Äitihälytys aktivoitu…

Eilen appiukko toi mulle kaupasta Iltapäivälehden kiinnostavan etusivun takia. Siinä oli juttu äideistä, jotka ovat treenanneet itsensä synnytyksen jälkeen timmiin kuntoon ja saattoipa sieltä tunnistaa myös erään hyvinkin tutun bloggarin Fitfashionilta :)! Oli kiva, että juttuun oli valittu äitejä, jotka olivat laihduttaneet normaalipainoon rauhassa ja järkevin keinoin, eikä mitään ”halusin sixpackin näkyviin kuukaudessa”-esimerkkejä (vaikka niitäkin varmasti on). Omassa sixpackissa on vielä metsästämistä, mutta onneksi tässä on koko loppuelämä aikaa! Toki toivon, että voin olla myös inspiraationa muille tuoreille äideille, että sieltä kotoa voi ja kannattaakin ehdottomasti lähteä ylös ulos ja lenkille, jos siihen vain suinkin on mahdollisuus! 
Meissä mammoissa tuppaa vaan joskus olemaan se vika, että joka ikinen asia pitää olla kontrollissa ja isän hoitoon lapsen jätettyään se kontrolli katoaa. Sitten on tietenkin erikseen ne ”vuoden äidit”, jotka yrittävät parhaansa mukaan olla traumatisoimatta lastaan ikuisesti poistumalla hetkeksi näköpiiristä tai jotain muuta mitä ”tutkimukset ovat osoittaneet”… Itsehän nakkaan kilin kulkuset noille jutuille.

JSR_3900-5_muokattu
Those were the days…Jumankauta mä oon iso :D!

Jos mun pitäis antaa muutama neuvo miten päästä kuntoon raskauden jälkeen (tällä mun aivan uskomattomalla kokemuksella :D…) niin sanoisin että kannattaa oikeasti aloittaa rauhassa. Kyllä mäkin kauhistelin sitä pussia joka tossa navan kohdalla roikkui ja muistelin kaiholla niitä lihaksia jota mulla JOSKUS oli… mutta kannattaa ehkä kuitenkin aloittaa niistä vaunulenkeistä, vaikka olisitkin tottunut nöyryyttäämän rautaa salilla niin että suonet pullistelee päässä! En mä väitä itse, että läskistä pitäisin, mutta tässä muutaman läskikammoisen raskaanaolevan juttuja kuunnellessa vähän ihmetyttelin, onko nyt arvojärjestys vähän pielessä. Tää lapsen tekeminen on kuitenkin kohtuu monimutkainen ja stressaava prosessi kropalle, josta toipuminen ei voi käydä käden käänteessä.
Ja jos joku on palannut salille 5h synnytyksen jälkeen (tai luit niin lehdestä) niin äläpä huoli jos et itse kykene sinne vielä pitkään aikaan. Tärkeintä on kuitenkin se, että antaa kropalle aikaa palautua ja se pyykkilautavatsa on kuitenkin vaan monelle aika epärealistinen tavoite…yhtään milloinkaan. Itse pidin sitä tavoitteena ensi hätään, että saan vanhat housut mahtumaan päälle ja ei – ne ei ”aivan” sujahtaneet jalkaan kun palasin laitokselta. Käytin niitä henkkamaukan maailman mukavimpia v-vyötäröisiä mammahousuja vielä pitkään synnytyksen jälkeen. Kokoajan mennään kuitenkin eteenpäin ja mäkin yritän nauttia tästä vauva-ajasta enkä ressata sitä jos suunnittelemani mäki-intervalli jääkin välistä tai jotain muuta yhtä ”dramaattista” . Muutenkin musta tuntuu välillä, että moni painaa vain kaasua ”tavoite mielessä” eikä aina muista että kun tämä päivä on ohi, niin siihen ei voi koskaan enää palata takaisin. Mä en voi enää viiden vuoden päästä nähdä, kun mun ihana vauvani pyyhkii naamaansa puuroa tai nauraa mulle kun mä räppään sille vaipparäpin (kyllä, teen sen). Ei siis kannata juuttua siihen ”sitten kun”-moodiin. Kuntoon kyllä pääsee, mutta se ei tapahdu päivässä.

Mutta siis vielä palatakseni siihen synnytyksen jälkeiseen elämään.
Toinen tärkeä asia on se, että muistaa nauttia tarpeeksi nesteitä (ei kokista 🙂 ) ja suosittelen käyttämään myös laadukkaita lisäravinteita ruokavalion tukena varsinkin jos ei ehdi syömään tarpeeksi / tarpeeksi usein. Lisäravinteista on muuten piakkoin tulossa juttua ja ehkä pientä arvontaakin ;)…

IMG_1708
Gluteenittomat aamupalapannarit:
2 munaa (luomu)
1dl Provenan täysjyväkaurajauhoja
1,5dl Risentan hirssihiutaleita
2tl leivinjauhetta
0,5tl puhdistamatonta merisuolaa tai kalaharinsuolaa(tai 1tl jos tykkää suolasta niinkuin allerkirjoittanut!)
1rkl voisulaa
0,5 kypsää banaania (tai kokonainen jos haluat makeampia)
2,5dl maitoa tai mantelimaitoa (käytän sitä itse)

 

IMG_1716
”Hätäsalaatti”
Pinaattia
Keräsalaattia
Kukkakaalia
Kurkkua
Fetajuustoa
Paistettua jauhelihaa

 

Mutta niin se kai on, että kai tässä vielä hetki kestää kun tähän elämään tulee edes jonkinlaista päivärytmiä. Että voin huoletta jättää pojan hoitoon mihin kellonaikaan tahansa ja tiedän, että poissaollessani rakas jälkeläiseni ei huuda silmiä päästään ja aiheuta myös hoitajalleen ikuista kuulovauriota :D. Näin kävi esimerkiksi eilen, kun menin treenaaman vähän liian myöhään. Siellä äidin vääntäessä kovaakin kovempaa takareisitreeniä oli pikkuprinssi avannut ääntänsä kotona siihen malliin, että iskä niinkuin ihan vaan kysyäkseen soitti ja tiedusteli mahdanko viipyä pitkäänkin… Eli kimpsut ja kampsut kasaan (onneksi olin juuri lopettelemassa)  ja äkkiä kotiin korjaamaan tilanne! Tissit tiskiin – siis konkreettisesti! 

Loppuviikoksi vaihdetaankin sitten maisemaa, nimittäin mansehehkutusta (taas kerran, anteeksi) luvassa!! Aikataulu on kohtuu täyteen buukattu, vaikka niin mielelläni olisinkin käynyt treenaamassa yhdellä lempisalillani, eli  tietysti wolffilla!
Tällä viikolla treenien suhteen vähän höhlä viikko kun mies oli työmatkalla alkuviikolla ja viikonloppu menee reissussa. Pari kuvaa sain kuitenkin nappastua viikon treeneistä…

ojentajat

takaolatIMG_1693

 

 

Muistattehan rakkaat lukijat, että viime postauksessa pyörähti käyntiin kilpailu, jossa  voit voittaa liput Helsinki Workout tapahtumaan 30-31.8 Kaapelitehtaalle! Käyppäs kurkkaamassa postaus TÄÄLTÄ!

 

 

fityoutoo

7 vastausta artikkeliin “Äitihälytys aktivoitu…”

  1. Mukavan maanläheinen ote asiaan. Tässä asiassa tuntuu olevan hyvin mustavalkoista ajattelua, puolin ja toisin. Äiditkin pystyvät liikkumaan, vaikka omassa olohuoneessa, mutta verenmakuinen jumppapirkkoilu lapsivuodeaikana tuskin on kovin järkevää kenellekään. Vastasyntynyt ja synnytyksestä/raskaudesta toipuva äiti tarvisevat myös rauhaa ja aikaa. Ravinteikas ruoka ja riittävä nesteytys on imetyksen kannalta tärkeää. Mulla hölly ja poksahteli lantion luut kuopuksen syntymän jälkeen aika pitkään, lenkkeillessä alkoi särkemään tosi paljon. Vatsalihaksissa oli hilliton rako, joten niitäkään ei kovin aggrella uskaltanut heti treenata. Vuosi siinä melkein meni, kun tunsi liitosten taas pitävän ja liikkua uskalsi kunnolla. Näitä arpia ei mikään määrä raudan pumppausta vie pois, eikä näitä riippiksiä saa enää kovin näteiltä näyttämään ilman Rolffin apua, mutta elämä on ja on tehtävä parhaansa sillä, mitä on jäljellä 😀

  2. Haha 😀 Mä niin tykkään tästä sun humoristisesta kirjoitustyylistä ja järki päässä- asenteesta. Vaikkei itsellä lapsia ole niin tuntuu, että sulla ainakin on arvot ja asenteet kohdallaan 🙂

  3. Ihan mielenkiinnosta kyselisin, että kun mainitsit navan kohdalla roikkuvasta ”pussista” synnytyksen jälkeen… 🙂 niin kauanko meni että nahka palautui vai palautuuko se kunnolla ollenkaan…. Olen joskus nähnyt naisia jotka ovat saaneet kunnon pyykkilauta vatsan lasten saamisen jälkeen.. Mutta ovatkohan nämä ihmiset sitten käyneet jonkunlaisessa vatsanahan kiristyksessä? Mitä mieltä olet?
    Ps. Olet tosi kaunis tuossa raskauskuvassa!

    • No voi kiitos :). Onnellisuus näkyy…

      Kyllä vatsanahka palautuu useinmiten ihan normaaliksi, ja vaikka se jäisikin löysemmäksi niin ei sitä välttämättä nää ennenkuin rasvat ovat todella alhaalla. Mä en ihon suhteen huomaa oikeastaan mitään muutosta, mutta lähinnä tossa alavatsassa on tota läskiä josta kernaasti pääsisin eroon :D. Tottakai paljon on kiinni geeneissä ja mulle ei esim. tullut yhtään raskausasrpia.

  4. Kiitos, kun muistutit minua ja muita tästä asiasta! Tässä hyvinkin raskaana ollessa omat odotukset tuota ”kun en ole enää raskaana ja maha kaikessa tiellä” -aikaa kohtaan on jo melkoiset ja latautuneet (myönnän käsi pystyssä syyllisyyteni) lähes kohtuuttomiksi. Pieni palautus maan pinnalle oli just nyt se mitä tarvitsin 🙂
    Itsellä asiaa on pahentanut vielä se, ettei kunnon hikiliikuntaan tottuneella ihmisellä ole koko raskausaikana ollut mitään asiaa salille ja lenkkeilykin muuttui, omalla mittapuulla mitattuna, sunnuntai-kävelyksi alle puolen välin. Hullua tämä on siksi, että muuten liikun pitääkseni (kroonisen) verenpainetaudin lääkityksen ohella näin aisoissa, mutta nyt raskaana ollessa kroppa ei siedä yhtään liikuntaa. Ja mitä ilmeisimmin, kuten lääkärinikin sanoi, raskaana olo siis on ihanteellinen olo tila kropalleni. Verenpaineet on huippulukemissa, jopa lähes olemattomat.
    Ps. Silti elättelen toivoa löytää ne lihakset jälleen..mutta sitten joskus ja ajan kanssa 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta