Äitienpäivä

Tänään on mun elämäni ensimmäinen äitienpäivä. Tuntuu jotenkin absurdilta, mutta ihan älyttömän ihanalta olla äiti! En jotenkin osaa tajuta sitä. Vähän samanlainen fiilis varmaan, kun että on käynyt monta kertaa jonkun muun häissä ja sitten yht äkkiä onkin siellä alttarilla itse! Voiko tää tapahtua mulle? Mulla on tänään luvassa ”tuplabileet”, koska tänä aamuna juhlimme omaa äitienpäivääni ja päivällä lähdemme Benin mammalaan eli oman äitini luokse Pohjois-Karjalaan. Juhlin siis äitienpäivää matkustamalla vauvan ja koiran kanssa 4h junassa! Sain aamulla ihanan aamupalan sänkyyn ja oli kahvimaitokin lämmitetty! Vielä ei Ben osannut askarrella korttia, mutta ehkä ensi vuonna sitten :)..

äitienpäivä

äitienpäivä2

Äidiksi tuleminen ja vanhemmuus on aika pysäyttävä kokemus, eikä sitä mitenkään osaa kuvitella etukäteen. Elämä ei ole enää koskaan entisensä, eikä koskaan enää tule olemaan vain ”meitä kahta”. Tuntuu jotenkin helpottavalta vaikka kuulostaakin dramaattiselta, koska äitiys tai vanhemmuus ei ole mikään itsestänselvyys. Mä toivonkin voimia teille kaikille, joilla ei yrityksistä huolimatta nappaa. Mullakin on lähipiirissä niitä vähän surullisempia tarinoita. 

Mä olin jotenkin kuvitellut, että synnytyksen jälkeen homma menee kuin elokuvissa; Saan lapsen syliini ja itkeä vollotan krokotiilin kyyneliä äidiksi tulemisen onnesta. No, ei se nyt ihan niin mennyt. Olin jotenkin ihan pöllämystynyt ja lähinnä t-o-d-e-l-l-a helpottunut. Oli kuitenkin 52h:n kevyt hikoilu alla, joten en varmaan edes älynnyt että se on vihdoin ja viimein ohi. Mutta onpa tässä ollut aikaa miettiä vähän sitä sun tätä kakkavaippojen vaihdon lomassa ja se oma uusi identiteettikin on löytynyt. 

kotiinlähtö

Toivon hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja erityisesti niille, jotka ovat itseni tavoin nyt ekaa kertaa mammoja! Ja ps. Sain kuuman korvapuustin sänkyyn! 😉

fityoutoo

4 vastausta artikkeliin “Äitienpäivä”

  1. Moi Katri

    Eipä liity aiheeseen millään tavalla, mutta kysynpä kuitenkin …

    Olen 13-vuotias tyttö ja haluaisin liikkua ja treenata. Hyvinvointini on alhaalla nousevan painoni takia – tiedän, muutun naiseksi mutta tämä ei lääkärinkään mukaan ole muuta kuin sitä etten liiku ja syön karkkia liikaa.
    Olen treenannut lihaksia jonkun verran ja tykkään siitä tunteesta jonka saan treenin aikana. Se on energinen ja olen täynnä intoa treenin jälkeen vaikka fyysisesti olenkin aivan hapoilla ja loppu.
    Ongelma on herkut ja syöminen – ruoka on aina ollut minulle iso intohimo ja tykkään myös tehdä sitä mutta en osaa valmistaa siitä monipuolista – ei ole talossa raaka-aineita kun kukaan muu ei ole kiinnostunut monipuolisesta ruokavaliosta kuin minä. Lisäksi ehkä suurin ongelma on se, että syön liikaa epäterveellistä (makeiset, limsat ym) ruokaa koska ne on aina käden ulottuvilla. Enkä myöskään osaa syödä säännöllisesti – ja jos syön, olen kahden tunnin päästä jo hirmu nälkäinen koska en osaa täyttää itseäni siten että olisin täynnä vielä sen kahden tunnin päästäkin.
    Toinen ongelma on se, etten saa innostettua itseäni sohvalta ylös. Ulkona ihanat ilmat, lenkkivarusteet käsillä ja aikaa on – minä vaan lojun sohvalla tietokoneen ääressä ja kokoajan päässäni on sellainen ”kohta menen” ajatus joka toistuu ja toistuu niin kauan kunnes kello onkin niin paljon että pitää tehdä läksyt ja käydä nukkumaan. Tiedän että saan energisen olon ja haastetta keholleni treenillä mutta en silti jaksa innostaa itseäni liikkumaan.

    Ja kaiken kukkuraksi joudun tehdä lihastreenit salaa, sillä olen 13 ja äitini luulee että olen alkanut laihduttamaan. Kokemusta on, kerran jumppasin ihan kunnolla olohuoneessa ja äiti tulikin raivoamaan että lenkki riittää ihan hyvin.

    Nytkin pitäisi olla nukkumassa mutta kirjoitan tätä – tosin ihan hyvä, ei sitten jää tämäkään… Ja olo on tukala ja heikko, söin taas karkkia jo heti alkuviikosta ja ihan liikaa.
    Asioita auttaa aivan mielettömästi sekin että olen geeneistäni erittäin taipuvainen ylipainoon; suvussani 70% on ylipainoisia ja lihon erittäin helposti.

    Jos sulla Katri (tai jollain muullakin!) olisi antaa minulle vinkkiä näihin että miten saisin itseni tsempattua niin olisitko ihana ja laittaisit sen tähän ? Kiitos jo etukäteen ! <3
    -epätoivoinen

    • Moikka epätoivoinen ja anteeksi noin tuhat kertaa että olen unohtanut vastata sulle! 🙁 Toivottavasti saan anteeksi!
      Ensin aloin miettimään, että miten teillä suhtaudutaan muuten ruokaan / liikutaan kotona? Onko teillä ylipainoa? Miten teillä syödään eli ostaako sun vanhemmat paljon herkkuja? Jos äitisi tietäisi paljonkin terveysasioista, niin en usko että hän suhtautuisi noin! Itse sun ikäisenä harrastin aktiivisesti uintia ja meillä taisi olla 5krt viikossa treenit joten mun piti syödä myös terveellistä ruokaa että jaksoin.
      Ymmärrän toisaalta, että äitisi pelkää että laihdutat, koska sinun iässäsi hommat menee helposti ihan takapuoli edellä…jos ymmärrät. Joka tuutista tunkee laihdutuskuvia, bikinibeibejä ja rasvattomuutta, mutta täytyy ymmärtää, että sellainen ei ole oikeasti monelle mahdollista EIKÄ TARVITSE OLLA. Rasvattomuus ei ole mikään ”se” juttu, johon kaikkien pitäisi pyrkiä.
      Ihan ekaksi sun pitää alkaa kuitenkin nukkumaan, koska valvominen lisää vaan kropassa stressiä. Nukkuminen ja 3-4h välein syöminen on tosi tosi tärkeää ja pelkästään ne muuttamalla saat varmasti jo erilaisen olon!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta