Voiko juoksemisesta oppia pitämään?

En oo koskaan ollut mikään pitkän matkan vipeltäjä, mitä tulee kestävyysurheiluun. Inhosin nuorena juoksemista ja oikeastaan ainoa kestävyyslaji josta sytyin oli uinti ja harrastinkin sitä kilpatasolla Joensuun Uimaseurassa. Juokseminen on aina ollut mun mielestä vähän tylsää ja yksitoikkoista, jonka takia en ole saanut motivoitua itseäni lenkille ainakaan kovin säännöllisesti. Talvella olin muuten lähellä ostaa käytetyt sukset, mutten löytänyt sitten lopulta sopivia. Olen siis keskittynyt enemmän lihaskuntotreeniin ja salilla pumppailuun.

Ennen tätä kesää.

En tiedä miksi olen alkanut lenkkeillä tänä kesänä säännöllisesti, tai on mulla teoria. Ehkä siksi, että se on niin helppoa; Lenkille voi lähteä kotiovelta lähes milloin vain eikä se vaadi pakkaamista eikä muuta säätämistä. Lenkkarit vaan jalkaan ja menoksi! Lisäksi se on melkeinpä ainoa laji johon saa osallistettua koko perheen, eli minä juoksen ja mies tulee pyörällä vetäen poikia peräkärryssä. Saamme samalla juteltua hurrin kanssa – tai siis hän puhuu ja minä puuskutan 😀 .

On siinä juoksemisessa yksi toinenkin koukuttava juttu. Olin aina nuorempana surkea juoksemaan, tai oikeastaan juoksukuntoni on ollut huono. Liikunnanohjaajan työssä oli kuitenkin se hyvä puoli, että aerobinen kunto pysyi hyvänä, koska tunnit eivät olleet liian rankkoja. Nyt saan jotain erikoista mielihyvää siitä ajatuksesta, että jaksan juosta tunnin putkeen kävelemättä yhtään. Juoksemisessa kehittyy aika nopeasti ja yht äkkiä sitä huomaa jaksavansa pikkuisen paremmin kuin edellisellä lenkillä!

Vaikka olen juossut joskus puolimaratonin, niin en silti tiedä juoksutekniikasta paljoakaan. En myöskään tiedä yhtään menenkö kovaa vai hitaasti, enkä seuraa edes sykkeitä! Mun puolimaratonin aika oli muistaakseni 2:17 ja olen ymmärtänyt, että alle 2h olisi jo aika hyvä. Paljon siitä jäi siis puuttumaan, mutta eka kerta on eka kerta.
Nyt mun tavoite on juosta 10km 50 minuuttiin ja jaksaa juosta 10km tuntivauhtia niin, että pystyn pitämään vauhdin läpi lenkin.

Mä luotan, että siellä lukijoissa on useita juoksusta ymmärtäviä:

Kannattaako mun nyt juosta kovempaa lyhyempiä matkoja, vai hitaampaa pidempiä lenkkejä? Vai sekä että? 
Onko tuo 10km 50 minuuttiin ihan realistinen tavoite lyhyellä tähtäimellä? Kiitos kaikista vinkeistä!

Voisinko hurahtaa juoksemiseen…?

Ihan ensinnäkin ISO KIITOS sille ihanalle ihmiselle, joka huomasi, että blogissa ollut linkki kotivisuilleni ei toiminut! Asia on nyt korjattu ja linkki toimii! 

Tänä viikonloppuna juostiin Helsinki City Run, joka on Suomen suosituin puolimaraton! Facebook täyttyi iloisten juoksijoiden tuuletuksista ja mun isot onnitteluhalaukset menee ensinnäkin ihanalle Otolle, joka vähän köykäisestä harjoittelusta huolimatta paineli maaliin oikein kelpoaikaan! Niin ja tietysti myös FF-bloggarille Elinalle, joka kirjoittaa Endorfiinikoukussa blogia! Hänen ajastaan en tiedä, mutta Elina on ymmärtääkseni sellainen ”pro-runner”, jolle tällaisesta sunnuntaikipittelijästä ei ole mitään vastusta :D.

Venyttelyä possumaratonin jälkeen...
Venyttelyä possumaratonin jälkeen…

Järjestin myös täällä korvessa oman ”possumaratonin” eli hölköttelin muutaman kerran paikallisen 6,5km:n lenkin ympäri. Olen juossut viimeksi oikeasti ties milloin, eli varmaan viime kesänä! Halusin kokeilla ihan vitsillä, että jaksanko ensimmäistä mutkaa kauemmaksi. En suoraansanottuna ole koskaan nauttinut sen suuremmin juoksusta, mutta haluaisin kyllä nauttia siitä! Juokemisessa on mulla aina vain se ongelma, että ensimmäinen puoli tuntia on kuin suossa tarpoisi – eli &%¤seestä! Sitten askel alkaa jotenkin kevenemään ja olo helpottamaan ja alan vihdoin ja viimein tuntea sen kuuluisan tuulen hiuksissani :D! Mulla myös kipeytyy asfaltilla juoksemisesta helposti penikat ja pohkeet  on mun hyppypomppujumppien ansiosta alituiseen koetuksella. Täällä maaseudun rauhassa on saanut juoksennella hiekkateitä, joka on sopinut jaloilleni oikein hyvin! Siis jopa niin hyvin, että saatoin hieman innostua…

Mun "todella" aistikas mökkijuoksulook...
Mun ”todella” aistikas mökkijuoksulook… Ei lähtenyt ne muodikkaimmat juoksukamat mukaan ja meikatakkin unohdin…

Olin kyllä oikein positiivisesti yllättynyt, miten kivasti juoksu oikein kulki näiden parin lenkin perusteella (edelleen painotan, että edellisestä lenkistä on piiiiiiiitkä aika!). Aivan ensimmäinen tavoite oli jaksaa juosta koko matka – nolottaa myöntää mutta ei todellakaan mikään itsestäänselvyys! Toki treenaan viikossa monta kertaa ja mulla on hyvin vauhdikkaita ryhmäliikuntatunteja vedettävänä, mutta sehän ei missään nimessä tarkoita sitä, että jaksaisin juosta! Kuten sanoin, niin mulla kestää päästä sen tietyn kynnyksen yli ja sen jälkeen jaksaisinkin juosta miten päin vain! Harmittaa, etten ottanut sykemittaria mukaan, olisi ollut todella mielenkiintoista tietää pysynkö ollenkaan aerobisella alueella, vai huiteleeko sykkeeni koko ajan pilvissä. Lenkkeily olisi nimittäin hyvä lisä mulle siitäkin syystä, että saisin tehtyä vähän rauhallisempaa liikuntaa. Ja onhan juoksussa myös sellainen meditatiivinen puoli, jos ei laita korvanapeista teknoa täysillä tulemaan, vaan malttaa oikeasti nauttia maisemista ja omista ajatuksista!

Mun ajatuksissa on nyt oikeasti syttynyt pieni liekki juoksunharrastuksen aloittamiselle. Ja siis nimenomaan puolimaraton mielessä – mähän en pysty ”vain” juoksemaan, eli pitää olla joku tavoite. Olen todella kilpailuhenkinen ihminen, hyvässä ja pahassa. Mun täytyy todella pidätellä itseäni, etten paina lenkkipolulla koko ajan mittarit punaisella :D. Sen takia saliharrastus sopii mulle niin hyvin, koska siellä voi tehdä täysillä ja lähteä kotia. Olen usein salitreenin jälkeen aika poikki, mutta vaikken ollut pitkään aikaa juossut, niin lenkin jälkeen tuntui, ettei olisi tehnyt mitään! 

IMG_4719

Olisikohan siis loppukesästä tulossa jotain alamäkivoittoista, mukavanletkeää puolimaratonia, johon osallistuisi? En mitenkään voi luvata, että juoksuharrastukseni saa tulta alleen loppuelämäkseni, mutta jos sen puolimaratonin verran näin alkuun harjoittelisi! Uskon että muutama pitempi lenkki (10km, onko se pitkä?) viikossa riittäisi. Sanon ihan suoraan, että mun keskittymiskyvyllä ei lähdetä joka viikko 20km:n lenkeille…. 
Jotenkin mulla on myös takaraivossa sellainen ajatus, että varsinkin liikunta-alalla työskentelevänä puolimaraton kuuluu yleissivisitykseen! Että kyllä nyt SEN verran täytyy jaksaa juosta! Oikeasti, mun mies on joskus nyrkkeilyvuosinaan juossut kokonaisen maratonin olemattomalla harjoittelulla (no toki lajin puolesta treeniä on tullut paljon!) ja vielä selvinnyt siitä hengissä (vaikka kuulemma hilkulla oli ja lähti hullu juoksemaan vielä uusilla lenkkareilla :D!).
Joten mitä sanotte; Puolimaraton, uhka vai mahdollisuus? Niin innostunut EN kyllä vielä ole, että lähtisin tonne kaatosateeseen kipittämään. Tämä päivä menee sisällä ajatuksen tasolla treenatessa!