Helsinkiläisnainen ihmeissään: Mihin katosi 3186kcal???

Siis voiko hyvinvointiblogissa puhua herkuista?????

VOI. Tai siis nyt on pakko! Ja voita tähänkin sisältyy!

On harvoja herkkuja, jotka täytyy siis totaalisesti piilottaa minulta. Meillä on pakkasessa vaikka kuinka paljon jäätelöä, mutta en ole niin jäden perään. Jääkaapissa taitaa olla maitosuklaata. Häistäkin on jäljellä vielä hieman karkkibuffan karkkeja (kiitos Cloetta!!!), mutta siellä on enää lähinnä tummanruskeita Pollyjä ja vadelmakarkkeja, eli kaikki MUN mielestä parhaat on syöty.
Eli herkut eivät siis ole mulle ongelma…?

On ihan muutamia sellaisia herkkuja, joille olen aivan älyttömän perso! Siis niin perso, että syömistä on aivan mahdotonta lopettaa!

Olin viime viikolla Akvamariinin bloggajapäivässä ja saimme kotiin viemisiksi Meiran tuotteita ja kassista löytyi mm.mantelijauhepussi. No, mä satun rakastamaan mantelijauhetta tai siis oikeammin kaikkea siitä leivottua! Oon napannut joskus mukaani jostain Kinuskikissan laku-macaronreseptin, johon kuuluu aika syntisen hyvä, Kick-patukoista valmistuva täyte. LIIAN. HYVÄ. Muutenkin macaronien tekeminen on jotenkin ihanan terapeuttista, joten tämä on siis hyvin kokonaisvaltainen elämys minulle.

No, mä sitten viikonloppuna ajattelin ”vähän” herkutella ja näpertelin siinä sitten pellillisen lakumacaroneja (ja tietysti väitin pojalle, että ”nää on aikuisten herkkua” ja ”yleensä lapset ei niin välitä näistä”….). Ekana iltana meni ehkä 6-8, joka nyt ei sinänsä ole vielä ihan hirveästi. Sehän on vain muutama hassu keksi. Siis aika pieni keksi. Ja hei ne on gluteenittomiakin (okei, hyvin huono yritys…)!

Mun jalo ajatus oli jättää loput macaronsit seuraavaan herkkupäivään, mutta mun mieli on vaan niin heikko! En mä kestä sitä ajatusta, että ne odottaa syömistään kaapin ylähyllyllä!!! Tänään meni sitten kaksi viimeistä – ja ihme että näinkin kauan kesti! Ja jumankauta ne on taivaallisen makuisia. Kohtahan se taas onkin lauantai, että voi leipoa seuraavan satsin 😀 .
Mä kuitenkin tunnen itseni, että en vaan voi jättää sitä syömistä muutamaan, vaan ne hallitsee mun ajatuksia niin kauan, että joka ikinen on mun vatsassa.

Älkää antako vaatimattoman ulkonäön hämätä: Normaalisti macaronseihin lisätään väriaineitta kuorien taikinaan, mutta nyt ei ollut kaapissa eikä maku sitä edes kaipaa…

Laskeskelin tossa aivan huvissani, että paljonko kaloreita sisältää pellillinen macaronseja…. Ja meinasin pudota persiilleni! Siis yksi pikku macaron pitää sisällään n.100kcal:n edestä energiaa?!?! Miten se voi olla edes mahdollista? Olin siis ahtanut viidessä päivässä itseeni yli 3000kcal:n edestä mantelijauhetta, tomusokeria, valkuaista ja lakutäytettä? Kyllä. Menetin siis täydellisesti juuri uskottavuuteni terveellisen ruokavalion lähettiläänä. Tämä ei ollut edes kohtuullista herkuttelua, vaan täysin hallitsematonta sellaista.
Tässä sitä huomaa, miten sitä vaan jättää ajattelematta, miten paljon sitä tulikaan taas tungettua sokeria kitaansa yhdeltä istumalta. Mutta kyllä oli sen arvoista. Taidan kuitenkin odottaa ainakin joulukuuhun, kun sallin itselleni taas macaron-terapiaa.

Kertokaa nyt, että teilläkin on joku sellainen ruoka, jonka syömistä te ette vaan voi lopettaa?? Enkä sitten halua kuulla mitään kommentteja porkkanoista tai goji-marjoista! 😀 

 

 

Joka ilta kun lamppu sammuu.. Niin saapuu kaamea makeanhimo!

Oon löytänyt itseni taas siitä samasta suosta kuin noin 100 kertaa aiemminkin, eli sokerihimon yliotteesta. Nyt kun tulin ”lomalle” viikoksi Itä-Suomeen, niin ajattelin, että tässäpä onkin hyvä hetki pitää sellainen viikon kunnon tauko kaikesta (epäterveellisestä)herkuttelusta! Joskus se kotioloissa tuntuu niin vaikealta, kun kaapit pursuaa vaikka mitä…  Sain kauden loputtua lahjaksi jumppareilta varmaan 5 laatikkoa suklaata ja sunnuntai-iltana ratkesin vielä tekemään kaurakeksejä! En ole raaskinut viimeaikoina edes tilata tykötarpeita terveellisempää leivontaa varten, vaikka varmasti raakakakun palanen tai raakasuklaa veisi pahimman makeanhimon terveellisemmin pois.

Jännä, miten itselläni makea herkuttelu jotenkin yhdistyy liian luontevasti etenkin iltoihin ja mukavaan yhdessäoloon!
Jo eilen puhuttiin äidin kanssa miten aiotaan katsoa Euroviisut (olen hiukan fani) ja mieleni alkoi heti prosessoimaan, että mitästuotas herkkua sitä voisi Euroviisujen siivittämänä napostella??

Ilta ja jonkun hyvän ohjelman katselu on usein se päivän ainoa hetki johon kaipaan jotain hyvää makeaa syötävää. Enkä nyt sano, että sen syötävän pitäisi aina olla jotain karkkia tai sipsia, mutta harvemmin alan himoitsemaan ensimmäisenä porkkanoita leffailtaa suunnitellessa! Juuri ilta-aika onkin monelle se kompastinkivi terveellisessä ruokavaliossa, koska helposti rankan päivän jälkeen vetää itsensä suoraksi sohvalle ja ottaa siihen seuraksi jotain ihanaa mutusteltavaa…. Ja ainahan sitä tulee varmasti jotain mielenkiintoista telkkarista ja etenkin nyt kun on MM-kisat niin mikäs sen hauskempaa kuin kisakatsomo kera naposteltavien!

Itse en välitä suolaisista herkuista, mutta makeista kylläkin! Ei sen tarvitse olla kuin kahvi ja muutama ihana keksi siihen kaveriksi. Mutta onko se sitten oikeasti niin paha juttu??
Niin, ei välttämättä edes ole.
Mutta itseäni ärsyttää ihan periaatteesta! Ärsyttää se, ettei muka voi yhtä iltaa olla herkuttelematta ja jotenkin aivot alkavat automaattisesti illan tullen vaatimaan jotain hyvää. Tuntuu (muka) jotenkin hirveän isolta uhraukselta olla viikko herkuttelematta, vaikka just viime lauantaina grillattiin, syötiin karkkia, kakkua ja taisi siinä muutama lasi kuohariakin mennä kuin huomaamatta 😀 .

Ei tässä auta kuitenkaan muu kuin pysyä vain tiukkana ja aika usein nää on sellaisia asioita, joissa täytyy vaan tehdä päätös: Tänään riittää iltapalaksi vaikka se puuro tai munakas ja that’s it. Aina ei voi vain mennä omien himojensa vallassa tai syödä fiiliksen munkaan, koska ainakin itse fiilistelen makeaa vähän liiankin kanssa! Uskon, että mitä enemmän osaa asettaa omalle herkuttelulle rajoja, niin itsehillintä kasvaa ja jokainen ilta ei ole lopulta niin kovaa tahtojen taistoa!

Onko siellä muita, joiden aivot alkavat illan tullen huutaa jotain hyvää…???