Huume, nimeltään suklaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERATehdäänpä pieni ajatusleikki. Vaihdappa mielessäsi suklaan tilalle kaali.

Tuliko jouluna herkuteltua liiaksi kaalilla? Oli tummaa kaalia ja valkokaalia. Oli herkullisia täytettyjä kaaleja, ihanaa kaalilikööriä ja Fazerin parhaat kaalit. Jouluna oli ihan ok herätä keskellä yötä ja hiipiä keittiöön… Raottaa jääkaapin ovea… Vain ottaakseen muutaman palan suussasulavaa kaalilaatikkoa!

Mutta sitten joulu onkin ohi ja kaapit ovat edelleen täynnä kaalia!? Ihan sietämätön tilanne! Liian monesta paketista paljastui tänäkin jouluna kaalilaatikko tai kaksi, jolla saa viherhampaansa rauhoitettua toukokuuhun saakka! Mitä hemmettiä tehdä kaikelle sille kaalille, joka nyt huutaa heikon nimeä?? Olo on iltaisin karmea ja pää kuin sumussa. ”Tänä iltana en ota yhtään, en siis pienintä murustakaan!”
Otat kerästä yhden lehden. Sitten toisen. Sitten pilkot kaalia lautaselle ja kohta taas yksi kokonainen kaali on tuhottu. Vatsa turpoaa ja pierettää. Seuraavana aamuna naamassa on kaksi nyrkin kokoista finniä, kiitos kaalin mussuttamisen!

Eikö kuulostakin aivan hullulta ja mahdottomalta??
Ja surullista on se, että kun kaalin tilalle vaihtaa sanan ”suklaa” niin erittäin moni teistä tietää mistä puhun!

Multa kysytään lähes päivittäin, että millä saa makeanhimon kuriin. Etenkin näin joulun jälkeen! Toki siihen on joitain keinoja, mutta jos minulla olisi se ihmepilleri, jolla pääsee 100% suklaan- tai makeanhimosta eroon niin olisin syönyt sen jo itse 😀 ! Myönän nyt avoimesti, että ”Hei olen Katri ja minulla on ongelma. Olen suklaaholisti.”
Oikeasti, mikä muu syötävä voi aiheuttaa tällaisia tunteita kuin suklaa? Olisi mieluummin vaikka ruisleipä. Tai vaikka edes se kaali. Mutta miten on onnistuttu saamaan aikaiseksi jotain niin koukuttavaa, ihanan tahmeaa ja suussasulavaa??? Ihan sama missä muodossa tai värissä, eli kuten kaverini totesi ”heikolla hetkellä söin jopa 70% suklaata. Pahaahan se on, mutta kuitenkin suklaata”. Itse diggailen kyllä raakasuklaastakin, mutta valitettavasti en siinä määrin kuin Fazerin punaisesta suklaalevystä…

Mä voin kertoa teille aivan rehellisesti, että mulla lähti jouluaaton jälkeen suklaan kanssa mopo käsistä, eikä se tapahdu usein! Oltuani karkkilakossa 14kk luulisi, että siinä ajassa on ehtinyt vieroittaa itsensä tehokkaasti karkeista. Mutta ehei – jos olisin ollut 14kk täysin syömättä makeaa, siis yhtään mitään makeaa, niin tilanne voisi olla eri. Mutta kyllä se fazerin sininen sulaa suuhun ihan siinä missä vuonna 2015…
Hurri pikkuisen ihmetteli, kun hamstrasin ennen joulua kaappeihin kaikkea, jota haluan maistaa SITTEN KUN. Joillekin on ihan sama mitä makeaa kotiin on jemmattu, niin häviää takuulla kaapeista. Meillä on saaneet irtokarkit ja keksit olla ihan rauhassa, mutta suklaan kanssa käyn todellista taistelua tällä hetkellä. Ongelmaa ei olisi, jos suklaata ei olisi. Mutta hemmetti kun sitä on ja aivan liikaa!!!
Söin maanantai-iltana 7 dumlea ja tiedän, kyseessä ei ole mikään ihan megalomaaninen määrä kovanluokan chocoholistille. Mutta kun alla oli jo kasa kermaperunoita (jäi uudelta vuodelta) niin mulla oli niiden karkkien jälkeen niin järkyttävä olo, etten edes muistanut miten paha olo ruoasta voi tulla!
Päässä vain yksi kysymys… MIKSI TEIT SEN?OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen tässä vuosien varrella oppinut tunnistamaan omat sudenkuoppani ruokailun suhteen. Yksi on se, että jos meillä on kotona suklaalevy esimerkiksi jääkaapissa (jonka ovea tulee availtua useaan kertaan päivässä) ja mun aivot saa yhteyden niihin kääreisiin toistuvasti, niin jossain vaiheessa napsahtaa. Jossain vaiheessa tulee se hetki, kun himo kasvaa liian suureksi ottaa vain se kuuluisa ”yksi pala”. Mulla määrät eivät ole mitään kovin pahoja, eli syön tyyliin yhden rivin. Eniten kuitenkin ärsyttää se, että tätä on jatkunut liian monta päivää. Vaikka söisikin joka päivä vain vähän, niin viikon lopulla huomaa syöneensä aika paljon 😀 .

Kohtalotoverit ilmoittautukaa!!!

PS. Olethan huomannut, että blogissa on nykyään ”tykkää” toiminto, eli jos postaus oli mielestäsi tykkäämisen arvoinen, niin paina sydäntä <3 !