Tätä halusin kysyä FitFashionin muilta bloggaajilta (OSA2)

 

Tässä tulee toinen osa postaussarjasta, jossa FitFashionin muut bloggaajat pääsevät ääneen! Kysyin ekassa postauksessa postauksessa bloggareidemme ajatuksia liittyen mm. paineista elää ”kiiltokuvaelämää” ja siitä, onko positiivinen elämäntapa synnynnäistä vai oma valinta.

Tässä postauksessa saadaan myös testosteronin tuulahdus muuten niin naisvaltaisessa blogiskenessä ja vahvasti aiheet taas bloggaamisessa ja työelämässä.

Metallisydän -blogin kirjoittaja Jari on tainnut olla osa FitFashionia ihan sen alusta asti ellen väärin muista. Jarilla on vankkumaton kannattajakunta blogillaan ja varmasti hänellä on enemmän myös mieslukijoita verrattuna FF:n muihin blogeihin. Siksi kysyinkin häneltä, että onko Metallisydän -blogi nyt suunnattu sitten enemmän naisille vai miehille? Ja miten hän kokee oman bloginsa paikan naisvaltaisessa blogiskenessä?

– Kyllä miehetkin lukee blogeja, tosin ihan varmasti vähemmän kuin naiset. Mä uskon että miehet hakee blogeista eri juttuja kuin naiset. Miehiä kiinnostaa konkreettiset jutut, kuten treeniohjeet, talonrakennus ja naisten pyllyt, kun taas naiset hakee blogeista enemmän viihdettä, samaistumisen kohteita, tunteita ja tuoksuja, sekä tietysti meikki- ja viherpirtelövinkkejä.

Mä en varsinaisesti tavoittele sen kummemmin mies- kuin naislukijoitakaan, vaan kirjoittelen omaan arkeeni liittyvistä jutuista. Jotain mun blogista varmaan kertoo kuitenkin se, että lukijoista yli 80% on naisia. Pitäis varmaan alkaa rakentaa taloa… Tosiasiassa mä uskon, että mun blogista löytyy juttua aika moneen makuun, ihan sukupuolesta riippumatta.

Toinen bloggaaja, jonka saavutuksia ihailen valtavasti on JohanOnFitness -blogin kirjoittaja Johanna. Olemme tutustuneet oikeastaan paremmin vasta hiljattain ja ihailen tän mimmin asennetta! Hän on todella kunnianhimoinen ja saavuttanut työrintamalla paljon omalla alallaan, vaikka onkin nuori. Johannalla on freesejä ajatuksia ja hänestä oon saanut todella paljon motivaatiota kasvattaa omaa henkilöbrändiäni omassa yrityksessä.
Johannalta kysyin, että mikä on ollut hänen salainen aseensa, jolla hän oot päässyt työelämässä niin pitkälle jo nuorena?

– Koen, että omalla uralla avain menestymiseen on ollut intohimo omaa alaa kohtaan, jatkuva halu kehittyä, oma-aloitteisuus ja oikea asenne! Intohimon ansiosta olen päässyt mukaan projekteihin, joiden avulla olen kehittynyt ja kasvattanut työhistoriaani. Halu kehittyä on pitänyt minut koko ajan alani ”ajan hermoilla”. Oma-aloitteisuuden ansiosta olen päässyt näyttämään mitä todella osaan ja näin edennyt uralla. Mottoni on, että ”kaikki on ratkaistavissa” ja tämä asenne on ollut mukanani läpi työhistoriani.

Viimeinen kysymykseni menee meidän portaalin yhdelle ”ammattibloggaajalle” eli Evelle Queen of Everything -blogista. Monia ajatus blogista oikeana työnä saattaa kummastuttaa, mutta tätä voisi hyvin verrata vaikka lehteen, johon kirjoittaa kaikki jutut itse. Niin lehteen kuin blogiinkin voi myydä mainostilaa ja näin ansaita sillä, toki blogeissa markkinointi on vain erilaista. Itsekin oon huomannut, että on täysin eri asia vain harrastella blogia, kuin tehdä sitä ammattimaisesti.
Eve tiedetään tyyppinä, joka on aina valmis auttamaan muita koska hänellä on todella hyvä näkemys esimerkiksi moneen bloggaamiseen liittyvissä jutuissa.
Eveltä utelin, että millä tavalla bloggaaminen kokopäivätyönä on haastavempaa verrattuna ”normaaliin” 8-16 palkkatyöhön?

– Oman työn suunnittelu ja aikatauluttaminen, eli ajankäyttö ja itsensä johtaminen on vaikeinta. Kun on itse vastuussa niin suunnittelusta, toteutuksesta kuin aikataulustakin, niin joskus ongelmana on tuottaa tasalaatua. Ainakin tällaisella kaltaiselleni epätasaisella suorittajalla, jonka työsuoritukset perustuu enemmänkin luoviin energiapiikkeihin.
Työn ja vapaa-ajan raja on lähes olematon, ja toki myös palkkapäiviä on pitkin poikin kuukautta kun tulot koostuu monesta eri lähteestä. Turvallista ja pysyvää kuukausipalkkaa ei ole vaan kaikki riippuu kaikesta. Tässä työssä on monia liikuteltavia osia mistä on itse vastuussa.

Vaikka helle suosii, niin toivottavasti jaksatte lukea blogeja edelleen ahkerasti! Vai jaksatteko…?

 

Lue edellinen juttu:

Uusia projekteja työrintamalla!

Tätä halusin kysyä FitFashionin muilta bloggaajilta (OSA1)

Olen ollut FitFashion -blogiportaalista sen alusta saakka. Yksi meidän portaalin ehdottomista eduista on bloggaajatiimimme, joista osasta on tullut minulle tosi hyviä kavereita. Osan kanssa olemme tekemisissä ihan viikoittain ja puhumme toki muustakin kuin blogiskenestä.

FitFashion bloggaajat Piia Pajunen, Monna Pursiainen, minä ja Jutta Hirsimäki.

Halusinkin tässä postauksessa tuoda esille muutamia huipputyyppejä täältä meidän portaalista ja kysyin heiltä sellaisia juttuja, jotka mun mielestä on kiinnostavaa juuri heissä ihmisenä tai heidän blogissaan. Toinen osa tulee sitten ensi viikolla.

Aloitetaan meidän ainaisesta positiivarista, eli Kipasta (Coaching Kira). Ei vitsi mikä persoona! Mä koen, että mä ja Kipa ollaan siinä mielessä sielunsiskoja, että olemmat ollaan aikamoisia ”jokapaikanhöyliä” ja lähdetään mukaaneri juttuihin! Kipa kilpailee parhaillaan Fitnessmallikisassa ja on mun mielestä esikuvana juuri oikeanlainen. Mäkin oon muuten hakenut back in the days samaan kilpailuun!
Kipalta mä halusin kysyä, että koska hän on aina super positiivinen, niin onko hän sitten ikinä huonolla tuulella?? 

– Sanoisin, että olen luonteeltani peruspositiivinen ihminen, joka uskoo omien ajatustensa voimaan: haluan nähdä asioissa hyvää. Lisäksi mun mielestä maailma on mahdollisuuksia täynnä ja se voimaannuttaa! Superpositiivisuus ei ole (itselleni) vaikeaa, joskin se on aktiivista ajattelutyötä. 🙂
Ja kyllä!! Olen myös huonolla tuulella silloin tällöin – sitäkin pitää löytyä! Ihminen kasvaa parhaiten haasteiden ja epämukavuuden myötä, ei pelkästään sillä kivalla ja hattaralla.

Sitten on vuorossa melkein mun naapurissa asuva Jonna (Palasia Arjestani), jonka kanssa ollaan pidetty yhteyttä jo ainakin parin vuoden ajan. Jonna on mun mielestä pitänyt hienosti oman tyylinsä ja hänen bloginsa on todella samaistuttava! Nykyään aika moni esittää sellaista pintaliitoelämää ja vain niitä parhaita puolia elämästään. Jonna uskaltaa elää blogissaan ja vlogissaan ihan normaalia arkea ja tää paineiden täyttämä maailma kaipaa juuri tällaisia vaikuttajia!
Jonnalta kysyin että tunteekö hän usein paineita olla enemmän blogimaailman trendeissä mukana? Ja millainen hän haluaa olla bloggaajana ja vaikuttajana?

– Tunsin ennen aika koviakin paineita, mutta en enää. Pyristelin aikani asian kanssa, mutta tovi sitten totesin etten voi oikeasti jatkaa sillä linjalla. En voi olla jotain muuta kuin olen. Pelotti alkuun ”päästä oma itseni” valloilleen, mutta lukijat ovat ottaneet sen yllättävän hyvin vastaan. Bloggaajana haluan olla oman tieni kulkija. Kirjoittaa niistä asioista, jotka ovat mun sydäntä lähellä. En tavoittele suurta suosiota, vaan haluan pitää blogin aitona ja maanläheisenä.

Kolmas bloggaaja, josta on tullut mulle blogin myötä ehkä vähän yllättäenkin hyvä kaveri on Umppu (Prime Life), vaikka ei asuta nykyään enää edes samassa kaupungissa! Mä arvostan ihmisiä, joilla on omat mielipiteet eikä he pyri olemaan ihan kaikkien kanssa aina samaa mieltä. Itse ajattelen, että ainoastaan sellainen ihminen voi oikeasti menestyä esimerkiksi bisnesmaailmassa. Umppu on sairaan kova tekemään töitä ja lukijat ei ehkä aina tajua sitä, että mikään ei tule helpolla. Ei yrittämisessä, eikä etenkään blogimaailmassa. Niin se vaan menee, että jotkut suunnittelee ja jotkut tekee! Mä arvostan aivan hulluna sitä, mitä Umppu on elämässään saanut aikaan; Oma (menestyvä) yritys, kolme ihanaa lasta ja yksi suomen luetuimmista blogeista!
Kysymykseni Umpulle kuului, että miten hän saa niin paljon aina aikaan? Aina on joku projekti meneillään, milloin remontti tai milloin koko kämppä siivotaan kerralla! Mikä on se aikaansaamisen salaisuus? 

– Mielenkiintoinen kysymys ja tota kysytään multa usein. Mä itse koen, että mä en edes tee niin hirveästi. Ja varsinkin niinä päivinä, kun en tee mitään, niin mä jopa vähän lamaannun ja masennun. Musta tuntuu, että mulla tarvii olla aina jotain tekemistä ja aina kun mä saan yhden projektin päätökseen ja vannon, että nyt en tee mitään, niin mä oon jo alitajuisesti miettinyt seuraavaa projektia.
Mä oon luonteeltani aika aktiivinen ja tarviin koko ajan jotain sykkimistä. Pieni stressi jopa sopii mulle, koska saan silloin itsestäni enemmän irti.

☆Ensi viikolla tulossa sitten seuraavat bloggaajat ja seuraavat kysymykset! Energistä viikkoa kaikille!☆