Kun vapunvietto meni persiilleen heti aamusta!

Mä oon aika vahvojen tunnetilojen ihminen ja se näkyy ilossa ja surussa ja mun on vaikea peitellä tunteita sillon kun ottaa päähän. Mulla saattaa tulla sen kokoluokan ”elin ottaan” että mut kannattas tilata jollekin purkutyömaalle ja antaa leka käteen… Tulis nimittäin nopeesti sileetä! Oonkin monesti miettinyt, että miten me voidaan olla niin erilaisia mun miehen kanssa ja silti yhdesssä; Mä oon se nitroglyseriini ja hän on piimä 😀 .

Tänään oli taas sellainen aamu, että mun käyrät oli aivan kaakossa. Menin turhaan töihin vain kuullakseni, että ”huhtikuun loppu” oli ollut jo viime viikolla eli olen turhaan töissä. Ei siinäkään mitään… Sinänsä parin tunnin turha kierros keskustaan ei vielä maailmaa kaada. Mutta se, että tein tämän päivän työt silmällä pitäen reissusuunnitelmat – se kyllä hetkellisesti kaatoi!!! Me ollaan siis Theon kanssa menossa tänään Tampereelle vapun viettoon ja jos olisin tiennyt tämän työkuvion, niin oltas voitu oikein hyvin lähteä jo vaikka eilen.

On niin paljon helpompaa, jos sössii itse omat suunnitelmansa kun silloin voi syyttää vaan omaa tyhmyyttään. Nyt tuntuu, että koko vappu on pilalla vaikka eihän asia niin ole. Mulle on henkilökohtaisesti aina vaikeaa lähteä nostamaan sitä spirittiä, jos jostain syystä olen menettänyt malttini syystä tai toisesta. Mun on vaikeaa ajatella, että ”ei tää nyt niin paha juttu ollut” vaan jotenkin jään vellomaan siihen pyhään ketutukseen. Luojan kiitos mä en oo enää sellainen draamailija mitä joskus… Ikä on kyllä tuonut siihen asiaan ihan kaivatun muutoksen.
Yleensä mä soitan mun miehelle silloin kun oon aivan raivona ja hän kiltisti kuuntelee sitä mun kiroilua puhelimen toisessa päässä aikansa ja kysyy että helpottiko 😀 . Ja yleensä se sit onneksi vähän helpottaakin!

Hymy pyllyyn!

Myös yksi asia mikä olisi todella tärkeää muistaa silloin kun ottaa aivoon on se, että antas hengityksen tasaantua pari päivää, tai ainakin tutia ennen kuin reagoi. Kun asioihin saa vähän etäisyyttä, niin osaa ehkä ne kiperimmät kommentit jättää sanomatta tai kirjoittamatta. Tän varmaan moni teistä allekirjoittaa myös parisuhteessa. Kaikkea EI kannata sanoa ääneen  – ainakaan silloin kun tilanne on akuutisti päällä (jos koskaan). Moni raivopäissään jätetty asiakaspalaute, toiminta liikenteessä tai vaikka kommentti omalle lapselle saattaa tuntua hieman liioitellulta sen jälkeen, kun oma pulssi on tasaantunut normaalilukemiin. Tässäkin asiassa on helpompaa niillä piimä-ihmisillä, joiden tunteet ei heitä niin helposti nollasta sataan.

Milloin viimeksi sulla on ollut aivan raivokas ***tutus päällä ja miksi???

A-luokan viikonloppu sekä isälle, että äidille!

 

Kuinka usein te perheelliset vanhemmat viettävät ns. A-luokan viikonloppuja?

Meillä on miehen kanssa tällainen humoristinen ilmaisu viikonlopusta, joka vietetään omien kavereiden kanssa – eli ei siis pariskuntana 😀 . Toki yhteinenkin aika vanhempien kesken on ihanaa ja täytyy myöntää, että meillä sellaista ei kyllä liiemmin ole. Jossain Hesarin jutussa joku psykologi/tutkija tms. sanoi, että pikkulapsien vanhemmilla pitäisi olla JOKA viikko ainakin 5h yhteistä aikaa ilman lapsia…. Ööö…. Ei meillä ainakaan!

Mulla ja hurrilla on molemmilla aika tiiviit kaveriporukat ja molemmilla se porukka on ollut koossa lähes lapsuudesta saakka. Hurri on parhaillaan kaverinsa mökillä, jonne he kokoontuvat noin kymmenen körilään voimin ja tekeminen (käsittääkseni) koostuu kohtuullisen yksinkertaisista asioista 😀 . Tiedän, että mieheni on odottanut tätä häppeninkiä pitkään ja hartaasti ja se arjen nollaus tapahtuu parhaiten kavereiden kanssa, jotka tuntee parhaiten.

Itse oon ollut aina aika tarkka omasta ajasta ja siitä, että ehdin antaa sitä myös ystävilleni. He on kuitenkin ne ihmiset, joiden haluan pysyvän mun elämässä ikuisesti. Siis perheen lisäksi!

 

Könsikäs <3

Ens viikonloppuna on sitten oma vuoroni, kun suuntaan siskoni ja parhaan ystäväni kanssa kohti Tahkon ExtremeRunia! 

Viimeiset viikot on paahdettu meneen tukka tötteröllä ja tuntuu todella hyvältä päästä oikein kunnolla nollaamaan pää! Enkä nyt tarkoita ehkä sillä tavalla, mitä moni heti ajatteli. Eli kyllä me meinataan ihan oikeasti sinne juoksuunkin asti päästä – tosin ennätyksiä tuskin menee rikki tänä vuonna 😀 ! Toki asiaan kuuluu varmasti myös bile-puoli, mutta mä kyllä odotan ihan kaikkea; Pakkaamista, yhteistä matkaa junalla Kuopioon, majoittumista meidän mökkiin, höpöttelyä, maailman parantamista, arjen puimista ja tietysti itse tapahtumaa, josta on kovat odotukset! Ne jotka tuntee mut tietää myös, että olen erittäin kova Jaajo-fani, joten toivottavasti hänen punertavasta pehkostaankin saan nähdä edes pikaisen vilauksen…
Onko joku teistä tulossa viikonloppuna Tahkolle??

Mulla on todella tärkeää, että meillä molemmilla hurrin kanssa olisi tasapuolisesti aikaa omien ystävien kanssa. Arjessa illat on tosi kiireisiä ja mä itse rentoudun parhaiten lähtemällä kotiympyröistä pois! Ja pakko myöntää, että parit kunnon yöunet eivät todellakaan ole pahitteeksi, etenkin kun meidän kaksivuotias on alkanut saamaan keskellä yötä oikein kunnon raivareita. Varmaan taas yksi (väsyttävä) vaihe tämäkin…

Milloin sä olet viimeksi viettänyt laatuaikaa ystäviesi kanssa pitkän kaavan mukaan???