Onko asiakaspalvelussa ulkonäöllä väliä?

Kävin viikonloppuna äitini kanssa mielenkiintoisen keskustelun. Hän on jo yli 70-vuotias ja useissa asioissa aika… No, vanhanaikainen, mutta monista asioista olemme myös samaa mieltä. Äitini on myös todella tarkka siitä miten pukeutuu ja kiinnostus tyyliin ja kauneuteen on meitä molempia yhdistävä juttu.

Huomaan kyllä silti itsekin, että omatkin mielipiteet on muuttuneet tässä matkan varrella…

Puhuttiin tästä vallitsevasta tatska- ja lävistystrendistä ja äiti oli vakaasti sitä mieltä, että tatuoinnit, kuin sen paremmin lävistyksetkään eivät kuulu asiakaspalvelutehtävissä olevalle. Siis hän suorastaan inhoaa tatuointeja! Nykyään toki moni paikka kieltääkin näkyvät tatuoinnit asiakaspalvelijoilla ja olen osittain samaa mieltä, että ne eivät välttämättä istu ihan jokaisen firman imagoon. Lävistyksistä olen sitä mieltä, että jokainen saa rei’ittää omaa lärviänsä miten huvittaa, mutta omaan mieleeni ne tuo vaan jotenkin mielikuvan sellaisesta taiteilijasta ja oman tien kulkijasta.

Kohta aukeaa kesätyöpaikat hakuun, ellei ole jo auenneet! Nykyään on tosi kova kilpailu paikkoihin ja koitin antaa omallekin 18-vuotiaalle kummitytölle vinkkejä paikkojen hakemiseen. Mieleenjäävä hakemus, reipas asenne ja siisti ulkonäkö on ainakin niitä asioita, joihin itse kiinnittäisin työnantajana huomiota. Toivottavasti voin vielä itsekin tulevaisuudessa palkata jonkun kesätyöntekijän!

Kovassa kilpailussa pienet jutut on ne, jotka voi ratkaista. Esimerkiksi juurikin ne näkyvät tatskat voi olla työnantajalle totaalinen turn off! Myös epäsiistit vaatteet, rypyssä oleva paita, pesemätön tukka ja röökin haju on yhdistelmä, jota ei kannata koittaa työhaastattelussa. Itseasiassa itse en edes palkkaisi röökiltä haisevaa työntekijää (vaikka tässä enemmän puhuttiinkin ulkonäöstä).

Nykyään monessa ammatissa myös meikki on asia, joka vaikuttaa siihen saako paikan vai ei. Tosi vahva ”bilemeikki” sopii todellakin vaan sinne bileisiin. Monilla työpaikoilla on myös ohjeet meikin käytöstä, eli kevyt arkimeikki sallitaan. Silloin voi suosiolla unohtaa smokey eyet tai paksut highlighterit. Olen ollut tosi paljon iäkkäiden ihmisten kanssa työn puolesta tekemisissä ja etenkin heitä liian meikattu asiakaspalvelija saattaa jopa pelottaa, eikä he välttämättä palaa liikkeeseen enää uudestaan!

Mulla on itselläni pari tatuointia ja sen lisäksi mulla on (uskokaa tai älkää) ollut lävistys korvien lisäksi huulessa, nenässä, kielessä ja navassa. Yllätys yllätys, vain korviin jäi pysyvästi reiät. Nykyään en enää ajattele, että ne sopis mulle ja aika usein ne menee vähän nuoruuden hölmöilyn piikkiin. Vaikka mäkin joskus ajattelin, että ”ihan sama mitä muut sanoo, jos en kelpaa johonkin duuniin, niin niiden häviö!”, niin nykyään oon kyllä täysin eri mieltä. Se, että ulkonäkö(kin) voi ratkaista työmarkkinoilla on tätä päivää ja töihin halutaan mahdollisimman edustavaa porukkaa. Tietysti voi hakeautua alalle, jossa ne lävistykset eivät samalla tavalla ole mikään ongelma. Mutta on hyvä tiedostaa, että omat ulkonäkömieltymykset voi olla joskus työelämässä asia, josta voi joutua joustamaan. Kuten juuri asiakaspalvelussa.

Olisi kiva kuulla teiltä asiakaspalvelua tekeviltä, että kuinka tarkat ohjeet teillä on työnantajan puolesta ulkonäön suhteen? Koetteko, että ulkonäöllä on mekitystä työssänne?

Millainen on kauniin ja hyvinvoivan näköinen nainen?

 

Luin tänään Ainon blogista mielenkiintoisen postauksen. Aino oli haastatellut kymmentä miestä liittyen naisen ulkonäköön ja ulkonäköpaineisiin. Eli millainen nainen on kaunis ja kuinka ”tikissä” naisen pitää olla, ollakseen mielenkiintoa herättävä.

 

Itse voin sanoa ihan rehellisesti, että tottakai minuakin kiinnostaa mitä mieltä mieheni on ulkonäöstäni! Samalla tavalla se kiinnosti silloin 8-vuotta sitten, kuin nytkin. On ihanaa kuulla olevansa kaunis ja haluttava, sitä ei varmaan kukaan voi kieltää! En ole todellakaan mikään huippumalli ja esimerkiksi tissini ovat lähempänä niitä nahkarukkasia, kuin ilmapalloja 😀 . Minusta tuntuu silti, että se vaivaa usein enemmän minua, kuin miestäni. En tiedä voinko sanoa tavoittelevani kauneutta, mutta ehkä oma tavoitteeni on näyttää ensisijaisesti hyvinvoivalta! Ja siihen mä rohkaisen kyllä kaikki pyrkimään!

Meillä on miehen kanssa samanlaiset elämänarvot ja -tavat, joten en usko, että edes tulisi sellaista tilaisuutta että toinen meistä lopettaa välittämästä terveydestään ja ulkonäöstään. Tärkeintä on viihtyä omissa nahoissaan ja tuntea, että voi elää rentoa elämää, joka ei tähtää vain tietynlaisen ulkonäön ylläpitämiseen . En silti koskaan kuuntelisi jotain ”vaatimuksia” esimerkiksi laihuuden suhteen, saati antaisi toisen ihmisen määritellä milloin olen kaunis ja milloin en. Päätän sen itse.

Moni ajattelee, että miehet esimerkiksi pitävät todella treenatuista naisvartaloista, mutta mitä olen keskustellut mieheni tai hänen veljensä Oskarin kanssa, niin asia ei (ainakaan heidän kohdallaan) pidä paikkaansa! Eikä he tosiaan itse ole mitään ”maailman viimeisiä sinkkumiehiä”… Itse ajattelen, että terveen näköinen keho ei ole välttämättä edes kovin treenattu keho! Itsestään huolta pitäminen on muutakin kuin salilla tuntien hikoilu ja rääkki. Liikunta-alalla olevat valitettavasti usein helposti luulevat, että kaikkien tavoite on ulkonäön muokkaaminen kovalla treenillä.
Jotenkin naiseuteen kuuluu muodot ja kurvit, mutta nykyään kurveja pitäisi olla vain tissien ja perseen kohdalla 😀 . Tää on etenkin meille suomalaisille naisille vähän kohtuuton vaatimus, koska meillä on luonnostaan aika leveät lantiot. Itsekin kuulun tähän ryhmään. Mun ennustus on muutenkin, että pepunpumppaus-trendi alkaa olemaan yhtä ohi kuin ripsipidennykset. Luonnollisuus on tulossa takaisin ja salilla voi alkaa tehdä muutakin kuin lantionkohotusta kuminauha polvien ympärillä ja pakarapumppauksia 20kg nilkkapainot jaloissa….
Liikutaan enemmän hyvinvointi, kuin melonin kokoiset pakarat mielessä!

Itse kiinnitän huomiota ihmisessä omaperäiseen kauneuteen. Ei ole oikeastaan väliä onko pitkä tai pätkä, laiha tai tukeva. Sen ymmärtämisen myötä oon myös oppinut hyväksymään oman naamani helpommin.
Joku yksittäinen juttu voi olla ihmisessä se, mikä herättää mielenkiinnon; Itse kiinnitän aina helposti huomiota pisamiin, paksuun tukkaan, johonkin tosi  hyvin kantajalle sopivaan vaatteeseen tai vaikka vaan lempeään hymyyn! Ehkä osaksi sillä on ollut vaikutusta, että nykyään ohjaan paljon vähemmän ulkonäkökeskeisessä ympäristössä liikuntaa kuin ennen. Musta on ihanaa nähdä liikkumisen riemua, eikä sillä kropan mallilla ole mitään väliä. Tietyssä ympäristössä se käsitys ”normaalista” alkaa todellakin hämärtyä!
Toivon kovasti, että ulkonäkötrendi menee sallivampaan ja etenkin luonnollisempaan suuntaan tulevaisuudessa! Sitä vauhdittaa, kun me naiset aletaan arvostamaan omaa ulkonäköä toisten kopioimisen sijaan!

 

Millainen ihminen teistä on kauniin ja hyvinvoivan näköinen? Onko treenattu kroppa kaunis, vai onko kropan mallilla väliä? 
Mitä ajattelette tosi ”laitetusta” lookista (rusketus, silarit, hiustenpidennykset, ripset, huulet ym)?

Pssst…. Kaipaatko hyvää fyssaria Helsingin keskustasta? Okei, myös TOSI mukavaa fyssaria? Kannattaa varata aika Oskarille Kampin Kiropraktiikkaan!