Ajatus kolmannesta lapsesta

*Sisältää kaupallisia linkkejä

Theo täyttää ensi viikolla vuoden, eli vauvavuosi alkaa olemaan takana päin. Aika on mennyt nopeasti, mutta niinhän se menee aina.makuuhuone1

makuuhuone2

Olen laittanut pikkuhiljaa vauvatavaraa kiertoon vähävaraisiin perheisiin ja vauvasänky lähtee myyntiin ensi viikolla. Suosittelen muuten tuota Troll-sänkyä, koska sen lisäksi että se on kaunis, niin sen saa tosi kätevästi sivuvaunuksi parisänkyyn! Tuollainen Troll oli meilä oli jo Benillä, mutta myin sen pois ”koska sitä ei kuitenkaan tarvita pitkään aikaan”. KunTheo ilmoitti tulostaan, niin tiesin, että haluan sen saman sängyn meille uudestaan ja onneksi se löytyikin torista käytettynä!
Toki tavaroiden luopumiseen liittyy haikeus, mutta toisaalta ne vie tilaa, enkä halua pitää mitään ”varmuuden vuoksi”. Olenkin päättänyt luopua kaikesta muusta paitsi matkarattaista ja stocken syöttäristä.
Niin ja pikkuruisista Uggeista, jotka ovat niin suloiset, että ne jätän muistoksi.

eteinen2

Kaikki lapselliset tietää, että eka lapsi on aina lähipiirin mielestä se ”jännittävin uutinen” ja toki se tavallaan mullistaakin elämän. Toiseen lapseen ei samalla tavalla enää liity yllättävää elämänmuutosta, joten kun kerroin, että meille tulee toinen lapsi on vastaanotto enemmän luokkaa ”hei kiva, onnea” eikä niinkään ”SIIISMITÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ?????WTFWTFWTF!!” mitä se saattoi ehkä olla ekan kanssa 😀 . Silti, aika yllättäenkin, olen saanut viimeaikoina kommentteja kuten ”no entäs jos koitatte vielä kolmannen saada?” tai ”sä ehdit hyvin vielä iän puolesta kolmannen tekemään…”. Nuo kommentit ei mua häiritse eikä ahdista sen enempää, koska toki myönnän, että ajatus kolmannesta lapsesta on ollut toisinaan omassakin mielessä. Toki kyllä tässä ikäkin alkaa painaa päälle kun ens huhtikuussa täytän jo 34-vuotta. Joskus aikoinaan mulla oli sellainen ”takaraja” että lapset on tehtynä ennen kuin täytän 35.

eteinen1

Silti kolmannen lapsen suhteen alkaa vaakakuppi kallistua siihen, että ei ainakaan ihan lähivuosina.
Ensinnäkin hurrin mielipide on aika selkeä, eli hänen mielestään kaksi lasta on hyvä määrä. Ja kyllä, olen moneltakin osin samaa mieltä; Kolmas lapsi EI mene siinä missä kaksi… Koska lapsiin ei päde tuo sääntö mikä ehkä esimerkiksi koirien kanssa saattaakin olla tosi.
Kolme lasta tarkoittaa sitä, että joutuisimme vaihtamaan autoa ja tarvitsisimme periaatteessa yhden makuuhuoneen lisääkin. Lisäksi moni asia on kolmen lapsen kanssa haasteellisempaa (tai ainakin tällainen fiilis mulla on), kuten ihan jo hoitoavun järjestäminen kolmelle lapselle. Lisäksi tykkäämme matkustaa ja kolmen lapsen kanssa siinäkin on omat haasteensa (jos toki on kahdenkin). Ja hei, näitä juttuja on pakko miettiä – tai ainakin itse haluan miettiä! Itse en vaan voi ajatella asioista, että selvitään miten selvitään.
Toinen juttu on se, että en tiedä pidänkö enemmän siitä ajatuksesta kolmannesta lapsesta… Kuin siis itse siitä, että haluaisin oikeasti vielä kerran raskaaksi, synnyttää ja elää sen vauvavuoden! Unelmoin jo töiden pariin paluusta ensi vuonna.

Ehkä tämä koko ajatus kolmannesta lapsesta on vain joku haavekuva mun päässä, koska miehellänikin on kaksi veljeä ja he ovat tosi läheinen veljestrio ja sitä on ollut kiva seurata vierestä. Toki heilläkin nuorin on ns.iltatähti ja kuka tietää jos vielä jonkun vuoden päästä tässä innostuu. Sitä ennen kuitenkin vähän muuta suunnitelmia, lapsiin tosin nekin liittyy.
Huomenna mennään hurrin kanssa nimittäin Pelastakaa Lapset RY:n tukiperhekoulutukseen! Eli jos hyvin käy, niin meistä saattaa hyvässä lykyssä tulla tukiperhe jollekin toisen perheen lapselle <3.

Olisi kiva kuulla teitä, joilla kolme lasta, että miten elämä muuttui verrattuna kahteen lapseen ja onko suunnitelmissa aina ollut kolme lasta (tai enemmän)… ? 

Käykää muuten tsekkaamassa Elloksen Black Friday ALET! Kaikkia ihania kotijuttuja edullisesti, itsekin taidan tilata ainakin muutamat pyyhkeet…

fityoutoo

26 vastausta artikkeliin “Ajatus kolmannesta lapsesta”

    • Varmaan sit kun on asennoitunut suurperheen kasvattamiseen, niin varmasti asia onkin noin 🙂 . Viisi tuntuu aivan mahdottomalta lapsimäärältä itselleni…

  1. Hei, meillä kolmas lapsi meni siinä sivussa 😊 Esikoinen oli silloin 4-v ja kakkonen 1v10kk. Arki oli helppoa koska vauva oli helppo ja oikeastaan mikään ei muuttunut. Autokin pysyi samana farmarina. No fiksuna järkeilin neljännenkin menevän samoilla silmillä ja siinä sivussa 😉 Käsitän kyllä olevani hiukan hölmö nyt siinä ajatuksessa 😄 Syntyi ihana numero 4. Temperamenttinen huono nukkuja. Silmiä kirvellen sumussa kaksi vuotta rämmittyäni voin todeta ettei mennyt siinä sivussa. Aika ei ole vielä kullannut sitä aikaa mutta nyt kun nuorin on 6-v on elämä tosi helppoa joskin kiireistä mutta silti hyvin kevyttä pikkulapsi aikaan verrattuna. Auton vaihto nelosen myötä oli siis ongelmista pienin 😊

    • Mä oon itse tosi tyytyväinen siitä, että lasten välille jäi reilusti väliä. Jos vauva olisi ollut vaativa tai sairastellut, niin en olisi ollut niin poikki, kun iso on jo hieman omatoiminen (ei vaipparumbaa, syö itse, pukee itse ym.).
      Mietin, että miten muka autoon mahtuu? Siis meilläkin on iso Bemarin farkku, mutta taakse ei kyllä mitenkään taida mahtua kolmea turvaistuinta….

    • Meillä meni Volvon v70:seen Kolme istuinta rinnakkain ja takakonttiin upposi pyörätuoli ja vaunut helposti 😊 Meillä kun on ikuinen avustuksen tarve yhden lapsen kohdalla niin samaan syssyyn oli helppo lapset tehdä pienellä ikäerolla 😊

  2. Meillä kolme lasta,8 v,7v ja alle 1v. Auto on pysynyt samana,mutta asunto vaihtui. Osin kolmas menee siinä sivussa enkö tosiaankaan stressaa hänen kanssaan kuin ekan ja osin tokankin kanssa… Haastetta on siinä että isommat tottuivat jo paljon kaikkeen touhuun äidin kanssa ja koko perheenä. Esim.uimassa käyminen on jäänyt aika vähille vauvan synnyttyä. Ja koska vauva on ollut aika paljon äidissä kiinni,en ole päässyt kahden kesken isompien lasten kanssa oikein mihinkään. Tämä on tietty väliaikaista. Isommat lapset ovat ottaneet vauvan hyvin vastaan ja tykkäävät kovasti. Eli paljon hyvää mutta myös haasteita…

    • Meilläkin on tällä hetkellä sen kokoinen asunto, että molemmat pojat saa kasvaessaan omat huoneet. Yhteensä makkareita on siis kolme. Toki sitä tottuu pieniinkin tiloihin, jos on pakko.
      Mutta never say never. Voihan se olla, että sitä vielä joskus innostuu 🙂 .

  3. Meilä on kolme lasta joista kaksi vanhinta on erityisiä. Iältään 8v ja 7v. Sitten perhettä sulostutti 13 syntynyt poika ja kyllä kolmatta mietin aika kauan että Uskallanko että entäs jos on taas erityinen mutta sitten kun oltiin se päätös tehty että kolmas on tervetullut eikä sitä tullutkaan niin se kipu ja suru ettei enää koskaan saakaan kokea vauvavuotta etc. Olin luopunut jo ajatuksesta kun sitten kuopus ilmoitti että wuhuu täällä oltais. No kaikki meni aina vk 20 hyvin kun lääkärit käski miettiä aborttia. Vauva ei voi hyvin. Se oli kamala järkytys. En antanut periksi. Minulla oli jo kaksi erityistä ja en suostunut luopumaan kauan odotetusta lahjasta. Lopputulos että vauvani olikin terve. Syyllisyys ja entäs jos kysymykset oli kamalan ahdistavia ja silloin tiesin että haluan ehdottomasti vielä neljännen. Halu ja tahto ei ollut samalla viivalla. Minulle sanottiin että ei ole enää mahdollista. Mutta menikö kolme siinä missä kaksi niin ei mennyt. Lapset ei todellakaan ole vain siinä samassa läjässä meneviä vaahtosammuttimia. Ja nyt vihdoinkin meille on tulossa neljäs ja olen niin onnellinen vaikka tiedän että kaikki lapset vaativat paljon omanlaisiaan juttuja. Mutta meneekö neljäs siinä missä kolme?!? Ehei, auto piti vaihtaa ja isompi asunto hankkia, lähteminen vie aikaa ja kun harrastavat niin jokainen harjoitus eri päivänä joten olen äiti, bussikuski etc. Mutta en päivääkään vaihtaisi pois 😊

    • Mihinkähän mun kommentti hävis :O ???
      Kirjottelin pitkät pätkät…huoh. No, mutta pointti oli se, että onnea odotukseen ja pitkää pinnaa 😀 !

  4. Meilläkin on kolme lasta. Nuorimman syntyessä esikoinen oli 5v ja keskimmäinen 2v. Minä koen, että ns. pikkulapsi-vaiheessa kolme lasta menikin ehkä siinä missä kaksikin. Meillä kaikki lapset ovat olleet terveitä ja ns. helppoja vauvoja, asuimme jo esikoisen syntyessä omakotitalossa ja autoonkin mahtui 2 istuinta + koroke. Mutta nyt, kun he kaikki lapset harrastavat ja osin eri lajeja. Kaikilla on omat tarpeensa, yksi ajaa jo mopokorttia ja toinen on käy harrastuksensa puitteissa ulkomaanleireillä.. Ja lomamatkoilla hotellihuoneesssa kukaan ei enää ole siinä iässä, että nukkuisi äidin ja isän välissä – vaan kaikille viidelle perheenjäsenelle pitää olla oma sänky, eli käytännössä monissa hotelleissä pitää ottaa 2 huonetta… Niin… huh huh tätä rahan menoa ja käytännän asioiden hoitamisen määrää arjessa!
    Eli kehotan todellakin harkitsemaan vielä 😉

    • Juuri tätä hotelli asiaa päivittelinkin edellisessä kommentissa 🙂 !
      Mutta ihan hyvä pointti – aina sitä vaan miettii miten siitä pikkulapsiarjesta selviää. Itskein ajattelen, että ehkä kahdelle lapselle pystymme taloudellisesti tarjoamaan hyvät harrastukset ym. Ja esimerksisi ainakin ajatuksen tasolla matkustelu tuntuu helpommmalta ajatukselta kahden, kuin kolmen kanssa. Voin olla toki väärässäkin.

  5. Meillä kolme: kaks vanhinta poikia, ikäero 3 vuotta. Kolmas on sit neiti kesäheinä, joka syntyi keskimmäisen ollessa 4,5-vuotias. Mä itse ainoana lapsena haaveilin aina suuresta perheestä, jopa siis neljästä lapsesta, mutta kolmen jälkeen tuli realiteettit vastaan. Neljä lasta ei mahdu edes siihen perusfarmariautoon!!! Oon tosi iloinen ja tyytyväinen perheemme kokoon. Nykyisin viimeisimmänkin lähdettyä kouluun, huomaan, että meidän perhe on erittäin tiivis ja touhutaan tosi paljon yhdessä. Lapset viihtyvät keskenään, ovat liikunnallisesti aktiivisia ja pelailevat kolmistaankin fudista, säbää jne pihalla.

    Ainoa miinus on matkailu; mm. suomalaiset hotellit eivät myy viiden hengen perheelle huoneita. Ulkomailla onneksi löytyy isoja huoneistoja/taloja suurperheillekin.

    • Hei tuo hotellijuttu oli meille ihan uusi juttu, mutta kun lähdetiin tonne Dubaihin meidän ystäväperheen kanssa (heillä kolme lasta) niin asia tuli vastaan. Siis tosiaan monikaan hotelli ei ota kolmea lasta samaan huoneeseen!!! Aika yllättävää mun mielestä!
      Hekin sitten joutuivat ottamaan paljon kalliimman huoneen mitä me, vaikka oikeasti se oli ihan saman kokoinen kuin meidän huone…

  6. Meillä on viisi😊. Ei tämä mahotonta oo ollenkaan😉 oon aina haaveillut isosta perheestä ja kiitollinen tästä. Meillä on ikäerot niin että kaksi ja sitten 4v välissä ja sitten 3. Matkustellaan kyllä meillä ihanasti isovanhemmat mukana reissuissa heidänkin huoneisiin saa sijotettua väkeä😉 ja kotikin antanut myöten ja autoon sovitaan. Kyllä sen tietää kun lapsiluku on täysi😉

    • Tuo on kiva jos isovanhemmat pystyy osallistumaan matkoille!
      Mä oon aina haaveillut vain yhdestä lapsesta, mutta toinen tuntuikin sitten ihan luonnolliselta ajatukselta 🙂 .

  7. Haaveissa ollut se kolmas lapsi,mutta haaveeksi taitaa jäädä monesta syystä. Mutta koska tilaa ja aikaa kolmannelle lapselle olisi,niin mekin haettiin tukiperheeksi. Tarkoitus olisi ensi vuoden alussa mennä myös tuollaiselle perehdytyskurssille ja sitten aloittaa viikonlopputukiperheenä.:)

    • Kiva kuulla, että teilläkin samat ajatukset! Meillä oli tänään koulutuksen eka osuus. Mielenkiintoinen päivä!

  8. Meillä kolme tyttöä 5, 3 ja 1 vee. Voin käsi sydämellä sanoa, että olen nauttinut kolmannesta lapsesta eniten. Jotenkin ottanut niin rennosti ja antanut mennä omalla painolla. Ehkä jotain kokemustakin karttunut ja palaset loksahtaneet paikoilleen. Arki on nyt helpohkoa ja lapsilla leikkiseuraa koko ajan. Vaikka kaksi nuorinta oli koliikkilapsia, ne ajat ovat takanapäin ja ihan huippuja yksilöitä kuoriutunut. Hyvin mahdutaan farmari-autoon ja pieneen omakotitaloon, 98neliötä ja 3mh. Vielä on yks huone vapaana. Tytöt nukkuu yhdessä huoneessa ja me raksun kanssa toisessa. Lisää lapsia saa tulla jos on tullakseen. Kyllä se on niin että niitä saadaan eikä tehdä. Kiitollinen jokaisesta rakkauden hedelmästä!

    • Toki lapsia saadaan mutta toki perhesuunittelu on ihan järkevää. Pitää tiedostaa omat voimavarat ja taloudellinen tilanne. Itse ainakin toivon, että pystyn tarjoamaan lapsilleni esim just niitä harrastuksia. Ja toki se on molempien yhteinen päätön paljonko lapsia saadaan/tehdään.

  9. Meillä kolme lasta, ja jos nyt saisi valita pelkän arjen sujuvuuden perusteella, niin lapsia olisi enintään kaksi. Kolmen kanssa kaikki maksaa moninkertaisesti, juuri tuo hotellirumba on hyvä esimerkki! Matkusteluun ei yksinkertaisesti ole varaa lasten kanssa. Perhelipullakin kun pääse se kaksi aikuisten lisäksi, ei kolmea. Kaksi vanhempaa lasta on jo teinejä, joten he pääsevät retkille ilman valvojaa mukaan, mutta nuorimmalle pitää olla huoltaja mukana -> lisäkuluja taas. Ja mitä enemmän ikää, sitä enemmän harrastusmenoja ja -kuluja ja – kuskattavia. On enempi pyykkiä, ja ruokaa saa laittaa suunnilleen saavilla. Kolme kinastelee aina enemmän keskenään kuin jos olisi vaan kaksi. Ja kun kolme lasta vaatii kerralla huomiota, siinä saa todellakin revetä kolmeen paikkaan yhtä aikaa. Joten suosittelen harkitsemaan tosiaan tarkasti. Toki jos on äärimmäisen lapsirakas (ja rehellisesti sanottuna myös varakas!) niin sitten sitä kolmeakin voi tietty suositella…

    • Jos on haaveillut suuresta perheestä ja tuntee itsensä asettuva hyvin siihen ison perheen äidin rooliin, niin sitten varmasti viisi tai miksei vaikka kymmenen lasta tuntuu oikealta! Itse ajattelin pitkään, että yksikin lapsi riittää ja jos emme syystä tai toisesta olisi saaneetkaan enää toista lasta, niin tuskin olisin jäänyt sitä suremaan. Olin niin kiitollinen jo yhdestäkin.

  10. Meillä päätös antaa kolmannelle mahdollisuus oli elämäni parhaimpia. Jokaisen jälkeen olen todennut että ei enää,mutta se sisarusten määrä on vaan rikkaus. Mietin myös käytännön asioita jne,mutta kyllä se on niin että on ne toissijaisia sen rinnalla mitä saa. Niinkun jo mainittiin,kolmannesta nauttii ihan erilailla,tajuaa,kuin vähän aikaa ne ovat pieniä,ja jokainen vaihe menee ohi. Itse olen neljäs lapsi,enkä koe jääneeni paitsi mistään harrastuksista tms,ja kaikki sisarukseni ovat äärettömän tärkeitä. Aikuisena on ihan huippua kun sisarusten kanssa on läheiset välit. Meillä mahtuu takapenkille 2 turvaistuinta ja 1 koroke,5 paikkanen Touran. Kaikki 3 on tällä hetkellä samassa huoneessa,6,4 ja 2v. Teemme yläkertaan 2h lisää,jotta saamme tilaa maaliskuussa syntyvälle nro 4:lle. 😊 Mulle ei ole tullut sitä tunnetta,minkä kuulen tosi monen sanovan että ei enää,tää oli nyt tässä,siksi on neljäs tulossa.. Mutta nyt on vahva ja levollinen tunne,että meidän perheemme on kokonainen kun tämä viimeinen pikkuinen syntyy. Onnea päätökselle,mikä ikinä se onkaan,on se oikea,kyllä sen tietää. 🙂

    • Mä en siis ole vielä 100% varma, mutta toisaalta sit taas en oo tätä yksin päättämässä. Enkä halua painostaa, koska se ei olisi reilua. Ja kuten kirjoittelin, niin ehkä se on vain se ”ajatus” joka viehättää. Nautin kyllä nyt siitä kun pojat kasvaa ja päästään esim pitemmille reissuille ja pidemmälle niin, että pojatkin saa niistä kivoja muistoja.

  11. Ajattelin kahden lapsen jälkeen että tämä riittää, ikäeroa heillä 2v. Aika pian alkoi kuitenkin tuntua siltä, että mikä ihana persoona (kun nämä kaksikin on niin ihania) jää syntymättä jos ei vielä kolmatta yritetä. Kolmas syntyi keskimmäisen ollessa 1v 8kk. Kolme alle 4-vuotiasta! Vauva-aikana kolme meni tavallaan siinä missä kaksi, koska vauvalla on ”vain” syömis- ja nukkumistarpeensa. Hän oli melko helppo vauva ja sopeutui, tai joutui sopeutumaan, muun perheen rytmiin ja touhuihin. Isommat ottivat hänet hyvin vastaan. Auto meni vaihtoon, samoin asunto, tosin omakotitalo oli ollut haaveena aiemminkin.

    Kuvittelin kaiken muuttuvan helpommaksi kun vauvavuodesta päästään. Sittenhän kaikki on helppoa! Mutta ei, ei se mennytkään niin. Aina jollakin on joku ”vaihe”, uhma tai muu, mikä tuo haastetta. Kolme nahistelee keskenään enemmän, tai ainakin aina jotkut kaksi kerrallaan. Lähtemiseen menee aikaa vaikka kaksi vanhinta nyt jo hieman omatoimisia. Joukossa ilmeisesti avuntarve tiivistyy… Tällä hetkellä nuorimmainen 2v, isommat täyttävät alkuvuodesta 4 ja 6v. Isommat käyvät kerhoa, kuopus odottaa kerhopaikkaa. Kaikki ovat siis kotihoidossa, mutta kyllä tässä hommaa riittää! Riittämättömyyden tunne on jokapäiväistä.

    Rahaa menee ruokaan paljon, varsinkin kun lapset ei ole hoidossa vaan syödään kotona kaksi ruokaa päivässä. Toki säästämme päivähoitokulut.

    Tiivistetysti voisin sanoa, että kannattaa todella harkita sitä kolmatta. Tekisi mieli sanoa että en kenellekään suosittele, mutta en sano ☺ Kyllä sen itse tietää, tiesinhän minäkin. Toivon että lapsilla olisi hyvät ja tiiviit välit myös aikuisena, koska ovat saaneet viettää niin paljon aikaa yhdessä.

    On meillä tietysti hyviäkin päiviä ja hetkiä, enkä kolmatta lasta kadu yhtään. Mutta kyllä nyt on se tunne että tämä riittää. Ei kestä kroppa, pää, parisuhde eikä talous.

    Mukavaa talven jatkoa teidän perheelle!

    • Moikka! Huomenna sänky vaihtuu :). Eli noin vuoden verran meni. Pituutensa puolesta menis vielä kyllä, mut pikku-ukko kiipeää siitä pois… Siinä on aika matala se reuna.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.