Kun luulin jo, että pahin oli ohi. Niin luulin taas turhaan.

Ihan ekana pyydän yhtä asiaa. Jos et kärsi minkäänlaisista iho-ongelmista, niin sano tässä ja nyt itsellesi ja kropallesi KIITOS. Olen koko elämäni, siis ihan lapsesta asti kadehtinut niitä, joilla on tasainen ja terve iho. Se on asia mitä pitää itsestäänselvyytenä, mutta ihomme on suurin elimemme. Ja se näkyy kaikille! Jos jollain on ihanan tasainen iho vaikkapa käsissä, niin saatan jäädä vahingossa oikein tuijottamaan. Ei ole tosin kovin kohteliasta.. Olen kateellinen, myönnän! Miksi mulla on käynyt näin paska tuuri???
Muistan kun jo lukiossa olin ihan rikki ja siihen päälle vielä nuoren epävarman tytön muut ulkonäköpaineet.

Kiitos atopian aiheuttaneiden silmäryppyjen, näytän n.50-vuotiaalta.

Vaikka atopia yleensä aikuisena helpottaa, niin itse en vaan tunnu pääsevän siitä eroon (enkä tietenkään koskaan täysin pääsekään). Oon kuin joku hiton riivattu tämän ihottuman kanssa! Heräsin taas eilen aivan massiiviseen allergiakohtaukseen. Naamani oli niin turvonnut, kun sen päältä olisi yöllä jaettu rekalla! Taas uusi kohtaus, täysin ilman mitään järkevää selitystä. En syönyt mitään uutta, käyttänyt mitään uutta kosmetiikka tai tehnyt muutakaan erikoista. Mun silmät olivat aamulla muurautuneet melkein kiinni.

Gluteeniton ja maidoton ruokavalio on kyllä hillinnyt oireita selvästi, mutta nyt taas pari viikkoa on ollut tosi vaikeaa. Yksi ihan tosi paljon ihoa ärsyttävä juttu on hikoilu, mutta on ihan sanomattakin selvää, etten voi lopettaa sitä. Hiessä oleva suola ärsyttää etenkin kaulaa, niskaa ja kainaloita. Nykyään koitan juosta kiireen vilkkaa suihkuun hikoiltuani.
Toinen juttu taitaa olla tämä syksy, joka pahentaa tilannetta. Maaperästä alkaa nousta homeitiöitä ja se vaikuttaa monen atoopikon elämään negatiivisesti. En ole asiaa sen tarkemmin tutkinut, mutta kuulostaa aivan järkeenkäyvältä.

 

Olen myös hemmetin väsynyt: Väsynyt kokeilemaan sitä, tätä ja tuota. Mä en henkilökohtaisesti jaksaa enää uskoa minkään ruokavalion täydelliseen apuun. Vaikka pureskelisin pelkkää salaatinlehteä päivät pitkät, niin tuskin sekään auttaisi. Oon syönyt kaikki mahdolliset ja mahdottomat lisäravinteet. Parhaillaan mä söin päivässä 11 lisäravinnepilleriä. Se on hullua!
Jatkan kuitenkin tällä nykyisellä ruokavaliolla, koska siitä on ainakin osittain apua. Lisäksi saan lähetteen allergiasairaalaan, jossa uusitaan allergiatestit ja tänään puhuttiin lääkärissä myös valohoidosta, jota kokeilin viimeksi 15-vuotta sitten.

Oon SUPERturhautunut, mutta tiedän, että mulla on kohtalotovereita. Olin saanut (tietysti) juuri eilen kutsun Korealaisen ihonhoitosarjan TonyMoly lanseeraustilaisuuteen ja olin ihan innoissani menossa sinne, koska olen kuullut sarjasta kehuja. Olipa kiva olla siellä naama aivan hakatun näköisenä kaikkien some-tähtien ja missien keskellä. Jos sulla on ollut joskus paha akne tai ihottuma ja olet hävennyt naamaasi, niin voin kertoa: Tiedän 110% sen tunteen.
Tästä tuli nyt vähän tällainen avautuminen, pahoittelen. Kun saisi tämän iho-asian helpottamaan, niin elämä olisi täydellistä.

Kipuileeko joku muu ihonsa kanssa?

Varo mitä toivot!

Olet varmaan joskus kuullut sanonnan ”Varo mitä toivot, koska se voi toteutua!”.

Mä oon osoittanut itselleni viimeisen vuoden aikana, että asia todellakin ON näin! Siksi haluan nyt jakaa tämän kokemuksen teidän kanssa. Mä en koskaan olisi voinut uskoa, millainen voima omilla ajatuksilla on kun haluaa jotain todella paljon!

Vielä viime vuoden syksyllä mulla ei ollut tarkkaa visiota siitä mitä tekisin työkseni tänä vuonna. Tiesin tavallaan mitä halusin: Halusin työn, jossa voin vaikuttaa työaikoihin itse. Halusin työn, jossa en joutuisi joka päivä tuhlaamaan työmatkoihin yli tuntia. Halusin työn, jossa voin suoraan omalla panoksellani vaikuttaa menestykseeni ja käyttää kykyjäni. Yksi tosi tärkeä kriteeri oli myös ihmisten auttaminen ja ylipäätään ihmisten kohtaaminen. Viimeisimpänä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä oli se, että halusin työn, jossa voin tienata mukavan toimeentulon. Olin todella väsynyt siihen, että lainan lyhennyksen ja laskujen jälkeen käteen ei jäänyt juuri mitään. Mielestäni elämässä pitää olla mahdollisuus myös matkustella ja välillä hemmotella itseään (ei aina tietenkään, vaan joskus).

Aloin tehdä mielikuvaharjoituksia, joissa kuvittelen itseni siihen tilanteeseen, kun mulla on jo tuollainen työ. En tietenkään tiennyt, mikä se työ on. Mutta kuvittelin sen tunteen… Laitoin silmät kiinni vaikka junassa istuessa ja menin sisään siihen oloon, joka mulla on kun teen sitä unelmieni työtä. Saatoin tuntea konkreettisesti, miten tyytyväinen olin sillä hetkellä.
Ja kappas vain! Nyt, juurikin tällä hetkellä istun kotitoimistossani, tehden juuri sitä työtä mistä unelmoin. En missään nimessä sano, että tämä olisi (tai on edelleenkään) helppoa, koska mikään asia ei tule vain unelmoimalla. Mutta kun itse uskoo johonkin, niin on valmis näkemään myös vaivaa sen eteen!

Toinen hyvä esimerkki on iho-ongelmat, jotka ovat olleet tänä vuonna aivan helvetilliset. Vielä alkukesästä mun kaula, silmäluomet, käsivarret, kainalot, vatsa ja polvitaipeet olivat aivan ihottuman peittämät. Jokainen atoopikko tietää, että kortisoni, takrilomuusi tai mikä tahansa muu rasva ei oikeasti paranna tai lopeta sairautta, vaan hillitsee (hetken) oireita. Aloin taas tekemään ”ajatustreeniä” jossa kuvittelen itseni tilanteeseen, jossa ihoni on parantunut.

En toki tiennyt miten kaikki muuttuisi, mutta halusin uskoa muutokseen (jopa näin 34-vuoden sairastamisen jälkeen)! Tästä sain voimaa ja tsemppiä niin, että aloin muuttaa ruokavaliota maidottomaan ja gluteenittomaan suunteen. Aiemmin en jaksanut pitää kiinni muutoksesta kuin viikon tai kaksi ja kaikki tuntui niin työläältä. No, ilmankos se muutos oli vaikeaa, kun omat ajatukset muistuttivat jatkuvasti ”Tuskin tämä auttaa, liian iso muutos, liian iso uhraus, jään niin paljosta paitsi…”. En voi liikaa sitä alleviivata, miten tärkeää on itse uskoa siihen, että asiat voivat muuttua ja ne muuttuu!
Ja pikku hiljaa, ehkä kuukauden jälkeen iho alkoi rauhoittua. Se on toki vielä kuiva ja pahimmilla kohdilla kestää viikkoja parantua. Mutta ihoni ei ole ollut ehkä vuosiin näin hyvä.

Muistakaa, että muutos lähtee siitä, että uskoo itseensä. Omien unelmien ääneen sanominen (ja jatkuva toistelu) on todella tehokas keino saada ne toteutumaan. Äläkä lannistu jos alussa olosi on vähän tyhmä tai koko homma tuntuu turhalta, koska ennen pitkää sinnikkyytesi palkitaan!