Mikä on mulle luksusta arjessa?

Luin tänään tämän Even postauksen ja sain siitä ajatuksen kirjoittaa asioista, joita pidän itse tietynlaisena luksuksena omassa arjessani. Kukapa ei ylellisyydesta ja luksuksesta pitäisi, etenkään jos niihin ei pääse kyllästymään!

Elän todella ns. tavallista perhe-elämää ja vaikka toki haaveilenkin välillä hienoista illallisista ja iltapukutilaisuuksista, niin silti nautin aivan tavallisista asioista enkä osaa edes kaivata muuta. Välillä on tietysti ihana hemmotella itseään ja mun mielestä se on myös todella tärkeää kun on pieniä lapsia ja toisinaan arki on kuluttavaa. Silloin aika pienet jutut voivat tuntua todelliselta luksukselta! Mä oon ehkä luonteeltani sellainen maanläheinen, etten esimerkiksi piittaa niin merkkilaukuista tai hienosta autosta. En silti sano, etteikö ne voisi tuoda jonkun toisen arkeen mielihyvää! Ja kyllä mäkin sitten toisaalta tykkään olla hienon auton kyydissä tai lentää bisneksessä. Todellakin muuten lentäisin aina bisneksessä jos olisi varaa (koska lentokoneessa on niin ahdistavaa aina).

Tässä asioita, jotka miellän omassa arjessani hieman erityisiksi ”herkuiksi.

Koska, koko postausidea sai alkunsa Even postauksesta, niin sanon taksilla ajaminen. Mä ajan todella harvoin taksilla ja ihan siitä syystä, etten raaski laittaa siihen hirveästi rahaa. Käytän omaa autoa ja julkisia lähes aina. Viimeksi tosin käytin taksia viime viikolla, kun mun piti päästä juna-asemalle ja kannettavaa oli paljon. Silloin tilaan kyllä ihan suosiolla mittarin!

Siivoojan palkkaaminen kotiin ei pitäisi olla mitenkään eriskummallista ja itseasiassa on hienoa tukea toista pienyrittäjää! Silti se tuntuu musta vähän luksusjutulta. Meillä oli nyt pitkä tauko kun siivoojamme ei käynyt, koska ajattelin säästää siihen menevän rahan. Meillä on kuitenkin 140 neliötä ja siivooja viipyy aina kerrallaan sen 4-5h. Silti on pakko sanoa, ettei tästä tuu mitään! Mä jaksan kyllä kerätä tavarat, imoroida ja pestä vessat (jotka pienten poikien talossa muistuttaa usein metron vessaa..). Mutta se, että alan luuttuamaan lattioita.. Tuntuu niin turhalta tuhlata omaa aikaa siihen.

Hierojalla käyminen on kans asia, joka on kyllä todellista arjen luksusta! Paljon liikkuvana se on silti asia, joka lisää ihan hirveästi omaa hyvinvointia ja taas nostan esille toisen pienyrittäjän tukemisen. Oon onnellinen, että oon löytänyt meidän läheltä niin hyvän hierojan Marko Arposen. Hän jos kuka saa jumit auki ja tuntuu, että käsittely on joka sentin arvoista!

 

Joku yksittäinen kosmetiikkatuote voi antaa itselleni todella ylellisen olon ja mä rakastan muutenkin mun purkkeja ja purnukoita. Usein ostan tosin ihan Lumenea ja jonkun verran saan toki blogin kauttakin. Sain kuitenkin mieheltäni pari vuotta sitten lahjaksi 70€:n primerin (jota olin toivonut) ja hittovie se olikin hyvä tuote (kyseessä oli Guerlainin L’Or Primer Base)! Haluaisin ostaa itselleni joululahjaksi Sisleyn primerin (Paris Double Tenseur Moisturizing Gel) jonka hintaa mä en voi edes kirjoittaa tähän…

Mitkä asiat teistä tuntuu arjessa luksukselta? Siis jopa niin ylelliseltä, että siitä jopa hieman nolottaa pitää??

 

 

 

”Jonain päivänä sitä omaa aikaa on liikaakin”

Yksi seuraajani kysyi, miten elämäni voi näyttää niin rennolta. Ehkä se näennäisesti onkin rentoa, mutta some näyttää parhaimmillaankin vain 5% ihmisen elämästä. On siis sanomattakin selvä, että elämäni on enemmänkin hektistä, kuin rentoa. Koitan kyllä tietoisesti olla stressaamatta asioista, joille en voi mitään ja muuttaa asioita, joita voin. Uskon, että sillä energialla mitä ihminen käyttää usein stressaamiseen voisi saada monen ison asian elämässään muuttumaan.

Koska olen ”kotona” eli en yrittäjänä fyysisesti matkusta mihinkään päivittäin tekemään töitä, niin se antaa helposti ihmisille mielikuvan, että kotona aika menee kahvia keitellessä ja fb:tä selaillessa! Ihanan rentoa! Vai onko?
Toki vapaus on ihanaa, mutta mulla ainakin tulee mieleen, että kuka siitä fb:n selaamisesta maksaa 😀 ?? Itselläni ei esimerkiksi koskaan ole ollut sellainen taloudellinen paine, mitä nyt yrittäjänä. Mutta ei mennä siihen sen enempää. Valintojen maailma. Työaika on kuitenkin työaikaa ja teen aamuisin itselleni listan sen päivän hoidettavista asioista. Silloin en neppaile muuta. Tai vietä esimerkiksi työpäivää salilla, vaikka periaatteessa voisinkin.

 

Itse toivoisin, että minulla olisi aikaa enemmän sekä treeniin että yhteistä aikaa miehen kanssa. Kuten moni pienten lasten äideistä tietää, niin oma aika on käytännössä joko aamulla ennen töitä (eli puhutaan ajasta välillä 05 ja 07) tai lasten mentyä nukkumaan. Siitäpä sitten valitset sen ”virkeämmän vaihtoehdon”! Meillä kyllä usein illalla vain toinen vanhemmista on kotona, koska teen myös iltaisin töitä muualla kuin kotona ja mieheni on työreissuissa.

Yksi kieltämättä ärsyttävä lause mitä pienten lasten äitinä kuulee aina on se, että jonain päivänä sitä omaa aikaa on liikaakin. Ihan sama kun oli raskaana, niin ihmiset käskivät nukkumaan ”kun vielä voit”. Molemmat lauseet auttaa yhtä paljon siinä tilanteessa. Nyt nimittäin tuntuu, että sitä omaa aikaa olisi ihana olla muulloinkin kuin keskellä yötä! Kello on esimerkiksi nyt puoli yhdeksän ja mulla olisi mahdollisuus lähteä treenaamaan. Nyt käydään se suurin tahtojen taisto: Riittääkö puhti enää punttien nosteluun, vai houkutteleeko sohva liikaa…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Itse koitan siitä huolimatta priorisoida liikunnan yhdeksi tärkeimmistä asioista. Jos en lähde salille, niin edes venyttelen kotona! Koska olen tänäänkin istunut liikaa, niin on selvä että kroppa tarvitsisi kipeästi liikettä. ”Kyllä sitä ehtii sitten liikkua kun lapset ovat isompia” on myös lause jota kuulen. Mutta kun se liikunta tekisi erityisen hyvää juuri sille äidillekin! Jos antaa itsensä ja kuntonsa romahtaa lasten ollessa pienenä, niin miten se liikuntainnostus muka yht äkkiä herää kun lapset ovat isompia??

Aamutreenistä unelmoin ja teenkin sitä jo ajatuksen tasolla 😀 . Sinänsä olen aamuvirkku, mutta aikainen aamuherätys vaatisi aina sitä, että sängyssä pitäisi olla viimeistään kymmeneltä. Mutta miten ihanaa, kun oma treeni olisi tehty jo aamu seitsemään mennessä! Päivä alkaa todella mahtavasti!

Yksi hyvä keino voisi olla myös treenien laittaminen etukäteen kalenteriin. Etenkin kun meillä päivät ovat niin erilaisia molempien vaihtelevan työn vuoksi. Siksi viikon suunnittelu etukäteen takaisi sen, että asioita ei tarvitsisi päättää viime tinkaan (kuten tänään) ja molemmat vanhemmista tietäisivät jos toinen on menossa treenaamaan.

Onko siellä muita pienten lasten äitejä, jotka unelmoivat siitä ajasta kun lapsia ei tarvitse vahtia ihan koko aikaa? Ja kun treenaamaan voi mennä silloin kun haluaa ja jokainen löytää ruokaa suuhunsa ja pyyhkii pyllynsä oma-aloitteisesti?