Olen muuttunut ja tässä on syy.

Mulla on sellainen olo, että olen muuttunut ja kasvanut ihmisenä tänä vuonna todella paljon. Oon myös uskaltanut olla jotenkin enemmän oma itseni ja oppinut arvostamaan omaa persoonallisuuttani. Lisäksi sellaisesta turhasta itsensä jatkuvasta arvioinnista on todella tärkeää päästä irti, koska tässä elämässä ei jatkuvasti jaeta pisteitä eri rasteilla.

Mulla on yksi todella läheinen ystävä joka on itseasiassa mun aivan ensimmäinen ystävä. Hän on ollut meistä aina se ”henkisempi” ihminen, siis heti sen jälkeen kun lakattiin käyttämästä MicMacin reisitaskujousuja. Hän on kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, elämän tutkimisesta itsensä löytämisestä. Joskus parikymppisenä jopa mietin, että onko meillä enää mitään yhteistä? Se oli kuitenkin vain joku vaihe.
Seuratessani ystäväni edesottamuksia olen ymmärtänyt, että hän on oikeasti yksi niitä harvoja tuntemiani ihmisiä, joka uskaltaa unelmoida ja heittäytyä elämässä seikkailuihin! Itsestäni tuntui, että omat päiväni olivat usein vaan sitä samaa, eikä niistä löytynyt kovin kummoisia seikkailuita. Ehkä en vaan osannut ottaa päivistä irti niiden kaikkea potentiaalia?
Välillä huomasin myös jääväni jotenkin liian kiinni negatiivisuuteen ja jopa nautin siitä. Tai ehkä mulla oli vain tapana valittaa aika usein ja aika turhista jutuista. Mä väitän, että aika moni tunnistaa omasta elämästään ton. Kun puhuu paljon negatiivisista asioista, niin niitä tuntuu tulevan koko ajan lisää.

Koska mä olin vuoden alussa hyppäämässä aivan tuntemattomaan, niin aloin hakemaan jonkinlaista henkistä rauhaa meditoinnista ja mielikuvaharjoituksista – ja tästä samasta ystävästäni. Ystävän, henkisen mentorin, psykologin ja lifecoachin raja on aika häilyvä 🙂 .
Oon opetellut tämän vuoden aikana erilaisia tekniikoita, joilla voin hallita mun päänsisäistä kaaosta. Harrastan myös lähes päivittäin sellaista tietoista itsensä ääneen psyykkausta ja se on kuulkaa todella tehokasta! Erityisesti meditaatioon jää koukkuun, vaikken mä oikeasti edes tiedä miten meditoidaan ”oikein”. Kun itselläkin on pieniä lapsia, niin ihan hirveästi ei oo niitä hiljaisia hetkiä, mutta mulla on toiminut parhaiten nukkumaan mennessä meditaatiovideoiden kuuntelu, aamulla ”pääntyhjennys” harjoitus ja pari viikkoa sitten aloin käymään Studio Loftilla ilmajoogassa, joka on hiton maagista! Mä pääsen siellä tunnilla niin rentoon tilaan, että se on varmasti mahdotonta missään muualla.
Jos haluaisitte blogiin jotain aktiivisen perheenäidin meditointivinkkejä, niin huikatkaa kommettiboxissa!

Olen huomannut, että etenkin tuo pään tyhjentäminen on mulle todella tärkeää. Kun vien lapset hoitoon, niin heti sen jälkeen, ennen kuin aloitan työt istun lattialle hyvään asentoon ja laitan silmät kiinni. Keskityn hengittämiseen ja heti jos mun mieleen tulee joku ajatus, päästän sen menemään. Se on alussa TODELLA vaikeaa, mutta päivä päivältä oppii tulemaan tietoisemmaksi siitä hetkestä. On yllättävän vaikeaa olla ajattelematta mitään, mutta siinä voi kehittyä.
Mä yleensä istun n.10min lattialla ja sitten mulla on tiettyjä mantroja, jotka toista itselleni. Jos mulla on vaikka todella kiireinen päivä tulossa, niin mä kerron itselleni, miten saan kaikki tarvittavat asiat hoidettua, aikaa jää ylikin, ehdin hyvin töihin, mulla on rauhallinen olo, mun ei tarvi hätääntyä ym. Näitä toistelen sitten rauhalliseen ääneen itselleni niin kauan, kuin mun sisällä tuntuu tarpeelliselta. Tän saman voin tehdä vaikka autossa.

Varmaan joillakin meditoiminen ja muut henkimaailman jutut voi mennä vähän yli hilseen, mutta omaan elämääni niillä on ollut iso vaikutus. Pienestä uteliaisuudesta on enemmän hyötyä, kuin siitä, että teilaa kaiken heti suoralta kädeltä! En mäkään nyt ole tässä karkaamassa vielä mihinkään Tiibetiin hiljaisuuden retriitille, mutta toivon, että nää olohuone-meditaatiot on pysyvä osa mun arkea.

Olisi kiva kuulla onko siellä muita meditaatioon hurahtaneita? Miten pitkälle olette ”päässeet” harjoituksissa?

Kun kaikki on mahdollista niin….

Sain jo jokin aika sitten tosi hyvän postaustoiveen lukijaltani. Hän pyysi mua jatkamaan lausetta: ”Jos kaikki olisi mahdollista niin…”. Koska en halua jossitella, niin halusin muuttaa hieman ajatusta. Nimittäin KUN kaikki on mahdollista, niin…
Mä uskon vetovoiman lakiin ja siihen, että vedän puoleeni sitä mitä ajattelen. Jos haluan onnellisuutta ja hyviä asioita elämääni, niin asioiden murehtiminen vain työntää niitä poispäin. Itse meditoin nykyään lähes päivittäin ja oon saanut siitä paljon apua asioiden käsittelyyn. Mulla on isoja unelmia ja tässä postauksessa kerron ne suurimmat. Mulla on elämässä jo paljon ihania asioita ja uskon, että paljon hyvää on vielä tulossa.

Blogin kuvat: Monna Pursiainen

Kun kaikki on mahdollista, niin…

… Asumme järven rannalla, maksimissaan 30min ajomatkan päässä Helsingistä. Tämä on ultimaattinen unelmani, enkä tule siitä varmaan ikinä luopumaan! Esimerkiksi Bodom -järven rannan läheisyys kiehtoo. Se on aivan ihanaa seutua! Asuuko joku teistä sielläpäin? Mitä tykkäätte alueesta?
Luonto, järvinäköala ja hiljaiset kesäillat auringonlaskua katsellen ovat sellainen ajatus, joka ei jätä mua rauhaan. Ruotsinkielinen koulu on sen verran lähellä, että pojat pääsisivät sinne pyörällä. Meillä tuo kieliasia ratkaisee paljon missä voidaan asua. Siksi Espoo voisi olla siinä mielessä sopiva vaihtoehto?
En haaveile mistään kartanosta, vaan aika tavallisesta omakotitalosta.
Ai niin. Siellä mun unelmien talossa on myös se Hakolan pinkki samettisohva.

Yritykseni Match by K on menestynyt ja meillä on satoja asiakkaita! Minulla on hyvä tiimi apunani, jotta voin keskittyä ainoastaan asiakkaiden tapaamiseen. Olen siis todellakin deittimaailman Jutta G 🙂 . Tämän ajatuksen pidän mielessä joka ikinen päivä!
Olen aina halunnut vaikuttaa ihmisten elämiin isosti ja siksi olen nyt unelma-ammatissani. Sen lisäksi haluan tehdä bisnestä, koska Suomessa on mielestäni liikaa mentaliteetti ”Mä nyt täällä piilossa vähän näperrän jotain.” Itse ajattelen, että mitä enemmän katsotaan, sitä parempi!

… Tapaan oman PT:n kerran viikossa, koska haluan pysyä fyysisesti hyvässä kunnossa. Treenaan hänen kanssaan kehittäen liikkuvuutta, lihaskuntoa, koordinaatiota ja keskivartalon hallintaa. PT voisi olla esimerkiksi Lupauksen Sara Nevalainen, koska pidän todella paljon hänen tyylistään ohjata. Sen lisäksi joogaan säännöllisesti, etenkin hotjoogaa ja ilmajoogaa.

 

… Lahjoitan joka kuukausi rahaa vähävaraisille Apuna RY:n kautta ja Heikki Hurstin toimintaan. Lahjoitan tälläkin hetkellä pieniä summia, mutta esimerkiksi 200€ joka kuukausi olisi mielestäni aika hyvä summa yhdeltä ihmiseltä. Vaikka meillä Suomessa on hyvä sosiaaliturva, niin paljon on täälläkin ihmisiä, joilla on isoja talousvaikeuksia elämässä syystä tai toisesta. Haluaisin myös olla mukana jossain toiminnassa, joka auttaa esimerkiksi velkaantuneita nuoria elämänhallinnassa.

… Matkustamme kerran vuodessa pidemmälle ulkomaanreissulle. Lähdemme jonnekin kauas sukeltamaan ja snorklaamaan. Tämä on tietysti mahdollista sitten, kun lapset ovat sen ikäisiä, ettei heitä tarvitsisi enää valvoa jatkuvasti. Vuokraamme oman veneen ja nauttisimme kirkkaasta vedestä ja auringosta yhdessä. Perheen kanssa matkustamisesta unelmoin valtavasti! Tosin sitten kun lapset on koulussa niin tämä on hankalampaa, muttei varmasti mahdotonta.

Tällaisista asioista mä unelmoin ja joka päivä menen niitä kohti. En ole koskaan ollut ihminen, joka kaipaisi elämäänsä jotain aivan ”överiä”, hienoja laukkuja tai viiden tähden illallisia. Mulle on tärkeää, että saan tehdä elääkseni jotain merkityksellistä ja nautin siitä mitä teen.

Olisi ihan kuulla mistä te lukijat unelmoitte? Onko siellä muuten muita jotka meditoivat tai tekevät mielikuvaharjoituksia? Olisi kiva koota vaikka pieni porukka ja vaihtaa ajatuksia.♡