Älä rakenna itsetuntoasi ulkonäön varaan

Jos sulta kysytään, että millainen itsetunto sulla on, niin mitäpä vastaisit…?

Tosi monella itsetunto on hyvin pitkälti sama asia kuin mielipide omasta ulkonäöstä. Olen ruma/liian lihava/liian laiha/liian lyhyt/liian pitkä/liian tylsän näköinen/liian tavallisen näköinen tarkoittaa helposti automaattisesti sitä, että olen jotenkin muita huonompi tai tarpeettomampi ihminen. Tämä on tosi surullista, koska nykymaailmassa aika harva lopulta pelkällä naamataulullaan oikeasti menestyy! Tarvitaan vähän muitakin kykyjä ja harva pääsee pelkällä rasvattomalla keskivartalolla esimerkiksi opiskelemaan unelmiensa alaa! Kaikista parasta olisi tietysti olla uskomattoman älykäs missi! Siinäpä aivan lyömätön yhdistelmä! 😀 Voisi missivuoden jälkeen värkätä vaikka jotain Nobelin rauhanpalkintoa…
Moni silti näkee vain sen oman peilikuvan ja silloin unohtuu ne kaikki muut hyvät piirteet mitä itsessä on. Paskat siitä väliä, vaikka olen hyvä kuuntelija ja minulle on helppo puhua vaikeistakin asioista, kun tissit ovat kuppia AA ja naamakaan ei ole huippumallin tasoa! Jonkun ulkoisen asian takia unohtuu se, millä on oikeasti merkitystä. Sen lisäksi joku oma erilaisuus saa omissa silmissä aivan uskomattomat mittasuhteet. Täällä hyvä esimerkki…

IMG_2154

Toinen asia, mikä myös on aika surullista on se, että huonon itsetunnon takia tehdään joskus aika epätoivoisiakin tekoja ulkonäön eteen. Silarit, jatkuva naaman muovaus, rasvaimut tai vaikka sairaalloinen laihduttaminen voi johtua siitä tunteesta, kun ei kelpaa kellekään. Vaikka oikeasti ainoa, jolle sinun pitäisi kelvata, on sinä itse!! Ja kun kelpaat itsellesi kelpaat kyllä muillekin. Kun omassa nahassaan viihtyy ja itseään arvostaa, niin se kyllä näkyy ulospäin!
Olen tosi tosi onnellinen siitä, että vaikka olen ollut joskus esimerkiksi ylipainoinen, niin silti se ei ainakaan hirveästi vaikuttanut itsetuntooni. Ei sillä, että olisin ihastellut itseäni peilin edessäkään, mutta ei ulkonäköni koskaan ollut tielläni esimerkiksi villeimpinä sinkkuvuosina! Olen aina ollut reipas likka ja kova heittämään läppää ja musta tuntuu, että miehet (no joo, siihen aikaan pojat) myös huomasi, etten häpeillyt itseäni ja se toimi 😉 ! Minusta on ihana kun joku on löytänyt oman tyylinsä – on siis avoimesti oma persoonallinen itsensä ja taistelee sitä vastaan, että kaikkien pitäisi näyttää Kim Kardashianilta!
Jos omasta ulkonäöstään on joutunut kärsimään ja se vaikuttaa kovasti itsetuntoon kannattaa asiaa jotenkin koittaa aukaista – vaikka puhumalla jollekin ulkopuoliselle ihmiselle. Huono itsetunto vaikuttaa niin moneen asiaan negatiivisesti; Parisuhteeseen, ystävyyssuhteisiin, työhön, harrastuksiin yms. Varsinkin ystävyyssuhteissa kateus on pahinta mitä voi olla.
Kuten varmaan tiedätte, niin kyllä se katkeruuden haistaan kilometrin päähän.

IMG_1678
Mun todella ”puhutteleva” look kymmenen vuoden takaa :D… OMG!
satun_varpajaiset
Ja samalla naamalla mennään ja nenäkin on entisellään 2014!

Hyvän itsetunnon varaan rakentuu myös sellainen persoona, joka ei ota liian henkilökohtaisesti ulkonäköönsä kohdistuvia loukkauksia, vaan osaa laittaa ne ö-mappiin.
Vaikka melko hyvin olen säästynyt aivan kohtuuttomilta kommenteilta, niin onhan muakin neuvottu menemään mm.nenäleikkaukseen, suuleikkaukseen (tää oli jo huvittava, SUUleikkaus – mikä???), kauneusleikkaukseen (tässä voitas ilmeisesti ihan laajemmaltikin korjailla koko naamaa koska mitään tiettyä häiritsevää kohtaa ei erikseen mainittu), haukuttu keskustelupalstoilla läskiksi (tämä oli siis fitnesskisakuvan julkaisun jälkeen) tms. Voitte kuvitella, että aika monta krokotiilin kyyneltä sais vierittää (ja aika monta leikkausta läpikäydä) jos kaikista kommenteista ottais itseensä!

Siis joo, aivan uskomaton tankkerihan mä tosiaan olinkin. Pientä rajaa! Vaikka en missään nimessä ollut  tarpeeksi kireässä kunnossa, niin jotain rajaa...
Siis joo, aivan uskomaton tankkerihan mä tosiaan olinkin! Vaikka en missään nimessä ollutkaan tarpeeksi kireässä kunnossa kisaa ajatellen, niin pientä rajaa kuitenkin…

 

Kaikista onnellisin olen siitä, että tiedän kuka olen ja myös sen, että tämä ulkonäkö on osa mua – tällainen on Katri. Mulla on myös aivan ihana mies, joka usein kehuu mua ja mä toivon, että jokainen voisi parisuhteessaan kokea samaa. Vaikka toista ei tarvi mitenkään teennäisesti joka päivä ylistää maasta taivaaseen, niin ulkonäkökehu silloin tällöin tuntuu hyvälle.

bali2
Balilla ennen Benin syntymää…

Ulkonäköön ja itsetuntoonkin liittyy usein myös se läski. Meidän naisten elämään toki kuuluu aina niiden ikuisten ”muutaman kilon” pudottaminen ja jos ylimääräinen laardi ärsyttää ja peilikuva harmittaa, niin miksipä niitä ei laihduttaisi! Ongelma vaan on siinä, että jos joka päivä haukkuu rumaa ja läskiä itseään, niin siitä tulee silloin tosi; Silloin niiden kilojen tiputtaminen tuskin tuo jonkun yllättävän täydellisen onnen tunteen.
Pommitan aina välillä mun miestä kaikilla ”rasittavilla parisuhdekysymyksillä”, vaikka se ei hirveesti piittaa mistään parisuhdejaaritteluista. Mä sitten kuitenkin kysyin tän ”legendaarisen”, että haluisko hän että mulla olisi 6-pack? Sain vähän oudon katseen ja vastakysymyksen ”miksi ihmeessä mä haluisin, että sulla olis 6-pack?” No ööö, siksi että olisin kauniimpi? Kivempi? Parempi tyttöystävä? Juupa juu. Eihän se ihan niin mene. Hurri oli joka tapauksessa sitä mieltä, että mun vatsassa ei ole mitään vikaa.
Oonkin monesti miettinyt, että mitä lisäarvoa sen täydellinen vartalo mun elämääni sitten muka toisi? Mulla on aivan ihana perhe, työ jota rakastan ja kroppa joka toimii hyvin ja on terve!
Voishan sitä toki laittaa vaikka bikinikuvan itsestään instagramiin, saada 10 000 tykkäystä ja nostaa itsetuntoansa 😀 .

fityoutoo

24 vastausta artikkeliin “Älä rakenna itsetuntoasi ulkonäön varaan”

    • Tais olla suomessa tokat kisat…Vai kolmannet? Vuonna 2012. Lavalla 9 likkaa ja yksi sarja. 😀 Oli pikkusen eri sfääreissä hommat sillon… Niin ja kaikki sano että ei tuu menestymään tämä sarja Suomessa! Kiitos vaan kohteliaisuudesta, tykkäsin itsekkin siitä paljon mut sillon sanottiin ettei bikinissä voi olla lyhyt tukka jos haluaa pärjätä.

  1. Moikka ❤ sä oot kuvan kaunis, muistutat nuorta Barbara Streisandia ! Onko kukaan muu sanonut samaa? 🙂 Hieno postaus, täyttä asiaa. Varsinkin tuo kohta, missä ehdotit puolisoiden kehuvan toisiaan. Mua harmittaa ihan hirveästi ettei mun avomies kehu mua koskaan. Mä oon oikeesti itseeni tyytyväinen, iloinen, positiivinen ja suoraan sanottuna ihan kaunis (Hääviä kehua itteensä mut tiedät mitä tarkoitan 😀 )Pidän huolta itsestäni kokonaisvaltaisesti, hoidan ihoani, hiuksia, käyn laitattamassa kynsiä ja ripsiä.. Urheilen paljon, noudatan terveellisiä elämäntapoja ja olen normaalipainossa. Sain keväällä ihanan pojan ja olen mielestäni ollut hänelle varsin hyvä äiti. Silti mies ei sano mitään kivaa koskaan 🙁 olen yrittänyt puhua asiasta ilman minkäänlaista lopputulosta. On todennut vain ettei osaa kehua, ei ole tottunut jne. Minä kehun kyllä häntä usein, ulkonäköä, työsaavutuksia ym. Ja ne tulee aidosti sydämestä. Mitä mä teen? Toki huolehdin itsestäni oman itseni takia, mutta välillä miettii, miksi laitan esim. uutta huulipunaa, kun toinen ei edes huomaa. Ymmärrän ettei toista voi muuttaa, vai voiko? Suomalainen mies ei puhu eikä pussaa, mut tää ei oo enää normaalia.. Anteeksi avautuminen, en vaan enää tiedä kelle puhua. Kiitos upeasta blogista, tätä on kiva seurata ❤

    • On aika monikin sanonut samaa 🙂 . Ja jos kurkkaat ton postauksen jonka linkitin jutun alussa, niin sieltä löytyy myös kuva hänestä!

      Mutta tuo mitä sanoit… Tuntuu todella pahalle puolestasi :(. Joka ikinen nainen ansaitsee kehun silloin tällöin. Ja kun vielä kerrot, että olet itsekkin koittanut kehua miestäsi ilman vastakaikua.
      Herättää vain sellaisen kysymyksen, että pitääkö mies sua jotenkin itsestäänselvyytenä? Se on oikeasti parisuhteessa myrkkyä. Silloinhan häviää tarve enää huomioida toista, koska ”se on siinä jokatapauksessa”. Toivon että voisitte puhua aiheesta ja vaadi myös miestäsi puhumaan. Sano hänelle, että sulle tulee paha mieli, kun hän ei huomioi sinua. Oliko hän kuitenkin alussa erilainen?
      Alussahan monikin pari on suunnilleen 24/7 kiinni toisissaan ja ylistyssanat sinkoilee, mutta kun arki tulee eteen niin.. Itsekkin pienen lapsen äitinä tunnustan, että saattaa mennä välillä parikin päivää kun ei miehen kanssa oikein mitään järkevää puhuta, jos edes nähdään ennen nukkumaanmeno toisiamme.

      Toivon kyllä koko sydämestäni, että tilanteesi muuttui. Tuntui niin pahalta, koska uskon, että olet todellakin jokaisen kehun arvoinen <3.

    • Taitaa tuo olla monien parien ongelma 🙁 meidän suhteessa valitettavasti sama juttu, vaikka vasta 2 vuotta ollaan asuttu yhdessä (heti suhteen alussa muutettiin yhteen asumaan). Vuoden mies jaksoi kukkia kantaa kotiin, kehua ja tehdä yllätyksiä yms. Muttei enää, hyvä kun kerran kuussa sanoo, että rakastaa mua, jos sitäkään.. Mullakin hyvä itsetunto, urheilen ja pidän itsestäni huolta, mutta olisi silti mukavaa kuulla edes pieniä kehuja 🙁

    • Voi höh 🙁 … Ei meilläkään kyllä kukkia kannella tms mutta toisaalta kyllä arvostan todellakin enemmän sitä huomioimista sanoin ja kehuja. Ja muutenkin, kyllä mun mielestä parisuhteessa täytyy kertoa että välittää toisesta. Kyllä mä vähän miettisin, että miksi mies ei enää esim sano että rakastaa? Koitatko sä kehua häntä?

      Toki usein on niin, että ihmissuhdeongelman ratkaisu lähtee oman käytöksen muuttamisesta, mutta aina ei toki sekään auta.

  2. Tämä on niin totta! Ei auta hokea itselleen, että onneksi olen nuori ja nätti, kun hetken päästä sitä ei olekaan enää niin nuori ja nätti. Onneksi vanheneminen tuo viisautta ja huomaa, ettei tarvitsekaan olla joka asiassa niin pirun täydellinen.

    • Hei juuri näin, ” se ” varmuus omasta itsestään mikä tulee iän mukana on jotain upeaa! En ikinä vaihtaisi itseäni enää 25vuotiaaksi jos voisin. Olen nyt 31v. ja todella tyytyväinen itseeni sellaisena kuin olen, ja toki minulla on haaveita tulevaisuuden ”minäkuvastani”, mutta ne ovat lähinnä ureheilullisia tulostavoitteita, samalla voin toki haaveilla josko kehoni muokkaantuisi aina niiden mukana johonkin suuntaan. Mutta jos ei muokkaannu niin SO what!? 😀 Ja jotenkin lasten synnyttämisen jälkeen olen suhtautunut arvokkaammin kehooni, se pystyy ja taipuu ja kykenee ja palutuu ja siitä on niin moneksi!!

    • Niinhän se on … Menee asiat jotenkin tärkeysjärjestykseen, vaikka toki ulkonäkö mulle edelleenkin merkkaa paljon ja haluan pitää itsestäni huolta. Muttei se enää ihan ekana ole listalla! 🙂

  3. Moikka!
    Heti kun luin tämän tekstin, tuli minulle pakottava tarve kommentoida(ensimmäinen kertani ikinä,hui!) . En oikein tiedä miksi kerron tämän mutta olen viimeinkin alkanut työstämään tätä prosessia.

    Olen pian 18-vuotias tyttö kenen itsetunto oli aivan normaali vielä yläasteella,vaikka olinkin aina muita isompi. Olin jopa ylpeä itsestäni, koska tiesin mihin kehoni pystyy,sillä ennen kuin olin täyttänyt 15-vuotta oli plakkarissa jo Kilpacheerleadingin suomen mestaruus voittoja ja muita sijoja ja tuli yksi euroopan mestaruuskin voitettua. Olin kaikissa koulun urheilulajeissa,no ..yksi parhaimmista, mutta silti joukkueet valitessa olin aina viimeinen koska olin isompi. (”Miten tuo voi jaksaa kun on noin iso?!”)

    Kuitenkin jotain tapahtui. 9lk minut seksuaalisesti hyväksi käytettiin. Se oli luokkalaiseni kenen kanssa olin ollut 10vuotta tekemisissä. Asia kolhi itsetuntoni ripaleet aivan murskaksi. Olin arvoton, merkityksetön,turha, vain objekti. Läski.
    Tunsin suunnatonta häpeää itseeni kohtaan. Lääkärin mukaan minulla on kolmekymppisen miehen lihasvoimat,mutta se voima ei jaksanut kantaa aitä itseinhoa. Sain ahdistushäiriön ja BED-syömishäiriön. Ahmimista on vieläkin ja satunnaisia ahdistuskohtauksia, mutta mikä ei ole muuttunut on itseinho. Häpeän ulkonäköäni,en pysty katsomaan peiliin ilman itkua,en kuvia ilman itkua. Enkä pysty katsomaan ihmisiä silmiin jos puhun heille. Häpeän liikkua kaupungilla. Tämä keho kuitenkin karsiutui cheerleading harrastajista suomen top5 ja maajoukkueeseen. Se ei silti ollut iso asia minulle,koska häpesin sitä mitä ihmiset ajattelevat siitä.

    Ehkä tämän pointti oli, että aina sitä itsetuntoa ei itse rakenna itselleen ulkonäön kautta, vaan sen tekee joku toimen puolestasi..

    – kyllä tää tästä.

    • Moikka S

      Kerroitpa surullisen tarinan 🙁 . Vähän vaikea keksiä mitään mitä sanoisin.
      Toivoin että olet saanut ammattiapua, koska ilman sellaista tuollaiset solmut eivät varmasti aukea. Uskon että ihan varmasti vielä joku päivä sinä voit vielä olla ylpeä itsestäsi ja omasta ulkonäöstäsi. Ja olethan jo nuoresta iästä huolimatta esim urheilussa menestynyt paremmin kuin moni muu! Tunnen muutaman SM tason kilpatsiipparin ja se homma on kovaa puuhaa! He treenaavat aivan hullun lailla ja kroppa on terästä! Jos ”mun nuoruudessa” (okei, kuulostan fossiililta) olis ollu mahis treenata tuota lajia niin se olis ollut varmasti myös mun valinta – upean näköistä hommaa!

      Kaikkea hyvää sulle ja mä uskon ja toivon että pääset näiden vaikeiden asioiden yli. Hae apua ja puhu luotettaville ihmisille, älä patoa niitä asioita sisällä. <3

  4. Voi Luoja että repesin tolle suuleikkaus-kommentille 😀 olis kyllä mielenkiintoista tietää että mitä kaikkea sitä ihmisen suuvärkistä voitaiskin muovailla 😀
    Juupa juu, itsensä voi helposti tehdä hulluksi jos oikein keskittyy kaikkiin kauneus”virheisiin” mitä itsestään löytää. Kokeiltu on 🙂 elämä on niin paljon helpompaa kun ei vertaa itseään ihan jokaiseen vastaantulijaan.
    Ja tuo polkkatukka tosiaan sopii sulle hyvin!

    • Äläpä muuta sano! Mulle tuli eka mieleen, että ompelisko ne jotenkin suupielistä yhteen 😀 ???

      Kiitos tukkakehuista!

  5. Vau, tosi tärkeee teksti. Arvostan näiden asioiden jakamista ja jokainen sana tässä jutussa ois voinut olla mun suustan. Ainakin melkein 🙂

    Näistä asioista pitää puhua ja oon sun kanssa siitä ihan samaa mieltä, että mitä se ulkonäkö muka elämässä tekee paremmaksi jos se muuttuu. Tekeekö se sikspäkki (tai eightpäkki?) muka elämästä jotenkin arvokkaampaa? Oonko mä sit arvostetumpi kun oon treenannu itteni laihemmaksi, että toi päkki tuolta näkyy? No en. Musta tulis luultavasti vaan ärsyttävä ämmä, kun koko ajan neuroottisesti kattoisin mitä syön, jotta saisin ylläpidettyä sitä ulkonäköä. Niin ja mies alkas raivoomaan, kun en syö enää normalisti ja vaan vetäisin ituja ja rahkaa 😀

    Nojoo, kauneus on katsojassa ja kauneusihanteen onneksi muuttuu. Kyllähän sitä saa olla treenattukin, jos siltä tuntuu. Sulla on kyllä niin itsevarma ja pirtee olemus, että harva nykysuomessa omaa sellaista. Kiitos kun jaat tälläisiä tuntemuksia, moni saa varmasti tästä uutta rohkasua 🙂

    • Kiitos Marissa, my fellow blogger!

      Nykyään vaan valitettavasti toi treenattu kroppa on niin ”the thing” että välillä kuvottaa. Mutta tosiaan, toi neuroottinen ruokapolitiikka ei MISSÄÄN tilanteessa kyllä sovi mulle, siis mieluumin se ihan perusnakkivartalo kuin joku ajokoiran nälkiintynyt olemus!

      Mutta anyway kiitos kommentista, oli ihanasti sanottu <3

  6. Kiva ja järkevä postaus!

    Ja sulla on kuvassa ihana harmaa tikattu jakku/takki. Saako kysyä, mistä se on? Haluaisin juuri tuollaisen – se toisi mulle hyvää mieltä :).

  7. Hyvä ja tarpeellinen kirjoitus.

    Itsehän sain jokin aika sitten somessa kehoituksen mennä nenäleikkaukseen. Tavallaan asian pystyi ottamaan ihan huumorilla, mutta kun vanhat muistot kiusaamisesta mm. nenääni koskien nousivat pintaan, alkoikin peilin ohi kävellessä nenään taas kiinnittämään huomiota. Ulkonäköasioihin voi liittyä niin paljon muistijälkiä menneisyydestä, että järjellä ajatteleminen ja neutraalisti suhtautuminen voi vaatia hieman työstöä.

    Kiitos tästä, ja hyvää jatkoa sinulle!

    • Kiitos ja kiva että kommentoit!

      Tiedän tasan mistä puhut. Kyllä mäkin olen mun nenääni analysoinut edestä ja sivulta ja onhan se aina ”mukavaa” kun joku heittää tollasen kohteliaisuuden. Onneksi nämä anonyymit ovat varmasti 100% täydellisiä ilmestyksiä myös itse!

  8. Däääm missasin noi mäkitreenit! Milloin on tulossa seuraavat? Malminkartanon jätemäkikin voisi olla jees mesta 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta