Älkää oksentako.

Plärään kännykällä facebookkia. Katseeni pysähtyy tuntemattoman ihmisen kuvan kohdalle. Siinä normaalivartaloinen nainen seisoo bikinit päällä. Kuvatekstissä lukee ”Älkää oksentako.” Lopputekstissä hän kertoo, kuinka on tehnyt ison laihdutusurakan, mutta aloittanut treenaamisen vasta muutamia kuukausia sitten.

Meinaan kommentoida kuvaan, mutta pyyhin tekstin pois, koska haluaisin sanoa niin paljon. Hei miksi, MIKSI et arvosta kovaa urakkaa jonka olet tehnyt, vaan haukut itseäsi julkisesti??? Miksi annat muille viestin, että hei, jos näyttää tältä niin täytyy hävetä itseään?

Kyseessä on siis facebookissa ryhmä, jonka alkuperäistä tarkoitusta en edes muista, mutta ryhmän tarkoituksena on koota yhteen treenistä kiinnostuneita ihmisiä ja jakaa tuntemuksiaan harrastuksen ympärillä. Usein ryhmään laitetaan kuvia, myös kehityskuvia ja kyllä, kuvissa vilahtelee myös fitnesskisaajia. Paljon on myös silti ihan ns. normaaleja salitreenistä pitäviä ihmisiä. Ryhmässä tsempataan ja keskustellaan ravinnosta ja treenijutuista yleisesti. Tunne on aina kannustava ja positiivinen (vaikka en mikään aktiivijäsen olekaan, mutta näin oletan).

Olen samalla hämmentynyt ja nopeasti ärsyyntynyt. En tietenkään kuvan henkilölle siitä, että hän kirjoitti kuvatekstiinsä näin, vaan siitä miten vääristyneeksi koko homma on mennyt! Vaikka kuvatekstin olikin tarkoitus olla vain puoliksi vitsi, niin joku viesti se on maailmaan.
Varaudu, kohta tulet näkemään normaalivartaloisen ihmisen kuvan. Varaa oksennuspussi viereesi.

Tulen siitäkin hieman surulliseksi, että olemme luultavasti aika samankokoisia. Olen laittanut tänne blogiini kuvia itsestäni, vaikka en todellakaan ole missään fitnesskunnossa ja se on tietoinen valinta. Mulle on sanottu useita kertoja, että olen ”rohkea” kun uskallan julkaista kuvat. Sekin on jollain tapaa surullista. Eikö somessa ja täällä blogeissa ole tilaa enää edes normaaleille vartaloille???
Tie itsensä arvostamiseen on ollut helvetin pitkä ja kivikkoinen minullakin, mutta surettaa ajatus, että jotakuta minunkin normaali vartaloni saattaa ällöttää. Ja vain siksi, että hänen ”normaalinsa” on niin hiton vinksallaan! Kysymys on kuitenkin aivan tavallisista kaduntallaajista, joita suurin osa meistä kuitenkin on. Monen kohdalla täydellisen bikinikunnon ylläpitäminen on sitäpaitsi jollei mahdotonta, niin luultavasti ainakin turhaa itsensä rääkkäämistä.

En oikein edes tiedä, mitä ajattelen nykyään tästä, että fitnesskunnosta on tullut joku ”normikunto”. Normaalivartalo ei enää riitä, vaan täytyy olla super fit.  Eikä riitä sekään, vaan on oltava Calvin Kleinin alusvaatteet, rusketus, pitkät hiukset kevyillä laineilla ja feikkihiki kuvassa. Tietenkin mietin myös, että olenko minäkin osaltani bloggaajana syypää siihen, että joku kokee, ettei riitä tavallisena, tavallisen kokoisena ihmisenä?
Kirjoitan nyt tämän silläkin uhalla, että ko.henkilö lukee tämän tekstin. Olen vain niin hämmentynyt, koska ilmeisesti se mitä näin ja mitä hän näkee kuvassa ei todellakaan kohtaa toisiaan! Näin nimittäin kuvassa aivan tavallisen, urheilullisen naisen. Voi kunpa hän ei puhuisi itsestään noin alentavasti.
Tiedän, että some on raadollinen paikka, mutta myös siellä voi olla itsestään ylpeä. Ja pitää olla!0805_6 (1 of 1)

Mitä ajatuksia herättää?

 

fityoutoo

42 vastausta artikkeliin “Älkää oksentako.”

  1. Hei ja kiitos!

    Ihanasti ja osuvasti sanottu Katri. Fitnesskunnosta on tullut normikunto. Järkyttävää mutta some ja etenkin sen luoma illuusio on kyllä vauhdittanut tätä kuvitelmaa. Mut luojan kiitos maailmassa on sun kaltaisia viisaita sanansaattajia. Tää oli taas hyvä muistutus itsellekin että saa olla sporttinen mutta ei tyhmä ja kriittinen oman ittesä vuoksi. Kiitos!

  2. Hyvä postaus,nykyisin ihannoidaan tosi vahvasti sitä Täydellisyyttä. Some on aikamoinen aivopesijä siinä suhteessa kun niin monien feedi täyttyy vaan pitkälle mietityistä kuvista blurrauksineen yms :/

    • Juu ja itsekin tiedät bloggaajana, että täydellisyyden tavoittelu vie herkästi mukanaan. Itselleni on onneksi pelastus se, että elämässä on niin paljon tällä hetkellä meneillään, että ei oo oikein aikaa stressata 😀 …

  3. Kiitos tästä. Kyllähän kyseinen aihe herättää ajatuksia.
    Koen itse olevani ”tavallinen treenaaja” ja olen hyvinkii aktiivinen tuolla ryhmässä.
    Saan paljon tukea ja tsemppiä millon mihinkin ja kokonaisuudessaan ryhmähenki on kyllä loistava.
    Sen vaan olen laittanut merkille, että tosiaan suurin osa itkee sitä ”normaalia” vartaloaan ja kokee itsensä niin läskiksi.
    Kyllä, itsekin syyllistyn siihen, mutta se on tuo miun oma korvien väli ja ylimääränen nahka joka hämää 😉
    Mutta tosiaan, miusta on surullista että nimenomaan se fitnessvartalo on se mitä ihannoidaan. Vaikka tavallinen talliainen saiskii muutamat peukut kehityksestään, niin kyllä se on timmin mimmin/jannun rantakunto mikä saa vielä ylistyksetkin siihen kaupan päälle.

    Miks pitäs olla niin rasvaton? Eikö missään mikään saa ”roikkua”? Äh…mut minkäs teet. Vaikka itsekin toivoisin olevani timmimpi nii kyllä miussa on oltava myös jotain mistä ottaa kiinni. Miusta se on paljon kauniimpaa.

    • Kyllä se menee täällä blogimaailmassakin niin, että rasvattomattomassa kunnossa oleva bloggaaja saa ehkä muita helpommin lukijoita. Sitä on turha kenenkään koittaa kieltää. Ja samoin tietysti myös esim facebookissa tykkäyksiä, kuten itsekin totesit. Oon kuitenkin kokeillut itse kisadieetti ja tiedän mitä se on. Se, että alkaisin elää sitä dieettielämää uudestaan, tuntuu lähes mahdottomalta ajatukselta! Mieluummin olen tässä normaalissa vartalossani onnellinen näin. Erittäin harva pystyy nimittäin ylläpitämään todella kireää kuntoa ilman suurta omistautumista sen tyylin elämälle.

  4. Mä olen itse miettinyt tätä monesti, että nykyisin kaikkien pitää olla supertikissä että kelpaa. Olen itse suht normaalivartaloinen, vatsapalikat ei näy ja rasvaprosentti on varmaan siellä 25 hujakoilla. En ole aiemmin tuntenut oloani isoksi, mutta nykyisen fitness- villityksen myötä jopa häpeän kroppaani rannalla ja uimahallissa? Hämmentävintä on, että tiedostan etten ole lihava mutta silti tunnen oloni norsuksi. Sama jos selaa instagramin kuvavirtaa niin siellä on älyttömän tiukassa kunnossa olevia mimmejä ja poikia ja itse tuntee olonsa lähinnä ryhävalaaksi kun vertaa heihin. Ensimmäistä kertaa elämässäni sain kuulla myös olevani lihava tuntemattomalta mieshenkilöltä. Tämä mieshenkilö oli itse erittäin kireessä ”kisakunnossa” niin sai varmaan paremman mielen kun pääsi arvostelemaan tällästä löysempää henkilöä.

    Mutta itsellä pysyy sentään suht järkevänä ajatusmaailma iän takia. Mites nää 15-vuotiaat? En halua ees kuvitella millaista on elää tällä hetkellä teini-ikäisenä näiden ulkonäköpaineiden alaisena. 🙁

    • Siis oikeesti, missä tilanteessa se ton sano, toihan on aivan uskomattoman törkeää??? 🙁 Uskon että tuli varmaan tosi huono olo.

      Ja jos sua yhtään lohduttaa, niin mullakaan ei näkynyt vatsapalikat edes silloin, kun olin dieetannut 17 viikkoa fitnesskisoihin. Toki olin muuten todella hyvässä kunnossa, mutta koskaan ei ollut riittävästi. Lopuksi sen elämän tekee aivan muut asiat kuin rasvaprosentti.

  5. Hyvä kirjotus Katri! Oon ihmetellyt pitkään ihan samaa… Tekee joskus ihan pahaa, kun huomaa miten ihmiset itsestään puhuu. Ja samalla vierustoverista huomaamattaan, kun ei tajuta, että ihan jokainen ei todella näytä huippumallilta. Eikä todella tarvitsekaan, itse on jopa tässä iän myötä alkanut enemmän nähdä kauniina ihan sen normaalin vartalon. Jokainen vartalo on sitä, varsinkin jos kantajan silmistä näkyy, että sitä kannetaan itsevarmuudella. Sitä itsevarmuutta vain näkyy nykyään vähemmän, kun ihmisille ei kelpaa enää mikään. Pitäis olla aina vaan enemmän. Laihempi, parempi ja kauniimpi.

    Välillä mietin, että mitä ihmisten silmille on tapahtunut, kun normaalia ei sais enää olla ja jokaisen pitäisi olla täysin rasvaton. Jos sulla on esim. normaalin kokonen vatsa, niin se on heti raskausvatsa tai jos kesällä pitäs näkyä kuvassa vain toppi päällä, niin ei voi ennen kun on peittänyt allit pitkällä paidalla. Ja siinä vaiheessa kysyn, että mitkä allit, niin vastataan, että no eihän nää nyt oo mitenkään treenatut edes. Miksi pitäisi olla? Pitääkö aina olla teenatun näköinen, että voi näkyä jossain? Huoh, tekee mut niin surulliseksi. Eikö me voida näyttää enää itseltämme siinä hetkessä missä ollaan? Kyllähän sitä itseäänkin usein katsoo kriittiseksi, mutta tahdon silti näkyä luonnollisena ihmisenä. Ei ihme, että paineet nuorilla vain lisääntyy koko ajan, kun tämä on se maailma mitä näytetään. Kukaan ei kelpaa sellaisenaan ja jo alle 18 vuotiaat laittaa naamaan botoxia, meikkaa oman naaman piiloon ja muokkaa kuvat sadalla filtterillä. Tosi harmillista. Voisko tää boomi muuttua pikkuhiljaa johonkin toiseen suuntaan?

    • Oon kiinnittänyt samaan huomiota, siis tuohon itsevarmuusjuttuun. Tosin ylpeys nyt ei ole muutenkaan suomalaisten vahvin osa-alue, mutta kyllä sellaisen ihmisen huomaa kilometrin päähän joka kantaa itsensä upeasti ja on luonnollinen omassa kropassaan.
      Ja toi mitä sanoit tuosta raskausjutusta on kans NIIN totta. Ei hitto mua ärsyttää lukea jotain blogejakin, että heti udellaan onko bloggaaja paksuna jos keskivaratalossa on mitään muotoa. Ihan sairasta! Eikä sillä että se asia muutenkaan muille kuuluu…

  6. Puhut niin asiaa! Ihan sairasta. Oon pohtinut aihetta omassa blogissani viimeaikoina paljon, käy kurkkaamassa jos haluat. Musta on vaan ihanaa ja helpottavaa, kun saa olla normaalivartaloinen, urheilullinen, hyvinvoiva ja nauttia elämästä ilman kieltoja. Ei se ”täydellinen” vartalo mitään onnea tuo, vaan onni kostuu ihan muista asioista. Luojan kiitos mulla on muutakin elämää kuin takapuolessa komeilevat selluliitit, on niin helpottavaa voida hyväksyä itsensä sellaisena kuin on.

    • Totta puhut! Sitäpaitsi en usko, että sitä täydellistä tyytyväistä tulee koskaan. Aina pitäs olla vähemmän läskiä siellä ja enemmän lihasta täällä. Toki kehitys loppuu tyytyväisyyteen jollain tasolla, mutta alempi rasvaprosentti ei tuo itsearvostusta.

  7. Alkoipa kiehuttaa ja kovasti! Itsekin sorrun oman kropan morkkaamiseen, vaikka samaan aikaan tiedostan, miten turhaa se on.

    Monesti some tai media ei ole suoraan syypää, vaan ihminen imee tiedostamattaan ajatusmalleja sisäänsä. Olin nuorempana paljon tyytyväisempi kroppaani, vaikka en liikkunut yhtään. Ympäristö on pakostakin antanut kuvan, millainen on ”sopiva”.

    En lähtisi syyttämään kaikkia bloggareita ynnä muita. Monet ottavat hyvin kantaa ulkonäköpaineisiin jne. Joskus se on vain lukijasta kiinni.

    • Olen myös sitä mieltä, että on ”oikeus” olla hyvässä kunnossa ja omata upea kroppa. Kyllä itsekin seuraan inspiraatiomielessä muutamia ulkomaisia bloggaajia, jotka on ihan jäätävän hyvässä kunnossa (ja tietysti heillä on joku 15 lasta ja 12 koiraa ja yritys ja silti syövät aina vain smoothieita 😀 ). Mutta pitää ymmärtää, että ihmisillä on aivan erilaiset lähtökohdat ja mahdollisuudet. Ja tietysti ihmiset myös haluaa panostaa eri alueisiin elämässä.

  8. Hieno kirjoitus! Saman olen huomannut,että some huutaa timmiäkin timmimpää kroppaa.
    Itse olen raskauskilot pudotellut rauhakseen ja nipistänyt muutaman muunkin kilon pois, en treenaa salilla, syön suurinpiirtein normaalisti, karkkipäivän pidän ja viikonloppuna voin hieman huolettomammin syödä 🙂 Tykkään siitä miltä peili näyttää, vaikka siellä täällä on kuprua ja möykkyä. Olen myös hyvin ylpeä itsestäni ja karistetuista kiloista. Toki haluaisin kiinteytyä enemmän, mutta elämääni mahtuu monia muitakin haaveita ja tavotteita. Toivoisin,että olisimme itsellemme armollisempia ja kokeilisimme arvostaa enemmän itseämme, bikinifitness kunnossa tai ns.tavallisessa kunnossa 🙂

    • No aika samantapaisia ajatuksia mulla on itsestäni 🙂 ! Ihana, että sulla on hyvä suhde itseesi ja omaan kroppaan, rentous onkin avainsana mun mielestä koko hommassa!

  9. Just kuulin kirpparilla kun rouvashenkilö totesi ystävälleen että ”ei tässä iässä voi enää peiliin katsoa”. Ihan kamalan surullista!! 🙁

    • Varmaan tuollaisella ihmisellä on kaikenlaisia ikäviä kokemuksia taustalla, kun puhuu noin itsestään. Syvää tyytymättömyyttä ja pettymystä itseen 🙁 . Tai sitten vaan perus ”suomalaista” vähättelyä.

  10. Niin totta tämä sinun tekstisi, kiitos kun kirjoitit sen! Aina tällaisten tekstien ääressä herää siihen, että kuinka rumasti sitä välillä ajattelee itsestään. En ikinä ajattelisi muiden vartaloista niin! Ja oikeasti, mitä väliä? Silti en ole kymmeneen vuoteen pitänyt bikineitä kesällä, uimapukukin tekee tiukkaa, ja olen täysin normaalipainoinen. Tavoitteena on, että vielä joku päivä puen ne bikinit päälle, menen rantsulle ja tunnen itseni hyväksi 🙂 Kuten joku tuolla aiemmin sanoi, näin aikuisena osaa käsitellä kaikkia paineita ja tunteita, mutta miten nuoret? Tuntuu pahalta ajatella, kuinka moni kaunis teini-ikäinen (tai vielä nuorempi) tyttö tai poika tuntee itsensä riittämättömäksi, ja kuvittelee sen ”täydellisen” vartalon tuovan onnen 🙁 Ehkä tämä sinun kirjoituksesi herättelee edes muutamaa ihmistä (kuten minuakin!) ajattelemaan asiaa. Kiitos sinulle! 🙂

    • Mä luulen, että monella auttaa siihen itsensä hyväksymiseen vain aika ja se, että kasvaa aikuiseksi. Aika moni varmasti ajattelee itsestään eri tavalla 18-vuotiaana, kuin 30-vuotiaana. Auttaa myös se, kun elämään tulee muitakin liikkuvia osia, eikä enää ehdi edes keskittyä pelkästään itseensä.

  11. En yleensä paljoa blogiasi lue, mutta tämän luin ja täyttä asiaa. Itsellä rasva% on 26, mutta olen myös hyvin lihaksikas naiseksi (nämä kummatkin todettu vähän aikaa sitten tehdyssä inbodyssa). Tunnen itseni silti aivan valtavaksi, ja vaikka olen jo yli 30v ja tiedän että netissä suurin osa kuvista on huijausta ja kikkailua, niin tämä tunne omasta epäviehättävyydestä valtaa välillä todella kovaa mielen. Hyvinä hetkinä taas näen kuinka hyvässä kunnossa olen. Surullista on että näitä hyviä hetkiä on ollut viime aikoina selkeästi vähemmän kuin huonoja. Mun mielestä tää fitnessin ihailu-ongelma on oikeasti sellainen mistä on syytä ”huolestua”, vaikka nyt joku tulee sanomaankin että fitness opettaa terveellisiä elämäntapoja ja plaaplaa. Mun mielestä kaikenlaisen ulkoisen ihailu on surullista, koska painon tarkkailu ja siitä murehtiminen voi pahimmillaan viedä ihmisen kaiken ajan joka päivä. Myönnön ainakin itse että painoasiat pyörii päässä todella monta kertaa päivässä. Ja mitä tulee meidän nuorista jotka kasvaa tän fitnessihailun keskellä? Mtä voi tulla ihmisestä, joka keskittyy kohentamaan pelkästään ulkoista habitustaan, jotta tulisi hyväksytyksi? No tyhjä kuorihan siitä tulee. Lisätään vuosia, lisätään jatkuvaa ulkonäön kohentelua… kierre jatkuu ja tulee vain surullisemmaksi. Tai jos mietitään juuri tällaista munkinlaista normaalia, nykyajan ”pullaa” joka keskittyisi nauttimaan elämästään, kehittäisi itseään, nauraisi, kehittäisi taitojaan, viettäisi aikaa rakkaiden kanssa (eikä vahdaten kotona ruokiaan)… eikös se ole aika viehättävää kun näkee ihmisen nauttimassa elämästään. Niin.

    Ajatuksen lentoa tähän yöhön, en ole ihan varma mikä on pointtini, mutta se että elämä on liian lyhyt kilojen alituiseen kyttäämiseen. Tiedostan tämän, ja haluan päästä luonnolliseen tilaan ja ystävystyö ruoan kanssa.

  12. Hieno kirjoitus! Itse laihduin normaalipainosta alipainoon ja sain kommentteja, joiden mukaan mun olisi pitänyt olla ylpeä tästä saavutuksestani. Joskus tuntuu että ihmisillä on hämärtynyt kokonaan mikä on naisen normaali paino. Ärsyttää kun normaalipainosten naisten laihtumista ihannoidaan tai pidetään jopa itsestään selvyytenä, että kaikki haluaa laihtua mallin mittoihin.

    • Nään jatkuvasti ihmisiä, jotka on aivan normaalipainoisia ja urheilullisia ja he pitävät silti itseään laiskoina ja ylipainoisina. Tekis mieli ravistella ja sanoa, että haloo, riittää jo! Moni keskittyy myös pelkästään siihen omaan ulkonäköön ja unohtaa täysin muut, tärkeämmät seikat kuten sen miten oma kroppa toimii, kunnon kehittämiseen, uusien taitojen oppimiseen yms.

  13. Mulla tää ulkonäön vahtaus alkoi oikeastaan siitä kun kävin useamman kuukauden salilla pärsonaal treinerillä joka oli tietysti huipputimmi. Oma peilikuva ei hänen vieressään kauheasti miellyttänyt . Sitten päädyin lukemaan fitnessblogeja ja oma peilikuva miellyttää entistä vähemmän. Musta timmit ja urheilulliset vartalot näyttää paremmilta, en tiedä onko se sitten jonkin itsetehdyn aivopesun tulosta koska en ajatellut asiaa näin vielä vuosi sitten..Mutta tuntuu kuitenkin että haluaisin kokeilla että tuntuuko se oma itse ja elämä jotenkin kivemmalta suht treenattuna. Sen olen minäkin huomannut että muut näyttää joka tapauksessa ihan tarpeeksi timmeiltä jne siinäkin kunnossa missä itse pitää itseään valaana..

    • Voi ei, tuollainen vertailu on kyllä omalle päälle todella raskasta. Usein toki liikunta-alan ihmiset on tosi hyvässä kunnossa, koska he liikkuvat työnsä puolesta paljon! Toki omaa pt:n kuntoa voi ihailla, mutta ei se kaikille ole realistinen tavoite. Siksi pitäisi asettaa omat tavoitteet jotka on mahdollisia saavuttaa omassa arjessa ja elämässä.

  14. Some valitettavasti on täynnä ihmisiä, jotka tuomitsevat niitä, jotka kehtaavat olla tyytyväisiä siihen epätäydelliseen vartaloonsa. Minullekin on sanottu instassa, että kroppani on ihan jees, mutta naamani on vitun ruma. No niin, onpa kiva kuulla tuommoista, kun tekee vain omaa juttuaan kaikessa rauhassa haalimatta seuraajia…. 🙁 Pitääkö tuollaisia kommentteja oikeasti kestää??

    Oikeastaan toivon, että jutun henkilö sattuisi lukemaan tämän tekstisi, koska minusta tämä oli täyttä asiaa. Tuomitsematta. 🙂

    • Jaa oikeesti?? Huh huh mitä ihmiset kehtaa suoltaa suustansa. Some on kyllä siitä mielenkiintoinen paikka, että anonyyminä voi sitten päästää mitä tahansa törkeyksiä suustaan. Eikä todellakaan tarvi kestää!
      En minäkäään aina kestä vaikka olen jo pitkään blogannut ja myös tajunnut, ettei kaikkia tarvitse miellyttää.

      Hän on kyllä lukenut. Halaus hänelle ja tietysti myös sulle :).

  15. Melko jeesustelua, kun vain vajaa vuosi sitten postasit ”Kun katson ympärilleni, joka puolella tursuaa”. Kysymys on samasta asiasta mutta eri mittakaavassa, jollekin toiselle se ”tavallisen kaunis normaalipainoinen vartalo” on sama kuin sulle ne tuossa em. postauksessa mainitut tursuavat vartalot. On tekopyhää valittaa, että toinen puhuu rumasti sinun mukaan hyväksytystä, tavallisesta vartalosta, jos itse puhut yhtä rumasti jostain toisesta (enemmän tai vähemmän) tavallisesta vartalosta. Ihmisten vartaloiden arvottaminen ulkonäön perusteella on väärin. Itse keskityn mielummin toiminnallisuuden kautta itsensä ja vartalonsa arvostamiseen: Se on lopulta myös asia, jonka menetettyä ulkonäkökin asettuu oikeaan mittasuhteeseen.

    • Olikin vaan ajan kysymys, että joku palaa siihen postaukseen.
      Jos olisin kirjoittanut siihen postaukseen, että ”kun katson ympärilleni, niin nään joka paikassa ylipainoisia”. Olisko se mennyt silloin yhtä paljon sun tunteisiin? Sehän on ihan fakta, ei suinkaan mikään oma mutuiluni.
      Tässä postauksessa puhutaan sitäpaitsi täysin eri asiasta, itsensä hyväksymisestä ja normaalipainosta, johon minäkin kannustan kaikkia. Normaalipainoisuus ja terveellinen elämäntapa ei välttämättä korjaa huonoa itsetuntoa, mutta se on palvelus omalle terveydelle. Ei varmaan tarvi olla lääkäri ymmärtääkseen sen asian. Mä meen aina terveys, kunto ja toimintakyky edellä.
      Se että tavoittelee bikinifitness-lookkia pakonomaisesti ei ole ainakaan tervettä.

    • Siis itsensä saa hyväksyä normaalipainoisena, mutta ei ylipainoisena? Mikä tai kuka sen ylipainon määrittää; BMI, rasvaprosentti, peili vai veriarvot? Lääkäri, pt, naapurin bodari, ravintoterapeutti vai sinä? Kun kirjoitetaan siitä mikä on hyväksyttyä, ja milloin itsensä voi ja saa hyväksyä, ovat normaalipainoiset ja ylipainoiset ihan samassa tilanteessa. Aina jonkun mielestä ja mittakaavalla on vääränlainen: Kaikilla on oikeus hyväksyä itsensä. Omaa kehoaan tulee arvostaa nyt ja tehdä sille hyvää nyt, ei väliä onko kisakireä, normaalipainoinen vai ylipainoinen. Se, että näät nämä asiat erillisinä vahvistaa entisestään mielikuvaa sen aikaisemman postauksen ilmentämästä asenteesta. Surullista.
      Ja tämä postaus oli hyvä, tuo kaksinaismoralismi ja tekopyhyys aikaisempaan nähden vain sai minut kommentoimaan…

    • Kyllä, tottakai pitäisi hyväksyä itsensä ja rakastaa itseään sellaisena kun on. Eihän oma persoona ole edes välttämättä se, mitä ruumiillisesti on.
      Et nyt selkeästikään ymmärrä pointtiani, mutta aina se ei tietenkään oo mahdollista. Tulee tunne, että sanoo niin tai näin, niin aina joku loukkaantuu. Milloin dissaa alipainoisia, milloin ylipainoisia, milloin normaalipainoisia ja milloin bodykansaa.

  16. Hyvä kirjoitus! On jotenkin kamalan sääli, että tavallista arkea elävät ihmiset vertaavat vartaloitaan sellaisiin, jotka joko työnsä vuoksi tai muuten täysin asialle omistautuneina pitävät kroppansa tikissä. Sellainen on kaukana arjen realismista…

    • Siis aivan naulan kantaan!!! Tämä on juuri se asia mikä hämärtyy ihmisillä. Kysyn aina pt-asiakkailta kun suunnitellaan heidän treeniohjelmaa, että mikä on se REALISTINEN määrä viikossa, jonka pystyy liikkumaan. Toki joku suurperheen äiti saattakin voida liikkua vaikka 5krt viikon aikana, mutta ei silti tarkoita, että joku toinen ehtisi samaan.
      Ja saattas itseänikin muutama tonni kuussa motivoida heh heh…

  17. Mulla on varmaan hyvä itsetunto, kun olen hillunut bikineissä vaikka mitkä löllöt heiluen. 20 raskauskiloa ja silleen. Ihan sama, jos katsojaa häiritsee, voi kääntää pään 🙂 Ehkä siihen vaikuttaa se, että en ole koskaan treenannut mitään ulkonäön vuoksi. Olen juossut maratonin, juossut siksi että koira saa liikuntaa, pumpannut rautaa jotta selkä ei petä, joogannut jotta liikkuisin paremmin ja tanssinut kilpaa. Keho on ollut väline, ei itse tarkoitus tai tavoite. Mun tärkeimmät ominaisuudet ovat pääni sisällä, eivät mahassa tai pyllyssä. Vaan kyllähän sitä maailmankatsomusta blogit ja media syöttää. Sillä saa kivasti rahaa terveysalan toimijoiden taskuun ja överinpänä plastiikkakirurgien taskuun. Mä en suostu hehkuttamaan tippuneita raskauskiloja tai tiukkaa hauista. Mä hehkutan sitä kuinka tein 32 vuotiaana ekan voltin trampoliinilla ja kuinka mahtavalta metsä tuoksuu juoksulenkillä. Elämän ilo liikunnan kautta, sitä mä toivon kaikille!

    • Ihana lukea tällainen kommentti! Sulla on myös tosi monipuolinen treenitausta ja toi monipuolisuuskin on nykyään vähän kadoksissa. ”Se on sali tai ei mitään”. Pakko muuten sanoa, että telivoimistelu on niiiiin siistiä ja mä odotan, että pääsisin vielä näin teini-iän ylitettyäni osallistumaan johonkin aikuisryhmän treeneihin. Meillä oli Varalan Urheiluopistossa telinevoimistelussa todella hyvät opettajat ja se on todella upea laji, jossa voi oppia minkä ikäisenä vaan uusia juttuja!!

  18. Hyviä ajatuksia Katri. Itse olen pohtinut samaa asiaa ja tullut siihen tulokseen, että some antaa ehkä tietyllä tavalla liioitellun vääristetyn kuvan, kun tuntuu, että kaikki sinne vaikkapa niitä bikinikuvia laittavat ovat todella timmissä kunnossa. Näin ollen kukaan normaalivartaloinen ei kehtaa omiaan sinne laittaa, joten käsitys siitä, että ”kaikki” ovat supertimmejä on valmis.

    • Ymmärrän hyvin sen ettei kehtaa. Usein kuitenkin kuvia laitetaan siksi, että saisi hyväksyntää vaikka se kuulostaakin pahalta. Eikä siinä ole mitään väärää – tottakai jokainen kaipaa tsemppiä! Mutta mielestäni niitä ”normaalejakin vartaloita” eli ei kisakireitä kroppia, olisi mukavaa nähdä. Toivottavasti kukaan kisakireä nyt ei loukkaannu…

  19. Hei

    Asian ohi… Aloitin telinevoikan alkuvuodesta viiden naisen kanssa. He olivat kilpailleet nuorempina. Oma voimistelutaustani on lapsena kotinurmikolla n 30v sitten. Sisarusten ja naapurin lasten kanssa temppuja vertaillen.
    Äitienpäivänä tein taas takapihalla puolivoltin;). Oli aika siistiä:).

    Mira

  20. Hei

    Kommentoin jo aiemmin, mutta katosi jonnekin ulkoavaruuteen.

    Vähän asian vierestä…Tyttäreni 5v aloitti telinevoimistelun tammikuussa. Siinä sivussa syntyi
    viiden naisen ryhmä, joista muilla on voimistelutaustaa. Omana taustana toimii 30 vuotta sitten oman kodin takanurtsi:). Käydään ”vähän” temppuilemassa toisten treenien ohessa.

    Ihan huippua, suosittelen kyllä jos mahdollista. Hyvänä aloituspaikkana toimii edelleen nurmikko;).

    30 vuoden tauon jälkeen äitienpäivänä vetäisin puolivoltin omalla takapihalla. Ja kyllä, tuuletin ja hirveä hinku oppia jotain lisää…. Liikkuvuus lisääntyy ihan huomaamatta ja kiva touhata ns. Lasten juttuja. Vaatii luonteelta vähän hulluttelua, mutta mukavalla tavalla:).

    Nyt ollaan siirretty temppuilua viereisen koulun pihaan. Kurkkaa: istillcount.blogspot.fi, lapsi opettaa äitiä.

    Aloittakaa heti:).

    Mira

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta