Päivä täydellistä fitness-elämää! (+arvonta)

Mulla on ollut jo pidemmän aikaa mielessä tehdä my day tyyppinen postaus ”täydellisestä fitness-elämästä”. Oma elämäni on tosin aika kaukana sellaisesta ja erittäin hyvä niin. Tosin epäilen, että jotkut vaan haluaa antaa tietynlaisen kuvan elämästään ja siellä IG kuvien takana on sitten ihan tavallista arkea. Mun oma arkeni on keikkumista kultaisella keskitiellä ja suoraan sanottuna joskus ei vaan jaksa panostaa ihan 100 lasissa! Toki elämäntyylini on perusterveellinen ja joskus jaksankin tsempata enemmän. Haluan kuitenkin olla ylianalysoimatta kaikkea ja olenkin hieman muuttanut suhtautumistani liikuntaan ja ruokavalioon ihan tietoisesti (ei enää niin suorittamista). Olen huomannut, ettei se ole vaikuttanut minuun kuin positiivisesti, myös fyysisesti.

Millainen sitten olisi täydellinen fitness-päivä? Tiesittekö, että fitness sanana ei suinkaan tarkoita pelkästään sitä urheilulajia, jossa poseerataan perssuonet vilkkuen yleisölle kakkapökäleen värisenä. Sanan ”fitness” suomennos on ”terveys”, ”kunto” ja ”kuntoilu”. Itse ainakin koen fitness elämäntyylin enemmän positiivisena, kuin negatiivisena vaikka varmaan se monilla meneekin vähän yli ja luo elämään pelkkiä pakkoja ja rajoituksia. Kelleppä ei terveys ja kuntoilu tekisi hyvää!?

Kuva: Johanna Varis

Koska olen persoonana aika suurieleinen, niin kyllä tämäkin täytyy vetää vähän överiksi viihteen nimissä. Se että syön sen saman kaurapuuron kuin aina ja käyn jossain kävelylenkillä ei ole vielä kovin viihdyttävää luettavaa, eihän?? Mä haluan nyt tutustua oikein perinpohjaisesti tähän hommaan; Miten elää true fitnessihminen?? Siis sellainen, jonka elämää määrittävät hashtagit #fitnesslife #eatclean #noexcuses ja #leanandstrong !

 

Nyt mä kaipaan armaat lukijat teiltä vinkkejä: Mitä kuuluu täydellisen fitnessihmisen täydelliseen fitnesspäivään?

Miten tällainen 35-vuotias perheenäiti voi yhden päivän ajaksi muuttaa elämänsä sellaiseksi, että se läpäisee jopa tiukimpienkin fitnesslasien seulan? Kerro sinä se minulle! Ja nyt todellakin pitää olla ihan extra extra matskua jotta saadaa hyvä postaus aikaiseksi! Voit kertoa yhden tai useamman asian, tärkeintä on, että päästä stereotypiasi valloilleen :D!

Arvon kaikkien kommentoijien kesken tuotepaketin, johon olen koonnut kaikenlaista pientä ja kivaa blogin kautta saatua (paketin arvo n.25€). Vastausaikaa on tiistaihin 3.7 mennessä. Sitten keskiviikona toivon mukana pääsen elämään mun täydellisen #healthyliving päivän!
Muista jättää toimiva sähköpostiosoite!

Nähdäänkö fitnessurheilu joskus olympialaisissa?

Tuskin olen ainoa joka seuraa mielenkiinnolla olympialaisia! Juuri katsoin yhtä lempilajiani, eli pikaluistelua. En osaa selittää mikä lajissa on niin koukuttavaa, enkä tiedä siitä oikeastaan sen tarkemmin mitään. Joku urheilijoiden fyysisyydessä ja lajin brutaaliudessa vaan kiehtoo tällaista perus-penkkiurheilijaa. Ehkä se johtuu siitä, että suomalaisen pikaluistelija Pekka Koskelan jäätävä yhden jalan kyykkytulos 185kg on jäänyt ikuisesti mun mieleen. Suapi koittoo perästä!
Mua itseäni kiehtoo erityisesti lajit, joissa harjoittelu vaatii kropan viemistä äärimmilleen. Mun mies nauraa, että olen varmaan ainoa, joka haluaa katsoa 50km:n kävelyn alusta loppuun! Olipa sitten kyseessä pitkän matkan kävely, juoksu, hiihto, pikaluistelu, niin sen tiedän, että minusta ei olisi ollut (eikä ole) sellaisiin lajeihin. Se yksinäinen puurtaminen treeneissä ja kiroissa vaatii aivan tietynlaisen mielenlaadun.

Olympialajeja ei voi vertailla keskenään, koska eri lajeilla on tietysti eri vaatimukset. Onhan se tyhmää laittaa rinnakkain joku pitkän matkan hiihto ja skeet-ammunta. Molemmissa on toki se, että tulos on mitattavissa ja ihmisten paremmuus on ainakin lähtökohtaisesti helppo ratkaista.
Itse diggailen tosiaan hyvin fyysisistä lajeista, mutta toki on lajeja, jossa fyysisen kunnon lisäksi keskittyminen ja tarkkuus ratkaisevat. Ei se silti tee niistä lajeista sen huonompia. Taitoluistelussa viehättää se, että fyysisesti todella raskaasta suorituksesta saadaan niin kauniin ja sulavan näköistä!
Viime vuonna muistan lukeneeni jonkun jutun siitä onko fitnesslajit olympialaisissa joskus tulevaisuutta. Seuraavissa kesäolympialaisissa nähdään mm.skeittaus ja onhan sekin ollut tähän asti marginaalilaji. Tähän on meidän bloggari Piiakin joskus kommentoinut blogissaan ja olen kyllä hänen kanssa aivan samaa mieltä siitä, että fitness ei olympialaisiin kuulu! Ja hänellä on kuitenkin hieman varaa sanoa, kun on itse lajin huippu! Ei se silti tee fitnesskisaajista vähemmän urheilijoita, Treeni vaan vaatii eri asioita välttämättä treenaaminen ei ole edes se tärkein asia menestyksessä.

Itse nään fitnesslajit enemmän kauneuskilpailuna ja kauneus on kuitenkin aina katsojan silmässä. Onhan monia lajeja, joissa kauenus ja esteettisyys on tärkeässä roolissa (kuten vaikka taitoluistelu), mutta silti niissäkin lajeissa on mitattavia elementtejä, jotka voidaan pisteyttää. Toinen kilpailija ei voi voittaa toista sen perusteella, minkä muotoinen lihas on. Fitnesslajeissahan tämä on käytännössä asia, joka kovastikin vaikuttaa lopputulemaan!

Mä tunnen itse monia fitnessurheilijoita ja -harrastajia ja moni treenaa kovaa ja tosissaan. Silti mun mielestä fitneksessä moni ehkä ajattelee elävänsä ”urheilijan elämää” vain, koska on kilpaillut tai aikoo kilpailla vielä joskus. Toki alalla on myös sellaisia henkilöitä, jotka omistavat koko elämänsä kilpaurheilulle. Mutta he ovat varmaan aika häviävän pieni osa. Fitness eroaa myös siinä aika paljon muusta urheilusta (ainakin näin lähes maallikon näkökulmasta) että kilpailujen välissä voi olla vuosiakin, jonka aikana elellään melko normaalia elämää. Kuinka moni SM-tason hiihtäjä, voimistelija, mäkihyppääjä tai jääkiekkoilija voi pysyä näin lajin huipulla…? No, aina toki löytyy poikkeuksia ja toki aina olympialaisissa on ihmisiä, jotka ovat tehneet comebackin kilpaurheiluun vuosienkin tauon jälkeen (tosin monessa lajissa yli kolmekymppisenä huipulle ei ole enää juurikaan asiaa).

 

Tässä ei oo tosiaan tarkoitus dissata kenenkään fitnessurheilijan lajivalintaa, vaan nää on vain mun omia ajatuksia lajeista. Olympialaiset ovat mun mielestä katsojan kannalta ihan mieletön tilaisuus päästä tutustumaan eri lajeihin ja niiden huippuihin. Jotenkin en vaan nää sitä tilannetta, että olympialajissa suoritus olisi se, että urheilija menee lavalle bikineissä/pikkuhousuissa ja tekee siellä neljä eri asentoa.

 Voisiko teidän mielestä fitness olla joskus tulevaisuudessa olympialajina?  Onko siellä lukijoissa muuten ketään, joka tähtää lajissaan olympialaisiin?