Kasvaa se lapsi ilman hifistelyäkin!

Huomasin iltapäivälehden nettisivuilla jutun, jonka melko raflaava otsikko sai mielenkiinnon heräämään:

”Personal trainer -bloggaaja järkyttyi lapsiperheen ruokakärrystä: ”Kirjaimellisesti voin pahoin”

Lehtijutun perusteella ajattelin ensin, että en jaksa ärsyttää itseäni lukemalla blogipostausta, mutta lopulta klikkasin kuitenkin sisään. Tässä oli selvästi koitettu nyt herättää isosti keskustelua ja näppäimistöä oli hakattu ihan tunteella 😀 !
Blogitekstistä pystyi (ainakin mun mielestä) päättelemään, että kyseessä vielä melko tuore äiti. Tunnistin nimittäin itselläni olleen samanlaisia ajatuksia Benin ollessa pieni – olenhan itsekin samalla alalla ja ravintoasiat lähellä sydäntä! Mä en tahdo vähätellä missään nimessä tän bloggarin mielipiteitä, mutta haluan tuoda esille sen näkökannan, että joskus se omista aatteista kiinnipitäminen voi vaatia ihan kohtuuttomasti energiaa ja lopulta pienimmän pahan periaate on äitinä itselle kaikista stressittömin vaihtoehto. Vaikkei ehkä täydellisin.

Joskus ajattelen, että kunhan vaan söisi JOTAIN! Aina kun ei ihan pääse jyvälle että mikä kausi tässä on taas syömisen suhteen menossa.

Olen julkaissut blogissa hieman samantyyppisiä mielipiteitä kuin blogin kirjoittaja Laura ja ymmärrettävästi saanut niistä myös lokaa niskaani. Olen kyllä kirjoittajan kanssa monesta asiasta samaa mieltä, mutta myönnän, että tässä matkan varrella ja lasten kasvaessa mielipiteet ikäänkuin laimenee ja oon joutunut kyllä kerran jos toisenkin joustamaan niissä alkuaikojen suunnitelmissa! Tulipa tästä ”somekohusta” mieleeni ne ajat kun Ben aloitteli kiinteitä ja tietysti olin etukäteen päättänyt, miten ja millä aion lastani ruokkia. Minähän en mitään kaupan paskaa lapselleni tarjoa! Mun haaveet kaatui viimeistään siinä vaiheessa, kun koitin vääntää sauvasekoitin savuten niitä soseita Benille ja eihän ne uponneet lapselle sitten millään! Hänellä taisi olla tasan kaksi valmisruokavaihtoehtoa, joita hän suostui syömään. Eli se siitä yrityksestä luoda lapsen ravitsemukselle täydellinen alkutaival. Kokeilin bataatit, perunat, porkkanat, lantut… Ja niiden eri kombinaatiot. Lapsi sylki kaiken ulos ja viestitti katseellaan, että sun ruokas on ihan kamalaa. Meillä oli vielä 2v myöhemmin pienissä jääpalamuoteissa niitä kakanvärisiä soseita pakastin täynnä 😀 !
Sittemmin hänestä on kyllä tullut aivan kaikkiruokainen ja tällä tarkoitan siis kaikkea sushista aurajuustoon.

Mm. tällaisia useissa perheissä kiellettyjä ruokia meillä saa jopa lapset.

Oman lapsen ruokailuun voi vaikuttaa silloin kun lapsi on vielä pieni ja kotona, mutta homma vaikeutuu kun lapsi siirtyy hoitoon. PPH:lla ruoka oli vielä ihan peruskotiruokaa, mutta dagiksen ruokalista ei kyllä aiheuta itselläni vieläkään riemunkiljahduksia. Jos kuitenkin haluan pitää lapseni kunnallisessa hoidossa, niin ainoa vaihtoehto on vain antaa ruoasta palautetta. Tai laittaa lapselle omat eväät mukaan dagikseen? Kärrätä hänet joka aamu kaupungin toiselle puolelle ravintotietoiseen luomupäiväkotiin?? Kieltää häneltä hoidossa tarjotut välipalat ja kavereiden synttärikeksit? Tilanne on hieman toivoton.
Olen ajatellut, että panostan sitten parhaani mukaan ruokailuihin kotona ja tärkeintä on, että lapset saavat jotain syödäkseen.  Monelle päiväkotilapselle ja koululaiselle siellä tarjottu ruoka voi olla ainoa kunnollinen ateria koko päivänä!

Sokerin kanssa onkin sitten haastavampaa. Uskon itse siihen, että se mitä eniten kieltää, sitä eniten himoitsee. Ongelmaa ei ole, kun lapsi on ainoa ja vielä pieni. Mutta kun lapsi on toisten lasten seurassa niin vääjäämättä jossain vaiheessa sokerilta suojeleminen käy mahdottomaksi! Toisen lapsen suhteen peli on vielä enemmän ”menetetty”, koska yllättävän hyvin 1-vuotias ymmärtää, että isoveli syö herkkua, vaikka hän ei koskaan olisi saanut sitä vielä maistaa! Niinpä Ben syö karkkipäivänä (kyllä, meillä on pahamaineinen karkkipäivä!) sen tikkarinsa tai ennalta sovitut karkit pikkuveljen uniaikaan. En tiedä teistä, mutta meillä on kymmeniä, ellei satoja kertoja uhattu karkkipäivän peruuntumisella tiukoissa paikoissa!

Ainoa tilanne kun meillä on jouduttu puuttumaan sokerin ja herkkujen syöntiin on isovanhempien luona. Kyllähän ne mummut ja vaarit usein antas mielellään kaikenlaista herkkua lapselle ja siinä joudun joskus viheltämään pilliin! Ajattelen kuitenkin, että koitan olla tämän asian takia kiristämättä välejä. Käymme vanhemmillani noin pari kertaa puolen vuoden aikana, joten suurta vahinkoa muutamasta iltakaakosta ei aiheudu.
Anoppilassa 1v tietää tasan tarkkaan missä on keksihylly ja osaa sinne omatoimisesti parkkeerata itsensä! Toki hänen kanssa oon siinä mielessä tarkka, että keksi tai hieman jätskiä toisinaan on ihan ok, mutta karkeista koitan pitää hänet erossa! Limpparia meillä ei juoda ja pillimehu kuuluu erikoistilanteisiin, kuten matkoille tai saunaan ja tässä pysyn mielelläni tiukkana. Vettä ja maitoa juodaan muuten.

Autenttinen kuva tämän päivän ruokailusta: Äidiltä täydellinen logistinen moka! 1,5v 20 sekuntia valvomatta syömistilanteessa. Lopputulos on kumihanskat, rätti ja eikun hommiin!

Kai se niin menee, että vielä ekan lapsen ollessa pieni sitä jaksaa paremmin pitää ehdottomista periaatteistani kiinni. Toisen lapsen myötä olen ottanut ultraterveellisen ruokavalion sijaan tavoitteeksi pitää lapseni a) kylläisenä ja b) ruokkia heidät kunnollisella ruoalla, eikä esimerkiksi leivällä, vaikka se olisi usein väsyneenä niin sikahelppo ratkaisu. Koitan myös aina tarjota jotain kasviksia!
Usein kun olen yksin lasten kanssa, niin rima kuin huomaamattani hilautuu alas; Tänäänkin meillä syötiin nakkipastaa, eli pastaa, nakkeja ja raakaa porkkanaa 😀 . Itsehän olen elänyt lapsuuteni muistikuvieni mukaan Saarioisten maksalaatikolla ja lihaperunasoselaatikolla!

On tietysti vanhemman tehtävä tarjota lapselle parasta mahdollista ruokaa, mutta haluan myös opettaa lapsille, että herkuttelu on ok kohtuudella. Toivon, että lapset ei ainakaan muistelisi, että mutsi oli aina hullu nipottaja ruoan suhteen, joka toi kaverisynttäreillekin vihersmoothiet mukana.

Mitä mielipiteitä juttu teissä herätti…? Kuinka tarkkoja jaksatte olla lapsenne ruokavaliosta? Mielipiteitä kehiin!

Lue myös:

Miten kasvatan lapsestani kaikkiruokaisen?

Olenko nipottajamutsi?

 

Miten katkaista viikonlopun mässäilykierre??

Vaikka viikonloppu ei ole aivan vielä lopussa, niin ajattelin kirjoitella monelle tutusta ilmiöstä, eli viikon loppupuoliskolle sijoittuvasta herkuttelusta ja sen lopettamisesta. Ja mistäköhän tämä aihe nyt tulikaan mun mieleen… hehe.
Pakko sanoa, että sekä perjantaina ETTÄ lauantaina tuli mussuteltua ties mitä syntisen hyvää ja nyt on sitten edessä ensi viikkoon valmistautuminen ja ns. normaaliin ruokavalioon palaaminen.

Olin perjantaina katsomassa kaverini Annan kanssa Oscarillakin palkitun leffan Moonlight. Käytiin sitä ennen vielä pitkän kaavan mukaan kahvillassa istumassa ja vietettiin oikein ”mammojen laatuaikaa”. Prismassa oli jotkut hemmetin nollapäivät ja karkit oli erikoishalvennuksessa. En tiedä oliko mun pussi pieni vai karkit tosi halpoja 😀 … Mutta vain euron maksoi! Pussi oli kyllä silti aika iso ja karkkeja jäi yli puolet jäljelle (virhe nro1).
Leffaan mennessä nappasin vielä pienet popparit messiin. Ne kuuluu olennaisena osana leffaelämykseen. Olo ei ollut aivan superfitness kun pääsin kotiin. Rasvainen bagel, capuccino, karkit ja popparit tekivät tehtävänsä.

Hoe Kho To -possupataa….Oli kyllä todella mureaa ja hyvää!

Eilen meille tuli sitten vieraita ja tein meille ruoaksi Heo Kho To -possupataa ja jälkkäriksi kreikkalaisesta jugurtista pannacottaa. Ruoka oli hyvää, mutta ei tod kevyimmästä päästä ja vaikka panncotan nimessä oli hämäykseksi ”Kreikkalainen jugurtti” niin aikamoinen rasva+sokeripommi se oli silti.
Illalla päätin olla syömättä ylijäämä irttareita.. Tai siis otin vaan muutaman pussista….Ja sitten innostuin katsomaan ekaa kertaa elämässäni Sohvaperunoita ja jäin niin pahasti heti koukkuun, että katsoin neljä jaksoa putkeen! …. Siis samalla kun söin irttaripussin tyhjäksi.

Painonhallinta on parhaimmillaan sitä, että osaa herkutella ilman huonoa omaatuntoa, mutta ymmärtää myös kohtuullisuuden merkityksen. Vaikka liikun paljon niin ajattelen silti, että terveelliseen elämäntyyliini kuuluu ylilyöntien välttäminen. Ruoka on ihanaa, mutta harvoin rasvainen sokerimättö parantaa kenenkään oloa. Tilanne on haastava etenkin silloin, jos joutuu kamppailemaan ruokavalion kanssa muutenkin. Silloin viikonlopun kestävä sikafesti on mielelle ihan mahdoton tilanne; Samalla päässä jyskyttää huono omatunto siitä, että suuhun on tullut ahdettua ties mitä. Ja kuinka sitten katkaista kierre, että käsi ei hakeudu yhä uudestaan ja uudestaan karkkipussille.
Tässä mun vinkit!

  1. Syö sen mitä syöt – hävitä loput! Jos et osaa ostaa vain hiukan vaikka niitä irttareita, niin älä hilloa niitä kaappeihin!!! Heitä vaikka loppupussi roskiin. Jos teit vieraille jättikokoisen suklaakakun, niin vie loput työpaikalle (paitsi jos päädyt itse syömään sen lounastunnilla…) tai laita pakkaseen.
  2. Pysy viikonloppuisin normaalia aktiivisempana! Liikunta auttaa syömään terveellisesti ja kulutus pysyy edes jotenkin balanssissa.

    Käytiin tänään pulkkamäessä! Mäen kipuaminen kävi kyllä treenistä….
  3. Syö kunnon aamupala ja lounas! Mun mielestä viikonloppuisin kannattaa pitää samat ruokaan liittyvät rutiinit kuin viikollakin. Muuten koko homma leviää käsiin ja päädyt huonon aamupalan jälkeen syömään illalla luultavasti liikaa ja epäterveellisesti.
  4. Muista kohtuus kun käyt viikonloppua varten kaupassa! Tämä on oikeasti ollut itselleni yksi tärkeä juttu painonhallinnassa. Vaikka viikonloppu tulee, niin älä hamstraa kaupasta puolta kärryllistä herkkuja! Mä mietin aina välillä kaupassa, että ostaako ihmiset ruokaa 20 hengelle??? Sipsipusseja, litroittain limpparia, kilotolkulla karkkia… Eikö vähempikin riittäisi?

Mites teillä meni viikonloppu, mitä teitte ja onko paljon tullut herkuteltua??