Millaisia vaiheita kävin läpi omassa ruokavaliomuutoksessani?

Oon kertonut moneen otteeseen blogissa siitä, miten olen onnistunut muuttamaan omaa ruokavaliotani kymmenen vuoden ajan. Kyllä, kymmenen VUODEN.

En kymmenen päivän.
En kymmenen viikon.
En edes kymmenen kuukauden aikana sitä onnistunut muuttamaan. Siinä meni aika hemmetin paljon kauemmin!

Näiden kuvien välissä on kaksi raskautta ja synnytystä. Siis tossa ekassa kuvassa en oo vielä raskaana 😀 …

Ajattelin tähän koota ”oman polkuni” sieltä Lidlin kalapuikoista ja 4pack suklaamuffinssipaketeista tähän päivään, jolloin voin sanoa jo syöväni terveellisesti. Ja mikä tärkeintä (enkä tätä kohtaa voi tarpeeksi korostaa!); Voin syödä miettimättä syömistä! En analysoi, suunnittele, häpeile tai pode huonoa omaa tuntoa syömiseni takia. Mun ei myöskään tarvitse esittää mitään. Mun ei tarvitse esittää syöväni hyvin vähärasvaisesti, tai pelkkiä raakakakkuja, tai mahdollisimman paleosti. Saarioisten maksalaatikko ja viherjauhe ei oikeassa elämässä sulje toisiaan pois. Ne voi molemmat olla osa normaalia, tasapainoista ruokavaliota.
Kun oma ruokavalio on kunnossa, ei tarvitse myöskään vaivata päätään toisten syömisillä. Ei tarvitse kadehtia ravintolassa kun joku muu tilaa hillittömän kokoisen burgerin, koska haluan olla joku ”mulle pelkkä salaatti ja jäävesi” -ihminen. Toki neuvon, jos joku tuttu jotain ruokavalioon liittyvää kysyy, mutta en tuputa! Okei, vedän sanani takaisin. Välillä saatan motkottaa hurrille vaikkapa liiallisesta lihansyönnistä tai liian vähästä vedenjuonnista. Mutta muutoin. 

Lähdetään kuitenkin ihan sieltä niistä päivistä, kun aloin miettimään, onko ruokavaliossani mahdollisesti jotain korjattavaa.

Vaihe 1. Halusin muuttua – en muuttanut mitään

Tämä on todella tärkeä vaihe mielestäni, vaikkka mitään konkreettista ei tapahtuisikaan! Muistelen, että ikäänkuin unelmoin siitä, että voisin syödä terveellisesti. Motivaatiota ei ollut vielä niin paljon, että olisin löytänyt itseni syömästä iltaisin muutakin kuin friteerattuja kanapalloja. Tässä oli kuitenkin alku muutokselle ja alku oman hyvinvoinnin rakentamiselle!

Vaihe 2. Innostuin ja sitä kesti yleensä alkuviikon…

Kuten yleensä, niin uusi elämä alkaa maanantaisin! Luultavasti olin viikonloppuna vähän biletellyt menemään, joten sunnuntaista toivuttuani olin valmis uuteen tulemiseen! Saatoin heittää kaiken epäterveellisen jopa roskiin ja ostin jotain terveellistä tilalle (kuten pakastevihanneksia). Homma meni heti plörinäksi, kun menin liian nälkäisenä kauppaan tai joku kaveri pyysi mäkkiin. McFeast, isoilla ranuilla TIETYSTI.

Vaihe 3. Huomasin joidenkin asioiden muuttuneen arjessa

Aloin syömään säännöllisesti ja melko sopivan kokoisia annoksia. Tämä oli varmaan eka muutos, jonka onnistuin tekemään. Söin edelleen aivan liian vähän kasviksia ja liikaa herkkuja etenkin viikonloppuisin, mutta en enää skippaillut aterioita (opiskelin ja asuin koululla, joten se auttoi varmasti myös syömisen säännöllisyyteen). Terveisiä muuten rakkaille entisille opiskelukavereille, nuudelit ja raejuusto nevö foget <3 .

Vaihe 4. Hyviä kausia…

Sitten innostuin ihan oikeasti pudottamaan painoa ja hankin ammattilaiselta ruokavalion! Olin jo työelämässä tällöin. Saatoin parikin viikkoa syödä todella ns. orjallisesti ja terveellisesti. Se tuntui aina hyvältä, kun siinä onnistui. Sitten kuitenkin menin vähän solmuun sen kyttäämisen kanssa ja vedin homman lekkeriksi. En ollut oikeasti valmis ihan näin suureen muutokseen ja motivaatio muuttui hirveiksi paineiksi. Joita en kestänyt. En ole koskaan omannut hirveän kovaa itsehillintää ja taiteilin jatkuvasti siinä ja rajoilla ”mikä mahtuu mun ruokavalioon”. Söin salaa, joka oli vähän outoa ottaen huomioon, että asuin yksin.
Mulla oli myös purnukkaa jos jonkinnäköistä ja hifistely toi sellaisen tunteen, että tässä ollaa tosissaan. Oikeesti, lopulta suurin osa niistä jauheista lensi roskiin!

Mun tietämys ruokavaliosta oli myös vähän niin ja näin. Sain kerran ilmaistapaamisen PT:ltä liityttyäni yhden salin jäseneksi ja hän kysyin millaiset ”makrot” mulla on ruokavaliossani. Heitin ihan hatusta, että ”joku 40g hiilaria”. Sehän on oikeasti ihan järkyttävän vähän, enkä tajunnut yhtään mitä edes puhuin.

Vaihe 5. Fitnessihmisen fitnesselämää

En voi väittää, että olisin kisadieetillä syönyt kovin laadukkaasti. Ruoka oli lopulta aika yksipuolista ja ymmärrettävästi tähtäsi siihen, että ruoka on vähäkalorista. Nykyään kierrän kaukaa esimerkiksi kevyttuotteet ja myös kaikki teollisen makuiset patukat ja muut ”bodyruoat”. En sano, että niissä mitään pahaa olisi, mutta koitan itse panostaa siihen, että syön ihan normaalia ruokaa.

Olevinaan nautin niistä proteiinipatukoista, tai no varmaan nautinkin, koska olin niin jäätävissä sokerihimoissa. Saatoin keskellä yötä herätä syömään proteiinipatukkaa, jonka olin piilottanut itseltäni. Söin myös ihme funlight-rahkasössöjä ja vein joka paikkaan omat eväät. Oli hyvä koittaa toki tuotakin maailmaa, nykyään ei musta siihen olisi. Ruoan ja syömisen miettiminen vei varmaan 80% mun energiasta.

Vaihe 6. Rentoa, mutta terveellistä syömistä.

Nykyään ruokavalioni on varmasti monenkin mittapuulla terveellinen ja kyllä, panostan siihen paljon! Oon löytänyt itselleni hyvän tavan syödä ja ainakin tällä hetkellä voin aivan loistavasti! En voi sanoa mitään yksittäistä ruoka-ainetta, joka olisi muuttanut omaa oloani, mutta hyviä ravintorikkaita ruoka-aineita on pitkä lista! Lisäämisen filosofia toimii oikeasti aivan superhyvin ruokavalion koostamisessa: Kun lisää monta kertaa päivässä jotain hyvää lautaselle, niin sillä on lopulta suurin merkitys!

On mullakin toki paheita ja niistä esimerkkinä vaikka pepsi max ja irttarit. Molemmat on varmaan jollain mittarilla ihan jätettä 😀 . Koitan rajoittaa maxin juomista kahteen päivään viikossa, mutta onneksi en juo mitään muita hiilihapollisia juomia lisäksi.

Ihan suurin muutos on ollut tässä matkan varrella kasvisten käyttö. Voisin väittää, että kellä tahansa se voi olla avain merkittävään hyvinvoinnin lisääntymiseen! Kasvisten lisäksi kovien rasvojen vähentäminen aika radikaalisti on toinen juttu, joka on kyllä vienyt omaa oloani ja etenkin kehonkoostumustani tässä vuosien varrella hyvään suuntaan! Käytin joskus ihan sairaasti valmisruokaa ja etenkin kaikkea pakaste*askaa, hyvin rasvatussa muodossa.

Oon kaksi kertaa palautunut raskaudesta normaalipainoiseksi ilman mitään kuureja tai dieettejä. Se onnistuu vain, jos ruokavalio on luonteva osa elämää, eikä mikään ainainen taistelu. Hyvinvointiin tietysti vaikuttaa myös uni, mutta liikunnalla on ollut sinänsä pienin rooli jos nyt miettii ihan sitä miltä näytän tänä päivänä. Voin siis lämpimästi suositella ruokavalion korjaamista pienin askelin, koska hyvin ravittu keho tuntuu ja näyttää hyvältä.

Oliko noissa vaiheissa teille tuttuja fiiliksiä?

Kotiin hyvillä mielin ja ilman turvotusta!

Tiedoksi muuten, mulla ei ollut omia eväitä mukana reissussa 😉 . Mä en halua olla missään asiassa ääripäiden ihminen. Ja jos toisessa ääripäässä on se, että ottaa omat broilerit reissuun niin mä voin myös kertoa siitä toisesta ääripäästä.
Nimittäin vasta katsomalla taaksepäin viimeisen kymmenen vuoden ajalle tajuan, miten paljon (ja toivottavasti pysyvästi) mun ajattelutapa on muuttunut hyvinvointini suhteen. 

Vuonna 2010 taisi olla mun ja mun miehen eka yhteinen ulkomaanreissu Singaporeen ja Malesiaan. Mä olin jo tuohon aikaan pudottanut painoa ihan kivasti, mutta ajatuksen tasolla moni asia oli vielä vaiheessa ja syöminen oli koko ajan tasapainoilua. Kontrasti nykypäivään on aivan hurja, koska en suoraan sanottuna halua, enkä edes osaa enää elää samalla tavalla. Olin koko ajan dieeteillä ja ”kuureilla”, niinkuin varmaan suurin osa elämäntapamuutoksen tehneistä alkuvaiheessa. Se vaihe vaan yleensä aina käydään läpi.
Silloin mä en ollut vielä ihan täysin sisäistänyt sitä juttua, että valintoja tehdään terveyden suhteen joka päivä ja kannattaa välttää hyvin ääripäihin menemistä. Mulla oli edelleen tuohon aikaan usein morkkiksia, enkä osannut syödä rennosti tai käyttää omaa oloa mittarina. 

Muistan kun päästiin tuolloin 2010 reissulla lentokoneeseen, niin olin heti niin ”lomamoodissa”, että ahdoin jo koko lentomatkan itseni täyteen suklaata ja karkkia! Lento oli pitkä, jotain yli 10 tuntia ja mulla oli ihan saamarin huono olo koko loppulennon. Olin mm. vetänyt suunnilleen yhdeltä istumalta sellaisen 400g:n suklaalevyn kitusiini. No pitihän sitä, kun pääsi pitkästä aikaa lomalle!
Koko sen reissun ajan mulla oli sellainen olo, kun olisin koko ajan ollut turvonnut ja vatsaakin väänsi. Syynä saattoi olla se, että mun vatsa ei aika tiukan ruokavalion jälkeen kestänyt reissussa sitä vehnä/rasvamättöä ja söin mitä mieleen tuli. Ja pääasiassa siis pelkkää p*askaa unohtaen täysin mun normaalit ruokailurutiinit. Mä siis jotenkin annoin itseni ihan totaalisesti lyödä koko homman läskiksi ja vaikka mä olin saanut jo hyviä tuloksia mun laihdutusprojektissa, niin mulla ei ollut reissussa mitään jarrua! En tajua, että mikä tarve mulla oli ylipäätään koko ajan syödä jotain? 😀
Ei mitenkään ihme, että tuolta reissulta hankin itselleni 4kg turvotuksen muodossa ja olin taas kerran todella pettynyt itseeni.

Join ennen myös alkoholia aika reippaasti reissun päällä. En nyt tarkoita mitään känniördäystä, mutta kun aukaisee ekan Bacardi Breezerin aamupäivästä, niin kyllä siinä päivään ehtii. Jostain syystä se alkoholin litkiminen rannalla ja rantabaareissa oli pakollinen osa reissua. Tämän asian suhteen varmaan myös jonkinlainen aikuistuminen on auttanut.
Voin kertoa, että ei se sokerilitku ainakaan yhtään kohenna oloa kun siihen vetää vielä kerran päivässä sen kunnon ähkyn. Oon myös erittäin perso makealle ja ulkomailla mua on vaikea saada kulkemaan pysähtymättä kahviloiden ikkunoiden ohi! Täällä Barceloassakin on toinen toistaan ihanampia herkkuja jokaisessa kadunkulmassa!

Tän koko homman pointti on se, että oon jotenkin onnistunut sisäistämään sen, että mulla on vaan NIIN paljon parempi olo fyysisesti kun pidän kiinni edes jokseenkin terveellisistä elintavoista myös reissussa. Eikä se tarkoita sitä, että mä en osaisi nauttia! Toki on ollu ihana herkutella täällä, mutta entisaikoihin verrattuna se on todella paljon hillitympää, eikä koko ajan tarvi mussuttaa jotain. Ainoa juttu mikä harmittaa on se, että kävelyn lisäksi ei olla täällä paljon ehditty kuntoilemaan, mutta ens viikolla ehtii taas hyvin. Se taas on mulle itselleni sitä rentoutta, että muutaman päivän voi hyvin olla liikkumatta, eikä heti tarvi itkee itseensä uneen siksi, että lihassolut surkastuu. Mun mielestä homma toimii ihan samalla tavalla arjessa kuin lomillakin, eli jotain sinne pääkoppaan on uponut. Tärkeintä on aina se, että tuntee olonsa hyväksi ja energiseksi!

En tiedä saiko kukaan tätä pointtia kiinni, mutta toivottavasti joku. On ollu ihan mielettömän ihana reissu kaikinpuolin: Seura (<3), ilma, fiilis, eiliset häät (jossa järjestlyt aivan 5/5!!!) ja tietysti ollaan nautittu myös hyvästä ruoasta ja juomasta. Aamulla sitten takaisin TOIVOTTAVASTI helteiseen Helsinkiin! 🙂

Kertokaa miten teidän reissut on muuttuneet vuosien myötä ”terveysnäkökulmasta”???