallistuu D-vitamiinitutkimukseen, jossa selvitetään myös äidin ruokavalio 1kk ajan ennen raskautta. Kauheen kiva!
Olisivat voineet kysyä äidin ruokavalion ENNEN viimeistä kuukautta. Ei juurikaan tehnyt kauppansa maustamaton broileri ja muut ”bodyherkut” tässä taloudessa. Mun mieskin oli ihan sekaisin; Ihminen joka yleensä inhoaa rasvamättöjä ja mäkkisapuskoja ehdotti kerran jos toisenkin turvautumista helppoon ratkaisuun….Ole siinä sitten itsekkään lujana.

4 vrk synnytyksestä. Paluu tilanteeseen ”söin vähän liikaa ja nyt turvottaa”…


Välillä tuntiessaan itsensä norsun ja virtahevon risteytykseksi on niiiin helppo heittää kaikki periaatteet romukoppaan ja vetää kaksin käsin voisilmäpullia – koska peli on kuitenkin menetetty! Sitten palaa taas itseään kiusatakseen lukemaan jonkun megaäidin blogia, jossa odottava äiti kertoo sallivansa itselleen jo toisen kerran puolen vuoden aikana ”pienen herkkuhetken” (jonkun hiton raakasuklaan merkeissä…tsiisus…Levyllinen fazerin sinistä tänne ja nopeesti!!!). Vitutuskäyrä nousee taas entisestään.
Olen lähes 100% varma, että tämä itsensä kiusaaminen on etenkin meidän naisten ongelma usein. Itseä on hyvä iskeä arkaan paikkaan ja sillä ei ole ainakaan yhtään itsetuntoa nostava vaikutus!

Entinen fitnesskilpailija Gwenn Stratton raskaana viikolla 28. Huh.


Mulla itselläni oli koko syksyn niin iso vaihde silmässä koulun ja töiden takia, että koko syksy meni ikäänkuin ”ohi”. Eikä siinä hötäkässä onneksi ehtinyt paljon sohvan pohjassa makoilemaan. Jumppien vetäminen työn puolesta oli siis minulle myös pelastus siinä mielessä, että oli pakko hoitaa sovitut tunnit ja treenit tuli samalla hoidettua. Tottakai loppua kohden väsyi, mutta luojan kiitos olin varannut suurimman osan viikonlopuista löysäilylle. Levon merkityst ä ei pidä koskaan vähätellä kun kroppa on kovilla.
Jos olisin kuitenkin joutunut vuodelepoon jo alkuraskaudesta, niin olisiko syöminen pysynyt reilassa, lähinnä määrien suhteen? Moni odottava äiti vähän liioittelee omaa ravinnonsaantitarvettaan – tai siis lähinnä, SUKLAANsaantitarvettaan… Kyllä minäkin, niinkuin moni muukin tiedämme mikä sopii elimistölle ja mikä ei – ja itse ajattelen myös että ruoka on kuin polttoainetta. Raskaus kun ei ole todellakaan mikään ihana tekosyy niille voisilmäpullille ja mutakakuille(joka päivä) ja etenkin silloin täytyisi syödä terveellisesti, kun olet vastuussa pienestä kehittyvästä elämästä. Itse kiinnitin myös huomiota erityisesti vitamiinien ja hivenaineiden saantiin ja etenkin siihen että söin niitä joka ikinen päivä. 
Mutta oli sitä silti varsinkin vuoden vaihtumisen jälkeen itsehillintämittari aika nollilla… Voi kunpa tämä rotinarumba nyt loppuisi ja pääsisi palaamaan arkeen! (Enkä tarkoita tällä todellakaan rotinavieraita vaan niitä ihania herkkuja joita kannatte tänne kaksin käsin :D!!)

Raskaus ei kuitenkaan suju kaikilla niinkuin strömsöössä…On esimerkiksi tämä pahoinvointiporukka ja yökkäilee ensimäiset kuukaudet ja pystyy nielemään oksentamatta ainoastaan ranskalaisia tai kipsilevyä. Luojan kiitos en joutunut kokemaan moista!!! 

Kun käy vuoden sisällä läpi kaksi näin isoa mullistusta eli kisadieetin ja siihen heti perään raskauden, niin oma pää ei ihan tahdo pysyä kaikessa perässä. Tää fitnesshommahan on ihan lähtenyt lapasesta mediassa ja haukattuani palan sitä kakkua vuosi sitten saatoin saada kylliksi. Vai sainko? Tämä nykyinen elämäntilanne kun asettaa omat haasteensa ja nythän tässä vasta aletaan rakentelemaan edes pohjakuntoa…ja pohjalta lähdetään :). No ei vaineskaan.
Nään itse tulevaisuuden jotenkin paljon isomapana kokonaisuutena, kuin pelkästään 15 tai 20 viikon kisadieettinä ja alan nyt rakentaa pohjaa jollekkin…jota en tiedä – ehkä vain tyytyväiselle peilikuvalle ja sporttiselle ulkomuodolle jota työnikin ”vaatii”. Ehkäpä kipinä sitten taas kisalavalle syttyy joskus ellen ala olemaan jo ihan dinosaurus siinä vaiheessa. 
Niin se on vaan jännä homma miten elämässä fokus voi muuttua niin nopeasti – jos asiat olisivat menneet niinkuin suunnittelin (ehkä) niin saattaisin nyt olla jo kolmannella kisadieetillä! 

Iso ja onnellinen <3.






fityoutoo

5 vastausta artikkeliin “Ääripäästä toiseen”

    • Heippa Anu! Olen 167cm pitkä. Tulin raskaaksi heti fitness classicin jälkeen, joten ns. normaalipainoa on vähän hankala sanoa.. Raskauskiloja tuli n.15-18kg. Viikon sisällä on paino pudonnut jo 1,5kg, joten varmaan jonkun verran oli turvotustakin…

  1. Tiedän niin mistä puhut. Pitää osata olla itselle kiltti ja muistaa minkälaisen työn kroppa on juuri tehnyt ja tekee vieläkin jos imettää vauvaa. Tuo tilanne on enemmän kuin tuttu. Olin todella timmissä kunnossa, kun aloin odottamaan. Painoa tuli 25kg vaikka söin melko normaalisti eikä herkkuja uponnut pahoinvoinnin takia. Lisäksi tuntui, että kunto… niin sitä ei tuntunut olevan laisinkaan. Loppujen lopuksi paino tippui itsekseen ilman minkäänlaisia dieettejä imetyksen ohella ja kuntokin nousi vaunulenkkeilyjen sekä kotijumpan avulla. Jokaiselle raskaus tekee omat muutoksensa. Ja toisaalta lihoin mielelläni sen 25kg, kun painoindeksi oli nippanappa 19; tiesin, että vauvakin saisi ne tarvittavat rakennusaineet eikä tarvitse myöhemmin miettiä johtuuko jokin ongelma siitä että vauvakin näki nälkää odotusaikana. Vain 1200kcal syöminen raskausaikana on paljon vaarallisempaa kuin jokusen liikakilon saanti 😉

  2. Puhut asiaa. Kyllä tässä on itselläkin sellanen olo, että lihakset ovat kadonneet 9kk aikana, mutta eiköhän nekin esiin pikkuhiljaa kaiveta! Mulla on ollut imetys aika haastavaa, mutta toivotaan että se harjottelun myötä helpottuu ja pystyn tarjoamaan maitobaarista vauvalle ihan omilla maidoilla :).

  3. En tunne vielä ketään ensimmäisen lapsen saanutta, jolla imetys olisi ollut ihan piece of cake-homma. Sitkeellä yrittämisellä ja rohkeesti neuvoa kysymällä pääsin ainakin itse ns. tilanteen herraksi ja imetys sujui loppujen lopuksi tosi hyvin. Ensimmäiset viikot huusin kuitenkin ärräpäitä ja hallelujaa joka kerta kun lapsi tuli syömäpuuhiin 🙂 Rintakumit, rintatulehdus, pumput ja erilaiset rasvat ja asennot tulivat kyllä hyvinkin tutuiksi ja nyt onkin ihan sama missä asennossa sitä imettää. Tsemppiä siis alkutaipaleelle ja on sitä korvikkeellakin ihan täyspäisiä lapsia tullut 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta