Amatöörimäistä touhua!!

Luulisi, että kun on koko kevään dieetannut, niin ruokailun ja syömisen suunnittelu olisi vielä tuoreessa muistissa!
Ruokaa valmistetaan vähintään kolmelle päivälle, se mitataan tarkasti pieniin rasioihin (tai vaihtoehtoisesti minigrip-pusseihin) ja pistetään joko jääkaappiin tai pakkaseen odottamaan h-hetkeä.
Minulla oli myös tapana kirjoittaa post-it lapulle kellonajat alkaen aamiaisesta, kun on taas aika syödä. Eli aina kun ruokakello kilahti, niin rasia aukesi – olin sitten maalla, merellä tai ilmassa! Eipä päässyt tapahtumaan niin, että syömisen unohti, tai että unohti koko eväät, koska homma oli millilleen suunniteltu. Dieetin lopussa pieni aivojen puutuminenkaan ei haitannut, kun kaiken turhan miettimisen oli minimoinut jo aamulla :)!
Söin usein julkisissa, koulussa – jopa kadulla kävellessäni! Jos homman haluaa tehdä kunnolla, niin silloin on turha välittää paheksuvista katseista bussissa, kun työnnät kalpeaa broileria ääntä kohti.

Mutta ei! En ilmeisesti oppinut keväästä mitään!
Viime päivinä ruokahuolto on nimittäin pelannut surkeasti! Ja tästä ei voi kyllä syyttää muita kuin itseäni… Sitäpaitsi koska välillä unohdan jopa olevani raskaanakin, niin samalla ilmeisesti unohdan senkin, että nälän kylkiäisinä tulee AINA todella etova olo! Sitä ruokaa siis pitää saada ja säännöllisesti! Suorastaan naurettavaa, että muistan kyllä aina paasata omille asiakkailleni suunnitelmallisuudesta ja sitten kun omaan elämääni tulee vähänkin tiukempia aikatauluja, niin omassa kassissa on ehkä just se yksi proteiinipatukka… Jota en saa herkkulakon takia edes syödä!!! Säännöllisyys, suunnitelmallisuus, ennakointi. Syömisen pyhä kolminaisuus.
Eilen mulla oli jumppa Vantaan puolella, n.12km päässä meiltä. Koska olin saanut käsiini vihdoin ja viimein sellaisen värkin, jolla saan pyöräni renkaisiin ilmaa(niissä on jotkut ääliömäiset venttiilit…), niin lähdin intoa puhkuen polkemaan jumpalle! Ajattelin, että juuri ennen lähtöäni vetämällä tonnikalasalaatilla pärjäisin kyllä siihen asti, kunnes tulen kotiin. No, olisiko teidän mielestä ollut viisainta ehkä kuitenkin ottaa jotain hätävaraa laukkuun..? In case heikotus jossain vaiheessa pääseekin yllättämään… Niin.. Olisi todellakin ollut!!!
Koska osaanottajia oli vain kourallinen, niin lupasin tehdä muutaman myötätuntokierroksen kuntopiiriä heidän kanssaan. Lopputulema oli se, että painoin kuin viimeistä päivää (koska halusin olla muka innokas ja hyvä esimerkki) ja loppuvenyttelyiden aikana joutui ohjaajakin puhaltamaan muutaman kerran syvään. Minulla ei tietenkään ollut mitään palautusjuomaa tahi vastaavaa mukana, mutta ajattelin että kyllä tää tästä ja jaksanhan mä nyt kotiin vielä polkea helposti!
Niin, vastatuulessa.

Päästyäni suunnilleen puoliväliin olivat energiavarastot kropassa ihan tyhjät! Pyöräilin suunnilleen kävelyvauhtia ja raihnaisimmat papparaisetkin sotki tuhatta ja sataa ohitseni, meikeläisen suunnilleen vetäessä viimeisiä hengenvetojaan… Luojan kiitos bongasin matkanvarrelta valintatalon ja raahauduin sinne viimeisillä voimillani hakemaan jotain evästä. Karjalanpiirakka ja jugurtti antoivat taas sen verran potkua, että jaksoin pyöräillä takaisin kotiin, tosin mistään ennätysvauhdeista ei kyllä voida puhua.
Sitten luulin myös oppineeni viime keväänä jo sen, että kotiin tullessa (vaikka treeneistä) ei tarvitse enää alkaa väsäämään sitä neljän ruokalajin illallista, vaan siellä jääkapissa on jo jotain VALMISTA syötävää! Usein käy nimittäin niin, että kun on aivan poikki, niin ei siinä jaksa alkaa mitään kokkaamaankaan!  Vaihtoehtoina on sitten leipäillallinen tai pahimmassa tapauksessa soitto lähimpään pitsataksiin! Tässä tapauksessa on sitten aina hirveen kiva, jos on löytänyt rinnalleen sellaisen elämäkumppanin, joka odottelee pelkkä essu päällä illalla kun tulet rättiväsyneenä kotiin padat kuumana! No, jos kuitenkin se elämänkumppanikin sattuu treenaamaan iltaisin tai on töissä myöhään, niin saattaa olla, että ihan itse joutuu kauhaan tarttumaan.


Tänään sitten toistin saman typeryyteni, koska en ottanut TAASKAAN töihin tarpeeksi evästä. Milloinkahan ajattelin oppia??? Luulin pärjääväni koko päivän rahkalla, banaanilla ja riisikakuilla ja pieleen meni! Kävin vielä kesken työpäivän toisen ohjaajan vetämän vesicirquitin ja vedin siinä hurmiossa tietysti täysillä! Sellaisen setin jälkeen olisi ihan oikeasti kaivannut kunnon ateriaa, eikä pelkkkää rahkaa ja hedelmää! Jos treenataan kovaa, niin sitten myös syödään kunnolla ja annetaan kropalle lisää polttoainetta! 

Noloa myöntää, mutta olin töiden jälkeen taas niin nälkäinen ja huonovointinen, että jouduin kipaisemaan marketin kautta ja tyydyin hätäratkaisuun. Nyt on oikeasti tehtävä ryhtiliike tähän hommaan.
Oikeanlaisen ruoan tärkeyttä ja etenkin syömisen säännöllisyyttä ei voi koskaan liikaa korostaa! Tuntien ja taas tuntien syömättömyys johtaa ei pelkästään nälkään, vaan verensokerin laskuun ja sitä kautta vetämättömään oloon. Joka yleensä johtaa sitten ilta-ahmimiseen.
Ei tarvitse olla fitness-kilpailija, voidakseen elää kurinalaisesti tai ainakin syödä suunnitelmallisesti. Muista tämä ETENKIN jos treenaat kovaa ja kroppa vaatii erityiskohtelua. 
Tässä muutama vinkki onnistumiseen! Voin sitten itsekin tuijotella tätä listaa, kun unohdan taas kerran varata ruokaa loppupäiväksi!

– Osta kaupasta aina tarpeeksi ruokaa! Yhdestä jauhelihapaketillisesta teet ehkä itsellesi muutaman päivän ruoat, mutta entäs jos syöjiä on enemmän? Niin, ruokaa riittää ehkä yhdeksi illaksi. Meillä lähtee kärryyn yleensä se kymmenen purkkia sitä rahkaa…
– Itse tykkään laittaa viikolla simppeliä ruokaa. Siis etenkin, jos aijon ottaa sitä evääksi! Yksi proteiinin- ja yksi hiilarin lähde. Esimerkiksi yhteen purkkiin pastaa+jauhelihakastiketta ja eri purkkiin iso annos salaattia= toimii! Simppeli ruoka on usein myös halvinta ruokaa, viikonloppuna voi sitte laittaa jotain, mitä ei tarvitse seuraavana päivänä syödä bussissa minigrip-pussista :).
– Tässä on oma sudenkuoppani; Vaikka luulet pärjääväsi kylläisenä loppupäivän, niin ota kuitenkin varuilta hätävaraeväs! Koska sitten tuleekin jotain. Tai onkin käytävä jossain. Tai joku soittaa maratonpuhelun. Tai juutut ruuhkaan. Ja sitten tuleekin nälkä.
– Itselleni pieni kylmälaukku on aivan välttämättömyys arjessa! Parin tunnin päähän saa rahkankin vielä säilymään ilman kylmää laittamalla siihen vaikka jäisiä marjoja. Jos kuitenkin syöt lounaan vasta viiden tunnin päästä, eikä jääkaappia ole lähettyvillä, niin pieni kylmälaukku on ihan must! Stadiumista ja Claes Ohlssonilta saa ainakin!
– Kuulen usein lauseen ”en ehdi syödä”. Jos ehdit käydä vessassa, niin ehdit syödä. Ja sitäpaitsi, syön mieluummin vaikka samalla kun kävelen, kuin että olen nälkäisenä mela otsassa koko loppupäivän! Valmiin proteiinijuoman (esim. Easybody, QNT ym) juomiseen menee noin. 20s. Kerro minulle, missä työssä ei ole edes 20 sekunnin taukoja?
– Syö tarpeeksi! Omena aamulla ja salaatti illalla ei todellakaan riitä, ei vaikka makaisit sohvalla koko päivän! Varsinkin naiset luulevat usein pärjäävänsä olemattomilla annoksilla. Kaikista parasta on syödä silloin, kun ei ole vielä edes nälkä. Näin ollen verensokeri pysyy koko ajan tasaisena eikä hypi ylösalas pitkin päivää!

Enough said!
fityoutoo

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta