Koiran ottamiseen pitäisi anoa lupa!

Meillä on ollut koira 9 vuotta. Otin kääpiöpinserimme Tysonin kun seurustelin exäni kanssa, mutta koira oli kuitenkin virallisesti minun. Erotessamme koira jäi siis minulle ja myös vastuu siitä. Vuodet sinkkuna ja koiran omistajana olivat haastavia, koska tein vuorotyötä ja koiran piti olla yksin kotona. Tunnen edelleen huonoa omaatuntoa noista ajoista, vaikka olinkin palkannut työkaverini tyttären lenkittämään koiraa päivinä, jolloin minulla oli yli 8-tunnin työvuoro. Yksin koiran pitäminen on haastavaa, usein miten mahdotonta.

Olen sitä mieltä, että aivan liian moni ottaa koiran vailla minkäänlaista ymmärrystä koiran tarpeista! Koiranpentu on tietysti ihana somekuvissa ja ajatus siitä, kun koiran kanssa lenkkeilee sunnuntaisin on houkutteleva. Mutta jokaisen vähänkin älykkään ihmisen tulisi ymmärtää, että todellisuus on aivan jotain muuta. Kun se ihana somekuvista tuttu pentu kasvaa, niin pahimmillaan se saattaa esimerkiksi tehdä asuntoon monen tonnin tuhot! Ennen koiran hankkimista pitäisi aivan ehdottomasti anoa ensin joku lupa, jossa on selvitetty seuraavat asiat

  • Ovatko olosuhteet ylipäätään sopivat koiran pitämiseksi?
  • Vastaavatko kyseiset olosuhteet kyseisen rodun vaatimuksia?
  • Miksi ja mihin tarkoitukseen koira hankitaan?
  • Kuka ja millä kokemuksella kouluttaa koiran (ja onko kokemusta kyseisestä rodusta)?
  • Mistä koira otetaan ja onko kasvattajalla minkäänlaista seulaa sille, kenelle pennun luovuttaa (ml.pentutehtailu)?
  • Kuinka henkilö on varautunut taloudellisesti koiran pitämiseen; Onko eläimen pitokustannukset laskettu ja onko siinä huomioitu myös mahdolliset eläinlääkärikulut ja vakuutukset (ts oma taloudellinen tilanne)?
  • Kuinka kauan koira joutuu olemaan päivisin yksin ja miten on varauduttu tilanteeseen, että koira ei totu yksin olemiseen?
  • Kuka koirasta pitää huolta mahdollisten reissujen tai vaikka oman sairastumisen ajan?

Luin juuri sattumalta fb:stä ihan parin päivän sisällä pari todella surullista päivitystä. Toisessa kaverini kertoi, kuinka hänen naapurinsa pitää saksanpaimenkoiraa kaikki päivät autotallissa huutamassa. Koiraa ei myöskään kunnolla lenkitetä. Tämä jos mikä saa mut raivon valtaan!!! Etenkin isoille ja vaativille roduille pitäisi olla EHDOTON seula siitä, kuka koira saa ottaa! Tiedän, että tämän valvominen on kuitenkin käytännössä mahdotonta. Etenkin monirotupentuja annetaan pois vain siksi, että niistä päästään eroon. Olen ristiriitaisissa tunnelmissa myös ulkomaisten pelastettujen tuontikoirien suhteen. Aika usein siinäkin touhussa vedotaan tunteisiin, vaikka koiran pitäminen on aivan yhtä vaativaa oli kyseessä sitten rotukoira kotimaasta tai monirotupiski Romaniasta. Näiden koirien tausta on myös usein täysi mysteeri.

Toinen päivitys oli kaverini, joka on tehnyt pitkän elämäntyön ison ja vaativan rodun kasvattamisessa. Hän saa jatkuvasti kyselyitä, jossa haetaan ”vahtikoiraa”, eikä anna näillä tiedoilla edes mahdollisuutta koiran potentiaaliselle ostajalle. Ja hyvä niin! Jos tällä idealla lähtee hakemaan itselleen koiraa, niin luultavasti pentu päätyy aivan väärään paikkaan.
Kun olin hätäkeskuksessa töissä, niin yksi kaikista yleisimmistä tehtävistä oli se, kun koira haukkuu päivät pitkät ja terrorisoi naapureita.

Meidän koira on nykyään vietellyt jo parisen vuotta eläkepäiviään toisten eläkeläisten luona maalla, eli vanhemmillani. Maalla koira saa olla vapaana, koska sillä ei ole metsästysviettiä. Samalla Tyson antaa vauhtia myös omille ikääntyville vanhemmilleni, koska heidän pitää tehdä päivässä ainaki ne pari pidempää lenkkiä koiran kanssa (joka toki saa juosta sielunsa kyllyydestä maalla muutenkin).
Toinen juttu on se, että koiran ei tarvitse olla yksin. Tein Tysonille vuosia sitten lupauksen, etten enää koskaan jätä sitä viittä kertaa viikossa kahdeksaksi tunniksi yksin, koska se on vaan väärin. Koiran elämäntehtävä ei ole mielestäni maata passiivisena päivät pitkät. Itsehän tätä ei pentuhuumassa vaan osannut ennakoida. On vaan NIIN paljon helpompi elää ilman koiraa kuin koiran kanssa ja tämän voi allekirjoittaa varmaan todella moni koiranomistaja. Omasta koirastani on tietysti tullut itselleni todella tärkeä ja rakas, mutta koiran ottamista voin suositella erittäin harvoille.

Millaisia ajatuksia tämä postaus herätti?
Minua myös kiinnostaa kuulla teiltä muut koiranomistajat, että olisitteko osanneet varautua kaikkeen mitä koiran omistaminen on tuonut eteen? Onko tullut ikäviä yllätyksiä?