Mitä tapahtuu identiteetille, kun isorintaisesta tulee lähes rinnaton?

Nyt kirjoitan eräästä itselleni todella henkilökohtaisesta aiheesta, eli rinnoista. Eli boobseista. Eli daisareista.
Ja pahoittelen jo nyt aika pitkää postausta…

Olen hyvin isorintaisesta suvusta ja mulle kasvoi rinnat jo varhain. Eikä se kasvu sitten ihan hetkeen pysähtynyt! Lukion jälkeen painoni nousi epäterveellisistä elintavoista johtuen ja rasvaa meni tietysti myös rintavarustukseen. En todellakaan pitänyt isoista raskaista rinnoistani ja mua lähinnä ärsytti niiden saama huomio! Olisin koska tahansa ollut muutaman kaverini tavoin pienirintainen, vaikka eivät hekään olleet tyytyväisiä! Taitaa olla naiseuden kirous…
Muistan edelleen, kun kaverini sanoivat mulle, että ”Miten sulla voi olla noin isot tissit??!!” Olin aina se isotissinen tyttö.

Raskaisiin ja isoihin rintoihin liittyy ulkonäön lisäksi myös paljon fyysisiä oireita ja myös itselläni oli niitä. En tietenkään raaskinut ostaa kunnon liivejä, enkä etenkään kunnon urheiluliivejä. Isorintaisena kunnollisen urheiluliivit ovat välttämättömyys!!! Rintakudos venyy liikkuessa enemmän kuin normaalisti ja kudosvenymä saattaa aiheuttaa oikein kunnon arvet! En voinut myöskään koskaan pitää esimerkiksi tavallisia bikineitä, eikä silloin 15-vuotta sitten ollut todellakaan samanlainen valikoima mitä nykyään on isorintaisille.
Muistan kun menin kerran jonkun alusvaateliikkeen asiakasiltaan ja myyjä valitsi mulle kaarituettomat, niskan takaa menevät pitsiunelmat. Liivit näyttivät ihan kivoilta… JOS EN LIIKKUNUT MILLIÄKÄÄN! Maksoin niistä ihan &€%”#sti ja mietin yhä edelleen tänä päivänä, että mitäkähän se myyjä oikein mietti?? Liivien tuki oli täysi nolla ja niiden mukana tuli vielä ihan kamalat alushousut LAHKEILLA. Kai mä olin niin hemmetin taula, etten vaan kehdannut olla ostamatta sitä settiä!

2007 mun päässä tapahtui joku totaalinen tuskastuminen isoihin rintoihini! Opiskelin tuolloin Kuopiossa ja marssin terveyskeskukseen. Halusin rintojen pienennysleikkaukseen! Yllättäen hoitaja oli hyvin ymmärtäväinen ja hän arvioi, että leikkauksen myötä painoa lähtisi molemmista rinnoista n.300g. Sehän ei ole sinänsä iso määrä, kun hyvin isoista padoista saattaa lähteä yli puoli kiloa per puoli! Lopulta pääsin leikkausjonoon. Soitin kuitenkin noin kuukauden päästä KYS:iin ja sanoin, että en halua sittenkään leikkaukseen. En siis kuitenkaan ollut siihen valmis ja olen myös miettinyt, että kuinka paljon ne isot rinnat oli vaan osa mun identiteettiä, josta en uskaltanut luopua.

 

 

Jossain vaiheessa dieettasin fitnesskisoihin ja painoa lähti aika reilusti. Sinne fitnessbikineihin tungetaan ties mitä fileitä ja teippejä, jotta ne tissit saadaan oikein kunnolla framille! Mulla oli onneksi vielä tisseissä jotain jäljellä siinä dieetin loppu vaiheessa. Ajattelin, että ei tässä mitään. Nyt nää on ihan ok.
Sitten tuli lapset ja niiden myötä imetys. Yht äkkiä mun isot, painavat rinnat oli muisto vaan! Muistan todella elävästi, kun olin kaverini luona Tampereella. Hän oli tilannut treenivaatteita netistä ja vahingossa itselleen liian pienet urheiluliivit. Ne liivit näytti oikeesti nuken liiveiltä, ne oli siis aivan minimaalisen kokoiset!!! Olin suorastaan järkyttynyt, kun ne sopikin mulle täysin. Silloin mä varmaan tajusin, että ei kamala – mullahan ei oo enää lainkaan tissejä! Ja about jokainen mun lapsuuden aikainen kaveri on myös huomauttanut mua tästä 😀 ….

Kuulostaa aika kamalalta, mutta imetys teki kyllä totaalista tuhoa kaulan alla. Mulle ei voisi esimerkiksi laittaa silareita ilman isoa esileikkausta, koska nahka on niin venynyt (ja tämän olen käynyt ihan henk. koht. selvittämässä). Toki tissit ei ole mun elämässä niin suuressa roolissa, että niitä joka päivä surisin… Mutta kyllähän ne itsetuntoon toki jossain määrin vaikuttaa. Olin juuri kylpylässä kaverini kanssa, jolla on about aika täydelliset tissit ja kyllähän siinä vähän tulee sellainen olo, että toinen ajelee Teslalla ja itsellä on papan vanha Datsun heh. Mutta ehkä joku kaunis päivä vielä leikkautan tissini niin, että ne hyppää pari kerrosta ylöspäin. Mutta siihen en koe minkäänlaista ulkopuolista painetta ja tämäkin idea on luokkaa ”ehkä sitten joskus”! Eniten itseäni harmittaa ylimääräinen nahka ja se, ettei rinnoissa ole oikein yhtään rasvakudosta jäljellä. Vaatteet istuvat rumasti ja hyviä liivejä on vaikea löytää, kun niihin jää vaan tyhjää tilaa kuppeihin.

En tiedä oliko tästä tarinasta nyt paljoakaan vertaistueksi, mutta kyllä se vaan on niin, että ne tissit vaikuttaa omaan identiteettiin yllättävän paljon – etenkin kun ne muuttuu radikaalisti! Onko teillä samanlaisia kokemuksia?