Nyt saattas pikkusen harmittaa, ellei….

Kyl se on vaan aina yhtä ”hieno” tunne, kun huomaat, että jahas – meillä onkin pojalle nousemassa kuume! Huhhuh. Siitä voi päätellä ihan suoraan, että menee pari päivää, niin toinenkin on kuumeessa ja itse sitten vedät puoli purkkia c-vitamiinia ja teet ties mitä loitsuja, että säästyt samalta!
Sen jälkeen kun lapset aloittaa hoidon, niin ihan sama vaikka syötät mitkä napit ja vaikka KUINKA terveellisesti söisit ja vaikka koko perhe olisi  -ton, -ton, -ton ja -ton ruokavaliolla… Niin kyllä niitä pöpöjä silti aina vaan tulee! Kaikkea ei vaan voi estää.

Itse kuulun siihen ihmisryhmään, joka ei ikinä tule kunnolla kipeäksi! Arvasin jo eilen, että nyt en oo ihan kunnossa ja tänä aamuna olin kiikun kaakun onko järkeä ohjata. En kuitenkin oo kuumeessa, eikä nenäkään vuoda. Olo on vaan kertakaikkiaan hölmö, tiedättekö?
Tätähän ei pitäs todellakaan sanoo ääneen, mutta kyllä mä mietin pakostikin, että jos nyt jään saikulle, niin löytyykö mun tunneille tuuraajaa…? Se suomalainen raatajansielu on vaan niin tunnollinen. Vaikka eihän se oikeasti ole yhtään mun päänsärky! Päin vastoin, nyt kun en ole enää yrittäjänä töissä vaan ulkopuolisella työnantajalla, niin nyt voi jopa sairastaa menemättä ihan vararikkoon!
Mutta niin sitä taas aamulla kello herätti 06.30 ja ei muuta kuin Finrexin naamaan ja menoksi! Sanoin vesijumppareille, että tänään on vähän hiljaisempi jumppa ja otin muutaman stepin rauhallisemmin.

Kaikesta voi kuitenkin kaivaa aina positiivisen puolen ja teen sen nytkin! Jos lasten on pakko käydä läpi tämä tauti (ja munkin näin puoliksi), niin nyt on ihan loistava viikko siihen! Mun vanhemmat on nimittäin täällä koko viikon auttamassa meitä ja on ollut niin kätevää, kun ei tarvi miettiä, kumpi meistä jää hurrin kanssa kotiin hoitamaan kipeitä lapsia. Sain eilen ja tänään levättyä myös töistä tullessa ja kyllä se lepo vaan tekee ihmeitä.
Toinen juttu on se, että ihan hyvä että tää tapahtuu hyvissä ajoin ennen reissua, eikä esimerkiksi niin, että saadaan jännittää viimeiseen hetkeen asti onko lapset lentokunnossa. Voin vaan kuvitella, millaista on olla kuumeisen lapsen kanssa 12h koneessa… Vai saako kipeän lapsen kanssa edes lentää?

Elän oikeasti ihan siitä ajatuksesta, että viikon päästä ollaan jo matkalla Thaikkuihin. Kestän räntäsateen, kestän pimeyden ja kestän kiukuttelevan asiakkaan. Vielä huominen mukaan luettuna 5 päivää töissä ja sen kestän vaikka mikä hitto olis!
Oon alkanut jo pikku hiljaa keräämään kasaan reissukamoja ja eilen postiluukusta tupsahtui myös mun uusi uikkari, jonka tilasin Halla x Hallalta. Maksoi ihan saaaaa…..isti, mutta hitto se on söpö kuin karkki ja kotimainen! Ja eettinen!!!
Sen lisäksi mukaan lähtee tietysti arsenaali erilaisia aurinkorasvoja, sekä aurinkokapseleita, joiden toivon auttavan rusketuksen pysyvyydessä. Lapsille on hankittu kelluttavat uikkarit ja systeemit.

Nyt ei sitten muuta kuin minuutteja laskemaan 😀 ……

Onks joku teistä muuten ollut Krabilla tässä viime aikoina?