70m2 versus 140m2; Piinaava asunnonvaihtoprojekti!

En ole paljon kirjoitellut meidän kodista täällä blogissa, mutta olen huomannut, että nyt on menossa aikamoinen asunnonmyynti- ja muuttomania! Moni kaveri on muuttanut hiljattain tai etsii kuumeisesti asuntoa. Itsekin myönnän välillä silmäileväni etuovea, vaikka muuttaminen ihan lähiaikoina ei olekaan meille ajankohtaista. Vaihdoimme asuntoa jo kaksi vuotta sitten ja se projekti ei todellakaan ollut mikään aivan läpihuutojuttu! Mun unelmani olisi muuttaa järven rannalle.. Mutta noh, ehkä ei ihan lähiaikoina…

Ajattelin kertoa teille miten itse oon kokenut asumisen ensin 70-neliöisessä ja nyt yli 140-neliöisessä asunnossa!

Mun ja mun miehen eka yhteinen asunto ostetiin 2011 ja se oli reilu 70-neliöinen yhden tason rivarikolmio. Kämppä oli juuri ennen muuttoamme remontoitu hyvällä maulla, joten meidän tehtäväksi jäi vain lattioiden vaihtaminen. Rivarissa oli myös 100m2 piha, joka oli etenkin kesällä tosi mukava lisä! Kämpän oikeastaan ainoa iso miinus oli säilytystilan puuttuminen ja yksi pieni miinus toisen makuuhuoneen hankala muoto (pitkä ja kapea). Kämppä oli oikein mukavan kokoinen kaksistaan asustellessa, mutta kun Ben syntyi alkoi säilytystila loppua kesken! Vaikka asunnossa oli pieni vaatehuone, oli jokainen kaappi aivan täyteen ammuttuna ja ulkovarastossakaan ei voinut säilyttää esimerkiksi vaunuja talvella. Eli toisinsanoen; Kun laitoit jotain kaappiin, oli sieltä pakko ottaa jotain pois!

Yksi mun suurimmista toiveista oli saada ikkunan eteen oma ”kauneuspiste”.

Kun aloimme etsiä uutta asuntoa oli meillä kaksi kriteeriä; Asunnon tuli olla vähintään 100m2 ja enintään 20-vuotta vanha. Kävimme katsomassa valehtelematta yli 30 asuntoa ja kaikki 5km säteellä!! Ainoat ”syrjähypyt” teimme Torpparinmäkeen ja  Vantaan Kuninkaanmäkeen. Muuten kaikki asunnot olivat vanhan asuntomme lähistöllä (Tapaninvainio, Tapanila).

Epätoivoinen asunnonmetsästysprojekti!

Jokainen, joka on etsinyt pitkään sopivaa asuntoa tietää, että välillä voi iskeä maailmanluokan epätoivo! Viimeistään siinä vaiheessa kun sain keväällä 2014 tietää, että meille tulee toinen lapsi, oli asunnon löytyminen koko ajan tärkeämpää. Olin etuovi.comin väsymätön stalkkaaja ja käänsin joka ikisen kiven oikean asunnon löytymiseksi! Kävimme jopa pyytämässä tarjousta talopaketista, josko rakentaisimme itse, mutta järki voitti; Pieni lapsi, toinen tulossa ja mieheni matkustusta vaativa työ yhdistettynä rakennusprojektiin olisi oikeasti ollut aivan mahdoton yhtälö! Tässä olisi tarkoitus säilyä edes jotenkin täysjärkisinä 😀 .


Täytyy sanoa, että onneksi meillä oli tuttavapiirissä ammattilaisia, jotka toimivat meille esikarsinnan tekijöinä, kun esittelimme heille uusia vaihtoehtoja; Usein tuomio oli välitön. ”Näkee jo kuvista, että tuossa on jotain mätää”.  Halusimme selvittää kaiken asunnosta perustuksia myöden, ennen kuin ostamme jonkun potentiaalisen homepommin ja olemme kaulaa myöten nesteessä sen kanssa!

Vihdoin oikea asunto löytyi!

Olimme vanhempieni luona maalla kun mieheni näytti mulle juuri etuoveen myyntiin tulleen asunnon kuvat. 143m2, kaksi kerrosta ja juuri remontoitu keittiö! Asunto oli hieman meidän ”toivesijainnin” ulkopuolella, mutta jossain oli nyt pakko joustaa! Asunnon hinta oli myös budjetin ylärajalla (okei, ylitti sen…), mutta tämä asunto oli kahteen vuoteen ensimmäinen OIKEASTI potentiaalinen vaihtoehto! Ei isoja remontteja tulossa, tarpeeksi tilaa (SÄILYTYSTILAA!) ja alle 20-vuotta vanha. Kaupat tehtiin kun olimme Kroatiassa lomalla ja pääsimme muuttamaan 1,5kk ennen mun laskettua aikaa. Sitä ennen oli vielä pintaremontti, joka tietysti venyi muutamalla viikolla, mutta olin niin helpottunut asunnon löytymisestä, ettei se enää haitannut!
Asunnossa on kolme makuuhuonetta, joka riittää meille hyvin ja sen lisäksi tilava alakerta, jossa on kovasti toivomani kodinhoitohuone, sekä vaatehuone. Tämän vuoden lopulle suunnittelemme saunaremonttia.

Asuntokaupoissa kannattaa tunkea hattu jäitä täyteen! Ei tunteella, vaan todellakin järjellä! Itse olin pahimpina epätoivon hetkillä valmis muuttaamaan suunnilleen mihintahansa tönöön, mutta onneksi toinen meistä on hitusen enempi maan pinnalla…
Toinen tärkeä juttu on se, että täydellistä asuntoa ei välttämättä ole olemassakaan. Jossain on yleensä pakko joustaa!

Kuinka moni teistä on juuri muuttanut tai haaveilee uudesta asunnosta??