Apua, tunnit ei riitä!

Kodinhoitohuoneen lattialla viikontakainen matkalaukku odottaa purkamista. Lapsen tennarit samaten pesua. Kuiva-ainekaapin siivousprojekti on siirtynyt jo ainakin kuukaudella. Matot on tuotu vintiltä alas kuvattavaksi ja myyntiin pistettäväksi, mutta toistaiseksi ostajaa ei ole löytynyt… Eikä myynti-ilmoitusta. Liikaa tehtävää, liian vähän aikaa!

Tuntuuko jostain muusta, että päivistä loppuu aika kesken, jotta kaiken tarpeellisen saisi tehtyä? Tai en edes tiedä onko kyse ajan loppumisesta vaan siitä, että liian iso osa päivästä menee sellaiseen turhanpäiväiseen härväämiseen ja asioita on vaikea saattaa päätökseen tai edes edetä loogisesti! Olen suuri listojen ja logiikan rakastaja, mutta logiikka tuntuu nykyään aika usein puuttuvan omasta toiminnastani kotiaskareiden suhteen. En tiedä käytänkö kaikki varastot kuiviin jo työpäivän aikana, mutta illalla meininki on jokseenkin sekavaa. Usein mietin iltaisin, että miten voisi tehostaa ajankäyttöäni niin, että olisi ehtisin sinne lenkille ennen aamukuutta tai iltakymmenen jälkeen! Miksi en osaa tehdä hienoja lukujärjestyksiä edetä niiden mukaan?

Mulla on sellainen keskittymishäiriö, että silloin kun mun pitäisi keskittyä isoihin kokonaisuuksiin kotiaskareissa, niin alan helposti ähräämään jonkun pikkujutun kanssa! Jos siis alan vaikka siivoamaan kodinhoitohuonetta, niin mun tekee mieli lajitella parittomia sukkia. En tunnu pääsevän tästä tavasta eroon. Rakastan turhia yksityiskohtia!
Yksi juttu on se, että kun tekisi koko ajan jotain pientä, niin kerralla ei tarvitsisi tehdä niin suurta. Tässä olenkin kyllä petrannut! Siivoan joka päivä meillä edes sen verran, että jos joku tulee yllätysvisiitille, niin en häpeä silmiä päästäni. Sen lisäksi en pysty tekemään keittiössä ruokaa tai edes välipalaa, jos siellä on sotkuista.

En tiedä onko olemassakaan sitä lapsiperheen kotia, jossa ei ole yhtäkään ikuisuusprojektia kesken ja aikaa liian vähän. Oon joskus miettinyt, että jos nyt saisin rauhassa täällä touhuta niin kuinkahan monta päivää menisi, ennen kuin joka ikinen paikka olisi tiptip: Ullakonkin hyllyt olisi tyhejnnetty turhasta rojusta ja kaikki lasten vaatteet lajiteltu ja järjestelty. Kyllä siinä varmaan usemapi päivä vierähtäisi 😀 .
Joskus mietin myös, olisiko vaan helpompi aikatauluttaa asioita tietyille päiville. Se vähentäisi ainakin sitä, että alottaisi vähän samaan aikaan sitä sun tätä, joka tuntuu olevan nykyinen tyylini. Yhtenä päivänä ruoat, yhtenä päivänä viikkosiivous, yhtenä päivänä pyykkikorit tyhjäksi, yhtenä päivänä kierrätys jne. Äh. Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta!

Arovostan niitä superorganisoituja ihmisiä, mutta toisaalta on hyvä osata elää pienessä kaaoksessa. Jos kaikki aika menisi rätti kädessä juoksemiseen, niin en voisi edes työskennellä kotona! Miten voisin keskittyä työhöni, kun mun pitäs olla koko ajan täyttämässä tiskikonetta tai tekemässä muuta. Tiedän myös ihmisiä, jotka korjaavat HETI sohvatyynyn asennon, kun se liikahtaa. No, musta sellaista ihmistä ei saa kyllä tekemälläkään.

Onko teillä hallittu kaaos, vai pidättekö mieluummin kodin tiptop? Oletteko joutuneet joustamaan siisteysperiaatteessanne lasten tultua kuvioihin vai pidättekö järjestyksestä kiinni vaikka väkisin?

fityoutoo

2 vastausta artikkeliin “Apua, tunnit ei riitä!”

  1. Hallittu kaaos! 🙋‍♀️ Ensimmäisen lapsen kohdalla kuurasin ja järjestelin paikkoja yömyöhään lapsen mentyä nukkumaan. Nyt kun lapsia on kaksi, en enää jaksa olla niin tarkka. Iltaisin siivoan keittiön (koska en voi sietää jos ensimmäisenä aamulla joudun siivoamaan!) ja raivaan yövuorosta tulevalle miehelle reitin makuuhuoneeseen, ettei tarvitse pimeässä polkea pienten lelujen päälle 😄

  2. Tää oli just kun mun suusta! Joka päivä mietin, että pitäis toikin saada jossain välissä hoidettua, mutta missähän välissä. Ja sit just toi että yrittää alottaa jonkun homman, niin huomaakin että joutuu nyhräämään jotain ihan muuta. Esim. yritin tehdä pyykkihuoltoa khhuoneessa ja viedessäni niitä jokaisen huoneeseen vähän väliä huomasin että hyi mikä tahra tossa ovessa on, (ja eikun rätti käteen) leluja ihan kummassa paikassa (niitä lajittelemaan omiin paikkoihinsa) roskiksen ympärystä on näemmä täynnä kurkunkuorta yms pöperöö ja tahraa (taas rätti heiluu) ja sit mitähän hittoo mä olin tekemässä alun perin… Jos mä saisin olla joskus kotona ihan rauhassa ja siivota koko talon niinkuin sen haluaisin siivota (ja järjestää ja konmarittaa) 😄 niin ei varmaan viikko riittäis mitenkään! Oon ratkaissut asian niin, että kans sinkoilen vaan edelleen edestakas ja hoitelen sitä sun tätä.. Mut kokonaisuus tuntuu jäävän tällä tavalla aina vähän hmmm. puolihuolimattoman näköiseksi. Ja näistä helteistä ny puhumattakaan, kun kerran on kesä, me ei olla sisällä lainkaan, joten talo on just sen näkönen.. Mm. Ei oo sit siivottu helteiden alkamisen jälkeen Huoh.. Ehkä tää tästä sit joskus..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 4
Tykkää jutusta