Kulmien microblading: Kokemukset ja kannattiko maksaa?

Omasta kulmien microbladingistani on kulunut nyt tasan 5 viikkoa ja niistä on kyselty multa paljon. Voin toki kertoa vain omasta kokemuksesta, mutta ehkä siitä on apua jollekin, joka on harkinnut toimenpidettä itselleen.

Tässä valmiit kulmat heti microbladingin jälkeen.

Lähtötilanne kulmieni suhteen oli se, että olen joskus ihanina teinivuosina nyppinyt kulmiani niin paljon, että ne kasvoivat todella harvasti. Lisäksi toinen kulma alkoi sentin ylempää kuin toinen ja molemmat olivat liian lyhyet, eli kulman häntä puuttuu. Kun kulmia koitti täyttää värillä, niin oli ihan mahdotonta saada niistä symmetriset.
Kulmien kestopigmentointi ei missään vaiheessa kiinnostanut mua, koska en ole toistaiseksi nähnyt vielä mielestäni luonnollisia kestopigmentointeja. Microblading tehdään karvatekniikalla, eli ihoon piirretään kirjaimellisesti uusia karvoja!

Koko kulman alku puuttuu. Kiitos kulmien ahkeran nyppimisen teini-iässä!

Kysyin täällä blogissa teiltä kokemuksia ja vinkkejä tekijöistä ja sain myös runsaasti yksityisviestejä. Oikeastaan kolme nimeä mainittiin useamman kerran; Katarina Lagus (tekee Espoossa), Riina Kyllönen a.k.a Browriina (Helsinki) ja Noora Niemelä (Tampere). Varmasti muitakin hyviä tekijöitä on, mutta suosittelu on kyllä ainakin minun kohdallani aika tehokas mainospuhe! Ja vielä kun moni suosittelee samaa ihmistä. Varmasti monia hyviä tekijöitä on suomi pullollaan, mutta ala houkuttelee valitettavasti myös henkilöitä, jotka tekevät puoli-ilmaiseksi ja työn jälki on surkeaa. Mulle oli todella tärkeää, että tekijällä on runsaasti kuvia esim. instassa tekemistään kulmista.
Microbladingia ei tehty blogiyhteistyönä.

Katarina Lagukselle ei ollut valovuosiin aikoja (joka tietysti on aina asiakkaan kannalta ärsyttävää), joten käännyin Browriinan puoleen! Sain kuin sainkin hänelle seuraavaksi kuuksi ajan (toukokuulle), mutta sekin oli yksittäinen peruutusaika. Hyvät tekijät ovat erittäin työllistettyjä, joten kannattaa varautua tähän! Varmasti olisin seuraavana kokeillut onneani Tampereelta, jos Riinakaan ei olisi natsannut. Riinalla kulmat maksavat 329€. Hyvillä tekijöillä hinta alkaa usein kolmosella.

Riina on upea meikkitaiteilija ja myös persoonana erittäin tarkan ja ammattimaisen oloinen! Hänestä huokui oikeasti pakkomielle kulmakarvoihin, joka on pelkästään hyvä juttu 🙂 ! Kulmakarvat ovat kasvoissa mielestäni (ja myös Riinan mielestä) kriittisin kohta. Siksipä miettisin kaksi kertaa, ennen kuin antaa jonkun tatuoida kaksi viivaa naamansa! Riina myös korjailee kuulemma paljon kestopigmentointeja sekä nykyään jo pieleen menneitä microbladingeja.

Varmasti monen mielestä nykyään kaikilla on samanlaiset, palkkimalliset ”instakulmat”, mutta ainakin Riina mittasi erittäin tarkasti kasvojeni mittasuhteet! Tottakai sain myös itse vaikuttaa minkälaiset kulmat itselleni haluan.
Vaikka Riina varoitteli, että kulmat ovat todella tummat ja paksut heti toimenpiteen jälkeen, niin itseasiassa minusta ne olivat heti aika täydelliset!

Moni on kysynyt, että sattuiko? No, kulmien tekeminen tuntuu siltä, kun joku rapsuttaisi kulmia terävillä pinseteillä! Ekaan kerrokseen ei laitettu puudutetta, mutta sen laittamisen jälkeen en tuntenut mitään, rahiseva ääni vain kuului. Kulmia tehdään aika monta kerrosta, joten kärsivällisyyttä se vaatii! Toisin kuin esim ripsihuollossa, niin silmiä saa pitää onneksi auki ja nousta välillä jaloittelemaan.
Yhteensä koko show kesti 2,5h.

Kulmista on nyt viiden viikon jälkeen lähtenyt väriä ja ne ovat ohentuneet. Tämä mulle kerrottiin heti ja se luki myös kotihoito-ohjeissa. Lisäksi laiton jälkeen pitää välttää joitakin päiviä hikoilua ja kuumia suihkuja. Hoito-ohjeet vaihtelevat TODELLA paljon tekijän mukaan (tiedän tämän, koska ystäväni kävi juuri eri tekijällä). Ensi viikolla mulla on Riinalla kulmien vahvistus ja ehkä haluan ainakin toiseen kulmaan hieman paksuutta vielä lisää. Väri on kuitenkin tosi hyvä, koska ilman meikkiä kulmat eivät ”pomppaa” naamasta esiin ja meikatessa voin kevyesti lisätä niihin väriä. Microbladingin jälkeen värin pysyminen on yksilöllistä. Kyseessä ei ole ihon tatuointi, vaan kyseessä on ns. semipermanentti lopputulos. Jos lukee ohjeet, niin tietää, että nämä kulmat eivät ole ikuiset, vaan vaativat vahvistusta.

Summa summarum; Mielestäni joka sentin väärti!! Turhamaista tai ei, niin olen todella iloinen että a) otin kulmiin microbladingin ja b) sen teki juuri Riina! Voin lämpimästi suositella microbladingia Riinan tekemänä  🙂 !
Teitä varmaan kiinnostaa, miltä kulmat nyt, parantuneina näyttävät? Tähän vielä loppuun kuvat eiliseltä. Ekassa kuvassa kulmissa ei ole meikkiä ja toisessa kuvassa olen kevyesti lisännyt niihin väriä! Tuossa kuvassa meikki on muuten ollut naamassa jo päivän, mulla on nyt testissä Diorin Air Nude -meikkivoide häitä varten. Ripsienkin huollosta on jo kolmen viikkoa.

Meikkaamattomat kulmat
Meikatut kulmat

Mitä pidätte? Onko tulos mielestänne onnistunut?

Teinimeininkiä, totta tosiaan!

*Sisältää mainoslinkin

Mun piti postata tänään yks toivepostaus liittyen kuntosalitreeniin, mutta se jää kuitenkin huomiseen tai ylihuomiseen. Tyyli- ja kauneusjutut on ollu tällä viikolla omassa mielessä paljon, joten halusin kirjotella vähän siitä!

Istuin eilen Tampereella bussissa ja edessäni on neljän nuoren tytön joukko, ehkä n.17-vuotiaita. Jokainen on lähes identtinen stailaukseltaan: Mustat farkut, tennarit, toppi. No, eihän tässä vielä mitään ihmeelllistä! Meillä kaikilla on varmasti ainakin yhdet mustat farkut ja perustoppeja itsellänikin muutama liikaa.
Kaikilla likoilla on ns. ”full face”. Sen laittamiseen on varmasti mennyt kauemmin, mitä mulle menee yhteensä kombinaatiossa suihku+hiukset+meikki. Ja oon kuitenkin itsekin aikamoinen meikkihullu ja kun meen päiväksi jonnekin, niin mulla on hiusten laittamiseen varmaan kolme eri sähkölaitetta!
Näiden mimmien naamat oli kuitenkin viiiiimesen päälle; On ig-kulmat, contour ja jumalattomat highlighterit niin, että tarvii aurinkolaseja katsoessa 😀 . No, ihanassa teini-iässä ihailin itse juuri niitä likkoja, joilla oli kaikista paksuin kerros Anytimen meikkipuuteria! Ja tokihan laitoin tyylikkäästi valkosta luomiväriä huuliin, että ne maastoutuu paremmin naamaan. Näin jälkeenpäin on tullu mieleen, että oliko se sittenkin vaan keino piiloutua jonkun maskin taakse.

Nykyään kiinnitän aina positiivista huomiota, jos joku on vähän erikoinen, siis omasta mielestäni tyylikkään erikoinen! Joillakin ihmisillä vaan on se taito yhdistellä vaatteita ja löytää kämäsimmästäkin kirppiskasasta se juuri täydellinen vaate! Kaikilla meillä on makumme, eikä kaikkia edes A) kiinnosta pätkääkään miten pukeutuu tai b) kiinnosta pätkääkään erottua millään tavalla vaatteillaan.
Pakko kuitenkin sanoa, että huomasin ihan selvästi nyt Tampereella käydessä, että siellä ihmiset on tosi paljon toistensa kopioita, eikä mitään räväkkää juurikaan näkynyt. Helsingissä on paljon enemmän eloa! Olin varmaan bussissa yksi iso huutomerkki omassa kirkkaan punaisessa ABBA-haalarissani (kuten eräs ihana känniläinen tämän mun asuni nimesi).

Kun olin tällä viikolla kuvauksissa, niin sain kritiikkiä (siis minä, joka en edes saanut vaikuttaa vaatevalintoihin…), että vaatteet eivät olleet mua, näyttivät oudoilta tai olivat suorastaan rumia! Oon sanonut monelle, etten itse välttis valitsisi juuri niitä asuja lähtiessäni kaupungille, mutta oli todella hauskaa kokeilla jotain ihan uutta! Jos mun päälle ois laitettu mustat farkut, t-paita ja tukka perus ponnarille, niin mitä esittelemistä siinä olis ollut? Ei sellainen asu ainakaan mun huomiota kiinnittäisi mitenkään lehden sivuilla, saati kadulla! Välillä tuntuu, että jos joku ei näytä ”tavalliselta”, niin se on heti ruma. Think outside the box!

Oon itse alkanut vasta ihan viime vuosina kokeilemaan itselleni oudompia tyylejä ja vaatteita. En mä nyt todellakaan ole mikään kovin radikaali pukeutuja ja varmaan monien mielestä ihan samaa perus Nelly.com-joukkoa mitä muutkin (tosin en oo kyllä iäisyyksiin mitään Nellyltä edes tilannut, heh). Mutta tuskin vielä joitakin vuosia sitten olisin halunnut laittaa jotain punaista kukkatapettia päälleni, tai edes mitään punaista 😀 . Ihan hauskalta se kuitenkin näytti, eikä tullut yöelämässä toista tapettia vastaan!

Mä huomaan tosi hyvin kun keskustelen mun miehen kans, miten erilainen näkemys meillä on välillä tyylikkyydestä ja siitä mikä on tyylikästä. Mun mielestä joku vaate voi olla jonkun ihmisen päällä ihan hauska ja mun miehen mielestä se on ihan todella törkee! Jollain tapaa on aina halunnut itsekin olla ainakin ripauksen vähän törkee, mutta ei sitä kuitenkaan lopulta uskalla. Erottuminen vaatii pokkaa! Se, että värjäsin mun tukan pinkiksi oli ihanaa vaihtelua, mutta sain myös kommenttia, että ihan teinimeininkiä moinen. Kyllä se on vaan kuitenkin sellainen homma, että jos ei omat vaate- tai muut tyylivalinnat miellytä ympäristöä niin voiveli voi voi. Toki mä nyt sen verran koitan rajoittaa, etten enää laita sitä valkoista luomiväriä huuliini.

Haalari on muuten TÄÄLTÄ*!

Onks teillä mitään, miten olisitte viime aikoina ”repäisseet” tyylillisesti – siis vaikka ostaneet jonkun ei todellakaan omantyylisen vaatteen? Kuinka paljon annatte sen vaikuttaa, mitä kaverit/poikaystävä/vanhemmat sanoo teidän ulkonäkövalintoihin liittyen?