Ahdistaa niin, että oksettaa!

*Postaus sisältää mainoslinkkejä

Kuten kerroinkin blogissa, niin mulla alkoi kaksi viikkoa sitten ”uusi” työ. Uusi lainausmerkeissä, koska teen edelleen liikunnanohjaajan töitä, mutta uudessa paikassa. Sain mun pomolta puhelun tiistaina ja torstaina alkoi työt. Menin erään erittäin pidetyn ohjaajan tilalle, joka siirtyi yllättävästi pois toiseen toimipisteeseen. En ehtinyt valmistautua oikein mitenkään taloon tuloon. Asiakkaani ovat suurimmaksi osaksi iäkkäitä ja eritysryhmiä. Jouduin oikeaan tulikokeeseen heti alussa.

Toppi TÄÄLTÄ* / Trikoot TÄÄLTÄ*

Olen ollut nämä kaksi viikkoa aikamoisen paineen alla, koska olen joutunut suunnittelemaan todella nopealla aikataululla lähes 10 uutta tuntia ja tietysti työpäivät täyttyvät niiden ryhmien ohjaamisesta. Joudun myös ohjaamaan tunteja, joita en ole koskaan ohjannut ja olen todellakin mennyt sinne epämukavuusalueelle!! Sinänsä ohjausmäärät ovat ihan ok, mutta välillä musta on tuntunut ennen tunteja, että ahdistaa niin paljon että meinaan oksettaa! En edes muista milloin olisin jännittänyt uutta duunia tällä tavalla!

Sen lisäksi jouduin nyt uuden työn alettua hankkimaan oman auton ja kuten olen blogissa kertonut, niin inhoan autoilua! Tai, no en ehkä enää niinkään inhoa, mutta se aiheuttaa mussa usein suurta stressiä ja paniikkihäiriön kaltaisia fyysisiä oireita (sydämen tykytystä, käsien hikoilua, huonoa oloa ym). En (luojan kiitos) joudu ajamaan keskustaan asti, koska meillä ei ole duunin puolesta parkkipaikkoja ja täällä Helsingissä parkkeeraus keskustassa voi maksaa jopa 10€/h! Jos voisin, niin käyttäisin edelleen pelkästään julkisia, mutta se on aikataulusyistä ihan mahdoton ajatus. Sen lisäksi etenkin talven tullessa julkinen liikenne on tosi arvaamatonta ja kahden viikon sisällä on ollut jo yksi bussilakko ja kaksi kertaa metrossa joku tekninen vika. Myöhästyin oikein tyylikkäästi heti ekana työpäivänä tästä syystä, vaikka lähdin kotoa tuntia ennen työpäivän alkua… Ja meiltä on keskustaan 15km matka!

Toisaalta oon jollain tavalla myös osannut iloita näistä haasteista. Aika töissä on mennyt älyttömän nopeasti joka päivä ja olen viihtynyt kovasti, vaikka asiakaskunta ei olekaan helpoin. Kehittyminen tapahtuu aina epämukavuusalueella ja tämä on vaan valitettava fakta! Muistan ikuisesti, kun yksi mentorini sanoi vuosia sitten, että ”timantit hioutuu paineessa”. Ja se on NIIN totta!! Jos teet aina sitä mikä tuntuu kivalta ja helpolta, niin et luultavasti joudu yhtään haastamaan itseäsi.
Toisaalta ajattelen, että edellisessä työssäni oli kuitenkin kyse ihmishengistä ja tässä aika paljon vähäpätöisimmistä asioista… Miksi siis edes stressaan?? Tiedän kyllä, että otan välillä palautteet todella henkilökohtaisesti ja haluan olla pidetty työntekijä. Silti tässä ei ole mitään elämää suurempia juttuja käsillä!

Kengät TÄÄLTÄ*

Kun vedin tässä yksi päivä kahvakuulatuntia, niin mun teki mieli huutaa ihmisille, että HEI NYT KAIKKI PELIIN! USKALTAKAA HAASTAA ITSEÄNNE! ÄLKÄÄ VAAN JÄÄKÖ NIIDEN PIENTEN KUULIEN KANSSA NYHVÄÄMÄÄN VAAN ANTAKAA MENNÄ OIKEIN SYDÄMENNE KYLLYYDESTÄ, HIKOILKAA, PUUSKUTTAKAA JA IRVISTELKÄÄ!
No, ehkä yleisö ei ollut aivan vastaanottavaisinta tälle hehkutukselle 😀 .

Mulla on ollut jokaisen työpäivän jälkeen sellainen olo, että taas tuli ylitettyä jossain jutussa itsensä ja vaikka ensin stressasi ja ahdisti, niin nyt se on tehty ja voin olla ylpeä itsestäni! Hyvä mä!

Milloin sä menit viimeksi epämukavuusalueelle? 

 

 

fityoutoo

8 vastausta artikkeliin “Ahdistaa niin, että oksettaa!”

  1. Erittäin hyvä pointti tuo epämukavuusalue. Huomaan itse myös sen että aihe on helppo ymmärtää mutta odottappas kun pitäisi sitten ihan oikeasti itse ryhtyä moiseen.. 😄 Ei mutta hyvää tekee!

    Mainitsit että aiemmassa työssäsi kyse oli ihmishengistä, mitä työtä teit siis aiemmin/millä koulutuksella? Mulla mennyt jotenkin ohi! 😊

    • Ja monen työn voi oppia vasta kun tekee itse! Ei auta vaikka kuinka kirjoista opettelet. Vastasinkin jo tohon edelliseen kommenttiin tuosta ammatista 🙂 …..

    • No en oo siitä hirveesti puhunut blogissa mutta oon ollut hätäkeskuksessa töissä 5v.

  2. Mulla on ihan sama tuo auton ajamisen kanssa, en tykkää yhtään ja myös siksi että se on niin ympäristöepäystävällinen tapa(ekoihminen kun olen)mutta tässä syyssäässä ei jaksa/halua pyöräilläkään. Pitää vaan ajaa taloudellisesti. Uusi työpaikka tuo aina omat haasteensa, uskon sen alkavan sujuvan sullakin kun vähän aikaa menee ja pääset ”taloon sisään”? aika kova paine kyllä 10tuntia tehdä vielä uusille asiakkaille, asiakaskunta kun vaihtelee todella paljon eri saleilla. Joillakin toimii ns, armeijatyyli joillakin ei sitten ollenkaan. Ole vain oma itsesi. Epämukavuusalueelle meneminen kehittää ja opit uutta. Rohkeasti vaan.

    • Kiitos <3! Itseänikin harmittaa, että autoilu ei ole ollenkaan niin hyvä valinta kuin pyörä, mutta täällä suomessa minkäs teet. Toki usein on vain kysymys varusteista, mutta en kerjää itselleni enää yhtään lisää stressiä. Se ajatus, että lähden lapsia kaatosateessa viemään kahteen eri tarhaan aamulla on kyllä ihan kestämätön 😀 !

  3. Uusi työ tuo mukanaan aina uusia juttuja 🙂 huomasin myös miten stressitasot nousivat kun uudessa työssä vastuutaso nousi ja tuli eteen haastavia tehtäviä. Välillä tuntui että kuinka musertuu kaiken alle mutta tiedostin liiallisen jännityksen ja koitin päästä siitä eteenpäin 😀 epämukavuusalueella on haastavaa mutta se myös antaa ja palkitsee niin paljon 🙂 olen aina rakastanut haastaa itseäni äärirajoille mutta siinä olen tehnyt sitä liikaakin joten nyt on aika kuunnella kehoa ja sen hyvinvointia 🙂

    Tiedän tuon tunteen autoilussa! 🙂 itsellä kävi myös että työmatkat pitenivät ja oli hyvä hetki hankkia auto. Pakkokin oli toisaalta kun työmatkoihin olisi tullut kulumaan 2,5h päivässä. Se on paljon se. Mutta toden totta tuntuu että autoton on huoleton 😀 millo mitäkin voi tulla ja huollot ja korjaukset sun muut. Ja se ajopelko. Mulla on ihan samanlaisia tuntemuksia kun vaa jännitys pamahtaa päälle ja ajamisesta tulee suorastaan pelottavaa. Silloin kun sain ajokortin niin en pelännyt mitään. Uskalsin ajaa millo missäkin lumimyrskyssä ja pääkallokeleissä. Nyt kun oli ajotaukoa takana niin ajopelko tuli päälle. Omalla autolla on jännittänyt ajoa ihan älyttömästi. Välillä helpottaa. Mutta kokemusta ajaminenkin vaatii ja hyvä ottaa aikaa itselleen 🙂

    Tsemppiä sinulle uusiin haasteisiin!

    https://aktiivinensohvaperuna.blogspot.fi

    • Mulla oli ihan sama juttu, että kun sain ajokortin niin ajelin vain menemään ilman mitään paniikkeja! Mullahan on tosiaan taustalla yksi pieni kolari, joka varmaan on kaiken pahan alku ja juuri. Mutta kuten sanoit, niin ei auta kuin kerryttää kokemusta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 15
Tykkää jutusta