Ajatuksia painonnoususta raskausaikana.

2406_5 (1 of 1)

Raskausajan painonnousu on tosi yksilöllistä ja oman raskauden vertaaminen jonkun muun raskauteen on aina virhe. Jotkut keräävät yhdeksässä kuukaudessa kunnon potin ja toiset kasvavat muutaman hassun kilon. Nykyään kauneusihanteet ovat ikävä kyllä vaikuttaneet myös raskaanaoleviin ja somessa voi kiduttaa itseään katselemalla paksuna olevien mallien kuvia (kyllä, seuraan myös itse esimerkiksi Sarah Stagea instassa), joilla tyyliin paistaa vielä 6-pack viikkoa ennen laskettua aikaa! Se on aika harvalle kuitenkaan realistinen tilanne ja täytyy muistaa, että näillä ihmisillä on taustalla henkilökohtaiset PT:t ja ruoka tuodaan nenän eteen. Ja toki paineet ovat tosi kovat pysyä kunnossa julkisuuden takia. Ovatko he hyviä roolimalleja, niin siitä voidaan olla montaa eri mieltä.
Raskausaika syömishäiriön puhkeamiselle onkin otollista aikaa, koska monelle normaalisti hoikalle ja laihalle painon kertyminen voi olla korvien välissä aika kova kokemus. Tiedän tämän itse! Silloin lauseet, kuten ”sä tarviit noita kiloja imetykseen” eivät ihan hirveästi lohduta. En silti koe, että painonnousu ahdistaisi itseäni enää siinä määrin, että kokisin sen muuttavan mun omia liikunta- tai ruokatottumuksia. Muistan silti kuinka ekassa raskaudessa googlettelin keskusteluita, kuinka paljon muilla oli kertynyt kiloja milläkin viikoilla. Ja kiusasin samalla itseäni!

2406_2 (1 of 1)

Mä tulin ekaa kertaa raskaaksi 2012 kaksi viikkoa fitnesskisojen jälkeen (tosin huomasin asian vasta viikolla 10 tai jotain), eli olin ollut  sitä ennen 16 viikkoa aika rankalla dieetillä. Kisojen jälkeen ei voi onneksi sanoa, että syöminen olisi mitenkään sen kummallisemmin lähtenyt lapasesta, vaan painoni palautui 57stä 63teen muutamassa viikossa, joka on kisojen jälkeen ihan normaalia. Raskausaikana taisin ”pahimmillaan” eli lopussa painaa 85kg, enkä silti ainakaan mielestäni ollut mikään syvänmerenalus! Pystyin liikkumaan normaalisti lähes loppuun asti, eli vedin omat ryhmäliikuntatunnit viikolle 34, kunnes joululoma alkoi ja ainoastaan viimeiset 3vkoa olivat tuskaiset, koska Ben laskeutui niin aikaisin. En voinut lopussa kuin kävellä (hitaasti) lyhyitä matkoja, koska lapsi tuntui kirjaimellisesti valuvan mun haaroista pihalle 😀 ! Olin niin turhautunut, kun aikaa piti tappaa sohvalla maaten, että se oli varmaan elämäni pisimmät kaksi viikkoa ja aika monta huonoa leffaa tuli katsottua!
Ben syntyi sitten spontaanisti alateitse viikolla 40+6.

Mun neuvolatätini on onneksi sellainen tyyppi, ettei hän missään vaiheessa ahdistellut mua painonnousupuheilla. Kaverini, joka oli samaan aikaan raskaana ja erittäin hoikka ennen synnytystä sai neuvolanhoitajaksi kunnon kotkan, joka sai kaverini melkein kyyneliin joka tapaamisen jälkeen!  Tottakai kysymys on kokonaisuudesta ja jokainen tietää sisimmässään mistä se paino tulee; Toiset toki ottaa kiloja helpommin ja se voi olla turvotustakin osittain ja myös lähtökunto vaikuttaa. Valmiiksi ylipainoisille painoa ei saisi juurikaan raskauden aikana kertyä.
Osa raskauskiloista voi tulla toki ihan ehtana läskinä, jos herkut maistuu kuin huomaamatta raskausaikana reippaammin ja liikuntaa on mahdollisesti vähemmän. Myös kroppa varastoi herkästi rasvaa, etenkin hoikilla. Vaikka painonnousu on normaalia odotusaikana, niin mielestäni joku tolkku siinäkin on oltava ja siksi itsekin sitä koitan hillitä, toki järkevin keinoin! Sanon ihan suoraan, että tällä kertaa en haluaisi ottaa + kahtakymmentäkiloa kannettavakseni, vaan toivon, että paino nousisi maltillisemmin tällä kertaa. Ylimääräisten kilojen pudottaminen ei ollut itselleni onneksi kovin suuri homma, mutta esimerkiksi maitoa kyllä tulee, vaikka synnytyksen jälkeen se vararengas ei olisi mikään hillitön siinä lantiolla!

2406_3 (1 of 1)

Tällä hetkellä, kun puolen välin etappiin on viikko on painoa tullut n.5kg. Olen vertaillut omia neuvolakortteja ja painoa on tullut varsinkin näin alkuvaiheessa maltillisemmin. Muistelen tosin niistä vauva-palstan keskusteluista, että tyyliin kaikilla vastanneilla oli tullut puoleen väliin mennessä korkeintaan kilo tai kaksi!? Mahdun silti edelleen omiin housuihini, tosin en vetskarin kohdalta tietenkään 😀 . Viimeksi mä ihmettelin, että mihin hemmettiin se +20kg oikein meni, koska mun vatsa oli pieni, enkä mä omasta mielestäni nyt NIIN iso ollut… Vaikka mun mies kyllä sano, että olin mä vähän tukeva… Osasin ottaa tän ihan huumorilla.
Vaikka liikuntaa ei voisikaan harrastaa, niin terveellisesti raskaus ei yleensä estä syömästä! Kyllä mullekin makea maistuu ja se on mun pahe! Rakastan itse tehtyä marjapiirakkaa tai suklaata! Luojan kiitos pikaruoka tai suolaiset ja rasvaiset jutut ei ole oikein mun makuuni. Ainoa, josta on siis pysyttävä erossa on voisilmäpullat……. Ja miten niitä tekee just raskaana koko ajan mieli??
Tuli niitä kiloja sitten 15 tai 25 tällä kertaa, niin mulle on tärkeintä, että tiedän eläneeni ja etenkin syöneeni terveellisesti! En todellakaan överiksi vetäen, mutta en myöskään niin, että hiljaa mielessäni sallin raskauden turvin itselleni pullan toisensa perään.

Stressasiko teitä painonnousu raskausaikana ja rehellisesti – tuliko ylimääräisiä kiloja vain syömällä liikaa herkkuja?

fityoutoo

39 vastausta artikkeliin “Ajatuksia painonnoususta raskausaikana.”

  1. Harvoin kommentoin mihinkään, mut nyt oli pakko. Tänään viimeks kirosin näitä vararenkaita, jotka jäi raskaudesta kroppaan. Olin ennen raskautta noin 60kg ja synnärillä 81kg. Onneksi tuosta jäi 4kg synnärille ja 7kg tippui viikossa, mutta sekin oli nestettä. Loput onkin ihan puhdasta läskiä. Myönnän alkuraskauden syöneeni huonosti, kunnes minulla todettiin raskausdiabetes. Sen jälkeen pitikin katsoa mitä suuhun pistää, muuten sokerit heitti heti. Mutta ei sekään estänyt painon holtitonta nousua. Painonnousu stressasi todella paljon ja nyt se masentaa, koska motivaatio laihdutukseen on täysi 0 ja tottakai haluaisin painaa taas sen 60kg. Mutta tästä oppineena, jos joskus päätämme haluta toisen lapsen, niin ennen sitä haluan olla normaalipainoinen ja raskausaikana katson mitä syön, ettei sitten ole näin paljoa laihdutettavaa jälkeenpäin. + ja vielä jos terveellisellä ruualla estäisi raskausdiabeteksen puhkeamisen uudelleen.

    • Moikka Tytti ja kiva kun kommentoit :)! Tosi ikävä toi raskausdieabetes… Mun muutamalla kaverilla on ollut myös se ja heidän on pitänyt syödä tosi tarkasti sokeriheittelyiden takia. Toivottavasti sä nyt kuitenkin löydät taas motivaatiota liikuntaan ja ruokavalio on kuitenkin se tärkein tekijä. Pikku hiljaa kun pudottelet kiloja, niin silloin kilot myös varmimmin pysyvät poissa! Tsemppiä kovasti jäljelläolevaan urakkaan!!!

  2. Heipsan! Itselläni on kaksi lasta, syntymävuodet 2010 ja 2012. Ekasta raskaudesta tuli kiloja 14kg ja toisesta 13kg, tyttö ja poika. Ensimmäinen syntyi ajallaan, toinen kaksi viikkoa ennen. En stressannut kiloja missää vaiheessa. Ekassa raskaudessa treenasin laskettuun aikaan asti, viimeisillä viikoilla kevyesti kävelyä ja uintia. Tokassa raskaudessa jätin sali/jumppakortin pois jo puolivälissä raskautta ja tein hyötyliikuntaa. Eli liikunnalla ei ollut mitää merkitystä painomäärään.

    Se oli aika jännä, että toisen raskauden aikana neuvolatäti muistutti minua painonnoususta useasti, vaikka en edes ollut missään riskiryhmässä liittyen raskausajan diabetekseen, eikä ensimmäinen raskauteni viitannut siihen, että keräisin hurjasti kiloja. Sitten tiedän niitäkin mammoja, joille tulee 20 kiloa lisäpainoa, eikä neuvolatäti kommentoi juuri mitään muuta, kuin että se on ihan normaalia. Aika vaihtelevaa!

    Sen huomasin toisen raskauden aikana, että raskaus näkyi todella aikaisin ja paino kertyi jotenkin nopeammin, kuin ekassa raskaudessa. Eli näytin melko isolta, vaikka en ollut vielä puolessa välissäkään raskautta. Tosin tämä tasoittui, eli painonnousu hidastui ja oli loppujen lopuksi sama kuin ekassa raskaudessa. Kilot vain tulivat kohdallani nopeasti mutta pysähtyivät siihen. Yksilöllistä näemmä!

    • Mua on jännittänyt et onnistuuko liikunta tässäkin raskaudessa niin hyvin mitän Beniä odottaessa. Tilanne kun voi sun tavoin olla molemmilla kerroilla aivan erilainen! Musta tuntuu, että tällä kerralla olo on jotenkin kevyempi vaikka olenkin ”jo” puolivälissä…. Sinänsä ei mikään huono juttu tai sit se on vain mun päässä :D…

  3. Ensimmäisessä raskaudessa vedin kaksin käsin herkkuja ja paino nousi yhteensä 23 kg. sain ne kuitenkin vuodessa pudotettua niin että 2 ”ylimääräistä” kiloa jäi mikä ei mua kyllä haitannut sillä olen 171 cm pitkä ja paino putosi siis 66 kiloon. toisessa raskaudessa stressasin ihan liikaa painnousua. ekaan 12 viikkoon se ei noussut lainkaan mutta sen jälkeen lähtikin sitten varsinaiseen nousukiitoon ja painoa tuli silti saman verran kuin ekassa raskaudessa! vaikken mielestäni niin paljoa herkkuja syönytkään (esim montaa suklaapatukkaa päivässä niin kuin ekassa..) 3 viikkoo synnytyksestä paino oli pudonnut 14 kg.. nyt poika 3,5 kk ja lisäkiloja jäljellä 5,5 kg. ja kyllä nekin siitä vielä lähtee, imetys pudottaa mulla painoa aika helposti, kun vaan jättää herkkuja vähemmälle ja urheilee! tsemppiä sulle odotukseen, älä stressaa turhia! 🙂

    • Heips! Joo älä yhtään huoli, koska sulla on synnytyksestä vasta noin vähän aikaa! Mä asetin itselleni ”aikarajaksi” 9kk päästä lähtöpainoon ja pääsin imetyksen ansiosta jopa hieman sen alle. Eli ihan varmasti maltillisella tahdilla ne ylimääräiset häviää! Kiitos kovasti tsempeistä, sitä varmasti loppua kohden tarvitaan!

  4. hah, mulla tuli raskausaikana lisää kiloja noin 30, tai siinä vaiheessa olin jo loppusuoralla enkä tainnut edes käydä vaa’alla. Suurin osa kiloista tuli ihan vaan syömisestä, mä söin koko ajan ja ihan kaikkea, nälkä oli jatkuvasti! Oon vitsaillut että jos poika ei olis pian syntynyt, olisin syönyt varmaan hyllytkin keittiön kaapeista… Nyt sitten ottaa päähän, kun noista kiloista synnärillä jäi ehkä 4kg, ja vieläkin (2,5v synnytyksen jälkeen) on pudotettavaa, tosin vaan pari kiloa. Enemmän kuitenkin harmittaa se, että kroppa ei enää tunnu omalta. On täytynyt opetella täysin uudestaan liikkumaan ja tuntemaan oma vartalo.

    • Mulla oli synnytyksen jälkeen kans vähän samanlainen fiilis, tai tuntui lähinnä, että kaikki lihakset ovat kadonneet taivaan tuuliin! No näin ei toki oikeasti ollut mutta jotenkin kropan liikuttelu oli omituista. Onneksi tilanne mun kohdalla sitten aika nopeasti korjaantui.
      Tsemppiä kovasti treeneihin ja ihan varmasti kehitystä tulee kun jaksat painaa vaan! Ja se oma kroppakin löytyy sieltä jostain :).

  5. Oikein hyvä kirjoitus! Raskauden ajan painonnousu tosiaan puhuttaa suuntaan jos toiseenkin. Itse olen viikolla 31 raskaana ja painoa on tullut vain 6,5kg (pituus 171cm). On inhottavaa kuulla neuvolantädiltä moitteita vähäisestä painonnoususta ja epäilyjä siitä olenko tahallaan syönyt liian vähän. Tämä tuntuu todella loukkaavalta, koska olen mielestäni syönyt riittävästi ja monipuolisesti, mutta hän ei tunnu uskovan sitä. Olen ajatellut, että tärkeintä on, että itse tiedän syöväni hyvin enkä ikinä vaarantaisi vauvan kehitystä pihtailemalla ruoalla. Pohdinkin, että mikä on ”normaalia” painonnousua neuvolan mielestä kun monet ovat tuntuneet kuullen siitä moitteita.
    Tämä olikin ensimmäinen kerta kun kommentoin, vaikka olen seurannut blogiasi pitkään. Mukavaa lukea liikkuvan äidin ajatuksia 🙂

    • Sulla tosissaan kiloja on tullut tosi vähän!! On mullakin kavereita, joilla kiloja on tullut aika vähän (ainakin itseeni verrattuna) mutta eihän se sitä sano, että ihmisellä on joku raskausajan anoreksia!?
      Ja hei, huippua että kommentoit ja sikana tsemppiä loppurutistukseen!!

    • Tähän pitää kyllä vastata, että neuvolan tätien mielipiteet painonnoususta näyttää tosiaan vaihtelevan hurjasti! Itse viikolla 35 ja painoa myös tullut tuo 6kg. Oma terkkari vaihtui juuri ja tämä uusi tokaisi vain että hyvä kun ei ole paljon ylimääräistä tiputettavaa, kun ITSE pelkäsin ja murehdin onko tämä tarpeeksi. Olin siis ennen raskautta hoikka ja todella timmi, 60kg ja 167cm. Suurin osa kilosta tuli ennen viikkoa 30, välillä nopeastikin ja nyt paino ei ole kuukauteen noussut.

      Enemmän kuin kilot minua onkin ahdistanut kehon muuttuminen… lihas muuttuu läskiksi kun treenit eivät ole enää mitään hurjan intensiivisiä ja kroppa pehmenee, vaikka sen etukäteen tiesinkin. Itkut olen itkenyt tästä useampaan kertaan kun tunnen itseni valaaksi, vaikka tiedän ”säilyneeni” hyvin. Silti en osaa olla stressaamatta ja kiitän jotain korkeampaa tahoa siitä, että pystyn edelleen käymään salilla, vaikka kävely alkaakin olla välillä melkoista vaappumista.

  6. Mä oon kyllä rehellisesti stressannu noita kiloja liikaa ja se johtuu ehkä siitä, että mun maha on kasvanu 20+ viikon jälkeen niin hirveetä kyytiä tohon eteenpäin. Järjellä kun ajattelen, niin tiedän, että en oo näitä kaikkia kiloja syönyt (pari oon voinu siinä pahimpina sokerihimoviikkoina), mutta mun maha vaan kasvaa suoraan tohon eteen ja saa mut näyttämään omasta mielestä tosi isolta. Toki oon niin pieni ollu ennestään, että näyttäähän se isolta, vielä kun kaikki on vaan tuossa edessä. Luulen, että jos maha ei olis noin iso, niin en edes stressais yhtä paljon niitä kiloja, tai sitten stressaisin. En tiedä onko tässä mitään logiikkaa 😀 Joka tapauksessa, vaikka pidin tossa pitkään tiukempaa kuriakin itselle, että pääsin siitä sokerihimosta eroon, niin paino nousi jaksottain yhtäkkiä tosi paljon ja esimerkiksi nyt juhannuksena, kun taas tuli herkuteltua vähä enempi, se ei noussu ollenkaan. Mä oon siis tullu siihen tulokseen, että ei siihen täysin voi itsekään vaikuttaa ja vaikka pistelisin tässä pelkkiä omenoita poskeen niin se paino nousisi. Toki sitä hoikalle saakin vähän tulla, mutta on tässä vähän ollut oman pään kanssa taistelemista, kun 15 kiloa paukahti rikki ja tuntuu, että homma ei oo ollenkaan omissa käsissä..

    • No sen mitä mä Eve sua muistat, niin sähän olet oikeasti tosi pienikokoinen ja silloin se vatsa suhteessa näyttää ihan kohtuuttoman isolta. Ja kuten sanoit, niin ei se herkkujen syöminen / syömättömyys (jos puhutaan kohtuullisista määristä) kovin paljon vaikuta siihen painonnousuun ja sähän olet pystynyt liikkuunkin tosi hyvin koko raskauden ajan eiks niin??
      Ja liikunta-alan ammattilaisia kun ollaan molemmat niin uskon, että ei ne raskauskilot sunkaan kyljissä kauaa viihdy 😉 !

    • Joo oon kyllä pystyny liikkumaan koko ajan hyvin ja vieläkin melkeen päivittäin tulee jotain tehtyä, että senkään puolesta ei oo lusmuiltu ylen määrin, mutta kummasti vaan pötsi kasvaa 😀 Sen mä kyllä uskon, ettei ne kilot täällä kauaa tosiaankaan viihdy, vaan heti ryhdytään toimenpiteisiin kun pystyy 😉

  7. Minulla on kaksi lasta ja esikoista odottaessa painoa tuli lisää vain 9kg ja kuopuksesta noin 10kg. Harrastin liikuntaa ihan koko raskausajan ja siinä mielessä en siis stressannut kiloja, koska pystyin myös liikkumaan. Tiesin siis, että koska myös liikun niin en kerää mitään turhaa lastia ainakaan ihan hirveästi. 🙂

    Minusta oli raskausaikana jotenkin huojentavaa, että kerrankin saa ja kuuluu tulla sitä painoa lisää. Ja että ei kuulu tarkkailla painoa tyyliin ”apua, paino on noussut kilon!” Aikasemmin (ennen raskaaksi tuloa) olin hieman vaaka-addikti ja pelkäsin painonnousua ja lihoamista. Hassua, miten sitä on tullut tujotettua vain sitä vaa’an lukemaa! Raskausaikana pääsin tuosta tavasta eroon ja nykyään en edes omista vaakaa enkä halua tietää grammalleen mitä painan. Peili kertoo niin paljon enemmän ja se miten vaatteet menevät päälle ja miltä ne näyttävät.

    Mutta joo, nämä raskauskilot ovat aika yksilöllisiä juttuja ja jokainen reagoi niihin eri tavoin (niin fyysisesti kuin psyykkisesti).

    Mukavaa kesää ja raskausaikaa sinulle!

    • Olen kuullut monen sanovan ihan samaa, että ihana kun painon tuleminen on luonnollista ja tilanne on väliaikainen :). Ihan samalla tavalla mä ajattelen, että nyt voi vähän malttaa sen unelmakropan tavoittelua ja lähinnä liikunta on mieltä piristävää ja lihaskuntoa ylläpitävää tällähetkellä. Ja tietysti se kuuluu muutenkin elämään normaalina osana, joten ei sitä osaa lopettaakaan!

      Mulla ei ole kotona vaakaa, mutta töissä tietysti on. Nyt kävin porukoilla päivittämässä tilannetta blogin takia…

  8. Hei! Tutustuin vasta hetki sitten blogiisi. Kivalle vaikuttaa, aion jatkaa seuraamista 🙂
    MInä odotan nyt ensimäistä lastani. Olen harrastanut liikuntaa ennen raskautta ja saanut jatkaa koko raskauden ajankin, onneksi 🙂 Vointi ollut pääosin hyvä eikä alkuajasta ollut edes pahoinvointia juurikaan mikä olis estänyt jumppailuja. Liikunta on ainaki meikäläiselle ollut todellinen henkireikä tässä raskaudessa. Toki salilla on on treenipainot pienemmät, mutta meillä on etuna ihan huippuohjaajat, kun crossfittiä harrastan. Ohjaajat on melkein kaikki fysioterapeutteja. Painoa on tullut reilu 8kg ja nyt on menossa jo rv 34 🙂 Liikunta auttaa ainakin minulla pysymään ruodussa syömisten suhteen eikä haittaa jos välillä herkutteleekin 😉

    Kaipaan kyllä kovin jo kävelylenkkejä, ei ole vatsa antanut myöten käydä lenkillä enää jonkun vk 25 jälkeen, mutta onneksi tosiaan muuta on voinut tehdä. Soutulaitekin tullut tutuksi 😀

    IHanaa raskautta sulle ja hyvää kesää 🙂

    • Moikka ja tosi kiva että löysit blogin!
      Sullakin on kyllä painoa tullut TODELLA maltillisesti… Huoh, itsellä se 8kg taitaa olla täynnä ennen kuin rv25 on ohi :D. Ihan huippua kuulla, että teillä on ammattitaitoiset ohjaajat, koska ainakin apu on lähellä jos tulee jotain kysyttävää. Sinänsä cf on raskaana kiva laji, että liikkeitä on niin monipuolisesti ja kuten sanoit, niin painoja vaan keventelee. Ja tietty koittaa vähän wodeissa himmailla, ettei vedä itseään aivan piippuun…

      Tsemppiä odotukseen ja hyvää kesänalkua myös sinne suuntaan!

  9. Itsellä on paino noussut niin paljon, etten kehtaa edes tunnustaa. Ja vielä kaksi kuukautta on edessä! Hieman jopa pelottaa.. Toki söin alkuraskauden pahoinvointiin hieman tavallisuudesta poiketen, mutta sittemmin olen ollut tarkkana ruokavalion kanssa. Ja silti painoa tulee aivan tolkuttomasti. Toki vatsakin on aika massiivinen ja on ollut alusta asti monen mielestä tavanomaista isompi. Olen yrittänyt olla stressaamatta, mutta helppoa se ei ole ollut. Ja neuvolassa nopea painonnousu on kyllä huomattu alusta asti.
    Itselle tämä on ensimmäinen kerta, kun painosta tulee todella stressattua ja vaakaa yrittää vältellä viimeiseen asti. Ymmärrän kyllä, että paino nousee, mutta oma painonnousu on ollut niin käsittämätöntä, että ei ole ihan pää pysynyt mukana. Mielenkiinnolla (ja pelonsekaisin tuntemuksin) odotan mitä lapsen syntymän jälkeen kiloille tapahtuu :/

    http://petrabettina.blogspot.fi/

    • Oh tiedän ton tunteen niin hyvin. Varsinkin kun mullakin paino pysynyt samoissa lukemissa ilman mitään kikkailuja normaalisti eikä kiloja ole kertynyt herkästi, niin raskaus on aina todella mielenkiintoista aikaa. Mua kans mietityttää se, kun niitä kiloja pitäs alkaa kertymään oikeasti vasta sitten puolen välin jälkeen eikä todellakaan jo alussa. Mullahan napsahti se kolme kiloa ensimäisen 10 viikon aikana 🙁 ….

  10. Se pitää vielä lisätä, että nyt on oikeastaan ihanaa, kun treeneissä ei edes tarvii yrittää ”huippusuorituksia”. Saa ja pitää tehdä ihan oman jaksamisen mukaan. Eli saa luvan kanssa ottaa rennosti 🙂 Kehon huoltoon on tullut myös panostettua normaalia enemmän raskausaikana. Etenkin kun maha alkoi kasvaa ja pikkuhiljaa lonkkia kolottamaan jne..

    • Mä tein kans päätöksen, et nyt kun oon viikon päästä puolessa välissä, niin treenitehot voi laskea. Lähinnä tarkoitan siis hengästymistä, tosi salilla pystyy edelleen treenaamaan kovaa. Onneksi mä olen nyt syystä tai toisesta mieltynyt pitempiin peruskuntolenkkeihin ja sauvakävely on nyt kovassa huudossa :). Ja toki rullausta / venyttelyä myös!

  11. Itselläni kolme raskautta takana. Jokaisessa minulla todettiin raskausdiabetes, vaikka olenkin hoikka ja harrastan liikuntaa paljon. Joskus nuoruudessani minulla oli paha syömishäiriö, josta olin kuitenkin päässyt eroon jo vuosia sitten. Kuitenkin raskausdiabetes sai aikaan sen, että jouduin taas vuosien jälkeen alkaa miettimään syömisiäni, laskemaan hiilareita ja kaloreita ja painon kyttäämiseksihän se sitten meni :/ Niinkin pitkän ajan jälkeen vanha syömishäiriöpeikko alkoi nostaa päätään ja kaikki raskauteni ovat sen vuoksi olleen todellista taistelua. Painoa kertyi ensimmäisessä raskaudessa kokonaiset 6kg, toisessa 1kg ja kolmannessa ei lainkaan, joten liian tiukille laitoin itseni. Luonnollisesti synnärille jäivät kaikki kilot ja enemmänkin ja imettäessä katosivat toiset 5-10kg. Ei kiva! Ei kiva siksi, että raskausaikana totuin tiukkaan dieettiin ja jouduin todella vahtimaan mitä ja miten syön, että sain sokerit pysymään aisoissa ilman insuliinipiikityksiä, mutta toisaalta sitten se normaali syöminen häiriintyi ja nyt raskauden jälkeen on ollut todella vaikea sallia itselleen sitä ”normaalia syömistä”, koska se tuntuu niin paljolta (vaikka järjellä ajatellen tiedän, ettei se sitä ole). Raskausaikaiset kitudieettini ovat saaneet aikaan sen, että elimistö on ollut todellisella säästöliekillä ja nälkiintyneessä tilassa ja nyt, kun pystyn jälleen syömään vapaasti, tulee välillä ihan hillittömiä ahmimiskohtauksia, joista luonnollisesti tunnen kamalaa morkkista. Kai se elimistö sitten yrittää palautua takaisin siihen luonnolliseen tilaan ajoittaisella ruuan ahtamisella…se on vain todella ahdistavaa. Harmittaa, että raskausdiabetes ”pilasi” raskausaikani, koska muuten olin niiiiin onnellinen vauvoistani, mutta sain riesakseni taas syömishäiriön jossain muodossa, vaikka olin siitä jo aikoinani yli päässyt eikä syömisskitsoiluja ollut enää aikoihin (vuosikymmeneen) ennenkuin oli ”pakko” alkaa taas syömisiä vahtaamaan. Sanoisinkin kaikille, että yrittäkää nauttia raskauksistanne älkääkä turhaan stressatko painosta mikäli teillä ei mitään lääketieteellistä syytä moiselle ole. Ensimmäisessa raskaudessa olin niin onnellinen ja hyvinvoiva ja todella nautin pyöristyvästä masustani aina siihen asti, kunnes diabetes todettiin. Sitten alkoikin ahdistaa, huoh…

    • Voi ei :(. Juuri tätä mä tarkoitin myös osin tekstilläni. Kuten sanoit, niin painon kyttääminen voi mennä helposti överiksi ja noi sun mainitsemat kilomäärät kuulostaa olemattomilta! Tosin, en tiedä lähtötilannettasi enkä siis todellakaan tarkoita tätä minään syyttelynä, koska tilanne on varmasti ollut tosiaan raastava ja menneisyydelleen ei mitään voi. Ystävälläni oli myös rd ja näin äkkiseltään ruokavalio on toki vaativa, siis etenkin jos on tottunut syömään rennosti mitä milloinkin.
      Toivottavasti sun tilanne helpottaa ja pääsisit eroon syömishäiriöfiiliksistä. Kovasti tsemppiä!!!

    • Joo tosi ikävää myös näin päin juurikin oman menneisyyteni vuoksi. Toki ymmärrän ahdistuksen myös toiseen suuntaan…siis että jos kiloja tuppaa tulemaan ihan hirveästi, niin sekin ahdistaa. Itse tosiaan olen aina ollut normaalipainoinen tai pikemminkin hoikka. Ennen ensimmäistä raskautta ehkä n. 55kg / 168cm, mutta joka raskauden ja imetyksen jälkeen lähtöpaino seuraavassa raskaudessa on ollut matalampi. Nyt painan imetyksen ”ansiosta” alle 50kg, mutta mikä tässä on ahdistavaa on se, että raskausdiabetes ja kitudieetti raskauden aikana sai ikäänkuin aikaan sen, että käsitys ”normipainostani” muuttui ja nyt ”lihominen” tuohon aiempaan normipainooni tuntuu ahdistavalta, vaikka tiedän, että se olisi vain hyväksi. Harmittaa sen takia, että olin jo vuosia sitten päässyt näistä ajatuksista ja olin itseeni täysin tyytyväinen n. 10kg isompanakin. Nyt mielessä pyörivät jälleen syöminen ja sen kontrolloiminen, vaikka sitä en todellakaan haluaisi. Olenhan sentään jo kolmen lapsen äiti ja haluan näyttää heille hyvää ja tervettä esimerkkiä syömisten ja liikunnan suhteen. Mutta toivottavasti ajatukset oman kropan suhteen muuttuvat hiljalleen kunhan pääsen tästä univelasta ja imetyshormonien aiheuttamasta sekasorrosta 🙂

  12. Mielenkiintoinen aihe! Usein tästä asiasta puhutaan vain ulkonäköön keskittyen tai mietitään sitä kuinka nopeasti raskauden jälkeen voidaan päästä takaisin entisiin mittoihin. Olis kuitenkin hienoa, jos ihmiset muistaisivat mikä sen liiallisen painonnousun todellinen merkitys on! Raskausdiabetes nostaa huomattavasti äidin riskiä sairastua ”tavalliseen” II tyypin diabetekseen myöhemmin elämässä, lisäksi liiallinen painonnousu altistaa monille komplikaatioille synnytyksessä, liittyen vauvan suureen kokoon (joka tietenkin on suuresti yhteydessä äidin nousevaan painoon). Liian painava ja kookas sikiö saattaa aiheuttaa muun muassa repeämiä synnytyksessä, keisarileikkaukseen joutumisen, hapenpuutetta sikiölle tai jopa kohtukuoleman.

    • Todella hyvä kommentti ja itseasiassa mulle oli uutta tietoa tuo II-tyypin diabeteksen herkempi puhkeaminen! Kerrain katsoin dokkarin jostain megakokoisista vauvoista ja ylipainoisista synnyttäjistä ja todellakin, hirveästi oli kaikenlaisia komplikaatioita ja ongelmia joita ylipaino voi aiheuttaa. Ja myös kehittyvälle sikiölle.

  13. Nyt rv 28 ja 8 kiloa tullut lisää. Olen puolitoistametrinen, mahani ei mahdu kasvamaan kuin eteenpäin ja olen kyllä jonkun verran kuullut näitä ”olet valtava” -kommentteja, onneks en kuitenkaan meidän neuvolasta! En ole ottanut paineita kiloista. Minulla on ollut joskus lievää ylipainoa, mutta viime vuosina olen treenillä päässyt itselleni sopiviin, terveisiin mittoihin, ja luotan siihen, että pääsen kyllä kiloista eroon, kun sen aika on. Nyt on kyllä koko ajan nälkä, ja syön ihan koko ajan, mutta pääosin terveellistä ruokaa, herkuttelen harvemmin 🙂 Mutta tosiaan, ihmiset kyselee, että onko siellä kaksoset ja ne varmaan tässä pian syntyy 😀 😀 Noh, me ollaan kaikki yksilöitä.

    • No tuo 8kiloa kuulostaa oikein kohtuulliselta kun olet jo noin pitkällä. Toki ymmärrän, että lyhyellä ihmisellä se iso maha on vielä enempi tiellä… Ja toki myös selkä varmasti kovilla. On ihan uskomatonta, miten vatsan koot voi vaihdella niin paljon, tuntuu että se on ihan arpapeliä millainen pötsi sieltä sattuu kasvamaan :D. Nyt toisessa raskaudessa mä olin odottanut paljon isompaa vatsaa ja paljon aiemmin, mutta kappas – vatsa on jopa pienempi tai ihan saman kokoinen ainakin vielä tässä vaiheessa!

  14. Raskausajan painonnousu on varmasti hankala käsitellä asiantuntijoillekin, kun monella naisella paino nousee huimasti vaikka he ihan rehellisesti syövät terveellisesti ja liikkuvat. Siinä saa vaan turhaa stressiä aikaiseksi, jos lähtee varoittelemaan sikiön hapenpuutteesta ja kohtukuolemista…

    Odotan esikoistani ja onhan tähän välillä vaikea suhtautua, että kroppa toimii miten sattuu, karjuu nälkäänsä vaikka on taatusti saanut tarpeeksi ravintoa, ja kerää kiloja milloin mistäkin ja välillä ei mistään. Varsinaista painonnousua suurempi ongelma tähän mennessä (viikko 28) on ollut turvotus ja ummetus, joiden takia paino heittelee eestaas. On kyllä ehtaa läskiäkin kertynyt käsiin ja reisiin, ja tietenkin mahaan.

    Mitä olen muiden raskauksia nähnyt niin tosiaan tuntuu olevan aika sattumanvaraista kenellä aineenvaihdunta jumahtaa ja kiloja kertyy, kenellä nälkä kasvaa aivan älyttömäksi ja sen takia lihoo, ja kuka kasvattaa vain pienen sievän pötsin.

    • Hei tiedän ton ummetuksen, mulla oli ekassa odotuksessa ties mitä vatsavaivoja!! Pakki veti etenkin lopussa ihan jumiin ja mun Visiblin auttoi onneksi siihe hieman ja toki koitin muutenkin syödä kuituja koko ajan. Turvotusta sen sijaan ei onneksi ollut loppuaika poislukien, jolloin oli jalat kovilla (mutta kelläpä ei olisi).
      Tsemppiä kovasti odotukseen ja toivotaan, että saat vatsan kuriin. Mä odotan myös JÄÄTÄVÄÄ närästystä mikä mulla oli ekassa raskaudessa, onneksi vielä toistaiseksi sitä ei ole tullut (kop kop kop…)!

    • Ai niin, närästyskin on tuttu. On tosi hehkeät olot kyllä välillä 🙂
      Onnea teillekin ja tsemppiä taipaleelle!

  15. Onnea vielä paljon liittymisestä ”kakkos-klubiin” 🙂

    Mulla jäi mieleen toisen lapsen sektion jälkeen kun onnellisena menin kotiinlähtöpäivänä synnärillä puntariin ja odotin jotain kevyttä lukemaa..mutta painoa oli ihan samanverran kuin ennen leikkausta, vaikka vauva oli ulkona. Kroppa keräs niin paljon nestettä, että mitään muutosta ei ollut tapahtunut. Meinas itku tulla 😀

    Mutta itse ainakaan en ehdi enää syödä niin paljoa kuin kulutus on, koska imetys ja kaksi vekaraa vie kyllä energiaa…

  16. Ei siihen raskaudenaikaiseen painonnousuun aina voi vaikuttaa. Minulla nousi esikoista odottaessa paino yhteensä 4-5kg, vaikka olin normaalipainoinen, liikuin niukasti ja söin hyvin. Terveydenhoitaja epäili etten syö, että minulla on syömishäiriö, ja vahtasi painoani, joten paniikissa söin loppuraskauden päivittäin kaikkea energiapitoista kuten karkkia, pizzaa, hampurilaisia, jotta paino varmasti nousisi. Ihan järjetöntä, näin jälkikäteen ajateltuna. Toisen lapsen kohdalla ymmärsin syödä terveellisesti, paino nousi saman verran mutta siitä osasin olla jo stressaamatta.

  17. Ajankohtanen kysymys. Just eilen pääsin kotiin synnäriltä, ja tänään aamulla suorastaan järkytyin kun kävin puntarillla. Kaikki 6kiloa jotka tuli raskauden aikanen oli hävinnyt jo sairaalassa! Tämän koko raskausajan oon ollut hämmästyny miten vähän tuo raskaus kerrytti kiloja vaikka en todellakaan pihistellyt syömisissä! Tosin liiikuin päivittäin viimesille viikoille asti. (Olen siis normaalistikin pieni, 162cm ja n,50kg). Melkeen hävettää vaikka tottakai oon myös mielissään että nyt vauvan kanssa ei todellakaan tarvi ajatella mitään laihdutusta.

  18. Olipa kiva lukea tämä teksti! Itselläni on menossa nyt neljäs raskaus rv 39+4 ja alkaa kyllästyttää… Kuulun itse siihen porukkaan, joka kerää painoa todella paljon joka raskaudessa lähes täysin riippumatta syömisestä ja liikkumisesta. Olen 165 cm pitkä ja normaalisti raskauksien välillä painan 52-54 kg. Harrastan ei-raskaana liikuntaa melko paljon, sekä lihaskuntoa että pitkänmatkanjuoksua, ja syön suht terveellisesti vhh- ja luomupainotteisesti. Raskausaikana sitten aina räjähtää: ekassa raskaudessa painoa tuli 25 kg, tokassa (jona aikana treenasin todella kovaa 4-6 krt viikossa salilla) 17 kg, kolmannessa ehti tulla ”vain” 20 kg koska vauva syntyi keskosena, ja nyt olen kerryttänyt jo 24 kg. Yhtään tästä painosta ei tule jäämään (eikä ole ennenkään jäänyt) synnärille, eikä tämä massa sula myöskään imetyksellä, vaikka imetän tehokkaasti ja pitkään. Raskausajan painonnoususta tekee kriisiyttävää syömishäiriötausta, minkä vuoksi ihan tuo 52 kg eli normaalipainoni on mielestäni hetkittäin aivan liikaa ja anorektisia taipumuksia tuppaa yhä edelleen olemaan. Tässä ehdottomasti viimeisen raskauteni loppumetreillä yritän pitää mielialaa yllä suunnittelemalla tulevia treenejä ja ruokavaliota. Hankin myös uuden sykemittarin ja lenkkarit 🙂 Mietin myös Katri, että voisit ehkä pt:n ominaisuudessa auttaa minua laihtumaan NOPEASTI ja terveellisesti, kunhan tämä vauva on ulkona…

    • Painonnousu on monelle odottajalle arka paikka ja myöskin aihe, joka on mielestäni jollain tavalla edelleen tabu. Leimautuu helposti ns.itsekkääksi odottajaksi, jos murehtii kilojaan. Itse kamppailen jatkuvasti kahden ajatusmallin välillä; 1. Miksi murehdin painnonoususta ja vaatisin itseltäni terveellistä ruokavaliota, koska paino nousee kuitenkin ja 2. Miksi syön raskauden varjolla vapaammin (eli herkkuja useammin) koska ruokavaliolla on kuitenkin tekemistä ainakin liikakilojen tulemisen kanssa… Tämän kanssa sitä onkin ajatukset sitten aika solmussa.
      Ota ihmeessä yhteyttä synnytyksen jälkeen – nopeaa laihtumista en voi luvata, mutta ainakin toivottavasti pysyviä tuloksia :). Hiljaa hyvä tulee, on mun motto!

  19. Kyllä muakin stressaa kauheasti, miten käy painon kanssa. Eka raskaus niin ei tiedä mitä odottaa. Nyt on rv 26 ja painoa on tullut vasta hieman yli 3 kiloa, mutta pelkään sen pomppaavan yhtäkkiä, varsinkin kun olen taipuvainen herkuttelemaan. 🙂 Olen onneksi vielä pystynyt käymään lenkillä ja salilla, joten se varmaan auttaa vähän.

    • No älä stressaa, toi kolme kiloa mulle tuli varmaan ekan 8 viikon aikana 😀 ! Tsemppiä raskauteen, mehän mennään melkein samoille viikoilla (nyt mulla menossa 25…)!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta