Maanantai-haaste: Lupaa jotain naurettavan pientä!

Ajattelin näin sunnuntai-illan kunniaksi heittää teille pienen haasteen! Maanantai on kuvannoillisesti aina ”uuden alku”, kun viikonloppu on levätty ja maanantaina voi lähteä uusin energioin viikon haasteisiin! No okei, kaikki ei tietenkään ole levänneet, koska moni painaa pitkää päivää viikonloppuisinkin. Ja on siellä varmaan sellaisiakin, joiden piti oikeasti levätä, mutta lauantaina viini maistui liian hyvältä lampaan kanssa ja oli pakko ottaa toinen (pullo).OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Monelle maanantai tarkottaa myös kurinpalautusta ja viikonlopun ylilyönnit työnnetään ö-mapin perimmäiseen nurkkaan! Lähdetään hirveellä raivolla liikenteeseen – new week new me!

Mutta kuinka kauaksi se raivo riittää?

Sen sijaan, että aloittaa huomenna TAAS täydellisen fitnesselämän, niin heitän sulle haasteen; Mitäpä, jos asettaisit itselles jonkun aivan naurettavan pienen tavoitteen maanantaille? Siis sellaisen, jossa et voi kerta kaikkiaan epäonnistua! Sellaisen, jonka onnistumiseen ei tarvitse kovinkaan suurta ponnistelua.
Nyt en siis todellakaan tarkoita mitään syönviisiviivakuusikertaapäivässäjasyönpuolikiloakasviksiajokaateriallajamahdollisimmanvähänkoviarasvojajapureskelenajatuksellajokaisensuupalanjajuonlitranvettätunninväleinsamallakuntreenaankahonpainoharjoitteluajaakrobatiaametssä.
Vaan jotain tyyliin;
Juon aamulla kaksi lasia vettä.
Tai laitan aamupuuroon lusikallisen siemeniä.
Tai kävelen työpaikan portaat aamulla hissin sijasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ei siis mitään epärealistista, mutta kuitenkin joku sellainen juttu, jossa olisi parantamisen varaa! Tuskin meistä kukaan nyt NIIN täydellistä terveyselämää viettää, ettei edes pienintäkään juttua löydy 😀 .
Mun oma lupaukseni on, että mä teen pienet aamuvenyttelyt samalla kun keitän puuroa. En takaa, että se tapahtuu viikon jokaisena aamuna, mutta hittovie ainakin huomenna!
Mikä sun lupaus on???

Viimeinen, muttei vähäisin! Muistatteko raakaruokahaasteen?

Heinäkuun lopussa etsin viittä lukijaa yhteiseen raakaruokahaasteeseen! Sen jälkeen olen julkaissut blogissani tasaiseen tahtiin haasteeseen osallistuneiden päiväkirjoja. Niinhän siinä kävi, että yksi päiväkirja meinas vähän niinkuin päästä unohtumaan… Mutta tässä se tulee! Teiltä on tullut tosi kivaa palautetta näistä raakaruokailijoiden päiväkirjoista ja aikaisemmat löytyvät täältä (1, 2, 3 ja 4)! Kannattaa ehdottomasti käydä lukemassa, jos et ole jo lukenut, sillä päiväkirjoista saa paljon ideoita myös omaan ruokavalioon! Tässäkin Johannan päiväkirjassa on ohje kakkuun jos raakakokkailu kiinnostaa 🙂 !
Mulla itselläni on taas tullut joku sellainen kausi, että kasvisten syöminen on ollut hankalaa. Kyllä mä muistan nitä jääkaappiin ostaa, mutta se valmistaminen… Siinä lupaan petrata! Varsinkin kun meillä on marraskuulle loma varattuna niin ehkäpä kasvisvoittoisesta ruokavaliosta ei olisi bikinikelejä ajatellen mitään haittakaan 😉 … Huomasin perjantaina, kun pilkoin ison rasiallisen kurkkua ja porkkanaa muovirasiaan, miten helppo niitä oli sieltä napsia joka aterialle! Jotenkin välillä iskee kyllästyminen salaattiin ja silloin on ihan kiva vaan napostella vihanneksia vaikka juuri tuollalailla snäkkinä!
Tässä kuitenkin raakaruokahaasteeseen osallistuneen Johannan päiväkirja ja toivottavasti tämäkin postaus taas muistuttaa teitä syömään niitä kasviksia, marjoja ja miksei hedelmiäkin – mielellään ihan jokaisella aterialla!

Sunnuntai
Lievää hermostuneisuutta ollut ilmassa ensi viikkoa ajatellen. Mielessä on yksi ja kymmenen ruokaideaa mitä haluaisin kokeilla, mutta pahoin pelkään, että mukavuudenhaluisena ( ja rajallisen ajan takia) kahlaan tulevat viisi päivää läpi smoothie-salaatti-pähkinä-avokado-linjalla.
Omat ruokailutavat ovat muuttuneet rajusti viimeisen viiden vuoden aikana. Aiemmin pääpaino oli siinä, että mikä on kevyttä. Ravintoarvoilla ei niinkään ollut väliä tai sillä, miten itse voin. Nykyään ”hyvin syöminen” on jokapäiväistä. Tarkoittaen sitä, että syön ruokaa, joka tekee olon hyväksi. Paljon kasviksia, hedelmiä ja kalaa höystettynä ajoittain punaisella lihalla, täysjyväviljalla ja hapanmaitotuotteilla. Ja kun tulee hetkiä, jolloin tekee mieli syödä puoli pussia, teen sen. Kun arkiruokailu on kohdallaan, tuollaisia hetkiä tulee aina vain harvemmin.

Odotuksia seuraavan viiden päivän ajalta ei ole muuta kuin kevyempi ja virkeämpi olo. Sillä mitä vähemmän lihatuotteita syön, sitä paremmin voin. Vaikka kokeilu on lyhyt, uskon että jonkinlaisen aavistuksen voi saada raakaruokavalion vaikutuksesta omaan oloon. Raakaruokavaliosta ei itsellä ole aiempaa kokemusta, tietokin on ollut aika vähäistä. Hankinnoista sen verran, että hunajaa, etikkaa, pähkinöitä, hedelmiä ja vihanneksia hain täydennykseksi. Sushia rakastan, joten jonkinlaista variaatiota olen kehitellyt mielessäni. Muuten mennään mielitekojen mukaan.

Maanantai
Ähky. Sana, joka kuvaa parhaiten oloani nyt iltapalan jälkeen. Taisin syödä enemmän kuin yleensä, tai sitten täytyin vain helpommin raa’asta ruoasta.
Energiaa on riittänyt hyvin, eikä nälkä ole yllättänyt missään vaiheessa. Vatsa on sietänyt, pientä kuplimista lukuunottamatta (vielä parisen vuotta sitten vatsa ei kestänyt kovin paljoa raakoja kasviksia päivässä).

Aamupala

–  Aamupalaksi melonia, banaania, viinirypäleitä ja vähän purkki-inkivääriä. Maha täyttyi killilleen.
– Lounaaksi perus-salaatti (kurkku, salaatti, tomaatti, paprika…) cashewpähkinöillä. Maistui lapsillekin puistossa leikkien lomassa.
– Välipalaksi vesimelonia ja kourallinen pähkinöitä.
– Ruoalle innostuin kehittelemään tomaattista hummusta. Vuorasin kaalinlehden sisäosan sillä ja sekaan heitin banaania. Silkkaa makujen yhdistelyä. Tykkäsin! (Piti testata miehellä, mutta ehdin syödä kaikki ennenkuin kotiutui…)
– Jälkiruoaksi mustikkabanaanismoothie.

(Tässä välissä reilun tunnin sali. Virtaa riitti, vaikka kuumuus verotti.)

Iltapala venyi ruoasta viitisen tuntia. Koostui perussalaatista, avokadosta ja hummuksesta. En jaksanut kaikkea, mies söi loput.
Huomenna haluaisin kokeilla jotakin herkkua. Ehkä saisin aikaiseksi pyöräyttää kakun tai kokeilla banaanijäätelöä mansikoilla. Nams!

Hummuskääryle DSC01782

Tiistai

Päivä on ollut sangen vauhdikas, joten syömisille en ole ehtinyt paljon suoda ajatuksia. Ehkä samasta vauhdikkaasta syystä tuntuu siltä, että ruoka ei oikein ole maistunut. Onko se sitten uutuuden viehätystä vai mitä, mutta kummallisesti nälkä pysyy loitolla pienillä ruokamäärillä.

Aamu alkoi perus hedelmälautasella. Tällä kertaa vain puolet pienemmällä kuin edellisenä päivänä. Kavereita tuli lounaalle, joten siinä vauhdikkaan keskustelun lomassa en ehtinyt paljon suoda ajatuksia ravinnolle. Lounaan virkaa ajoi raaste-perus-salaatti höystettynä eilisellä hummuksella ja öljyvalkosipulimaustekastikkeella. Sen verran ehdin huomata, että kunnon tujaus valkosipulia antoi hyvin potkua muuten välillä niin laimeaan salaattiin.
Välipala koostui rannalla nautittuna jälleen vesimelonista. Kotiin päästyä olikin jo aika nälkä, mutta koska ehdin vain jättää lapset miehelle ja jatkaa matkaa, huitaisin napaani banaanin.

Kesäkurpitsaa

Sitten olikin sovitun tapaamisen jälkeen suuntana Ruohonjuuri! Olin jo aamusta käynyt sivuilla etsimässä tietoa heillä myytävästä raakaruoasta. Ja olihan siellä vaikka mitä. Kuitenkin, se mikä usein puhuu, eli raha, pisti hiukan harkitsemaan valintoja.
Lopulta päädyin raakakaakaojauheeseen, muutamaan patukkaan ja kräkkereihin. Koko satsille tuli hintaa 30 euroa, mikä vähän kirpaisi. Toisaalta, nyt on kunnon kassi tuota kaakaojauhetta ja riittää varmasti pitkäksi aikaa. Kaupasta hain vielä taateleita, mantelijauhetta, kookoshiutaleita ja mantelirouhetta. Olin nimittäin etsiskellyt kakun ohjetta ja soveltaen ajattelin yrittää kokeilla suklaista luomusta.

Ruohonjuuresta

Matkalla kotiin huitaisin naamaani yhden patukoista. Varsin tuhti, sanoisinko. Kräkkerit olivat ihan parhaita! Myös mies ja lapset ihastuivat niihin. Jouduin piilottamaan ne.
Lapset olivat innolla mukana kakun teossa, johon tuli:

Pohja:
Mantelijauhoa n. 0,5dl
Taateleita n. 1,5 dl
Kookoshiutaleita n. 1rkl

Päälle:
Avokado
Puolikas bansku
n. 1,5dl taateleita
1rkl hunajaa
1,5 rkl raakakaakaojauhetta
1dl mantelirouhetta

Jouduin tuohon pohjaan käyttämään raakaa voimaa ja kauhlinta. Kaikki vain pussiin ja pullolla hakkaamista ja kaulimella pyörittelyä. Lopulta sain siitä taikinamaista. Päälliset hoitelin bamixilla. Kevyemmällä sekoittimella olisi tehnyt tiukkaa. Massa päälle ja syömään!

Suklaataatelikakku

Tuomareina toimivat suorapuheiset perheenjäsenet, joista yhden mielestä kakku oli ”ällöä”, toisen mielestä ”tää on minun parasta herkkua, nam!” ja kolmannen mukaan ”mielenkiintoista”.
Omasta mielestäni ekat kolme lusikallista hyvää, mutta sitten tuli stoppi. Ehkä siis tämän luomuksen hyvänä puolena raakuuden lisäksi on se, että makeuden takia pieni pala riittää…?
(Muuten olo on ollut hyvä, mutta tuon patukan ja kakun jälkeen maha turposi kuin jalkapallo. Hieman ätläkkä jälkimaku on vaivannut. Seuraavan kerran ei siis ihan niin ahneesti kakun kimppuun.)

Keskiviikko
Koko aamupäivän oli kamala nälkä. Smoothie aamupalaksi ei tuntunut pitävän nälkää loitolla. Lounaan kaksi lautasellista perussalaattia pavuilla, pähkinöillä ja cashew-tomaattikastikkeella lopulta onneksi kukisti sen. Huomaan, että se mitän syön, vaikuttaa paljon siihen millainen maku on aamulla suussa herättyään. Verrattuna viime viikon raskaisiin aterioihin ja siitä seuranneisiin krapulamakuihin, nyt jo aamusta hengitys tuntuu raikkaalta. Tai no, lukuunottamatta valkosipulin pöllähdyksiä.

Mustikkabaanaanipirtelö

Kaverit tarjosivat ulkoillessa makkaraa. Ei tehnyt tiukkaa kieltäytyä. Vesimelonin lisäksi nautin nopean Ruohonjuuresta ostetun patukan, joka ei kuitenkaan paljon nälkää pitänyt. Kotona sitten raastelin kesäkurpitsaa ja lisäsin aamulla tekemääni kastikkeeseen avokadoa ja kunnolla chiliä. Suu selvästi tarvitsi kunnolla makua. Siinä sitten ateriaa pupeltaessani tajusin, että ei minusta kyllä kokopäiväistä raakaruokailijaa tule. Sen verran rupesi tortillat kiiltelemään silmissä. Vaikka, ei kesäkurpitsahässäkässä mitään vikaa ollut, kaipaan sitä ruoan erilaista makua kun se on lämmitetty. Sellainen pyöreämpi ja pehmeämpi.

Positiivinen asia taas oli se, että kun muu perhe odotti kiusauksen valmistumista, minä olin oman ruokani jo väsännyt siinä ajassa ja pistellyt hätäpäissäni suuhuni. Muutenkin huomaan, että varsin nopeaan nuo ateriat valmistuu kun ei tarvitse keitellä tai paistella mitään. Illalla vedin reilun tunnin salin. Olo oli varsin energinen ja vähän hölmönä jäin treenin jälkeen ihmettelemään, että joko tein kaiken. Virtaa siis olisi piisannut ja kotona duracellina pistin paikat kuntoon seuraavaksi päiväksi. Eli aamun nälkäolo tasapainottui sitten illalla.

DSC01786

Torstai
Tylsistymistä ilmassa. Olisi vain niin helppoa keittää se kaurapuuro, heittää marjoja sekaan. Ja saisi vaihtelua. Annoskoot ovat pienentyneet entisestään. Nälkä ei vaivaa, mutta koko ajan tekisi mieli jotakin vanhoista ruoaista. Iltapäivällä retkeiltiin ja siinä lasten suolakeksejä mutustellessa tuntui jotenkin oudolta. Muutaman palan jälkeen tajusin, että ”eihän minun näitä pitäisi syödä!” ja lopetin siihen. Eväänä olleet vesimelonit ja nektariinit eivät houkutelleet.
Illasta kaverit toivat nepalilaista. Olin valmistautunut tekemällä aurinkokuivatuista tomaateista salaatin. Silti sorruin maistamaan pari ruokalusikallista lammasta ja naan-leipää salaatin ohella.

Huomasin heti vähäisenkin sortumisen jälkeen, että olo oli raskaampi. Siksi muiden jälkiruoaksi nauttima jäätelö oli helppo annostella kippoihin, ilman että itse olisi tehnyt mieli.
Kiireessä kävin ostamassa jotakin uutta, mitä en ole vielä maistanut, niin kuin Katrin toiveena oli. K-kaupan hyllyjä kolutessa käteen sattui kaksi hedelmää, joista toisesta vain olin varma etten ollut aiemmin kokeillut: Paraquyao. Maistui persikalta, mutta makeampaa. Tykkäsin, eikä kilohintakaan ”hieman erikoiseksi” hedelmäksi ollut kuin vajaa 4€/kg.
Huomisen skarppaan ja olen sortumatta. Tiedossa on kyläilyä parin sadan kilometrin päässä, mutta aion ottaa sen verran hyvät eväät mukaan, että heikkoja hetkiä ei tule.

DSC01842

Energiataso on pysynyt hyvänä ja olo on kevyempi, vaikka vatsaa turvottaakin. Silti, yleensä minä joka syö aniharvoin pihviä, haaveilee nyt puoli raaásta, rasvassa tiristetystä lihakimpaleesta. Proteiinien puutosta kenties? Jos pitempään tällaista ruokavaliota orjallisesti noudattaisin, joutuisin kyllä tarvemmin miettimään valintoja ja laskeskelemaan että saan kaiken tarvittavat ravintoaineet.

Perjantai
Aamupalaksi tein banaanijäätelöä. Jäisien banaanien sekaan lisäsin niin ikään jäisiä mustikoita, pistin bamixilla sileäksi ja ai että oli hyvää! Ja tietysti maistui pikkuviikareillekin. Muuten ruoat koostui perus- salaatti-avokado-vesimeloni-banaani-pähkinä-linjasta. Illalla salilla kulki hyvin, vaikka takana olikin 400 kilometrin autolla ajoa. Tai ehkä ihan siitä syystä.

Banaanijäde

Aamulla muuten hetken mielijohteesta pyörähdin puntarilla. Kaiken aamupalan ja juotujen nesteiden jälkeen paino oli silti laskenut kilon. Oli pakko kokeilla muutamaa ”hieman” kikkanaa mekkoa. Hassua. Sekin, jonka olin jo mielessäni monta kertaa antanut eteenpäin (koska en tulee enää siihen mahtumaan), solahti päälle. Kiristi kylläkin ihan helkkaristi, mutta ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen sain vetskarin kiinni. Taidan siis kuitenkin pitää vielä kaapissa. On kuitenkin yksi lempimekoistani.

Jostakin syystä en enää haaveile pihvistä, vaan sushista ja chilitonnikalasalaatista. Ja koska olo on ollut varsin energinen muutamia hetkiä lukuunottamatta, aion entisestään lisätä hedelmien ja kasvisten määrää ruokavaliossa, varsinkin tuoreena.
Odotukset ainakin itselläni täyttyivät. Olo on virkeämpi ja kevyempi (ja kivana bonuksena tuo mekko). Siihen on hyvä lopettaa tämä kokeilu.

Maanantai-aamu:77,8 kg, vyötärön ymp. 90cm

Lauantai-aamu: 76,3 kg, vyötärön ymp. 87cm