”Jonain päivänä sitä omaa aikaa on liikaakin”

Yksi seuraajani kysyi, miten elämäni voi näyttää niin rennolta. Ehkä se näennäisesti onkin rentoa, mutta some näyttää parhaimmillaankin vain 5% ihmisen elämästä. On siis sanomattakin selvä, että elämäni on enemmänkin hektistä, kuin rentoa. Koitan kyllä tietoisesti olla stressaamatta asioista, joille en voi mitään ja muuttaa asioita, joita voin. Uskon, että sillä energialla mitä ihminen käyttää usein stressaamiseen voisi saada monen ison asian elämässään muuttumaan.

Koska olen ”kotona” eli en yrittäjänä fyysisesti matkusta mihinkään päivittäin tekemään töitä, niin se antaa helposti ihmisille mielikuvan, että kotona aika menee kahvia keitellessä ja fb:tä selaillessa! Ihanan rentoa! Vai onko?
Toki vapaus on ihanaa, mutta mulla ainakin tulee mieleen, että kuka siitä fb:n selaamisesta maksaa 😀 ?? Itselläni ei esimerkiksi koskaan ole ollut sellainen taloudellinen paine, mitä nyt yrittäjänä. Mutta ei mennä siihen sen enempää. Valintojen maailma. Työaika on kuitenkin työaikaa ja teen aamuisin itselleni listan sen päivän hoidettavista asioista. Silloin en neppaile muuta. Tai vietä esimerkiksi työpäivää salilla, vaikka periaatteessa voisinkin.

 

Itse toivoisin, että minulla olisi aikaa enemmän sekä treeniin että yhteistä aikaa miehen kanssa. Kuten moni pienten lasten äideistä tietää, niin oma aika on käytännössä joko aamulla ennen töitä (eli puhutaan ajasta välillä 05 ja 07) tai lasten mentyä nukkumaan. Siitäpä sitten valitset sen ”virkeämmän vaihtoehdon”! Meillä kyllä usein illalla vain toinen vanhemmista on kotona, koska teen myös iltaisin töitä muualla kuin kotona ja mieheni on työreissuissa.

Yksi kieltämättä ärsyttävä lause mitä pienten lasten äitinä kuulee aina on se, että jonain päivänä sitä omaa aikaa on liikaakin. Ihan sama kun oli raskaana, niin ihmiset käskivät nukkumaan ”kun vielä voit”. Molemmat lauseet auttaa yhtä paljon siinä tilanteessa. Nyt nimittäin tuntuu, että sitä omaa aikaa olisi ihana olla muulloinkin kuin keskellä yötä! Kello on esimerkiksi nyt puoli yhdeksän ja mulla olisi mahdollisuus lähteä treenaamaan. Nyt käydään se suurin tahtojen taisto: Riittääkö puhti enää punttien nosteluun, vai houkutteleeko sohva liikaa…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Itse koitan siitä huolimatta priorisoida liikunnan yhdeksi tärkeimmistä asioista. Jos en lähde salille, niin edes venyttelen kotona! Koska olen tänäänkin istunut liikaa, niin on selvä että kroppa tarvitsisi kipeästi liikettä. ”Kyllä sitä ehtii sitten liikkua kun lapset ovat isompia” on myös lause jota kuulen. Mutta kun se liikunta tekisi erityisen hyvää juuri sille äidillekin! Jos antaa itsensä ja kuntonsa romahtaa lasten ollessa pienenä, niin miten se liikuntainnostus muka yht äkkiä herää kun lapset ovat isompia??

Aamutreenistä unelmoin ja teenkin sitä jo ajatuksen tasolla 😀 . Sinänsä olen aamuvirkku, mutta aikainen aamuherätys vaatisi aina sitä, että sängyssä pitäisi olla viimeistään kymmeneltä. Mutta miten ihanaa, kun oma treeni olisi tehty jo aamu seitsemään mennessä! Päivä alkaa todella mahtavasti!

Yksi hyvä keino voisi olla myös treenien laittaminen etukäteen kalenteriin. Etenkin kun meillä päivät ovat niin erilaisia molempien vaihtelevan työn vuoksi. Siksi viikon suunnittelu etukäteen takaisi sen, että asioita ei tarvitsisi päättää viime tinkaan (kuten tänään) ja molemmat vanhemmista tietäisivät jos toinen on menossa treenaamaan.

Onko siellä muita pienten lasten äitejä, jotka unelmoivat siitä ajasta kun lapsia ei tarvitse vahtia ihan koko aikaa? Ja kun treenaamaan voi mennä silloin kun haluaa ja jokainen löytää ruokaa suuhunsa ja pyyhkii pyllynsä oma-aloitteisesti?

Onko väärin toivoa, että lapsilla alkaisi jo hoito?

Meillä lapset jäivät hoidosta lomalle kesäkuun puolesta välistä kun hoitopaikka meni kesäksi remonttiin. Korvaava hoito oli niin kaukana (n.10km meiltä täysin ”väärään” suuntaan”), joten tulimme tulokseen, että koitamme jotenkin luovia kesän ja pojat saavat pitkän loman. Minä olin ensin lasten kanssa pari viikkoa ja sitten mies jäi lomalle. Lapset palaavat hoitoon 6.8.

Minulla ei sinänsä ole mitään virallista kesälomaa, koska olen tuore yrittäjä, eikä lonkanvetoon todellakaan ole saumoja. Olen tehnyt töitä silloin kuin voin ja mies on hoitanut lapsia sovittujen tapaamisten ajan. Läppäri kulkee joka paikkaan mukana ja tätäkin postausta kirjoitan autossa matkalla mökille. Toisaalta on tietysti kätevää, ettei meidän tarvinnut tehdä mitään kovin isoja järjestelyitä kesän ajalle. Tiedän, että lasten pitkät lomat aiheuttavat joissain perheissä päänvaivaa hoidon osalta. Mutta kyllä ne aiheuttavat aika-ajoin myös ihan pinnan kiristymistä 😀 .

En tiedä saako tätä sanoa ääneen, mutta vaikeina hetkinä toivoisin jo lasten hoidon alkavan!
Itse kun ei voi vaan lomailla lötkötellä, niin koko ajan miettii missä voi  (ja kehtaa) kaivaa läppärin esille tai kirjoitella viestejä puhelimella. Välillä olen ollut tosi stressaantunut, koska olen ihminen, joka haluaa hoitaa rästissä olevat hommat heti. Mä tarviin myös rauhallisen paikan, jotta voin keskittyä siihen mitä teen. Meillä on vielä niin pienet lapset (5v ja 2,5v) että heidän läsnä ollessaan on turha koittaa keskittyä mihinkään muuhun.

Huomaan, että isomman poikamme kanssa lomailu on jo hyvin paljon helpompaa verrattuna pienempään veljeensä. Hänen elämä ei ole niin kiinni tiukasta päivärytmistä ja hän jaksaa ”erikoistilanteita” paremmin. Pienen kanssa elämme edelleen vaihetta, jolloin hänen kanssaan vieraassa paikassa ollessa elämä on jatkuvaa vahtimista. Laiturit, kivikot, korkeat paikat, autotiet… You name it. Millon tulee pissa, millon kakka. Päiväunien viivästyessä kaikki on pielessä pikkumiehen elämässä ja nukuttaminen entistä vaikeampaa. Ääninäytteistä ovat päässeet nauttimaan myös ne ystävämme, jotka eivät syystä tai toisesta päivittäin pääse osalliseksi uhmaikäisen elämää.

Reissaaminen kesällä lasten kanssa on ihanaa, mutta siinä on myös yksi huono puoli. Nimittäin nukkuminen vieraassa paikassa on niin lapsille, kuin meille aikuisillekin haastavaa. Nukun kotona kuin tukki ja usein reissussa kaipaankin viileää(!!!) ja pilkkopimeää makuuhuonettamme. Rakastan sitä!! Olimme ystäviemme mökillä viime yön ja heräsin yöllä varmaan 5 kertaa kuumuuteen, hakemaan lapsille vettä ja klo.6 siihen kun Ben halusi nousta jo ylös. Pimennysverhojen keksijälle pitäisi antaa Nobel-palkinto.

Niin ihanaa kuin kesä ja lasten lomailu onkin, niin on siinä se oma säätönsä. Kun lapset ovat isompia sitä voi lähteä vaikka erämaahan telttailemaan. Vieraat yöpaikat, pitkät automatkat ja huonot yöt eivät ole pienten lasten kannalta aina helpoin ratkaisu. Toki sitä itsekin kaipaa maisemanvaihtoa ja kesäisin on ihana kokea uusia paikkoja ja paikkakuntia. Mutta kyllä ainakin itselleni se koti-ikävä iskee sitten yllättävän nopeasti.

Miten teillä muilla perheellisillä on mennyt kesä? Oletteko reissanneet paljon ja onko vanhempien sietokykyä koeteltu??