Päätös: En nouse lavalle tänä viikonloppuna.

*Sisältää mainoslinkkejä

Toppi Ivy Park*

Haluan kertoa teille yhden jutun, minkä moni on varmaan voinut lukea jo rivien välistä.
Nimittäin en aio nousta lavalle tänä viikonloppuna käytävissä Fitness Classic kisoissa Helsingin Kulttuuritalolla.

Tähän on monia syitä, joita haluan teille nyt blogissani avata.

Ihan eka syy on se, etten lunastanut tammikuussa kisalisenssiä ja ilman sitä en voi kilpailla.

Toinen syy on se (minkä moni teistä on varmaan kuvien perusteella jo huomannutkin), että kuntoni jäi aivan liian löysäksi keskivartalosta. Ja no, oikeastaan ihan muualtakin! En vaan mitenkään ehtinyt kuntoon kilpailupäiväksi ja näin vajaalla kunolla ei ole mitään järkeä lähteä koittamaan onneaan!
Lisäksi olen saanut itseäni raahattua hirveän vähän salille viimeaikoina, kun työ ja jumpat ovat vieneet suurimmat energiat.

Dieetti oli myös näin jälkikäteen ajateltuna aivan liian lyhyt: Se alkoi perjantai-iltana n.klo 22 heti sen jälkeen, kun olin syönyt 6 katkaraputäytteistä riisipaperirullaa ja punaisen Jacky-makupalan. Jo eilen sorruin sitten lounaalla Thaimaalaisessa kanaan punacurry-ananaskastikkeessa. Maistui muuten syntisen hyvältä. Meillä ei edes ollut kotona edes parsakaalia, jota olisin voinut laittaa minigrip-pussiin ja ottaa mukaani ravintolaan.
Dieetti ei oikeastaan missään vaiheessa muuttunut haastavaksi. Tänä aamuna en ollut erityisen nesteinen, joka on tietysti hyvä.

Olin myös ehtinyt tehdä viikonlopulle muita suunnitelmia, nimittäin osallistun True Hearts valmennusyhtiön NLPT -kurssin II-osaan* ja se kestää koko viikonlopun. Kisat sattui siis ikävästi päällekäin tämän koulutuksen kanssa, johon halusin osallistua tosi kovasti!
Olisin ehkä just ja just ehtinyt Malmilta Kultsalle lavalle sunnuntaina, mutta aika tiukille olisi mennyt. Lisäksi liikun pyörällä, joten kisameikki olisi ollut poskilla siinä vaiheessa, kun pääsen Kultsan pihaan.

Joo… Ristiriitaiset fiilikset. Onneksi nyt kun päätös on tehty, niin voin relata ja ottaa syömisenkin kanssa vähän vapaammin! Meillä on vielä yksi jacky-makupala jääkaapissa.

Onko muita jotka eivät nouse Kultsalla lavalle tänä viikonloppuna ja mitkä syyt teillä vaikutti päätökseen?

PS. Tästä päätöksestä johtuen turhauduin niin paljon, että myyn nyt vähän käytetyt Pleaser-merkkiset kisakenkäni, jotka ovat kokoa 37. Kengissä nilkkaremmi ja runsaasti tunnearvoa. HP 30€. Nouto, treffit tai postitus onnaa.

No hard feelings! Eli asiaa fitnesskisoista…

Viime viikonloppuna oli taas Kulttuuritalolla ”bodykansan” kokoontumisajot, eli Fitness Classic -kilpailut!  Kulttuuritalon läheisyydessä saattoi nähdä riisikakut kädessään vaeltavia pieniä, väsyneen näköisiä ja ruskeaksi maalattuja ihmisiä. He ovat juuri niitä tapahtuman päätähtiä, eli kehonrakentajia, classic bodybuildreita, mens physique -kisaajia, bodyfitness-kisaajia, vapaaohjelma fitness-kisaajia, womens physique-kisaajia ja kirsikkana kakun päällä – bikinifitness kisaajia! Eri sarjoissa on erilaiset kriteerit niin lihasmassan, poseerausten ja ihan vaikka jo kisaasujenkin perusteella. Monilla on vuosien, jopa vuosikymmenten työ takana salilla hikoilua. Kaikki haluavat voittaa ainakin itsensä, jotkut jopa kaikki muut.

Harjoittelen bodyfitness-poseerausta, kun olen valmistautumassa bikinifitnesskisaan. Ööö, loogista???
Harjoittelen bodyfitness-poseerausta, kun olen valmistautumassa bikinifitnesskisaan. Ööö, loogista???

Täytyy sanoa, että tänä vuonna mua jopa hieman harmitti, etten päässyt paikan päälle! Sunnnuntaina kisailivat naiset ja joukossa oli omia tuttuja, jotka olisi ollut mukava nähdä livenä. Tällä kertaa siskontytön rippijuhlat kuitenkin menivät lihaksien edelle. Olen ollut kulttuuritalolla tosi monena vuonna ja jos en kisakatsomossa niin ainakin katsomassa messujen antia (joka kultsalla nyt ei yleensä ole ollut kovin kummoinen spektaakkeli). Lahdessahan on syksyllä vuoden päätapahtuma, jonka yhteydessä on Fitness Expo. Sitä tapahtumaa voin kyllä suositella lämpimästi!

Osa lukijoistani on varmaan alkanut seuraamaan blogiani sen verran myöhään, että he eivät välttämättä tiedä minunkin joskus kokeilleen kilpailemista. Tarkalleen ottaen tämä tapahtui 2012, eli aika tasan neljä vuotta sitten. Olin silloin 28v ja BTW, mulla on huomenna synttärit 😀 . Voitte siitä laskea pitkällä matikalla, että huomenna en täytä kuin korkeintaan 25 tai jotain….
Tuo vuosi opetti mulle paljon itsestäni ja tuo kisadieetti on asia, jonka muistan varmasti lopun elämääni! Jossittelu on turhaa ja päällimmäisenä on ylpeys omasta saavutuksestani (siis en puhu sijoituksesta, vaan ylipäätään projektista), sekä pieni helpotuksen huokaus, etten sössinyt terveyttäni. Näin jälkeenpäin ajateltuna kai sekin olisi voinut tapahtua pahimmassa tapauksessa. Dieettini oli lyhyempi kuin normaalisti kisaajilla, eli vain 17-viikkoa. Tämä siksi, että olin kisaamisen kanssa niin hätähousu eikä aikaa jäänyt enempää. Lihasmassaa ei ollut tarpeeksi ja vaikka dieetti eteni lupaavasti, niin vielä ainakin kuukausi olisi tarvittu; Lantiolle jäi rasvaa ja se istuu vielä tänäkin päivänä siinä kuin sementti 😀 !
Sain jälkeenpäin lukea netistä olleeni mm. ”plösö”, joten voitte ihan itse vetää johtopäätökset jälkipuinnin tasosta…. Paljon olisin kompensoinut vajaaksi jäänyttä kuntoa poseeraamalla oikein, joka on yllättävän vaikeaa. Silloin ei ollut oikein ketään keneltä pyytää apua.fitnessclassic2012_1 (1 of 1)

Rakastin ja rakastan edelleen kovaa treeniä ja Bull sanoi jossain haastiksessa aivan oikein, eli hommaa ei kannata tehdä vain kisojen takia. Menestyneet fitnesskilpailijat ovat jo jo ennen lajiin siirtymistä olleet yleensä kilpaurheilijoita, mutta jossain toisessa lajissa. Heillä on kilpaurheilijan luonne; Rautainen työmoraali, periksiantamaton luonne ja pitkäjänteisyys, joka vaaditaan lajissa. Ehkä omat motiivini näin jälkeenpäin ajateltuna olivat hieman vääristyneet, mutta toisaalta minulla tuskin olisi ollut mahdollisuuksia menestyä kovin pitkälle muutenkaan. Tämäkin oli tietysti kipeä asia käsitellä silloin, mutta näin jälkeenpäin minulla ei ole mitään hampaankolossa, eikä katkeruuden tunteita.
Ei mulle kukaan koskaan tullut salilla sanomaan, että ”hei, ootko koskaan ajatellut kisata fitnesslajeissa, koska sulla on niin hyvä fysiikka??”. Mulla ei nimittäin ole ollenkaan lajiin sopiva fysiikka 😀 . Sekin piti oppia ja huomata vain kokeilemalla! Mulla on pitkä selkä ja lyhyet jalat ja sen lisäksi omaan länkisääret. Vaikka pääsisin kuinka viulunkireään kuntoon, niin yksinkertaisesti rakenne ei ole se mitä lajissa haetaan. before and after

Olen seurannut kisoja, siis lähinnä biksufitnestä nyt kuutisen vuotta aktiivisesti. Siis jo silloin, kuin bikinifitness ei vielä edes ollut rantautunut suomeen! Katselen edelleen Bodylehden galleriasta kuvia kisojen jälkeen, mutta jostain syystä ne eivät enää kummemmin aiheuta suuria tunteita. Kaikki on jo jotenkin nähty; Vuodesta toiseen samoja bikineitä, samoja hyviä ja huonoja kuntoja, samoja onnistuneita ja epäonnistuneita lookkeja, Voittajia ja häviäijiä. Onnen kyyneliä ja pettymyksen karvasta kalkkia somessa ja blogeissa.
Olen tuon viimeisen kokenut itsekin, mutta tottakai tunteet ajansaatossa laimenee ja nyt fitnesskisat 2012 ovat muisto muiden joukossa. Näissäkin kisoissa vain voittajat muistetaan ja aika nopeasti hypetys laantuu. Lähetän halauksen ihan kaikille kisaajille – olette varmasti tehneet kaikki kovan duunin! Ja jos se oma paras suoritus ei riittänyt tällä kertaa, niin kannattaa muistaa, että selittely ja jossittelu vain syö itseä sisältä.
Vaikka se ei kovin trendikkäältä kuulostakaan, niin treenata voi myös omaksi ilokseen ja nauttia siitä 🙂 .